Lehtosinijuuri, Mercurialis perennis, on monivuotinen, kaksikotinen ja pysty sekä tavallisesti noin 25-40 cm korkea, myrkyllinen ruoho. Se on maitiaisnesteetön toisin kuin varsinaiset tyräkit, Euphorbia. Juurakko on pitkä, vaakatasossa suikertava, haarova ja suomalaisen sukunimensä mukaisesti kuivuessaan sinistyvä. Laji muodostaa levittäytyvän juurakkonsa avulla suotuisille kasvupaikoille usein laajoja ja tiheitä kloonikasvustoja. Varret nousevat juurakosta yksittäin. Ne ovat haarattomat, lähes liereät ja hyvin lyhytkarvaiset sekä väriltään tummanvihreät tai sinertävät. Varsilehdet keskittyvät verson latvaosaan. Ne ovat ruodillisia, pienikorvakkeisia ja sijaitsevat vastakkain. Ruoti on lyhimmillään ylimmissä lehdissä noin 2-5 mm ja pisimmillään keskimmäisissä lehtipareissa noin 10-20 mm. Korvakkeet ovat kapean kolmiomaisia ja vain noin 2-4 mm pitkiä ja enintään noin 1 mm leveitä. Alempana varrella on vastaavia korvakeryhmiä ilman lehtilapaa ja varren tyviosassa ne muuttuvat suomumaisiksi. Lehtilapa on päältä tummanvihreä, alta vähän vaaleampi, soikea, suippo- ja teräväkärkinen sekä laidoiltaan pieni- ja tiheähampainen. Molemmat pinnat sekä lehtilaita ovat lyhytkarvaiset. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 5-9 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm. Latvalehdistön lisäksi näiden alapuolella voi olla yksi erillinen, em. mittoja pienempi lehtipari.
Hede- ja emikukat ovat kaksikotisella kasvilla eri yksilöissä. Laajatkin juuristosta levinneet kasvustot ovat näin ollen vain toista sukupuolta. Kukinnot ovat vaatimattomia, vihreäsävyisiä ja tuulipölytteisiä. Kukat ovat ohuissa, lehtihankaisissa haaroissa. Hedekukat ovat harvakseen tai pieninä ryhminä noin 4-8 cm pitkissä, tähkämäisissä haaroissa. Emikukkia on yleensä 1-3 noin 1-4 cm pitkissä haaroissa Yksi emikukka on niiden kärjessä ja 0-2 kukkaa alempana haaralla. Hede- ja emikukat ovat tukilehdellisiä. Tukilehti on kapea, vihreä tai vaalean kalvomainen ja noin 1-2 mm pitkä. Hedekukat ovat perättömiä ja emikukat haaran kärkikukan alapuolella lyhytperäisiä. Kukkien kehä ei ole erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Kehä on 3-lehtinen. Kehälehdet ovat vihreät tai kellanvihreät, tyveltään yhdiskasvuiset ja kolmiomaiset tai pyöristyneesti leveän kolmiomaiset. Ne ovat tavallisesti noin 2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät. Heteitä on noin 8-15 ja ne ovat suunnilleen kehälehtien mittaiset. Palhot ovat valkoiset ja ponnet kellanvihreät. Emiö on yhdislehtinen. Sikiäin on vihreä, noin 1,5 mm pitkä, pullea ja karvainen. Sen tyvellä on kaksi rihmamaisen kapeaa, vihreää tai läpikuultavaa ja noin 3 mm pitkää liuskaa. Sikiäimen kärjessä on ilman vartaloa kaksi sisäpinnaltaan valkoista luottia. Hedelmä on pyöreämuotoinen, kaksilokeroinen ja karvainen sekä vihreä tai harmaanvihreä kota, joka on noin 5 mm pitkä ja noin 7 mm leveä. Kummassakin lokerossa on yksi siemen. Normaali kukinta-aika on toukokuu.
Lehtosinijuuri on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä esiintyy harvinaisena ja luontaisena vain Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Lisäksi sitä on viime vuosina tavattu tulokkaana yksittäisiltä paikoilta Etelä-Hämeen ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lehdot, lehtomaiset metsät ja lehtoniityt. Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla. Muissa Pohjoismaissa lehtosinijuurta esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa on hyvin harvoin ja vakiintumattomana tavattu suvun toista lajia, rikkasinijuurta, M. annua. Lähes kaikki havainnot ovat vanhoja. Laji on tieteellisen nimensä mukaisesti yksivuotinen. Kasvi on haarova ja myös alempaa lehdekäs. Lehdet ovat kaljut.
Mercurialis perennis – lehtosinijuuri on suomalaisen nimensä mukaisesti lehtokasvi ja kasvaa sopivilla paikoilla laajoinakin kasvustoina. Toisin kuin kuvasta voisi päätellä, laji on kuitenkin harvinainen ja esiintyy luontaisena vain Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuri on tavallisesti noin 25-40 cm korkea. Sen juurakko on vaakatasossa suikertava ja haarova muodostaen tiheitä ja samaa yksilöä olevia kloonikasvustoja. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuri on kaksikotinen kasvi eli sen hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Vastakkain olevat, ruodilliset lehdet keskittyvät verson latvaosaan. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuren hedekukat ovat harvakseen tai pieninä ryhminä noin 4-8 cm pitkissä, lehtihankaisissa ja tähkämäisissä haaroissa. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuren hedekukat ovat hyvin vaatimattomat ja perättömät. Heteitä on noin 8-15 ja ne ovat noin 2 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja ponnet kellanvihreät. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuren hede- ja emikukkien kehä ei ole erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Kehä on kolmilehtinen. Kehälehdet ovat vihreät tai kellanvihreät, tyveltään yhdiskasvuiset ja kolmiomaiset tai pyöristyneesti leveän kolmiomaiset. Ne ovat tavallisesti noin 2 mm pitkät. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuren varret ovat haarattomat. Emiyksilöiden kukkahaarat ovat hedekukintoja lyhyempiä, noin 1-4 cm pitkiä. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuren emikukintohaarojen kärkikukka kehittyy ensimmäisenä. Se voi jäädä ainokaiseksi, mutta aika usein ainakin jotkut haarat kasvavat lisäpituutta ja kotavaiheeseen kypsyvän kärkikukan alapuolelle kehittyy vielä yksi tai kaksi lisäkukkaa. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuren kukkien tukilehti on kapea ja noin 1-2 mm pitkä. Emikukan sikiäin on vihreä, noin 1,5 mm pitkä, pullea ja karvainen. Sen tyvellä on kaksi rihmamaisen kapeaa ja noin 3 mm pitkää liuskaa. Sikiäimen kärjessä on ilman vartaloa kaksi luottia. Kota on pyöreämuotoinen, kaksilokeroinen ja karvainen. Se on noin 5 mm pitkä ja noin 7 mm leveä. Kummassakin lokerossa on yksi siemen. Kuvassa haaran latvassa, kehittyvän kodan pinnalla, on runsaasti kirvoja ja niiden eritekertymiä on pitkin kukintohaaraa ja kukkaperiä. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuren lehtilapa on päältä tummanvihreä, soikea, suippo- ja teräväkärkinen sekä laidoiltaan pieni- ja tiheähampainen. Molemmat pinnat sekä lehtilaita ovat lyhytkarvaiset. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 5-9 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuren lehtilavan alapinta on yläpuolta vaaleampi ja sen suonitus on koholla. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Mercurialis perennis – lehtosinijuuren lehtikorvakkeet ovat lehtien kokoon nähden olemattoman pienet. Ne ovat kapean kolmiomaiset ja vain noin 2-4 mm pitkät. U, Järvenpää, Keravanjoen itäpuoli, Lemmenlaakso, joen ranta ja lehtoinen rantametsä, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 