Neottia nidus-avis – pesäjuuri, linnunpesäjuuri

  • Neottia nidus-avis (L.) Rich. – (linnun)pesäjuuri
  • Neottia Guett. – pesäjuuret
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

(Linnun)pesäjuuri, Neottia nidus-avis, on monivuotinen, 10-40 cm korkea ruoho, jonka lyhyehkössä juurakossa on tiheässä lyhyitä, haarattomia, paksuhkoja, meheviä ja toisiinsa kietoutuneita juuria, jotka muodostavat ”harakanpesämäisen” sykerön. Tieteellisen nimen molemmat osatkin viittaavat linnunpesään. Juurakosta nouseva verso on haaraton, lehtivihreätön, kalju ja kellertävä tai ruskehtava. Varren tyvellä on 4-5 väljää, tuppimaista, lavatonta, ruskehtavaa ja kaljua lehteä. Lavalliset varsilehdet puuttuvat.

Kukintotähkä on tiheähkö ja tavallisesti noin 40-50-kukkainen. Sen alapuolella on yleensä pitkin vartta harvassa muutamia kukkia, joilla toisinaan on kukkaa huomattavasti pitemmät ja leveähköt tukilehdet. Tähkän alueella tukilehdet ovat kapeita ja noin 5 mm pitkiä. Kaikki tukilehdet ovat vaalean kalvomaisia. Kukkaperä on suora ja pysty sekä vajaat 5 mm pitkä. Sikiäin on ulospäin kaartunut, soikeahko ja hieman särmikäs sekä noin 5 mm pitkä.

Kukan kehälehdet ovat verson yleisvärityksen mukaan eriasteisesti kellertävän ruskehtavat. Kuudesta kehälehdestä kolme ulommaista ovat soikeita, pyöreäkärkisiä ja noin 5 mm pitkiä. Kaksi sisempää kehälehteä ovat ulompien kehälehtien kaltaisia, mutta hieman lyhyempiä. Kolmas sisempi kehälehti, huuli on kannukseton, alaspäinen, noin 12 mm pitkä sekä tyveltä maljamainen ja yleensä laitahampainen. Huulen kärki on syvään ja sivuille taipuen kaksiliuskainen. Huulen tyvellä olevaan maljakuoppaan erittyy lämpimällä säällä makeaa mettä. Kukassa on melko voimakas, toisaalta makeahko ja toisaalta vähän tympeähkökin tuoksu.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia. Yksi emilehti on muuntunut leveäksi. luottien ylle kaartuvaksi keulaksi, joka sisältää tahmeaa nestettä. Kukkien tuoksu ja huulen perällä oleva mesi houkuttelevat kärpäsiä. Kun kärpänen laskeutuu kukalle ja koskettaa keulaa, sen kärjestä purskahtaa sen päälle nestettä, joka liimaa siitepölymyhkyt hyönteiseen ja ne matkaavat seuraavien kukkien luoteille. Jos ristipölytystä ei tapahdu, itsepölytystä estävä keula näivettyy ja siitepölymyhkyt vanhetessaan murenevat varistaen siitepölyä luoteille ja näin kukka pölyttyy. Hedelmä on yläviisto tai sivulle suuntautunut, soikeahko, ruskea, noin 10 mm pitkä kota, joka avautuu suonien vierestä. Ristipölytys tuottaa paremman siementuotoksen ja itsepölyttyneiden kukkien kodissa on vain vähän siemeniä. Lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Kaiken kaikkiaan (linnun)pesäjuuren elämä ei ole kasvien yksinkertaisimmasta päästä. Siemenen täytyy itääkseen löytää kumppanikseen sopiva sieni, josta myös täysloisena elävä kasvi on koko elinaikansa riippuvainen. Alla mainitussa Korhosen ja Vuokon kirjassa sieneksi mainitaan Rhizoctonia neottiae. Tuoreemmassa Salmian kirjassa sieniosakkaaksi sanotaan kantasienten Sebacina-suku, joka muodostaa pintasienijuuristoa (ektomykorritsaa) koivu-, pyökki- ja lehmuskasvien kanssa. Näin linnunpesäjuuri on pieni loisosakas suuressa systeemissä, jossa se ei todennäköisesti hyödytä mitenkään muita osakkaita. Kehitys siemenestä kukkivaksi kasviksi kestää useita vuosia – jopa yli kymmenenkin vuotta. Kukittuaankin kasvi voi ”jurnuttaa” pesäjuurensa saaman loisravinnon turvin maanalaista elämää useita vuosia. Yhtenä sopeutumana se pystyy jopa kukkimaan maan alla ja pölyttää itse kukkansa. Lisäksi juurten kärkiin voi kehittyä silmuja, joista nousee uusia kukkavarsia. Hyvin lähekkäiset kukkavarret usein kuuluvatkin samaan yksilöön.

(Linnun)pesäjuuri on alkuperäinen laji Suomessa. Sillä on Ahvenanmaan lisäksi vain parikymmentä viime vuosina todettua kasvupaikkaa. Retkeilykasvion (1998) mukaan laji on harvinainen Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat erityisesti kalkkipitoiset lehdot, lehtomaiset metsät ja niiden reunusalueet. Laji on kalkinsuosija. Se on rauhoitettu koko maassa 2009 alkaen. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksiksi (NT). Edellisessä arvioinnissa sitä pidettiin vielä elinvoimaisena. Yksilömäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Kehitykseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä pellonraivaus. Muissa Pohjoismaissa (linnun)pesäjuurta esiintyy melko harvinaisena Ruotsissa ja Norjassa. Tanskassa se on yleisempi.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (linnun)pesäjuuren esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Neottia nidus-avis - linnunpesäjuuri on lehtometsien laji, mutta ainakin Ahvenanmaalla sen voi tavata myös avoimemmilta paikoilta, metsän laiteesta. Tässä kasvupaikaksi on käynyt hakkuutähteiden maatuva läjä. Herää kysymys, onko se pystynyt "kiipeämään" maaperästä kasan päälle vai onko koko pitkä elämänkierto siemenestä kukkivaksi kasviksi tapahtunut lahoavan puun ja karikkeen lämmössä? A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis – (linnun)pesäjuuri on lehtometsien laji, mutta ainakin Ahvenanmaalla sen voi tavata myös avoimemmilta paikoilta, metsän laiteesta. Tässä kasvupaikaksi on käynyt hakkuutähteiden maatuva läjä. Herää kysymys, onko se pystynyt ”kiipeämään” maaperästä kasan päälle vai onko koko pitkä elämänkierto siemenestä kukkivaksi kasviksi tapahtunut lahoavan puun ja karikkeen lämmössä? A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis - linnunpesäjuuri on lehtivihreätön loiskasvi, joka saa tarvitsemansa energian sienijuuriston kautta. Taustalla yksi sopivista voimanlähteistä, pähkinäpensas, Corylus avellana. Pesäjuuren varsi on lähes valkoisehko, kellertävä tai ruskehtava. Tyvellä on lavattomia lehtiä, jotka kuvan yksilössä ovat jo lähes syöpyneet pois. Kukintotähkässä on yleensä 40-50 kellertävää tai ruskehtavaa kukkaa. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis – (linnun)pesäjuuri on lehtivihreätön loiskasvi, joka saa tarvitsemansa energian sienijuuriston kautta. Taustalla yksi sopivista voimanlähteistä, pähkinäpensas, Corylus avellana. Pesäjuuren varsi on lähes valkoisehko, kellertävä tai ruskehtava. Tyvellä on lavattomia lehtiä, jotka kuvan yksilössä ovat jo lähes syöpyneet pois. Kukintotähkässä on yleensä 40-50 kellertävää tai ruskehtavaa kukkaa. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis - linnunpesäjuuren kukintotähkä on tiheähkö, mutta useimmiten myös sen alapuolella on kukkia pitkin vartta yksittäin tai harvakseen. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis – (linnun)pesäjuuren kukintotähkä on tiheähkö, mutta useimmiten myös sen alapuolella on kukkia pitkin vartta yksittäin tai harvakseen. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis - linnunpesäjuuren sikiäin on soikeahko, hieman harjuinen ja noin 5 mm pitkä. Kukassa on kuusi kehälehteä, joista viisi, noin 5 mm:n mittaista kaartuvat kuudennen eli noin 12 mm pitkän, haarakärkisen huulen ylle. Kuvan keskellä, oikealla olevassa kukassa näkyy pölyttämättömän hetiön ja emiön rakenne. Ylimpänä ovat heteen siitepölymyhkyt. Niiden alapuolella näkyy keltaisena emilehti, joka on muuntunut tahmeaa nestettä sisältäväksi, herkästi särkyväksi keulaksi. Sen alapuolella ovat toimivat emin luotit. Kun kukkaan tuleva kärpänen tavoittelee huulen peräkuopassa olevaa mettä, se rikkoo keulan ja tahmaantuu. Kärpäsen liikkuessa siitepölymyhkyt tarttuvat liimaiseen nesteeseen ja matkaavat seuraaviin kukkiin. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis – (linnun)pesäjuuren sikiäin on soikeahko, hieman harjuinen ja noin 5 mm pitkä. Kukassa on kuusi kehälehteä, joista viisi, noin 5 mm:n mittaista kaartuvat kuudennen eli noin 12 mm pitkän, haarakärkisen huulen ylle. Kuvan keskellä, oikealla olevassa kukassa näkyy pölyttämättömän hetiön ja emiön rakenne. Ylimpänä ovat heteen siitepölymyhkyt. Niiden alapuolella näkyy keltaisena emilehti, joka on muuntunut tahmeaa nestettä sisältäväksi, herkästi särkyväksi keulaksi. Sen alapuolella ovat toimivat emin luotit. Kun kukkaan tuleva kärpänen tavoittelee huulen peräkuopassa olevaa mettä, se rikkoo keulan ja tahmaantuu. Kärpäsen liikkuessa siitepölymyhkyt tarttuvat liimaiseen nesteeseen ja matkaavat seuraaviin kukkiin. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis - linnunpesäjuuren alimman kehälehden, huulen perällä näkyvään maljamaiseen syvennykseen erittyy lämpimillä säillä makeaa mettä, Myös kukan tuoksu on makeahko. Useissa kuvan kukissa keulaksi muuntunut emilehti on jo rikkoutunut ja siitepölymyhkyt ovat tiessään. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis – (linnun)pesäjuuren alimman kehälehden, huulen perällä näkyvään maljamaiseen syvennykseen erittyy lämpimillä säillä makeaa mettä, Myös kukan tuoksu on makeahko. Useissa kuvan kukissa keulaksi muuntunut emilehti on jo rikkoutunut ja siitepölymyhkyt ovat tiessään. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis - linnunpesäjuuren kukka ei värikylläisyydellä koreile. Lähikuvassa ylemmät viisi kehälehteä ja huulen kuoppa ovat läpikuultavan kellertäviä . Huulen kärjen haarat muodostavat lähes "spakaatin". A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis – (linnun)pesäjuuren kukka ei värikylläisyydellä koreile. Lähikuvassa ylemmät viisi kehälehteä ja huulen kuoppa ovat läpikuultavan kellertäviä . Huulen kärjen haarat muodostavat lähes ”spakaatin”. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varren metsänlaita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis - linnunpesäjuuren ruskehtavampi värimuoto. Kuten kuvassa näkyy, varrella olevien alimpien kukkien tukilehdet voivat olla leveitä, pitkiä ja läpikuultavan vaaleita. Kukintotähkän alueella tukilehdet ovat hyvin kapeita ja vain noin 5 mm pitkiä. A, Jomala, Hammarlandsvägenin (Eckerön maantien) varsi, metsänlaita, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis – (linnun)pesäjuuren ruskehtavampi värimuoto. Kuten kuvassa näkyy, varrella olevien alimpien kukkien tukilehdet voivat olla leveitä, pitkiä ja läpikuultavan vaaleita. Kukintotähkän alueella tukilehdet ovat hyvin kapeita ja vain noin 5 mm pitkiä. A, Jomala, Hammarlandsvägenin (Eckerön maantien) varsi, metsänlaita, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis - linnunpesäjuuren kuvassa olevissa kukissa hetiön ja emiön rakennetta on enää vaikea hahmottaa. Jonkin mykerökukkaisen lenninhaiven on jäänyt kiinni keulan tahmeaan nesteeseen. Oikeanpuoleisessa kukassa näkyy hyvin hetiön ja emiön yhdistävän siitintukun putkimainen rakenne.. A, Jomala, Hammarlandsvägenin (Eckerön maantien) varsi, metsänlaita, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis – (linnun)pesäjuuren kuvassa olevissa kukissa hetiön ja emiön rakennetta on enää vaikea hahmottaa. Jonkin mykerökukkaisen lenninhaiven on jäänyt kiinni keulan tahmeaan nesteeseen. Oikeanpuoleisessa kukassa näkyy hyvin hetiön ja emiön yhdistävän siitintukun putkimainen rakenne.. A, Jomala, Hammarlandsvägenin (Eckerön maantien) varsi, metsänlaita, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis - linnunpesäjuuren siemenkota on soikea, vahvasuoninen ja noin 10 mm pitkä. Se avautuu pitkittäin suonien vierestä. Kuvassa osa suonista on jo raollaan. V, Salo, Suomusjärvi, Lemula, Lemulanrinne, luonnonsuojelualue, 15.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis – (linnun)pesäjuuren siemenkota on soikea, vahvasuoninen ja noin 10 mm pitkä. Se avautuu pitkittäin suonien vierestä. Kuvassa osa suonista on jo raollaan. V, Salo, Suomusjärvi, Lemula, Lemulanrinne, luonnonsuojelualue, 15.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis - linnunpesäjuuren juurakossa on tiheässä toisiinsa kietoutuneita, haarattomia, meheviä juuria. Tämä harakanpesältä näyttävä sykerö on antanut lajille niin tieteellisen kuin suomalaisenkin nimen. Kuvan juurakko on 7,5 cm leveä ja 5 cm korkea. Varren tyvellä näkyy kaksi lavatonta, tuppimaista lehteä. A, Finström, Grelsby, Säckviken, lahden länsiranta, Lillnäs, harvahko metsärinne, 19.7.1995. Kuva näytteestä 13.9.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia nidus-avis – (linnun)pesäjuuren juurakossa on tiheässä toisiinsa kietoutuneita, haarattomia, meheviä juuria. Tämä harakanpesältä näyttävä sykerö on antanut lajille niin tieteellisen kuin suomalaisenkin nimen. Kuvan juurakko on 7,5 cm leveä ja 5 cm korkea. Varren tyvellä näkyy kaksi lavatonta, tuppimaista lehteä. A, Finström, Grelsby, Säckviken, lahden länsiranta, Lillnäs, harvahko metsärinne, 19.7.1995. Kuva näytteestä 13.9.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto