Odontites litoralis subsp. litoralis – suolasänkiö subsp. lännensuolasänkiö

  • Odontites litoralis (Fr.) Fr. – suolasänkiö
  • subsp. litoralis – lännensuolasänkiö
  • Odontites Ludw. – sänkiöt
  • Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)

Suolasänkiöstä, Odontites litoralis, esiintyy Suomessa kaksi alalajia, tässä esiteltävä nimialalaji, lännensuolasänkiö, subsp. litoralis ja suomensuolasänkiö, subsp. fennicus. Lännensuolasänkiö on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-20 cm korkea ruoho ja puoliloinen. Pääjuuri on pieni. Sivujuuriin kasvaa toisia kasvia loisivia imujuuria. Varsi on useimmiten haaraton tai toisinaan yläosastaan niukka- ja lyhythaarainen, 4-kulmainen ja yleensä ympäri asti lyhytkarvainen sekä punaruskea.

Lehdet ovat ruodittomat ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Ne ovat kapeanpuikeat tai lähes kapeansoikeat, tylppäkärkiset, möyheähköt ja enemmän tai vähemmän punasävyiset sekä harvakseen matalahampaiset ja molemmin puolin lyhyesti karheakarvaiset. Lehtien laita on jonkin verran alaspäin kiertynyt. Lapa on tavallisesti noin 1-2 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,5 cm leveä. Lehtien pituus on yleensä noin varren nivelvälin mittainen tai sitä lyhyempi.

Kukinto on varren ja mahdollisten haarojen kärkiosassa oleva, tähkämäinen, lyhyehkö ja harsuhko sekä toispuolinen terttu, jonka kukat ovat yksittäin tukilehtensä hangassa. Kukkien tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset, yleensä noin 5-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Alemmat niistä ovat kukkiansa pitemmät. Kukkaperä on noin 1-2 mm pitkä. Verhiö on kellomainen, tavallisesti noin 6-7 mm pitkä, kärjestään 4-liuskainen ja lyhytkarvainen sekä vihreä- tai punasävyinen. Kärkiliuskat ovat tylpän tai terävähkön kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on yleensä noin 2-3 mm.

Teriö on punainen tai vaaleanpunainen, yhdislehtinen, tiheästi lyhytkarvainen, kapea- ja suoratorvinen sekä päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 9-10 mm pitkä. Ylähuuli on suora, kupera, kärjestään lovipäinen tai ehyt ja torvesta alkaen noin 4-5 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, ylähuulta lyhyempi ja torvesta alkaen noin 3-3,5 mm pitkä sekä kärjestään 3-liuskainen. Liuskat ovat pyöreämuotoiset ja noin 1,5-2,5 mm pitkät.

Heteitä on 4, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat kaljut, enemmän tai vähemmän ylähuulesta ulkonevat ja otapäiset. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti eivät yllä ylähuulen ulkopuolelle. Hedelmä on pitkulainen, lyhytkarvainen ja kypsänä ruskea kota, joka on yleensä noin 8-9 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm leveä. Kypsä kota ulottuu verhiön kärkiliuskojen yläpuolelle noin kolmasosan mitastaan. Se avautuu sivusaumoja myöten. Siemenet ovat soikeahkot, pitkittäisharjuiset, kellanpunertavat ja 1,5-2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinäkuu.

Lännensuolasänkiö, kuten koko lajikin, on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnista Pohjanlahden rannikkoa myöten Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Yleisempi se on maan lounaisosassa ja harvinainen muualla rannikkoseudulla. Kasvupaikkoina ovat merenrantaniityt yleensä vain vähän keskivedenkorkeuden yläpuolella. Muissa Pohjoismaissa alalaji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Suolasänkiö on lajina Itämeren alueella kotoperäinen. Siemenistä itävä taimi yhteyttää normaalisti. Hyvin pienillä juurillaan se ei ehkä kuitenkaan saa riittävästi ravinteita kukintaa ja yksivuotiselle lajille olennaisen tärkeää siementuotantoa varten. Se omaakin kyvyn hyödyntää menestymisessään muuta ympäröivää, ruohoista kasvikuntaa. Vaatimattoman pääjuuren sivujuuriin kehittyy pieniä imujuuria, jotka kasvaessaan reagoivat muihin lähistöllä oleviin juuriin. Ne kykenevät entsyymien avulla syövyttämään loisittavan kasvin juureen reiän, jota kautta imujuuri välittää suolasänkiölle vettä ja lisäravinteita.

Suolasänkiön alalajien keskeiset ja tunnistamista helpottavat tuntomerkit ovat seuraavat:

  • Lännensuolasänkiö on yleensä noin 10-20 cm korkea ja haaraton tai toisinaan yläosastaan niukkahaarainen. Koko kasvi on usein punasävyinen. Lehdet ovat noin 1-2 cm pitkät ja varren nivelvälin mittaiset tai lyhyemmät. Kukinto on lyhyehkö ja harsu. Kota on 8-9 mm pitkä. Alalajin esiintymisalue yltää Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnista Pohjanlahden rannikkoa myöten Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka, ja se kukkii heinäkuussa.
  • Suomensuolasänkiö on yleensä noin 15-30 cm korkea ja tavallisesti yläosastaan haarova. Koko kasvi on valtaosin vihreäsävyinen. Lehdet ovat noin 1,5-4,5 cm pitkät ja varren nivelvälin mittaiset tai pitemmät. Kukinto on tiheähkö. Kota on noin 7 mm pitkä. Alalajin esiintymisalue rajoittuu Suomenlahden rannikolle Uudenmaan ja Etelä-Karjalan eliömaakuntiin, ja se kukkii heinä-elokuussa.

Suomessa kasvaa myös toinen, hyvin paljon suolasänkiötä muistuttava laji, punasänkiö, O. vulgaris. Sen lehdet ovat suippokärkiset, ohuehkot ja noin varren nivelvälin mittaiset tai sitä pitemmät. Kukinnon alimmatkin tukilehdet ovat yleensä enintään kukkien mittaiset. Emin vartalon kärki ulottuu selvästi ylähuulen ulkopuolelle. Kypsä kota yltää noin verhiön kärjen tasolle tai on hieman sitä lyhyempi tai pitempi. Punasänkiön kasvupaikkoina ovat lähinnä pellonlaiteet, laitumet, pientareet, tienvarret, pihat ja joutomaat mutta myös merenrantaniityt suolasänkiön tapaan. Punasänkiö voi yhteisillä kasvupaikoilla myös risteytyä suolasänkiön kanssa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lännensuolasänkiön esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki lajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiö on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-20 cm korkea ruoho. Varsi on useimmiten haaraton tai toisinaan yläosastaan niukka- ja lyhythaarainen. Lehdet ovat varrella vastakkain ja ristikkäisesti allekkain. Lehtien pituus on yleensä noin varren nivelvälin mittainen tai sitä lyhyempi. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, Ulkonokanhietikon lounaispuolinen merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiö on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-20 cm korkea ruoho. Varsi on useimmiten haaraton tai toisinaan yläosastaan niukka- ja lyhythaarainen. Lehdet ovat varrella vastakkain ja ristikkäisesti allekkain. Lehtien pituus on yleensä noin varren nivelvälin mittainen tai sitä lyhyempi. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, Ulkonokanhietikon lounaispuolinen merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön kukinto on varren ja mahdollisten haarojen kärkiosassa oleva, tähkämäinen, lyhyehkö ja harsuhko sekä toispuolinen terttu, jonka kukat ovat yksittäin tukilehtensä hangassa. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, Ulkonokanhietikon lounaispuolinen merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön kukinto on varren ja mahdollisten haarojen kärkiosassa oleva, tähkämäinen, lyhyehkö ja harsuhko sekä toispuolinen terttu, jonka kukat ovat yksittäin tukilehtensä hangassa. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, Ulkonokanhietikon lounaispuolinen merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön kukkien tukilehdet ovat kapeanpuikeat, tylppäkärkiset, möyheähköt ja enemmän tai vähemmän punasävyiset sekä harvakseen matalahampaiset ja molemmin puolin lyhyesti karheakarvaiset. Ne ovat yleensä noin 5-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Alemmat tukilehdet ovat kukkiansa pitemmät. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itälaita, Ulkonokanhietikon etelälaidan merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön kukkien tukilehdet ovat kapeanpuikeat, tylppäkärkiset, möyheähköt ja enemmän tai vähemmän punasävyiset sekä harvakseen matalahampaiset ja molemmin puolin lyhyesti karheakarvaiset. Ne ovat yleensä noin 5-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Alemmat tukilehdet ovat kukkiansa pitemmät. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itälaita, Ulkonokanhietikon etelälaidan merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön kukkaperä on noin 1-2 mm pitkä. Verhiö on kellomainen, tavallisesti noin 6-7 mm pitkä, kärjestään neliliuskainen ja lyhytkarvainen sekä vihreä- tai punasävyinen. Kärkiliuskat ovat tylpän tai terävähkön kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on yleensä noin 2-3 mm. Teriö on punainen tai vaaleanpunainen, yhdislehtinen, tiheästi lyhytkarvainen ja suoratorvinen sekä päästään kaksihuulinen ja tavallisesti noin 9-10 mm pitkä. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, luoteisosa, Munahiedan pohjoispuoli, merenrantaniitty ja laidunalue luonnonsuojelualueen rajalla, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön kukkaperä on noin 1-2 mm pitkä. Verhiö on kellomainen, tavallisesti noin 6-7 mm pitkä, kärjestään neliliuskainen ja lyhytkarvainen sekä vihreä- tai punasävyinen. Kärkiliuskat ovat tylpän tai terävähkön kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on yleensä noin 2-3 mm. Teriö on punainen tai vaaleanpunainen, yhdislehtinen, tiheästi lyhytkarvainen ja suoratorvinen sekä päästään kaksihuulinen ja tavallisesti noin 9-10 mm pitkä. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, luoteisosa, Munahiedan pohjoispuoli, merenrantaniitty ja laidunalue luonnonsuojelualueen rajalla, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön teriön ylähuuli on suora, kupera ja torvesta alkaen noin 4-5 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, ylähuulta lyhyempi ja torvesta alkaen noin 3-3,5 mm pitkä sekä kärjestään kolmiliuskainen. Kukassa on neljä hedettä, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat enemmän tai vähemmän ylähuulesta ulkonevat. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itälaita, Ulkonokanhietikon etelälaidan merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön teriön ylähuuli on suora, kupera ja torvesta alkaen noin 4-5 mm pitkä. Alahuuli on alaviistoon suuntautunut, ylähuulta lyhyempi ja torvesta alkaen noin 3-3,5 mm pitkä sekä kärjestään kolmiliuskainen. Kukassa on neljä hedettä, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat enemmän tai vähemmän ylähuulesta ulkonevat. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itälaita, Ulkonokanhietikon etelälaidan merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön teriön alahuulen liuskat ovat noin 1,5-2,5 mm pitkät. Emin vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti eivät yllä ylähuulen ulkopuolelle toisin kuin punasänkiöllä, O. vulgaris. Kuvan alalaidassa näkyy teriönsä jo menettäneen verhiön keskellä kuivuva vartalo luotteineen. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itälaita, Ulkonokanhietikon etelälaidan merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön teriön alahuulen liuskat ovat noin 1,5-2,5 mm pitkät. Emin vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti eivät yllä ylähuulen ulkopuolelle toisin kuin punasänkiöllä, O. vulgaris. Kuvan alalaidassa näkyy teriönsä jo menettäneen verhiön keskellä kuivuva vartalo luotteineen. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itälaita, Ulkonokanhietikon etelälaidan merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön hedelmä on pitkulainen, lyhytkarvainen ja kypsänä ruskea kota, joka on yleensä noin 8-9 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm leveä. Kypsä kota ulottuu verhiön kärkiliuskojen yläpuolelle noin kolmasosan mitastaan. Kuvassa näkyvät kodat ovat vasta kehittymässä lopulliseen pituuteensa. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, luoteisosa, Munahiedan pohjoispuoli, merenrantaniitty ja laidunalue luonnonsuojelualueen rajalla, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön hedelmä on pitkulainen, lyhytkarvainen ja kypsänä ruskea kota, joka on yleensä noin 8-9 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm leveä. Kypsä kota ulottuu verhiön kärkiliuskojen yläpuolelle noin kolmasosan mitastaan. Kuvassa näkyvät kodat ovat vasta kehittymässä lopulliseen pituuteensa. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, luoteisosa, Munahiedan pohjoispuoli, merenrantaniitty ja laidunalue luonnonsuojelualueen rajalla, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön lehdet ovat ruodittomat, möyheähköt ja enemmän tai vähemmän punasävyiset sekä laidoiltaan jonkin verran alaspäin kiertyneet. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itälaita, Ulkonokanhietikon etelälaidan merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön lehdet ovat ruodittomat, möyheähköt ja enemmän tai vähemmän punasävyiset sekä laidoiltaan jonkin verran alaspäin kiertyneet. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itälaita, Ulkonokanhietikon etelälaidan merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön lehtilapa on kapeanpuikea tai lähes kapeansoikea, tylppäkärkinen ja harvakseen matalahampainen Se on tavallisesti noin 1-2 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,5 cm leveä. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, Ulkonokanhietikon lounaispuolinen merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön lehtilapa on kapeanpuikea tai lähes kapeansoikea, tylppäkärkinen ja harvakseen matalahampainen Se on tavallisesti noin 1-2 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,5 cm leveä. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, Ulkonokanhietikon lounaispuolinen merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön lehtilapa on yleensä alapuolelta yläpintaa vaaleampi ja molemmin puolin lyhyesti karheakarvainen. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, Ulkonokanhietikon lounaispuolinen merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön lehtilapa on yleensä alapuolelta yläpintaa vaaleampi ja molemmin puolin lyhyesti karheakarvainen. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, Ulkonokanhietikon lounaispuolinen merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön varsi on nelikulmainen ja yleensä ympäri asti lyhytkarvainen sekä punaruskea. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, Ulkonokanhietikon lounaispuolinen merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön varsi on nelikulmainen ja yleensä ympäri asti lyhytkarvainen sekä punaruskea. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, Ulkonokanhietikon lounaispuolinen merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiö, kuten koko lajikin, on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnista Pohjanlahden rannikkoa myöten Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Yleisempi se on maan lounaisosassa ja harvinainen muualla rannikkoseudulla. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, luoteisosa, Munahiedan pohjoispuoli, merenrantaniitty ja laidunalue luonnonsuojelualueen rajalla, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiö, kuten koko lajikin, on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnista Pohjanlahden rannikkoa myöten Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Yleisempi se on maan lounaisosassa ja harvinainen muualla rannikkoseudulla. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, luoteisosa, Munahiedan pohjoispuoli, merenrantaniitty ja laidunalue luonnonsuojelualueen rajalla, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Odontites litoralis subsp. litoralis - lännensuolasänkiön kasvupaikkoina ovat merenrantaniityt yleensä vain vähän keskivedenkorkeuden yläpuolella. Laji on muiden sänkiöiden tavoin puoliloinen, joka yhteyttää kyllä normaalisti, mutta omaa myös kyvyn varmistaa yksivuotiselle kasville elintärkeän siementuotannon loisimalla ympäröivän kasvuston juurista itselleen lisäravinteita. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itälaita, Ulkonokanhietikon etelälaidan merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Odontites litoralis subsp. litoralis – lännensuolasänkiön kasvupaikkoina ovat merenrantaniityt yleensä vain vähän keskivedenkorkeuden yläpuolella. Laji on muiden sänkiöiden tavoin puoliloinen, joka yhteyttää kyllä normaalisti, mutta omaa myös kyvyn varmistaa yksivuotiselle kasville elintärkeän siementuotannon loisimalla ympäröivän kasvuston juurista itselleen lisäravinteita. KP, Siikajoki, Tauvo, Tauvonniemi, itälaita, Ulkonokanhietikon etelälaidan merenrantaniitty ja laidunalue, luonnonsuojelualue, 17.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto