- Mentha aquatica L. – vesiminttu
- subsp. aquatica – purovesiminttu
- Mentha L. – (tuoksu)mintut
- Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Vesimintusta, Mentha aquatica, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, tässä esiteltävä nimialalaji, purovesiminttu, subsp. aquatica ja merivesiminttu, subsp. litoralis. Niitä pidettiin aikaisemmin vain muunnoksina, mutta nyt niiden katsotaan täyttävän alalajin kriteerit. Purovesiminttu on monivuotinen, pysty tai tyveltä koheneva ja juurehtiva sekä voimakastuoksuinen ja tavallisesti noin 40-90 cm korkea ruoho. Juurakko on vaakatasossa suikertava, maarönsyinen ja yleensä tiheitä kasvustoja muodostava. Varsi on lehdekäs ja yläosastaan usein runsaastikin haarova. Se on vihreäsävyinen tai vaihtelevasti punaruskea, 4-särmäinen ja lehdetöntä tyviosaa lukuun ottamatta karvainen. Latvaosa on lähes tai aivan peittävästi alaspäin suuntautuneesti tiheäkarvainen.
Lehdet ovat varrella vastakkain ja yleensä ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on useimmiten noin 3-15 mm pitkä ja karvainen. Lehtilapa on puikea tai leveänsoikeahko, suippo- tai tylpähkökärkinen ja laidoiltaan kärkeä kohti suuntautuneesti hampainen. Hampaat ovat suippo- tai tylppäpäiset. Lavan yläpuoli on vihreä tai vaaleahkonvihreä ja kalju tai vaihtelevasti lyhytkarvainen. Alapuoli on hieman yläpuolta vaaleampi ja ainakin suonia sekä laitaa myöten karvainen. Molemmat pinnat ovat öljynystyiset. Lehtilapa on tavallisesti noin 2-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4,5 cm leveä.
Kukinto muodostuu monikukkaisista ja tiiviistä valekiehkuroista, jotka ovat varren ja haarojen latvassa sekä usein myös 1-3:ssa niiden alapuolisessa lehtihankaparissa. Kukintohaarat ovat jopa 15-20 cm pitkiä, niissä on lehtipareja, ja ne voivat haaroa myös toistamiseen. Latvan valekiehkura on pallomainen ja läpimitaltaan tavallisesti noin 20-25 mm. Alemmat valekiehkurat ovat vähäkukkaisempia, puolipallomaisia ja niillä on yleensä noin 2-10 mm pitkä, karvainen kukintoperä. Valekiehkuraksi sanotaan lyhytnivelvälisten, haaraisten kukintojen muodostamaa, tiivistä kukintoryhmää. Kiehkuroiden tyvellä on hankalehtien lisäksi 1-2 paria pieniä tukilehtiä, jotka ovat soikeahkot tai kapeanpuikeat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Ne ovat yleensä noin 5-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Valekiehkuran yksittäisten kukkien perä on noin 2-3 mm pitkä ja karvainen. Verhiö on useimmiten enemmän tai vähemmän punaruskea ja kapean kellomainen sekä säteittäinen, karvainen ja öljynystyinen. Se on selvä- ja 13-suoninen, noin 3-4 mm pitkä ja päästään 5-liuskainen. Liuskat ovat hyvin kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset tai lähes äimämäiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on noin 1-1,5 mm.
Kukat ovat kaksineuvoiset tai joskus harvoin koko kukinto on pelkästään emikukkainen. Teriö on vaalean tai hieman tummemman sinipunainen, yhdislehtinen ja pitkätorvinen sekä päästään hieman 2-huulinen ja lähes säteittäisesti 4-liuskainen. Torviosa on päältä kalju ja sisältä karvainen. Liuskat puolestaan ovat päältä karvaiset ja sisältä kaljut sekä pyöreähkö- tai tylppäkärkiset. Ylähuuli on levein ja yleensä lovipäinen. Alahuulen 3 liuskaa ovat keskenään samankokoiset. Teriö on selvästi verhiötä pitempi ja noin 5,5-6 mm pitkä. Liuskojen osuus siitä on noin 1,5-2 mm. Heteitä on 4. Ne ovat kiinnittyneet torven yläosaan ja varisevat teriön mukana. Heteet ovat noin 5-6 mm pitkät ja yltävät selvästi teriön yläpuolelle. Palhot ovat valkoiset tai sinipunertavat ja ponnet tumman sinipunaiset, kellanruskeat tai ruskeat kehitysvaiheesta riippuen. Sikiäin on kehänpäällinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on 1-vartaloinen ja 2-luottinen. Se on palhojen värinen ja yltää samalle tasolle heteiden kanssa. Hedelmä kehittyy verhiön sisään. Se on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2 mm leveä. Lohkot ovat pallomaisesti pyöristyneet, kellan- tai vaaleanruskeat ja noin 1 mm pitkät. Normaali kukinta-aika kestää heinäkuun loppupuolelta syyskuun alkupuolelle.
Vesiminttu on Suomessa alkuperäinen laji. Nimialalaji, purovesiminttu, on hyvin harvinainen ja ilmeisesti alkuperäinen vain Ahvenanmaalla, vaikka Kasviatlaksessa sieltä on vain pari havaintoa. Sitä on kuitenkin 2010-luvulta alkaen löytynyt myös Varsinais-Suomen eliömaakunnasta neljän kunnan alueelta (Turku, Raisio, Masku, Lohja) ja Uudeltamaalta Helsingistä. Manner-Suomessa purovesiminttu on alkujaan ilmeisesti viljelykarkulainen. Sitä on muiden minttujen tavoin kasvatettu aromaattisuutensa vuoksi mauste-, tee- ja rohdoskasvina. Kasvupaikkoina ovat yleensä vesistörannat makean veden alueella. Selviä karkulaiskasvustoja voi olla kuivemmillakin paikoilla mm. asutuksen piirissä, joutomailla ja maanläjitysalueilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa purovesiminttu on todettu puutteellisesti tunnetuksi (DD), joten sen osalta arviointi on jätetty tekemättä. Muissa Pohjoismaissa vesiminttua kasvaa lajitasoisesti Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla. Alla linkitetyn esiintymiskartan mukaan tulokaskasvustoja olisi myös Islannissa.
Merivesiminttu on noin 20-50 cm korkea, ja sen varret ovat haarattomat tai toisinaan niukka- ja lyhythaaraiset. Haarat ovat noin 1,5-3 cm pitkiä. Purovesiminttu on keskimäärin kookkaampi, tavallisesti noin 40-90 cm korkea ja kukinto-osaltaan toisinaan toistamiseen haarova. Haarat ovat jopa 15-20 cm pitkiä, ja niissä on lehtipareja. Merivesimintun varsi on kalju tai ainakin Ahvenanmaalla jossain määrin yläosastaan karvainen. Purovesimintun varsi on lehdetöntä tyviosaa lukuun ottamatta karvainen. Sen latvaosa on lähes tai aivan peittävästi tiheäkarvainen. Merivesimintulla varren kärkikukinto on puolipallomainen ja purovesimintulla usein pallomainen. Merivesimintun teriöntorven mainitaan ainakin yhdessä lähdeteoksessa olevan sisältä kalju. Ahvenanmaan merivesimintuilla se näyttäisi kuitenkin usein olevan sisältä karvainen. Purovesimintun teriöntorvi on sisältä ilmeisesti aina karvainen.
Vesiminttua ei kovin helposti sotke muihin lajeihin, mutta se voi risteytyä rantamintun, M. arvensis, kanssa. Risteymä, kiehkuraminttu, M. xverticillata, voi esiintyä itsenäisesti ja olla kasvupaikallaan pitkäikäinen. Se muistuttaa rantaminttua, mutta alemmilla valekiehkuroilla on usein selvä kukintoperä. Se on usein vain emikukkainen tai heteet ovat heikosti kehittyneet. Risteymä ei tuota hedelmyksiä, joten se voi levittäytyä vain kasvullisesti tai maansiirtojen ja puutarhajätteen mukana. Myös laajimmin hyötykäytössä viljelty piparminttu, M. xpiperita, on vesimintun ja vihermintun, M. spicata, risteymä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle purovesimintun esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Mentha aquatica subsp. aquatica – purovesimintun juurakko on vaakatasossa suikertava, maarönsyinen ja usein tiheitä kasvustoja muodostava. Merivesimintun, subsp. litoralis, kasvustot ovat yleensä harvahkoja. Purovesimintun lehdet voivat olla myös vaaleanvihreät. Normaali kukinta-aika kestää heinäkuun loppupuolelta syyskuun alkupuolelle. V, Raisio, Hauninen, Haunisten allas (tekojärvi), eteläpää, 27.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. aquatica – purovesimintun varret ovat yläosastaan usein runsaastikin haarovia. Kukinnot ovat varren ja haarojen latvassa sekä usein myös yhdessä, kahdessa tai kolmessa niiden alapuolisessa lehtihankaparissa. Kukintohaarat ovat jopa 15-20 cm pitkiä, ja ne voivat haaroa myös toistamiseen. Merivesimintun mahdolliset kukintohaarat ovat vain noin 1,5-3 cm pitkiä. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. aquatica – purovesimintun latvan valekiehkura on pallomainen ja läpimitaltaan tavallisesti noin 15-20 mm. Alemmat valekiehkurat ovat vähäkukkaisempia ja puolipallomaisia. Kukkien teriö on vaalean tai hieman tummemman sinipunainen. Kiehkuroiden tyvellä on hankalehtien lisäksi yksi tai kaksi paria pieniä tukilehtiä. Varsissa ja toisinaan lehdissäkin voi olla vihreän lisäksi myös punaruskeita sävyjä. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. aquatica – purovesimintun teriö on yhdislehtisen pitkätorvinen ja päästään hieman kaksihuulinen sekä lähes säteittäisesti neliliuskainen. Ylähuuli on levein ja yleensä lovipäinen. Alahuulen kolme liuskaa ovat keskenään samankokoiset. Teriö on noin 5,5-6 mm pitkä. Liuskojen osuus siitä on noin 1,5-2 mm. Kukassa on neljä hedettä. Ne ovat kiinnittyneet torven yläosaan ja varisevat teriön mukana. Heteet ovat noin 5-6 mm pitkät ja yltävät selvästi teriön yläpuolelle. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen. Se yltää samalle tasolle heteiden kanssa. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. aquatica – purovesimintun teriön torvi on sisältä karvainen. Liuskat puolestaan ovat päältä karvaiset ja sisältä kaljut sekä pyöreähkö- tai tylppäkärkiset. Kukinnot voivat kuvan tavoin olla toisinaan vain emikukkaisia. Tällöin heteet jäävät kehittymättömiksi. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. aquatica – purovesimintun kukan verhiö on useimmiten enemmän tai vähemmän punaruskea ja kapean kellomainen sekä säteittäinen, karvainen ja öljynystyinen. Se on selvä- ja 13-suoninen, noin 3-4 mm pitkä ja päästään viisiliuskainen. Liuskat ovat hyvin kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset tai lähes äimämäiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on noin 1-1,5 mm. 13.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. aquatica – purovesimintun lehtilapa on puikea tai leveänsoikeahko ja suippo- tai tylpähkökärkinen. Yläpinta on kalju tai vaihtelevasti lyhytkarvainen. Ylä- ja alapinta ovat öljynystyiset. Lapa on tavallisesti noin 2-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4,5 cm leveä. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. aquatica – purovesiminttu on ilmeisesti alkuperäinen vain Ahvenanmaalla, ja sielläkin harvoin löydetty. Alalajia on kuitenkin 2010-luvulta alkaen löytynyt myös Varsinais-Suomen eliömaakunnasta neljän kunnan alueelta ja Uudeltamaalta Helsingistä. Manner-Suomessa purovesiminttu on alkujaan ilmeisesti viljelykarkulainen. Sitä on muiden minttujen tavoin kasvatettu aromaattisuutensa vuoksi mauste-, tee- ja rohdoskasvina. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. aquatica – purovesimintun kasvupaikkoina ovat yleensä vesistörannat makean veden alueella. Selviä karkulaiskasvustoja voi olla kuivemmillakin paikoilla mm. asutuksen piirissä, joutomailla ja maanläjitysalueilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa purovesiminttu on todettu puutteellisesti tunnetuksi (DD), joten sen osalta arviointi on jätetty tekemättä. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
