Myosurus minimus – hiirenhäntä, hentohiirenhäntä

  • Myosurus minimus L. – (hento)hiirenhäntä
  • Myosurus L. – hiirenhännät
  • Ranunculaceae – leinikkikasvit

(Hento)hiirenhäntä, Myosurus minimus, on yksivuotinen, ylitalvinen, hento ja kalju ruoho, jonka koko vaihtelee suuresti. Pienimmät kukkivat yksilöt ovat vain noin 1 cm korkeita, mutta hedelmävaiheessa mittaa on voinut enimmillään kertyä jopa 15 cm. Syksyllä kehittyvät pienet lehtiruusukkeet, jotka talvehtivat ja kevätkosteuden turvin kasvavat ja kukkivat. Pääjuuri on lyhyt, ohut ja valkoinen. Lisäksi sen alapäässä on kimppu hyvin ohuita ja pitempiä juuria. Lehdet ovat pystynä tai kohenevana ruusukkeena ja niitä on yleensä runsaasti. Ne ovat nauhamaisen tasasoukat, ehytlaitaiset, tylpähköt, vihreät ja ruodilliset. Pituus vaihtelee muutamasta millistä noin 10 cm:iin ja leveyttä on enimmillään noin 2 mm. Ruoti on melkein lavan levyinen ja yhtymäkohtaa on lähes mahdoton havaita.

Kukat nousevat yksittäin suoraan  pääjuuren yläpäästä. Niiden määrä vaihtelee yleensä yhdestä 30:een. Kukkaperä on pysty tai koheneva, pitkä ja vihreä sekä ohut mutta yläpäätä kohti levenevä. Sen pituus vaihtelee yksilön koon ja kukintavaiheen mukaan vajaasta sentistä noin 10 cm:iin. Kukan kehä on säteittäinen ja läpimitaltaan yleensä noin 5-8 mm paitsi kääpiöyksilöissä, joissa se jää 1-2 mm:iin. Verholehtiä on tavallisesti 5-6 mutta enimmillään joskus jopa 10. Ne ovat tasasoukat, pyöreähköpäiset ja kannukselliset sekä päältä vaaleankeltaiset, lähes valkoiset tai hieman vihertävät ja alapuolelta vaalean kellanvihertävät. Pituutta niillä on ilman kannusta yleensä noin 3-4,5 mm ja leveyttä enimmillään noin 1 mm. Kannus on kukkaperän myötäinen ja noin 1-2 mm pitkä. Terälehtiä on tavallisesti 5-7 tai toisinaan ne voivat puuttua kokonaan. Ne ovat vaaleankeltaiset, joskus punertavat ja suunnilleen verholehtien pituiset. Kapea, torvimainen ja pystyhkö tyviosa on noin kaksi kertaa niin pitkä kuin ulospäin kaartuva ja kapean pitkänpyöreä kärkiosa. Terälehtien tyvellä on mettä erittävä kuoppa. Heteitä on useimmiten 5-10 ja ne ovat yleensä noin 2,5-4 mm pitkät. Palhot ovat valkoisehkot ja kapeanpitkulaiset ponnet vaaleankeltaiset sekä noin 1 mm pitkät. Emilehdet ovat erillisiä ja niitä on nopeasti paisuvan kukkapohjuksen pinnalla lukematon määrä. Kukkapohjus on hedelmävaiheessa jopa 5 cm pitkä ja noin 3 mm paksu. Se on pysty, jäykkä, vihreä tai harmaanvihreä ja lopulta kellertävä tai ruskehtava sekä tiiviin tähkämäinen ja pitkään säilyvä. Erikoinen kukkapohjus on antanut aiheen myös tieteelliselle ja suomalaiselle sukunimelle. Kääpiöyksilöillä em. mitat ovat pienempiä. Hedelmä on 1-siemeninen, litteähkö, ruskea ja noin 1 mm pitkä pähkylä. Kukinta-aika on touko-kesäkuu.

(Hento)hiirenhäntä on muinaistulokas Suomessa. Se on varsin yleinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan eliömaakunnissa sekä muuten harvinainen tai harvinaisehko etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalle saakka. Lisäksi on joitakin uustulokashavaintoja pohjoisempaakin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pellot, taimi- ja puutarhat, erilaiset istutusalueet ja pientareet, polut ja urat, pihakalliot sekä saariston lintukalliot. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

(Hento)hiirenhännän kukissa on mettä ja niitä pölyttävät ainakin pienet kärpäset. Todennäköisesti kuitenkin suuri osa valtaisasta pähkylöiden määrästä syntyy itsepölytyksen tuloksena. Laji ei kestä kasvualansa umpeutumista ja sen vuoksi se viihtyykin paikoilla, joita lähes vuosittain muokataan, rikotaan, kulutetaan ja tallataan. Myös vapaat kallioiden laiteet ja uurteet kelpaavat, jos vain vettä on saatavilla riittävästi. Valtaosa kaikista kasvupaikoista onkin ihmistoiminnan piirissä ja hiirenhäntä saa usein rikkakasvin kohtelun. Aitoja luonnon kasvupaikkoja ovat lähinnä lintukalliot, joissa typestä pitävä kasvi viihtyy.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (hento)hiirenhännän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Myosurus minimus - (hento)hiirenhäntä on Suomessa muinaistulokas ja valtaosin ihmisen seuralainen. Se ei kestä kasvualansa umpeutumista ja sen vuoksi se viihtyykin paikoilla, joita lähes vuosittain muokataan, rikotaan, kulutetaan ja tallataan. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 28.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus – (hento)hiirenhäntä on Suomessa muinaistulokas ja valtaosin ihmisen seuralainen. Se ei kestä kasvualansa umpeutumista ja sen vuoksi se viihtyykin paikoilla, joita lähes vuosittain muokataan, rikotaan, kulutetaan ja tallataan. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 28.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus - (hento)hiirenhäntä muodostaa usein tiheitä kasvustoja. Se on saanut tieteellisen ja suomalaisen sukunimensä hyvin erikoisesta kukkapohjuksestaan, joka pitenee tiiviin tähkämäiseksi. Näkymässä on yhtäläisyyksiä minikokoiseen meriratamoon, Plantago maritima, vaikka ratamoilla kukintorakenne onkin aivan erilainen. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 28.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus – (hento)hiirenhäntä muodostaa usein tiheitä kasvustoja. Se on saanut tieteellisen ja suomalaisen sukunimensä hyvin erikoisesta kukkapohjuksestaan, joka pitenee tiiviin tähkämäiseksi. Näkymässä on yhtäläisyyksiä minikokoiseen meriratamoon, Plantago maritima, vaikka ratamoilla kukintorakenne onkin aivan erilainen. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 28.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus - (hento)hiirenhäntä on varreton kasvi. Kaikki lehdet ovat tyviruusukkeena ja kukat nousevat yksittäin suoraan pääjuuresta. Lehdet ovat nauhamaisen tasasoukat, ehytlaitaiset, tylpähköt ja ruodilliset sekä enimmillään noin 2 mm leveät. Ruoti on melkein lavan levyinen ja yhtymäkohtaa on lähes mahdoton havaita. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 28.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus – (hento)hiirenhäntä on varreton kasvi. Kaikki lehdet ovat tyviruusukkeena ja kukat nousevat yksittäin suoraan pääjuuresta. Lehdet ovat nauhamaisen tasasoukat, ehytlaitaiset, tylpähköt ja ruodilliset sekä enimmillään noin 2 mm leveät. Ruoti on melkein lavan levyinen ja yhtymäkohtaa on lähes mahdoton havaita. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 28.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus - (hento)hiirenhännän tiiviissä kasvustotuppaassa yksilörajat katoavat. Niin lehdet kuin kukatkin ovat pystyjä tai kohenevia. Usein vain muutaman sentin korkuisena kukkiva ja yleisväriltään vihreä kasvi jää helposti huomaamatta. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus – (hento)hiirenhännän tiiviissä kasvustotuppaassa yksilörajat katoavat. Niin lehdet kuin kukatkin ovat pystyjä tai kohenevia. Usein vain muutaman sentin korkuisena kukkiva ja yleisväriltään vihreä kasvi jää helposti huomaamatta. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus - (hento)hiirenhäntä voi hedelmävaiheessa olla enimmillään noin 15 cm pitkä ja lehtien maksimipituus on noin 10 cm. EH, Hattula, Sattula, Kukkola, herukkatarhan laide, 29.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus – (hento)hiirenhäntä voi hedelmävaiheessa olla enimmillään noin 15 cm pitkä ja lehtien maksimipituus on noin 10 cm. EH, Hattula, Sattula, Kukkola, herukkatarhan laide, 29.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus - (hento)hiirenhännässä on samaan aikaan alkuvaiheessa ja hedelmävaiheessa olevia kukkia. Kukkaperä on ohut mutta yläpäätä kohti levenevä. Sen pituus vaihtelee yksilön koon ja kukintavaiheen mukaan vajaasta sentistä noin 10 cm:iin. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 5.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus – (hento)hiirenhännässä on samaan aikaan alkuvaiheessa ja hedelmävaiheessa olevia kukkia. Kukkaperä on ohut mutta yläpäätä kohti levenevä. Sen pituus vaihtelee yksilön koon ja kukintavaiheen mukaan vajaasta sentistä noin 10 cm:iin. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 5.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus - (hento)hiirenhännän kukkien kehitysvauhti on varsin nopea. Kuvassa oikealla näkyy pähkylävaiheessa oleva kukkapohjus, josta muut kukan osat ovat jo karisseet pois. Sen vieressä on kovin erinäköinen kukkanuppu, joka on vielä verholehtien suojassa. Kuvassa näkyy myös juuri auenneita ja kukintansa aloittaneita kukkia, joiden kukkapohjus paisuu heti voimakkaasti näkyville. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 5.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus – (hento)hiirenhännän kukkien kehitysvauhti on varsin nopea. Kuvassa oikealla näkyy pähkylävaiheessa oleva kukkapohjus, josta muut kukan osat ovat jo karisseet pois. Sen vieressä on kovin erinäköinen kukkanuppu, joka on vielä verholehtien suojassa. Kuvassa näkyy myös juuri auenneita ja kukintansa aloittaneita kukkia, joiden kukkapohjus paisuu heti voimakkaasti näkyville. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 5.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus - (hento)hiirenhännän kukan kehä on säteittäinen ja läpimitaltaan yleensä noin 5-8 mm paitsi kääpiöyksilöissä, joissa se on pienempi. Kukkapohjuksen lisäksi kukan näkyvin osa ovat vaaleankeltaiset, lähes valkoiset tai hieman vihertävät verholehdet, joita on tavallisesti 5-6. Yleensä vaaleankeltaisia terälehtiä on tavallisesti 5-7 tai toisinaan ne voivat puuttua kokonaan. Terälehdet eivät kovin helposti erotu 5-10 heteen joukosta. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 10.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus – (hento)hiirenhännän kukan kehä on säteittäinen ja läpimitaltaan yleensä noin 5-8 mm paitsi kääpiöyksilöissä, joissa se on pienempi. Kukkapohjuksen lisäksi kukan näkyvin osa ovat vaaleankeltaiset, lähes valkoiset tai hieman vihertävät verholehdet, joita on tavallisesti 5-6. Yleensä vaaleankeltaisia terälehtiä on tavallisesti 5-7 tai toisinaan ne voivat puuttua kokonaan. Terälehdet eivät kovin helposti erotu 5-10 heteen joukosta. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 10.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus - (hento)hiirenhännän kukan verholehdet, joita kuvan kukassa on peräti kymmenen, ovat tasasoukat ja kannukselliset sekä ilman kannusta yleensä noin 3-4,5 mm pitkät. Kannus on kukkaperän myötäinen ja noin 1-2 mm pitkä. Terälehdet ovat noin verholehtien pituiset. Niiden tyviosa on kapea, torvimainen ja pystyhkö sekä kärkiosa ulospäin kaartuva ja kapean pitkänpyöreä. Heteet ovat yleensä noin 2,5-4 mm pitkät. Paisuvan kukkapohjuksen päällä olevat lukuisat emilehdet ovat erillisiä. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 10.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus – (hento)hiirenhännän kukan verholehdet, joita kuvan kukassa on peräti kymmenen, ovat tasasoukat ja kannukselliset sekä ilman kannusta yleensä noin 3-4,5 mm pitkät. Kannus on kukkaperän myötäinen ja noin 1-2 mm pitkä. Terälehdet ovat noin verholehtien pituiset. Niiden tyviosa on kapea, torvimainen ja pystyhkö sekä kärkiosa ulospäin kaartuva ja kapean pitkänpyöreä. Heteet ovat yleensä noin 2,5-4 mm pitkät. Paisuvan kukkapohjuksen päällä olevat lukuisat emilehdet ovat erillisiä. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue, 10.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus - (hento)hiirenhännän kukkapohjus on hedelmävaiheessa jopa 5 cm pitkä ja noin 3 mm paksu. Se on pysty, jäykkä ja tiiviin tähkämäinen sekä pitkään säilyvä. EH, Hattula, Sattula, Kukkola, herukkatarhan laide, 29.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Myosurus minimus – (hento)hiirenhännän kukkapohjus on hedelmävaiheessa jopa 5 cm pitkä ja noin 3 mm paksu. Se on pysty, jäykkä ja tiiviin tähkämäinen sekä pitkään säilyvä. EH, Hattula, Sattula, Kukkola, herukkatarhan laide, 29.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto