Neottia ovata – soikkokaksikko

  • Neottia ovata (L.) Bluff & Fingerh. [Listera ovata (L.) R. Br. – soikkokaksikko
  • Neottia Guett. – pesäjuuret
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Soikkokaksikko, Neottia ovata, kuului aikaisemmin kaksikkojen Listera-sukuun yhdessä herttakaksikon, L. cordata, kanssa. Nykyisin kaksikkojen katsotaan kuuluvan pesäjuurien Neottia-sukuun, vaikka äkkiä katsomalla on vaikea löytää yhdenkaltaisuutta linnunpesäjuuren, N. nidus-avis, kanssa. Tarkemmin katsottaessa kukkien rakenne on kuitenkin samankaltainen.

Soikkokaksikko on monivuotinen, 20-80 cm korkea ruoho, jonka juurakko on vaakasuora, monijuurinen ja hitaahkosti laajeneva. Näin ollen lähekkäin kasvavat varret ovat usein samaa yksilöä. Varsi on haaraton, liereä ja vaaleanvihreä sekä lehtien alapuolelta tanakka ja kalju sekä niiden yläpuolelta ohuempi ja lyhyesti karvainen ja myös nystykarvainen. Sen tyvellä on 2-3 tuppimaista, lavatonta ja ruskehtavaa lehteä. Varren puolivälin alapuolella on kaksi vastakkaista tai lähes vastakkaista, leveänsoikeaa lehteä, jotka ovat antaneet lajille sen suomalaisen nimen. Lehdet ovat yleensä 10-15 cm pitkiä ja 6-11 cm leveitä. Niiden tyvi ympäröi vartta ja kärjessä on useimmiten hyvin pieni nipukka. Lehdet ovat molemmin puolin tasaisen vihreitä, kaljuja, silposuonisia ja ehytlaitaisia. Ylempänä varrella on 1-2 hyvin pientä, vain noin 2-3 mm pitkää ja osittain sepivää lehteä.

Kukintotähkä on harsuhko, kapea, tasalevyinen ja tavallisesti noin 10-30 cm pitkä sekä noin 20-70-kukkainen. Kukat ovat kapeita, noin 5-8 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia, teräväkärkisiä ja vain 3-4 mm pitkiä. Kukkaperä on ohut, lyhytkarvainen, myös nystykarvainen ja noin 5-6 mm pitkä. Sikiäin on pallomainen, pitkänpyöreä tai soikea, vihreä tai vähän ruskehtava, vahvasuoninen, niukkakarvainen tai kaljuhko ja noin 5-7 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä kolme ovat ulompia ja leveänsoikeita, terävä- tai tylppäkärkisiä. Kaksi niistä suuntautuvat sivulle ja yksi suoraan ylöspäin. Kaksi sisempää kehälehteä ovat tasasoukkia, tylpähkökärkisiä ja suuntautuvat sivulle. Kaikki viisi kehälehteä ovat vihreitä tai kellanvihreitä, noin 4-5 mm pitkiä ja taipuvat kärjistään ulospäin muodostaen alhaalta avoimen kehän siitintukun ympärille. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 9-12 mm pitkän, kapean, alaspäin taipuneen ja syvään kaksiliuskaisen, kellanvihreän huulen, joka on kannukseton. Huulessa on matala keskiura, joka erittää mettä. Kukissa on makeahko tuoksu, joka muistuttaa jossain määrin koiranputken kukkien tuoksua.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi toimiva hede ja kaksi toimivaa luottia. Kolmas emilehti on muuntunut luottien eteen kaartuvaksi keltaiseksi keulaksi, joka sisältää tahmeata nestettä ja rikkoutuu kosketuksesta. Emin yläpuolelle nousevan palhottoman ponnen siitepöly on kahtena keltaisena myhkynä. Hyvin vaatimattomista, vihreähköistä kukistaan huolimatta soikkokaksikko houkuttelee tuoksullaan ja huulesta tihkuvalla medellään monenlaisia hyönteisiä. Hyönteiskirjo on kämmeköiden laajimpia sisältäen mm. mesi-, lois- ja sahapistiäisiä, kärpäsiä, perhosia, kovakuoriaisia, muurahaisia ja ripsiäisiä. Kuitenkin vain osa niistä pystyy suorittamaan kukkien pölytyksen. Kooltaan sopivimpia ovat eräät lois- ja sahapistiäiset sekä ilmeisesti myös sylkikuoriaiset. Kehälehtien ”aitaus” ohjaa hyönteisen tulemaan kukkaan huulta ja sen mesiuraa pitkin. Huulen tyviosassa tulijan pää osuu kukan keulaan, josta purskahtaa siihen tahmeaa nestettä, johon siitepölymyhkyt sitten tarttuvat. Seuraavissa kukissa ja kukkavarsissa ne hierovat luottipintoja hyönteisen imiessä makeaa nestettä mesiuran peräosassa. Kukissa kiipeilevät pienemmät hyönteiset voivat aiheuttaa myös itsepölytystä siitepölyn kulkeutuessa niiden mukana luoteille. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Vaikka pölyttäjiä on paljon, vain noin 10-50 % kukista kehittyy hedelmiksi. Hedelmä on yläviisto, pallomainen tai pitkänpyöreä, vihreä tai ruskehtava, vahvasuoninen, kaljuhko ja noin 8-12 mm pitkä kota, joka avautuu jo loppukesällä suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Varret eivät jää monen muun kämmekän tavoin törröttämään talven yli, vaan lakastuvat maahan. Kämmeköiden siemenet ovat hyvin kevyitä ja voivat tuulen mukana levitä pitkiäkin matkoja. Tämän ominaisuuden kääntöpuolena on, ettei niissä ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kehitys siemenestä taimeksi ja edelleen kukkivaksi kasviksi kestää useita vuosia. Laji kykenee viettämään maanalaista lepokautta kerrallaan kaksi vuotta.

Soikkokaksikko on alkuperäinen laji Suomessa. Sen levinneisyysalue yltää etelästä päin Kittilan Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Kuitenkin se on runsas vain Ahvenanmaalla ja on harvinaistunut. Se kasvaa pääasiassa lehtomaisissa metsissä, lehtoniityillä, letto- ja lehtokorvissa, lettorämeillä ja pojoisempana myös letoilla. Sen voi tavata myös rehevistä rantapensaikoista sekä tienpientareilta ja muilta ihmistoiminnan muovaamilta laiteilta. Lajia voidaan Suomessa pitää kalkinsuosijana. Kalkkipölyn avulla se kasvaa ainakin Lappeenrannassa mäntykankaallakin (kuvasarja). Se on rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä hyvin harvinaisena Islannissa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle soikkokaksikon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikon kevättä kevätsikkoa, Primula veris, pursuavalla lehtoniityllä. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, koivikkoinen lehtoniitty, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikon kevättä kevätsikkoa, Primula veris, pursuavalla lehtoniityllä. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, koivikkoinen lehtoniitty, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikko kasvaa hyvillä kasvupaikoilla yleensä tiheinä varsiryhminä. Lajilla on laajeneva juurakko ja lähekkäiset varret ovat suurella todennäköisyydellä samaa yksilöä. A, Jomala, Ramsholmen, luonnonsuojelualue, lupikkaniitty, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikko kasvaa hyvillä kasvupaikoilla yleensä tiheinä varsiryhminä. Lajilla on laajeneva juurakko ja lähekkäiset varret ovat suurella todennäköisyydellä samaa yksilöä. A, Jomala, Ramsholmen, luonnonsuojelualue, lupikkaniitty, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikko ei kukkiensa väreillä komeile. Vihreä kukintotähkä hukkuu helposti ympäröivään vihreyteen - myös pölyttäviltä hyönteisiltä. Kukkien erittämän tuoksun houkuttelemina ne löytävät kyllä nopeasti lähistölle. Tarkempi suunnistus on hitaampaa. Usein hyönteiset nousevat kukintoon kiipeämällä vartta pitkin ja siirtyvät siitä kukan huulelle. A, Jomala, Ramsholmen, luonnonsuojelualue, lupikkaniitty, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikko ei kukkiensa väreillä komeile. Vihreä kukintotähkä hukkuu helposti ympäröivään vihreyteen – myös pölyttäviltä hyönteisiltä. Kukkien erittämän tuoksun houkuttelemina ne löytävät kyllä nopeasti lähistölle. Tarkempi suunnistus on hitaampaa. Usein hyönteiset nousevat kukintoon kiipeämällä vartta pitkin ja siirtyvät siitä kukan huulelle. A, Jomala, Ramsholmen, luonnonsuojelualue, lupikkaniitty, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikko voi erityisesti pohjoisemmassa Suomessa kasvaa myös letolla. Sen kukintotähkä on tavallisesti noin 10-30 cm pitkä ja siinä on pituuden mukaan noin 20-70 kukkaa. Kuvan yksilössä kukkia on noin 50. PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, pieni rantalettolaikku, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikko voi erityisesti pohjoisemmassa Suomessa kasvaa myös letolla. Sen kukintotähkä on tavallisesti noin 10-30 cm pitkä ja siinä on pituuden mukaan noin 20-70 kukkaa. Kuvan yksilössä kukkia on noin 50. PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, pieni rantalettolaikku, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikko kykenee ainakin Lappeenrannassa kasvamaan myös mäntykankaalla. Tämän mahdollistanee läheiseltä kalkkilouhokselta tuulen mukana kulkeutuva kalkkipöly. ES, Lappeenranta, Mattila, Mattilankangas, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikko kykenee ainakin Lappeenrannassa kasvamaan myös mäntykankaalla. Tämän mahdollistanee läheiseltä kalkkilouhokselta tuulen mukana kulkeutuva kalkkipöly. ES, Lappeenranta, Mattila, Mattilankangas, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikon kukat ovat pienet ja huomaamattoman vihreäsävyiset. Kukka on vain noin 5-8 mm leveä. PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, pieni rantalettolaikku, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikon kukat ovat pienet ja huomaamattoman vihreäsävyiset. Kukka on vain noin 5-8 mm leveä. PS, Joroinen, Ryyhtölä, Saarikko-lampi, pieni rantalettolaikku, 12.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikko houkuttelee hyönteisiä tuoksullaan. Ne harvemmin löytävät suoraan kukalle. Sen sijaan ne kiipeävät karvaista vartta myöten ylöspäin. Pölyttämättömien kukkien huulet ovat voimakkaan alaspäisiä ja usein vartta kohti suuntautuneita. Ne aivan kuin houkuttelevat hyönteisiä tarttumaan kiinni ja kiipeämään niitä pitkin. Siinä vaiheessa hyönteiset huomaavat huulessa olevan meden ja kerran sen keksittyään oppivat sitä hyödyntämään koko kukintakauden ajan. Kuvassa muurahainen on juuri siirtymässä alemmalta kukalta ylemmän kukan huulelle. ES, Lappeenranta, Mattila, Mattilankangas, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikko houkuttelee hyönteisiä tuoksullaan. Ne harvemmin löytävät suoraan kukalle. Sen sijaan ne kiipeävät karvaista vartta myöten ylöspäin. Pölyttämättömien kukkien huulet ovat voimakkaan alaspäisiä ja usein vartta kohti suuntautuneita. Ne aivan kuin houkuttelevat hyönteisiä tarttumaan kiinni ja kiipeämään niitä pitkin. Siinä vaiheessa hyönteiset huomaavat huulessa olevan meden ja kerran sen keksittyään oppivat sitä hyödyntämään koko kukintakauden ajan. Kuvassa muurahainen on juuri siirtymässä alemmalta kukalta ylemmän kukan huulelle. ES, Lappeenranta, Mattila, Mattilankangas, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikon varsi on lehtiparin yläpuolelta tiheään karvainen ja nystykarvainen. Karvoja on myös kukkaperissä ja pienissä tukilehdissä sekä hiukan myös pulleissa sikiäimissä. Kukan huuli on päästään kaksihaarainen, kellanvihreä ja noin 9-12 mm pitkä. Muut kehälehdet muodostavat siitintukun ympärille aivan kuin aitauksen estämään pölyttäjien pääsyä kukkaan muualta kuin huulta pitkin. Kukissa näkyy kaartuvan heteen alla hyvin yhdestä emilehdestä muuntunut kellertävä keula, joka tehokkaasti estää itsepölytystä eristäessään siitepölymyhkyt ja luotit toisistaan. A, Jomala, Ramsholmen, luonnonsuojelualue, lupikkaniitty, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikon varsi on lehtiparin yläpuolelta tiheään karvainen ja nystykarvainen. Karvoja on myös kukkaperissä ja pienissä tukilehdissä sekä hiukan myös pulleissa sikiäimissä. Kukan huuli on päästään kaksihaarainen, kellanvihreä ja noin 9-12 mm pitkä. Muut kehälehdet muodostavat siitintukun ympärille aivan kuin aitauksen estämään pölyttäjien pääsyä kukkaan muualta kuin huulta pitkin. Kukissa näkyy kaartuvan heteen alla hyvin yhdestä emilehdestä muuntunut kellertävä keula, joka tehokkaasti estää itsepölytystä eristäessään siitepölymyhkyt ja luotit toisistaan. A, Jomala, Ramsholmen, luonnonsuojelualue, lupikkaniitty, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikon kukan huulessa erottuu mettä tuottava, kiiltävä ura, joka jatkuu lähes siitintukulle saakka. Ylös asti houkutellun hyönteisen pää osuu herkästi rikkoutuvaan, keltaiseen keulaan, josta purskahtaa tahmeaa nestettä siihen. Samalla liimamainen erite koskettaa myös siitepölymyhkyjä, jotka tarttuvat päähän kiinni ja vietäviksi toisiin kukkiin. Kuvan kukassa oikeanpuoleinen siitepölymyhky on lähtenyt, mutta vasen on vielä jäljellä. Vihertävät, siitepölyttömät luottipinnat näkyvät keulan alapuolella. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, koivikkoinen lehtoniitty, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikon kukan huulessa erottuu mettä tuottava, kiiltävä ura, joka jatkuu lähes siitintukulle saakka. Ylös asti houkutellun hyönteisen pää osuu herkästi rikkoutuvaan, keltaiseen keulaan, josta purskahtaa tahmeaa nestettä siihen. Samalla liimamainen erite koskettaa myös siitepölymyhkyjä, jotka tarttuvat päähän kiinni ja vietäviksi toisiin kukkiin. Kuvan kukassa oikeanpuoleinen siitepölymyhky on lähtenyt, mutta vasen on vielä jäljellä. Vihertävät, siitepölyttömät luottipinnat näkyvät keulan alapuolella. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, koivikkoinen lehtoniitty, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikon kukan huuli on tässä kuvassa erimallinen kuin edellisessä kuvassa, vaikka ne on otettu samalta kasvupaikalta. Huuli on lyhyempi ja kärjen liuskojen haarakulma leveä. Muiden kehälehtien muodostama aitaus on lähes aukoton. Keskimmäisen kukan huuliurassa kiiltelee mesi ja siitintukussa ovat molemmat siitepölymyhkyt tallella. Myhkyjen alapuolella on ehyt keula ja sen alla luottipinnat. Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, koivikkoinen lehtoniitty, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikon kukan huuli on tässä kuvassa erimallinen kuin edellisessä kuvassa, vaikka ne on otettu samalta kasvupaikalta. Huuli on lyhyempi ja kärjen liuskojen haarakulma leveä. Muiden kehälehtien muodostama aitaus on lähes aukoton. Keskimmäisen kukan huuliurassa kiiltelee mesi ja siitintukussa ovat molemmat siitepölymyhkyt tallella. Myhkyjen alapuolella on ehyt keula ja sen alla luottipinnat. Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, koivikkoinen lehtoniitty, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikon siemenkodassa on usein huuli jäljellä. Kota on pallomainen tai pitkänpyöreä ja vahvasuoninen. Se aukeaa suonten saumoista, kuten kuvassa on jo tapahtumassa ja runsaat, pölymäisen pienet, kevyet siemenet leviävät tuulen mukana. V, Salo, Suomusjärvi, Lemula, Lemulanrinne, 31.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikon siemenkodassa on usein huuli jäljellä. Kota on pallomainen tai pitkänpyöreä ja vahvasuoninen. Se aukeaa suonten saumoista, kuten kuvassa on jo tapahtumassa ja runsaat, pölymäisen pienet, kevyet siemenet leviävät tuulen mukana. V, Salo, Suomusjärvi, Lemula, Lemulanrinne, 31.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikon varressa, sen puolivälin alapuolella on kaksi vastakkaista tai lähes vastakkaista, leveänsoikeaa lehteä, joiden tyvi kiertyy varren ympäri. Niiden yläpuolella on yksi tai kaksi hyvin pientä varsilehteä. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, koivikkoinen lehtoniitty, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikon varressa, sen puolivälin alapuolella on kaksi vastakkaista tai lähes vastakkaista, leveänsoikeaa lehteä, joiden tyvi kiertyy varren ympäri. Niiden yläpuolella on yksi tai kaksi hyvin pientä varsilehteä. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, koivikkoinen lehtoniitty, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) - soikkokaksikon tyvellä on 2-3 tuppimaista, lavatonta ja ruskehtavaa lehteä. Juurakko on vaakasuora ja monijuurinen. Se levittäytyy hitaasti yhä laajemmalle alueelle ja synnyttää samaa yksilöä olevia tiheitä varsiryhmiä. A, Jomala, Knutsboda, Önningbyfjärdenin rantametsä Lemströmin kanavan eteläpuolella, 17.7.1995. Kuva näytteestä 12.9.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia ovata (Listera ovata) – soikkokaksikon tyvellä on 2-3 tuppimaista, lavatonta ja ruskehtavaa lehteä. Juurakko on vaakasuora ja monijuurinen. Se levittäytyy hitaasti yhä laajemmalle alueelle ja synnyttää samaa yksilöä olevia tiheitä varsiryhmiä. A, Jomala, Knutsboda, Önningbyfjärdenin rantametsä Lemströmin kanavan eteläpuolella, 17.7.1995. Kuva näytteestä 12.9.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto