Noccaea caerulescens – ketotaskuruoho

  • Noccaea caerulescens (J. Presl & C. Presl) F. K. Mey. – ketotaskuruoho
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Thlaspi caerulescens J. Presl & C. Presl subsp. caerulescens – kevättaskuruoho subsp. (keto)kevättaskuruoho
  • Noccaea Moench – vahataskuruohot
  • Brassicaceae – ristikukkaiskasvit

Ketotaskuruoho, Noccaea caerulescens, on kaksi- tai monivuotinen, lehtiruusukkeellinen ja pysty tai joskus koheneva sekä tavallisesti noin 15-30 cm korkea, kalju ruoho, jonka pääjuuri ainakin kaksivuotisilla yksilöillä on ohut ja melko lyhyt. Varret ovat yksittäin tai yleisimmin yksilöt ovat monivartisia. Varsi on useimmiten haaraton, liereä ja vihreä tai punaruskea.

Ruusukelehdet ovat ruodilliset, vastapuikeat ja yleensä ehytlaitaiset tai harvoin hieman nyhäreunaiset sekä vihreät, sinivihreät tai osin sinipunervat. Ruoti on useimmiten noin 1-4 cm pitkä. Lapa on tavallisesti noin 1,5-3 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 cm leveä. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat kapeanpuikeat tai suikeahkot mutta leveätyviset, ruodittomat ja hieman sepivät tai tyviliuskoin varren sivuille yltävät. Lehtilapa on ehytlaitainen tai nyhäreunainen ja ruusukelehtien värinen tai hieman vaaleampi. Pituutta on tavallisesti noin 1-3,5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm.

Kukinto on varren kärjessä terttumaisesti. Terttu on tylppä tai matalan pyöreäpäinen ja pitenee kukinnan edetessä jopa 10-20 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, tyviosa on jo hedelmävaiheessa. Kukintoranka pitenee vielä hedelmävaiheessakin ja on lopulta noin puolet tai enemmänkin koko varren pituudesta. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on ohut ja yleensä noin 2-3 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähinnä puikeat, hieman kuperat, tylppä- tai pyöreäpäiset ja kalvolaitaiset sekä vihreät, vihreänruskeat tai punaruskeat. Pituutta niillä on useimmiten noin 1,5-2 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,8-1 mm. Teriö on valkoinen tai punertava ja tavallisesti noin 5-6 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, kapeatyviset ja yleensä noin 3-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm leveät.

Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat valkoiset ja hiukan alaspäin levenevät. Ponnet ovat sinipunaiset tai muuten tummat, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähinnä vastapuikea ja litteähkö. Sen kärjessä on noin 0,5-1 mm pitkä, vihertävä tai punertava vartalo. Luotti on pyöreä, pieni, nuppimainen ja vaalea. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on sivulle siirottava ja yleensä noin 4-8 mm pitkä. Hedelmä on kapean vastaherttamainen, litteä ja vihreä, punertava tai lopulta kellanruskehtava litu, joka on tavallisesti noin 6-8 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveä. Litu on laidoiltaan siipipalteinen, ja palle on kärjessä leveimmillään sekä pyöristynyt kärkiloven kahta puolen. Kärkilovessa on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on noin 1 mm pitkä ja yltää noin lidun kärjen tasolle. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on yleensä noin 3-4 siementä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemenet ovat soikeat, litteähköt ja ruskeat sekä noin 1,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on huhtikuun loppupuolelta toukokuun loppuun.

Ketotaskuruoho on alun perin kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoalueilta. Alkuperäisiin kasvupaikkoihin viittaa vanha tieteellinen nimikin, Thlaspi alpestre. Laji saapui Suomeen 1800-luvun loppupuolella lähinnä heinän- ja apilansiemenen mukana. Se levisi ja sopeutui hyvin nopeasti erityisesti eteläiseen Suomeen, jossa se on yleinen tai yleisehkö etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Lajia esiintyy monin paikoin pohjoisempanakin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Lisäksi Kasviatlaksessa on hajanaisia havaintoja aina Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, rinneniityt, pientareet, pellonreunat, metsänlaiteet, tien- ja radanvarret sekä puisto- ja pihanurmikot. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Suomessa ja edellä mainituissa muissa Pohjoismaissa kasvaa myös ketotaskuruohon lähilaji, toukotaskuruoho, N. brachypetala, jonka aikaisemmin katsottiin kuuluvan samaan lajiin alalajina Thlaspi caerulescens subsp. brachypetalum. Lajien merkittävimmät erot löytyvät kukinnosta ja kukkien sekä litujen tuntomerkeistä. Toukotaskuruohon kukinnon kärki on suipohko. Terälehdet ovat yleensä noin 1-2 mm pitkät ja enintään vain vähän verholehtiä pitemmät. Heteiden ponnet ovat vaaleat tai vaaleankirjavat. Litutertun pituus on yleensä vähemmän kuin puolet varren koko mitasta. Lidut ovat noin 7-10 mm pitkät ja niiden kärkipalteet loven molemmin puolin ovat yleensä terävät. Kärkiloven ota ei ylety pallekärkien tasalle. Aikaisemmin samaan sukuun kuului myös yksivuotinen peltotaskuruoho, Thlaspi arvense. Sen ruodilliset aluslehdet ovat täyden kukinnan vaiheessa yleensä jo lakastuneet. Varsi on särmikäs, ja varsilehdet ovat selvästi kookkaammat sekä mutkalaitaiset, isonirhaiset tai hampaiset. Lidut ovat noin 10-15 mm pitkät ja pitkänpyöreät. Niiden siipipalteet ovat kauttaaltaan leveät.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ketotaskuruohon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist

Noccaea caerulescens - ketotaskuruoho on kaksi- tai monivuotinen ruoho, jonka varret ovat yksittäin tai yleisimmin yksilöt ovat monivartisia. EH, Akaa, Viiala, keskusta-alue, Matomäki, Hämeentien varsi Turuntien ja Keskuskadun liikenneympyrän laiteella. 5.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens – ketotaskuruoho on kaksi- tai monivuotinen ruoho, jonka varret ovat yksittäin tai yleisimmin yksilöt ovat monivartisia. EH, Akaa, Viiala, keskusta-alue, Matomäki, Hämeentien varsi Turuntien ja Keskuskadun liikenneympyrän laiteella. 5.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens - ketotaskuruohon varret ovat pystyt tai monivartisissa yksilöissä usein myös kohenevat. Kukinto on aluksi tiheä ja lähes pallomainen terttu. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, tienlaide Lehdokintien ja kävelytien kulmauksessa, 28.4.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens – ketotaskuruohon varret ovat pystyt tai monivartisissa yksilöissä usein myös kohenevat. Kukinto on aluksi tiheä ja lähes pallomainen terttu. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, tienlaide Lehdokintien ja kävelytien kulmauksessa, 28.4.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens - ketotaskuruoho on tavallisesti noin 15-30 cm korkea. Terttu on tylppä tai matalan pyöreäpäinen ja pitenee kukinnan edetessä jopa 10-20 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, tyviosa on jo hedelmävaiheessa. Kukintoranka pitenee vielä hedelmävaiheessakin ja on lopulta noin puolet tai enemmänkin koko varren pituudesta. EH, Janakkala, Harviala, ratapenger Alikartanontien entisen tielinjauksen ja ylikäytävän kaakkoispuolella, 10.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens – ketotaskuruoho on tavallisesti noin 15-30 cm korkea. Terttu on tylppä tai matalan pyöreäpäinen ja pitenee kukinnan edetessä jopa 10-20 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, tyviosa on jo hedelmävaiheessa. Kukintoranka pitenee vielä hedelmävaiheessakin ja on lopulta noin puolet tai enemmänkin koko varren pituudesta. EH, Janakkala, Harviala, ratapenger Alikartanontien entisen tielinjauksen ja ylikäytävän kaakkoispuolella, 10.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens - ketotaskuruoho on kauttaaltaan kalju. Varsi on lähes aina haaraton, liereä ja vihreä tai punaruskea. Kuvassa oleva yksilö tekee kuitenkin tästä haarattomuuden pääsäännöstä poikkeuksen kasvattaessaan jopa kahta sivuhaaraa. Ruusukelehdet ovat ruodilliset, vastapuikeat ja yleensä ehytlaitaiset tai harvoin hieman nyhäreunaiset sekä vihreät, sinivihreät tai osin sinipunervat. Ruoti on useimmiten noin 1-4 cm pitkä. Lapa on tavallisesti noin 1,5-3 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 cm leveä. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue radan pohjoispuolella, Alikartanontien entisen tielinjauksen varressa, 10.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens – ketotaskuruoho on kauttaaltaan kalju. Varsi on lähes aina haaraton, liereä ja vihreä tai punaruskea. Kuvassa oleva yksilö tekee kuitenkin tästä haarattomuuden pääsäännöstä poikkeuksen kasvattaessaan jopa kahta sivuhaaraa. Ruusukelehdet ovat ruodilliset, vastapuikeat ja yleensä ehytlaitaiset tai harvoin hieman nyhäreunaiset sekä vihreät, sinivihreät tai osin sinipunervat. Ruoti on useimmiten noin 1-4 cm pitkä. Lapa on tavallisesti noin 1,5-3 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 cm leveä. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue radan pohjoispuolella, Alikartanontien entisen tielinjauksen varressa, 10.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens - ketotaskuruohon teriö on yleensä valkoinen ja noin 5-6 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat vastapuikeat, kapeatyviset ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm leveät. Heteitä on kuusi. Niiden palhot ovat valkoiset ja hiukan alaspäin levenevät. Ponnet ovat sinipunaiset tai muuten tummat. Kuvan kukissa siitepölyn purkautuminen muuttaa ne keltaisiksi. Alkuperäinen väri näkyy hyvin oikealla olevassa, avautuvassa kukassa. Lähilajilla, toukotaskuruoholla, N. brachypetala, ponnet ovat vaaleat tai vaaleankirjavat. Ketotaskuruohon sikiäin on kehänpäällinen ja lähinnä vastapuikea ja litteähkö. Sen kärjessä on noin 0,5-1 mm pitkä vartalo ja pieni, nuppimainen luotti. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Vanhan Härkätien (tie 2855) laitaluiska Kuuslahdentien tienhaaran koillispuolella, 7.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens – ketotaskuruohon teriö on yleensä valkoinen ja noin 5-6 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat vastapuikeat, kapeatyviset ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm leveät. Heteitä on kuusi. Niiden palhot ovat valkoiset ja hiukan alaspäin levenevät. Ponnet ovat sinipunaiset tai muuten tummat. Kuvan kukissa siitepölyn purkautuminen muuttaa ne keltaisiksi. Alkuperäinen väri näkyy hyvin oikealla olevassa, avautuvassa kukassa. Lähilajilla, toukotaskuruoholla, N. brachypetala, ponnet ovat vaaleat tai vaaleankirjavat. Ketotaskuruohon sikiäin on kehänpäällinen ja lähinnä vastapuikea ja litteähkö. Sen kärjessä on noin 0,5-1 mm pitkä vartalo ja pieni, nuppimainen luotti. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Vanhan Härkätien (tie 2855) laitaluiska Kuuslahdentien tienhaaran koillispuolella, 7.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens - ketotaskuruohon kukkaperä on ohut ja yleensä noin 2-3 mm pitkä. Verholehtiä on neljä. Ne ovat lähinnä puikeat, hieman kuperat, tylppä- tai pyöreäpäiset ja kalvolaitaiset. Pituutta niillä on useimmiten noin 1,5-2 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,8-1 mm. Terälehdet ovat noin kaksi kertaa verholehtiä pitemmät. Toukotaskuruoholla terälehdet ovat yleensä noin 1-2 mm pitkät ja enintään vain vähän verholehtiä pitemmät. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Uusi hautausmaa, länsipuolisen laitamuurin sivusta, 10.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens – ketotaskuruohon kukkaperä on ohut ja yleensä noin 2-3 mm pitkä. Verholehtiä on neljä. Ne ovat lähinnä puikeat, hieman kuperat, tylppä- tai pyöreäpäiset ja kalvolaitaiset. Pituutta niillä on useimmiten noin 1,5-2 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,8-1 mm. Terälehdet ovat noin kaksi kertaa verholehtiä pitemmät. Toukotaskuruoholla terälehdet ovat yleensä noin 1-2 mm pitkät ja enintään vain vähän verholehtiä pitemmät. EH, Kouvola, Kuusankoski, Rekola, Uusi hautausmaa, länsipuolisen laitamuurin sivusta, 10.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens - ketotaskuruohossa on aika paljon myös muuntelevuutta. Sen teriö on valkoisen lisäksi toisinaan myös punertava. Varsilehdet sijaitsevat usein varren alaosassa, mutta voivat kyllä kuvan tavoin yltää kukintoon saakka. Lehtilapa on yleensä kapeanpuikea tai suikeahko, ruoditon ja hieman sepivä tai tyviliuskoin varren sivuille yltävä. Se on useimmiten ehytlaitainen tai toisinaan nyhäreunainen. Kuvassa olevat lehdet ovat jopa nirhalaitaiset samantyyppisesti kuin peltotaskuruoholla, Thlaspi arvense. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangontien ja Vanajaveden välinen rantametsäalue Metsänkylänlahden eteläpään tasalla, 14.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens – ketotaskuruohossa on aika paljon myös muuntelevuutta. Sen teriö on valkoisen lisäksi toisinaan myös punertava. Varsilehdet sijaitsevat usein varren alaosassa, mutta voivat kyllä kuvan tavoin yltää kukintoon saakka. Lehtilapa on yleensä kapeanpuikea tai suikeahko, ruoditon ja hieman sepivä tai tyviliuskoin varren sivuille yltävä. Se on useimmiten ehytlaitainen tai toisinaan nyhäreunainen. Kuvassa olevat lehdet ovat jopa nirhalaitaiset samantyyppisesti kuin peltotaskuruoholla, Thlaspi arvense. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangontien ja Vanajaveden välinen rantametsäalue Metsänkylänlahden eteläpään tasalla, 14.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens - ketotaskuruohon kukintorangan piteneminen näkyy hyvin tertun alaosan harvenemisena. Ranka pitenee, mutta kukat ja kehittyvät hedelmät pysyvät paikoillaan. Kukkien kehitys on nopeaa. Vielä terälehtien paikallaan ollessa sikiäin alkaa paisua lituhedelmän muotoihin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, tienlaide Lehdokintien ja kävelytien kulmauksessa, 28.4.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens – ketotaskuruohon kukintorangan piteneminen näkyy hyvin tertun alaosan harvenemisena. Ranka pitenee, mutta kukat ja kehittyvät hedelmät pysyvät paikoillaan. Kukkien kehitys on nopeaa. Vielä terälehtien paikallaan ollessa sikiäin alkaa paisua lituhedelmän muotoihin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, tienlaide Lehdokintien ja kävelytien kulmauksessa, 28.4.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens - ketotaskuruohon kukintotertun kärkiosa pysyy tiheänä, koska kukintoranka ei enää pitene. Yleensä kaikki kukat näyttävät kehittyvän lituhedelmiksi. Lituperä on sivulle siirottava ja yleensä noin 4-8 mm pitkä. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue radan pohjoispuolella, Alikartanontien entisen tielinjauksen varressa, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens – ketotaskuruohon kukintotertun kärkiosa pysyy tiheänä, koska kukintoranka ei enää pitene. Yleensä kaikki kukat näyttävät kehittyvän lituhedelmiksi. Lituperä on sivulle siirottava ja yleensä noin 4-8 mm pitkä. EH, Janakkala, Harviala, taimistoalue radan pohjoispuolella, Alikartanontien entisen tielinjauksen varressa, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens - ketotaskuruohon litu on kapean vastaherttamainen, litteä ja tavallisesti noin 6-8 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveä. Se on laidoiltaan siipipalteinen, ja palle on kärjessä leveimmillään sekä pyöristynyt kärkiloven kahta puolen. Kärkilovessa on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on noin 1 mm pitkä ja yltää noin lidun kärjen tasolle. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on yleensä noin 3-4 siementä. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Kirkkokallion tyveä kulkeva rautatie, ratapohjan laide, 10.6.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens – ketotaskuruohon litu on kapean vastaherttamainen, litteä ja tavallisesti noin 6-8 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveä. Se on laidoiltaan siipipalteinen, ja palle on kärjessä leveimmillään sekä pyöristynyt kärkiloven kahta puolen. Kärkilovessa on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on noin 1 mm pitkä ja yltää noin lidun kärjen tasolle. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on yleensä noin 3-4 siementä. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Kirkkokallion tyveä kulkeva rautatie, ratapohjan laide, 10.6.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Noccaea caerulescens - ketotaskuruoho on Etelä-Suomessa ainakin aurinkoisemmilla paikoilla jo täysin hedelmävaiheessa kesäkuun alkupuolella. Lidut saavat kypsyessään ja kuivuessaan kellanruskeaa tai punertavanruskeaa sävyä. EH, Janakkala, Harviala, radanvarsi Alikartanontien entisen tielinjauksen ja ylikäytävän kohdalla, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens – ketotaskuruoho on Etelä-Suomessa ainakin aurinkoisemmilla paikoilla jo täysin hedelmävaiheessa kesäkuun alkupuolella. Lidut saavat kypsyessään ja kuivuessaan kellanruskeaa tai punertavanruskeaa sävyä. EH, Janakkala, Harviala, radanvarsi Alikartanontien entisen tielinjauksen ja ylikäytävän kohdalla, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens - ketotaskuruohon varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat tavallisesti noin 1-3,5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm leveät. EH, Akaa, Viiala, keskusta-alue, Matomäki, Hämeentien varsi Turuntien ja Keskuskadun liikenneympyrän laiteella. 5.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens – ketotaskuruohon varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat tavallisesti noin 1-3,5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm leveät. EH, Akaa, Viiala, keskusta-alue, Matomäki, Hämeentien varsi Turuntien ja Keskuskadun liikenneympyrän laiteella. 5.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens - ketotaskuruohon kasvustot ovat toisinaan hyvin tiheät ja laajatkin. Kuvausajankohtana kasvustoalue oli lähes yhtenäinen noin 10 m x 30 m:n alalla. EH, Akaa, Viiala, keskusta-alue, Matomäki, Hämeentien varsi Turuntien ja Keskuskadun liikenneympyrän laiteella. 5.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens – ketotaskuruohon kasvustot ovat toisinaan hyvin tiheät ja laajatkin. Kuvausajankohtana kasvustoalue oli lähes yhtenäinen noin 10 m x 30 m:n alalla. EH, Akaa, Viiala, keskusta-alue, Matomäki, Hämeentien varsi Turuntien ja Keskuskadun liikenneympyrän laiteella. 5.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens - ketotaskuruoho on alun perin kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoalueilta. Se saapui Suomeen 1800-luvun loppupuolella ja levisi sekä sopeutui hyvin nopeasti erityisesti eteläiseen Suomeen ja yltää nykyisin harvinaisempana pohjoiseen saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, rinneniityt, pientareet, pellonreunat, metsänlaiteet, tien- ja radanvarret sekä puisto- ja pihanurmikot. EH, Akaa, Viiala, keskusta-alue, Matomäki, Hämeentien varsi Turuntien ja Keskuskadun liikenneympyrän laiteella. 5.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Noccaea caerulescens – ketotaskuruoho on alun perin kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoalueilta. Se saapui Suomeen 1800-luvun loppupuolella ja levisi sekä sopeutui hyvin nopeasti erityisesti eteläiseen Suomeen ja yltää nykyisin harvinaisempana pohjoiseen saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, rinneniityt, pientareet, pellonreunat, metsänlaiteet, tien- ja radanvarret sekä puisto- ja pihanurmikot. EH, Akaa, Viiala, keskusta-alue, Matomäki, Hämeentien varsi Turuntien ja Keskuskadun liikenneympyrän laiteella. 5.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto