- Myrica gale L. – (saha)suomyrtti
- Myrica L. – suomyrtit
- Myricaceae – suomyrttikasvit
(Saha)suomyrtti, Myrica gale, on pystyhaarainen, useimmiten kaksikotinen ja aromaattisesti tuoksuva pensas tai iso varpu, joka on tavallisesti noin 0,5-1 m korkea. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista. Varret, vanhemmat oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat ruskeat tai punaruskeat ja vaaleanystyiset. Vuosikasvaimet ovat lisäksi karvaiset ja vanhemmat varsiosat lähes kaljut. Kuluvan vuoden uudet vuosiversot ovat aluksi vihreät ja karvaiset.
Lehdet ovat vuosikasvaimissa kierteisesti. Ruoti on noin 1-3 mm pitkä ja karvainen. Lehtilapa on kapean vastapuikea, kiilatyvinen ja kärjestään terävä tai pyöristynyt sekä kärkiosastaan terävähampainen. Se on päältä vihreä tai tummanvihreä ja hyvin lyhytkarvainen sekä alta vaaleanvihreä tai harmaanvihreä ja suonia myöten lyhytkarvainen. Lisäksi molemmat pinnat ovat vaaleanystyiset. Lehtilaita on hieman alaspäin kiertynyt. Lavalla on pituutta tavallisesti noin 2-4 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm.
Kukat ovat norkoissa. Ne ovat tavallisesti yksineuvoisia ja kaksikotisesti eli norkoissa on vain joko hede- tai emikukkia ja ne ovat vielä lisäksi eri pensasyksilöissä. Laajemmista pensaikoista voi kuitenkin etsimällä löytää myös pensaita, joissa on samoissa oksissa sekä hede- että eminorkkoja ja / tai samoissa norkoissa voi olla niin hede- kuin emikukkiakin. Norkot ovat perättömiä. Hedenorkot ovat lieriömäisen tähkämäiset ja kukintavaiheessa yleensä siirottavat sekä noin 10-15 mm pitkät ja noin 5-7 mm leveät. Norkkosuomut ovat lähinnä leveän vinoneliömäiset, nipukkakärkiset, kuperat ja jäykät sekä puna- tai kellanruskeat. Niiden tyvellä on tiheästi keltaisia nystyjä. Pituutta suomuilla on noin 2-3 mm ja ne ovat lähes yhtä leveitä. Hedekukat ovat suomujen hangoissa. Ne ovat kehättömät ja 4-heteiset. Eminorkot ovat käpymäisen tiiviit ja kukintavaiheessa noin 3-5 mm pitkät ja noin 3 mm leveät. Niiden suomut ovat punaruskeat, lähinnä leveän vinoneliömäiset, nipukkakärkiset ja hieman kuperat sekä jäykät. Pituutta suomuilla on noin 1-1,5 mm ja ne ovat lähes yhtä leveitä. Emikukat ovat suomujen hangoissa. Ne ovat kehättömät ja ulkonevan 2-luottiset. Kun norkko on täydessä kukassa, punaiset luotit muuttavat sen koko yleisvärin voimakkaan punaiseksi.
Hedelmävaiheessa eminorkot paisuvat huomattavasti. Ne ovat tavallisesti noin 8-15 mm pitkät ja noin 6-7 mm paksut. Norkossa kehittyvät hedelmät ovat kypsänä kellanruskeita, lähinnä päärynänmuotoisia ja kuivia luumarjoja, jotka ovat noin 1,5-2,5 mm pitkiä ja hieman pituuttaan kapeampia. Niitä ympäröi yleensä 2 mehevää ja tiheästi keltanystyistä esilehteä. Normaali kukinta-aika on huhti-toukokuu. Seuraavana vuotena kukkivat hede- ja eminorkot kehittyvät vuosikasvaimiin jo loppukesällä.
(Saha)suomyrtti on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy yleisenä tai harvinaisempana etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka sekä lisäksi Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien rannikkoseuduilla. Yleisenä sitä voidaan pitää Ahvenenmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä meren- ja järvenrannat sekä harvemmin rämeet, letot ja nevat. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
(Saha)suomyrtti on sukunsa ja Azoreita lukuun ottamatta koko heimonsakin ainoa alkuperäinen laji Euroopassa. Se on tuulipölytteinen. Tehokkaimmin pensas kuitenkin leviää juuriston maarönsyjen avulla. Näin laajatkin pensaikot voivat olla yksinomaan vain toista sukupuolta. Juuristossa on nystyröitä, joissa elää sädesieniä. Ne sitovat ilmakehästä typpeä myös suomyrtin tarpeisiin ja saavat kasvilta vastalahjaksi yhteyttämistuotteita. Kuoressa, lehdissä ja kukinnoissa on pihkatiehyitä, joista erittyy aromaattisia, haihtuvia öljyjä.
Vaikka suomyrttiä on pidetty myrkyllisenä kasvina, sillä on monipuolinen käyttöhistoria. Myrkytystietokeskuksen nykyluonnehdinnan mukaan se on kuitenkin myrkytön. Siitä valmistetulla rohdolla on aikanaan mm. lääkitty vatsa- ja sydänsairauksia, ihotauteja, syyhyä, rohtumia ja kihtiä sekä tehty sikiönlähdetyksiä eli aiheutettu keskenmenoja. Keitinvedellä on häädetty syöpäläisiä asunnoista, vaatteista ja hiuksista. Voimakastuoksuisilla varvuilla on vaatekomeroissa torjuttu koita. Lehdet ja versot soveltuivat nahan parkitsemiseen. Norkoista ja lehdistä saatiin keltaista väriainetta kankaiden ja lankojen värjäykseen. Kuivattuja lehtiä saatettiin lisätä myös piipputupakan joukkoon lisäterästyksenä. Suomyrttiä käytettiin myös oluen maustamiseen ennen humalan yleistymistä. Ikävänä sivuvaikutuksena oli kovanlainen päänsärky. Vielä nykyisinkin sillä maustetaan eräitä alkoholilaatuja ja ns. huippuravintoloiden ruokia.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (saha)suomyrtin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 