- Odontites litoralis (Fr.) Fr. – suolasänkiö
- subsp. fennicus Markl. – suomensuolasänkiö
- Odontites Ludw. – sänkiöt
- Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)
Suolasänkiöstä, Odontites litoralis, esiintyy Suomessa kaksi alalajia, nimialalaji, lännensuolasänkiö, subsp. litoralis ja tässä esiteltävä suomensuolasänkiö, subsp. fennicus. Suomensuolasänkiö on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 15-30(-40) cm korkea ruoho ja puoliloinen. Pääjuuri on pieni. Sivujuuriin kasvaa toisia kasvia loisivia imujuuria. Varsi on tavallisesti yläosastaan, toisinaan myös alempaakin haarova, 4-kulmainen ja yleensä ympäri asti lyhytkarvainen sekä vihreä-, ruskehtava- tai punertavasävyinen.
Lehdet ovat ruodittomat ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Ne ovat kapeanpuikeat, kärjestään pitkäsuippuisesti kapenevat, tylpähkökärkiset ja hieman möyheähköt sekä vihreät tai vain hieman punertavalaikkuiset. Laita on harvakseen matalahampainen ja enintään hiukan alaspäin kiertynyt. Lapa on päältä kauttaaltaan ja alta lähinnä suonia myöten hyvin lyhytkarvainen ja tavallisesti noin 1,5-4,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-0,7 cm leveä. Lehdet ovat yleensä varren nivelvälin mittaiset tai pitemmät.
Kukinto on varren ja haarojen kärkiosassa oleva, tähkämäinen, pitkähkö ja tiheähkö sekä toispuolinen terttu, jonka kukat ovat yksittäin tukilehtensä hangassa. Kukkien tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset, yleensä noin 7-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Alemmat niistä ovat kukkiansa pitemmät. Kukkaperä on noin 1-2 mm pitkä. Verhiö on kellomainen, tavallisesti noin 5-6 mm pitkä, kärjestään 4-liuskainen ja lyhytkarvainen sekä vihreäsävyinen. Kärkiliuskat ovat tylpän tai terävähkön kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on yleensä noin 2-3 mm.
Teriö on punainen tai vaaleanpunainen, yhdislehtinen, tiheästi lyhytkarvainen, kapea- ja suoratorvinen sekä päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 9-10 mm pitkä. Ylähuuli on suora, kupera, kärjestään lovipäinen tai ehyt ja torvesta alkaen noin 4-5 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, ylähuulta lyhyempi ja torvesta alkaen noin 3-3,5 mm pitkä sekä kärjestään 3-liuskainen. Liuskat ovat pyöreämuotoiset ja noin 1,5-2,5 mm pitkät.
Heteitä on 4, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat kaljut, enemmän tai vähemmän ylähuulesta ulkonevat ja otapäiset. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti eivät yllä ylähuulen ulkopuolelle. Hedelmä on pitkulainen, lyhytkarvainen ja kypsänä ruskea kota, joka on yleensä noin 7 mm pitkä ja noin 3 mm leveä. Kypsä kota ulottuu verhiön kärkiliuskojen yläpuolelle lähes kolmasosan mitastaan. Se avautuu sivusaumoja myöten. Siemenet ovat soikeahkot, pitkittäisharjuiset, kellanpunertavat ja 1,5-2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Suomensuolasänkiö, kuten koko lajikin, on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue rajoittuu Suomenlahden rannikolle, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan eliömaakuntiin. Kasvupaikkoina ovat hiekkaiset, soraiset tai kivikkoiset merenrantaniityt yleensä vain vähän keskivedenkorkeuden yläpuolella. Sopivilla kasvupaikoilla se on kohtalaisen yleisehkö. Alalaji on kotoperäinen eli endeeminen Suomessa.
Suolasänkiö on lajina Itämeren alueella kotoperäinen. Siemenistä itävä taimi yhteyttää normaalisti. Hyvin pienillä juurillaan se ei ehkä kuitenkaan saa riittävästi ravinteita kukintaa ja yksivuotiselle lajille olennaisen tärkeää siementuotantoa varten. Se omaakin kyvyn hyödyntää menestymisessään muuta ympäröivää, ruohoista kasvikuntaa. Vaatimattoman pääjuuren sivujuuriin kehittyy pieniä imujuuria, jotka kasvaessaan reagoivat muihin lähistöllä oleviin juuriin. Ne kykenevät entsyymien avulla syövyttämään loisittavan kasvin juureen reiän, jota kautta imujuuri välittää suolasänkiölle vettä ja lisäravinteita.
Suolasänkiön alalajien keskeiset ja tunnistamista helpottavat tuntomerkit ovat seuraavat:
- Lännensuolasänkiö on yleensä noin 10-20 cm korkea ja haaraton tai toisinaan yläosastaan niukkahaarainen. Koko kasvi on usein punasävyinen. Lehdet ovat noin 1-2 cm pitkät ja varren nivelvälin mittaiset tai lyhyemmät. Kukinto on lyhyehkö ja harsu. Kota on 8-9 mm pitkä. Alalajin esiintymisalue yltää Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnista Pohjanlahden rannikkoa myöten Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka, ja se kukkii heinäkuussa.
- Suomensuolasänkiö on yleensä noin 15-30 cm korkea ja tavallisesti yläosastaan haarova. Koko kasvi on valtaosin vihreäsävyinen. Lehdet ovat noin 1,5-4,5 cm pitkät ja varren nivelvälin mittaiset tai pitemmät. Kukinto on tiheähkö. Kota on noin 7 mm pitkä. Alalajin esiintymisalue rajoittuu Suomenlahden rannikolle Uudenmaan ja Etelä-Karjalan eliömaakuntiin, ja se kukkii heinä-elokuussa.
Suomessa kasvaa myös toinen, hyvin paljon suolasänkiötä muistuttava laji, punasänkiö, O. vulgaris. Sen lehdet ovat suippokärkiset, ohuehkot ja noin varren nivelvälin mittaiset tai sitä pitemmät. Kukinnon alimmatkin tukilehdet ovat yleensä enintään kukkien mittaiset. Emin vartalon kärki ulottuu selvästi ylähuulen ulkopuolelle. Kypsä kota yltää noin verhiön kärjen tasolle tai on hieman sitä lyhyempi tai pitempi. Punasänkiön kasvupaikkoina ovat lähinnä pellonlaiteet, laitumet, pientareet, tienvarret, pihat ja joutomaat mutta myös merenrantaniityt suolasänkiön tapaan. Punasänkiö voi yhteisillä kasvupaikoilla myös risteytyä suolasänkiön kanssa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle suomensuolasänkiön esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Odontites litoralis subsp. fennicus – suomensuolasänkiö on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 15-30 cm, joskus jopa 40 cm korkea ruoho. Suolasänkiö on lajina Itämeren alueella kotoperäinen eli endeeminen. Suomessa siitä esiintyy kaksi alalajia, lounaaseen ja länsirannikolle painottuva lännensuolasänkiö, subsp. litoralis ja suomensuolasänkiö, joka kasvaa Suomenlahden rannikolla, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan eliömaakunnissa. U, Helsinki, Kallahti, Kallahdenniemi, lounaissivu, laaja, hiekkainen merenranta-alue, 8.7.2013. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. fennicus – suomensuolasänkiön teriö on punainen tai vaaleanpunainen, yhdislehtinen, kapea- ja suoratorvinen sekä päästään kaksihuulinen ja tavallisesti noin 9-10 mm pitkä. Kukissa on neljä hedettä, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat enemmän tai vähemmän ylähuulesta ulkonevat. 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. fennicus – suomensuolasänkiön teriö on tiheästi lyhytkarvainen. Alahuulen kärkiliuskat ovat pyöreämuotoiset ja noin 1,5-2,5 mm pitkät. Kuvasta on nähtävissä, miten kärjestään yleensä lovipäinen ylähuuli pitää heteiden ponnet ensin sisällään. Sitten kärki avautuu ja löystyy, jolloin ponnet pääsevät luiskahtamaan esiin pölytystä varten. 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. fennicus – suomensuolasänkiön lehdet ovat kapeanpuikeat, kärjestään pitkäsuippuisesti kapenevat, tylpähkökärkiset ja hieman möyheähköt sekä vihreät tai vain hiukan punertavalaikkuiset. Ne ovat päältä kauttaaltaan hyvin lyhytkarvaiset, tavallisesti noin 1,5-4,5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-0,7 cm leveät. 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. fennicus – suomensuolasänkiön lehdet ovat alta lähinnä suonia myöten hyvin lyhytkarvaiset. Laita on harvakseen matalahampainen ja enintään hiukan alaspäin kiertynyt. 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. fennicus – suomensuolasänkiö ei kasva missään muualla kuin Suomessa. Se on aikojen kuluessa kehittynyt kotoperäiseksi alalajikseen juuri Suomenlahden rannikolla. Kasvupaikkoina ovat hiekkaiset, soraiset tai kivikkoiset merenrantaniityt yleensä vain vähän keskivedenkorkeuden yläpuolella. 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 