• Mutarda arvensis (L.) D. A. German – rikkasinappi
• aikaisemmin Suomessa käytetyt nimet Sinapis arvensis L. var arvensis ja S. arvensis L. var. orientalis (L.) W. D. J. Koch & Ziz
• Mutarda Bernh. – keilasinapit
• Brassicaceae – ristikukkaiskasvit

Rikkasinapin, Mutarda arvensis, tieteellinen nimi oli Carl von Linnén 1753 antamana Sinapis arvensis. Nimi säilyikin muuttumattomana 2020-luvulle saakka, jolloin DNA-pohjaisten fylogeneettisten analyysien johdosta 2022 lajin katsottiin kuuluvankin Mutarda-sukuun. Vuonna 2023 uusi nimi otettiin käyttöön myös Suomessa. Rikkasinapin vanha suomalainen nimi oli peltonarsku. Sinapis-suvussa siitä kuvattiin kaksi Suomessakin esiintyvää muunnosta, silorikkasinappi, var arvensis ja karvarikkasinappi, var. orientalis. Muunnosten ainoa merkitsevä ero on sikiäinten ja niistä paisuvien hedelmälitujen kaljuudessa tai karvaisuudessa, mihin suomalaiset muunnosnimetkin viittaavat. Rodut eivät kuitenkaan ole selvärajaisia, ja ne esiintyvät aika usein myös sekakasvustoina, mikä luo välimuotoisuutta. Tämän vuoksi niiden erottamisella ei nähdä enää olevan perusteita.

Rikkasinappi on yksivuotinen, pystyhkö tai tyviosastaan koheneva ja tavallisesti noin 20-70 cm pitkä ruoho, jonka juuri on pitkähkö, pysty tai vino, ja siinä on runsaahkosti ohuita sivuhaaroja. Varsi on monihaarainen, ja haarominen alkaa usein tyveltä saakka. Varret haaroineen ovat liereät tai alempaa harjuiset ja vihreät sekä nivelkohdistaan tai toisinaan laajemminkin sinipunaiset. Ne ovat eriasteisesti jäykän karheakarvaiset, lähes karvattomat tai kaljut.

Lehdet ovat varrella kierteisesti. Ne ovat alempana ruodilliset ja yläosassa lähes tai aivan ruodittomat. Ruoti on yleensä noin 0,5-2,5 cm pitkä ja eriasteisesti jäykkäkarvainen. Ruodissa on vaihtelevasti palteita ja erikokoisia hampaita tai ne puuttuvat kokonaan. Lehtilapa on lähinnä soikea, leveänsoikea tai puikea, ja alemmissa lehdissä tyviosassa on usein epäsäännöllinen liuskapari. Lehtilaita on säännöttömän iso- ja usein terävähampainen. Toisinaan tyviosan lisäksi myös muuallakin lavassa esiintyy epäsäännöllistä halkoisuutta tai repalehampaisuutta. Ylemmät lehdet ovat säännönmukaisemmin soikeahkot tai kapeansoikeat, ehyet ja matalahampaisemmat. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 3-20 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-10 cm. Lehdet ovat vihreät, alta usein harmaanvihreät ja päältä kaljuhkot tai vähäkarvaiset sekä reunoiltaan ja ainakin alapuolen suonista jäykkäkarvaiset.

Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä yleensä noin 20-30 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo eriasteisesti hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on useimmiten noin 2-5 mm pitkä ja kalju tai karvainen. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähes tasasoukat, hyvin kuperat, melkein huomaamattomasti kalvolaitaiset ja tylpähköpäiset sekä keltaiset tai kellanvihreät. Kukintavaiheessa verholehdet siirottavat suoraan sivulle. Pituutta niillä on tavallisesti noin 4-6 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,8-1 mm. Teriö on keltainen ja yleensä noin 15-18 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Niiden kärkiosa on vastapuikea ja pyöreähköpäinen, ja tyviosa on jyrkästi kapeneva, pitkä ja tasasoukka. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 10-13 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-7 mm.

Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 selvästi lyhyempää. Palhot ovat keltaiset ja hieman alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen, kapean lieriömäinen ja kalju tai karvainen sekä kellanvihreä ja hyvin nopeasti pituutta kasvava. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo ei erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreähkö, nuppimainen ja keltainen tai kellanvihreä. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on yläviistoon siirottava, vankka ja yleensä noin 3-5 mm pitkä. Hedelmä on siirottava tai melkein pysty, lähes tasasoukka ja suora tai kaareva litu, joka on kalju tai lyhyesti ja hieman alaspäin siirottavasti jäykkäkarvainen sekä vihreä tai kellanvihreä. Se on tavallisesti noin 30-40 mm pitkä ja noin 2,5-4 mm paksu. Lidun kärjessä on sitä kapeampi, pidentynyt, kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama, särmikäs nokka, jonka osuus lidun kokonaispituudesta on noin 10-15 mm. Lidun nokkaosa on antanut suvun suomalaiselle nimelle, keilasinapit, sen etumääritteen. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat monisiemenisiä. Siemeniä on yhteensä noin 8-12. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemen on pallomainen, punaruskea tai mustahko ja noin 1,5 mm läpimitaltaan. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.

Rikkasinappi on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Muinaistulokkaana sen esiintymisalue kattaa Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnat. Uustulokkaana sitä tavataan tai on tavattu kaikissa muissakin eliömaakunnissa. Laji on yleisehkö vain Ahvenanmaalla ja muualla harvinainen tai hyvin harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä vilja- ja muut pellot, puutarhat, uudisnurmikot, maakasat, maankäsittelyalueet, kompostikentät, myllyt ja viljavarastot sekä radanvarret ja satamat. Rikkasinappi on vakinaisempi vain Ahvenanmaan pelloilla ja eräin paikoin muuallakin lounaisimmassa Suomessa. Valtaosa esiintymistä on satunnaisia ja lyhytaikaisia. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Rikkasinappi tuottaa runsaasti siemeniä, jotka soveltuisivat sinapinvalmistukseen. Tähän ei ole kuitenkaan tarvetta, koska sinapin raaka-aineeksi viljellään lähinnä kolmea muuta lajia, mustasinappia, Mutarda nigra, keltasinappia, Sinapis alba ja kaalien sukuun kuuluvaa sareptansinappia, Brassica juncea.

Rikkasinappi kuuluu tunnistamisen kannalta varsin hankalaan kelta- ja isohkokukkaisten sekä suhteellisen ehytlehtisten ristikukkaiskasvien joukkoon. Määrityksen kannalta sen keskeisiä tuntomerkkejä ovat aika kookkaat, ehyehköt ja epäsäännöllisen isohampaiset lehdet; tennismailamaiset, toisiaan peittämättömät ja noin 10-13 mm pitkät terälehdet, joiden tyviosa on pitkä ja tasasoukka sekä kärkiosa vastapuikean pyöreä; kukinnan aikaan sivulle siirottavat, keltasävyiset ja kapean kuperat verholehdet; avautuvat monisiemeniset lidut, joiden nokkaosa on 10-15 mm pitkä ja kartiomainen mutta särmikäs.

Mustasinappi, joka Brassica-suvusta on siirretty rikkasinapin kanssa samaan Mutarda-sukuun, on harvinainen satunnaiskasvi. Sen alimmissa lehdissä on yleensä jokunen liuskapari ja suuri kärkiliuska. Senkin verholehdet ovat siirottavat ja terälehdet samankaltaiset mutta vain noin 6-9 mm pitkät. Litu on kukintorangan myötäisesti pysty ja vain noin 10-20 mm pitkä. Sen nokka on noin 2-3 mm pitkä. Toisen harvinaisen satunnaiskasvin keltasinapin lehdet ovat pariosaiset ja sen litujen nokka on selvästi litteä. Myös sareptansinappi on harvinainen satunnaiskasvi. Sen haarat ovat yläviistot ja ylemmät lehdet lyhytruotiset, suikeat ja suippopäiset. Verholehdet ovat kukinnan aikana pystyt.

Vakinainen ja yleinen rikkasinappia muistuttava laji on peltoretikka, Raphanus raphanistrum. Sen alemmat lehdet ovat kuitenkin ison kärkiliuskan lisäksi pariliuskaiset. Verholehdet ovat vihreät ja kukintavaiheessakin pystyt. Lidut kuroutuvat siementen väleistä eivätkä avaudu, vaan katkeilevat yksisiemenisiksi pätkiksi. Jotain samankaltaisuutta löytyy myös satokaalista, Brassica rapa. Siitä esiintyy kolme alalajia, luonnonvarainen ja jo lähes hävinnyt peltokaali, subsp. campestris sekä viljelykasvit rypsi, subsp. oleifera ja nauris subsp. rapa. Lajin alemmat lehdet ovat ruodilliset, liuskaiset tai hammaslaitaiset ja puhtaanvihreät. Ylemmät lehdet ovat ruodittomat, sepivät, ehytlaitaiset ja suipohkot sekä sinivihreät. Verholehdet ovat kukintavaiheessakin pystyt.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rikkasinapin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki lajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on edelleen nimellä Sinapis arvensis.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist

Mutarda arvensis – rikkasinappi on muinaistulokas Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Uustulokkaana sitä tavataan tai on tavattu kaikissa muissakin eliömaakunnissa. Laji on yleisehkö vain Ahvenanmaalla mm. vilja- ja muilla pelloilla. Muualla se on harvinainen tai hyvin harvinainen satunnaiskasvi lähinnä, puutarhoissa, uudisnurmikoilla, maakasoilla, maankäsittelyalueilla, kompostikentillä, myllyillä ja viljavarastoilla sekä radanvarsissa ja satamissa. EH, Hämeenlinna, Ojoinen, Paroinen, jätevedenpuhdistamon ja moottoritien välinen kompostiaumakenttäalue, 20.8.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Mutarda arvensis – rikkasinappi on yksivuotinen, pystyhkö tai tyviosastaan koheneva ja tavallisesti noin 20-70 cm pitkä ruoho. Varsi on runsashaarainen, ja haarominen alkaa usein tyveltä saakka. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, lakialue, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Mutarda arvensis – rikkasinapin kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä yleensä noin 20-30 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo eriasteisesti hedelmävaiheessa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, lakialue, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Mutarda arvensis – rikkasinapin teriö on keltainen ja yleensä noin 15-18 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Niiden kärkiosa on vastapuikea ja pyöreähköpäinen sekä tyviosa jyrkästi kapeneva, pitkä ja tasasoukka. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 10-13 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-7 mm. Ne eivät lomitu edes osittain toistensa päälle. EH, Hämeenlinna, Ojoinen, Paroinen, jätevedenpuhdistamon ja moottoritien välinen kompostiaumakenttäalue, alueen läntinen laitavalli, 8.9.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Mutarda arvensis – rikkasinapin kukassa on neljä verholehteä. Ne ovat lähes tasasoukat, kanoottimaisen kuperat ja koverat, melkein huomaamattomasti kalvolaitaiset sekä tylpähköpäiset ja keltaiset tai kellanvihreät. Pituutta niillä on tavallisesti noin 4-6 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,8-1 mm. Ristikukkaiskasvien yleisestä linjasta poiketen verholehdet siirottavat kukintavaiheessa suoraan sivulle. Kukkaperä on useimmiten noin 2-5 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Ojoinen, Paroinen, jätevedenpuhdistamon ja moottoritien välinen kompostiaumakenttäalue, 20.8.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Mutarda arvensis – rikkasinapin hetiön ja sikiäimen tyvellä on mesinystyjä, jotka houkuttelevat kukkien pölyttäjiksi mm. kukkakärpäsiä ja pistiäisiä. Sikiäimen ja hedelmälidun karvattomuudella tai karvaisuudella on ollut pitkään myös taksonomista merkitystä. Tämän kuvan yksilöllä sikiäimet ovat kaljut. EH, Hämeenlinna, Ojoinen, Paroinen, jätevedenpuhdistamon ja moottoritien välinen kompostiaumakenttäalue, alueen läntinen laitavalli, 8.9.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Mutarda arvensis – rikkasinapin monimuotoisuuteen kuuluu myös varsien, haarojen ja tertturangan eriasteinen karvaisuus. Kuvan yksilö edustaa kaljua ääripäätä. Nivelkohdat ovat yleensä sinipunaiset. Lehtilapa on lähinnä soikea, leveänsoikea tai puikea, ja alemmissa lehdissä sen tyviosassa on usein epäsäännöllinen liuskapari. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, lakialue, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Mutarda arvensis – rikkasinapin lehdet ovat alempana ruodilliset ja yläosassa lähes tai aivan ruodittomat. Lehtilaita on epäsäännöllisen iso- ja usein terävähampainen. Toisinaan tyviosan lisäksi myös muuallakin lavassa esiintyy säännötöntä halkoisuutta. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 3-20 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-10 cm. Varsissa ja haaroissa on toisinaan enemmänkin sinipunaista sävyä. Haarojen tai tertturangankaan kaljuus tai karvaisuus eivät korreloi litujen karvaisuuden kanssa. Kuvan yksilöllä lidut ovat kaljut, vaikka kasvi muuten on karvainen. EH, Hämeenlinna, Kankaantausta, Turun Valtatien (10-tien) laita Hattelmalanharjun kaakkoispään kohdalla, 30.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Mutarda arvensis – rikkasinapin ylemmät lehdet ovat säännönmukaisemmin soikeahkot tai kapeansoikeat, ehyet ja matalahampaisemmat. Lehtilapa on vihreä ja reunoiltaan karvainen sekä päältä kaljuhko tai vähäkarvainen. EH, Hämeenlinna, Ojoinen, Paroinen, jätevedenpuhdistamon ja moottoritien välinen kompostiaumakenttäalue, alueen läntinen laitavalli, 8.9.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Mutarda arvensis – rikkasinapin lehdet ovat alta harmahtavan vihreät ja ainakin suonista jäykkäkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Ojoinen, Paroinen, jätevedenpuhdistamon ja moottoritien välinen kompostiaumakenttäalue, 20.8.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto