- Orchis mascula (L.) L. – miehenkämmekkä
- Orchis L. – pallerokämmekät
- Orchidaceae – kämmekkäkasvit
Miehenkämmekkä, Orchis mascula, on monivuotinen, yleensä 20-40 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, pientä, soikeaa ja liuskatonta mukulaa, joiden yläpuolella on juurikiehkura. Varsi on haaraton, tanakahko, muuten vihreä, mutta yläosastaan usein enemmän tai vähemmän punertavanruskea. Varren tyvellä on 1-2 tuppimaista, lavatonta lehteä. Varren alaosassa on lähes ruusukemaisesti 3-5 pitkätuppista, leveää, soikeaa, päästään pyöreähköä tai terävähköä ja noin 8-10 cm pitkää lehteä. Lisäksi ylempänä varrella on 1-2 tuppimaista, lähes lavatonta lehteä, joiden tuppi on yhdeltä sivultaan pitkästi auki. Kaikki lehdet ovat vihreitä, täplättömiä tai yläpinnaltaan ruskehtavatäpläisiä, ruodittomia, silposuonisia ja ehytlaitaisia.
Kukinnot ovat purppuranpunaiset, sinipunaiset, vaaleanpunaiset ja toisinaan lähes tai aivan valkoiset. Kukintotähkä on yleensä harsu tai harsuhko, lieriömäinen, noin 5-15 cm pitkä ja tähkän koosta riippuen noin 10-50-kukkainen. Kukat ovat noin 15-20 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kapeahkoja, pitkäsuippuisia, punaisia tai punertavia ja noin 10 mm pitkiä eli kukkia selvästi lyhyempiä. Sikiäin on perätön, kapea, kierteinen, kalju, vinosti ylöspäinen ja noin 8 mm pitkä.
Kuudesta kehälehdestä uloimmat kolme ovat ylöspäisiä ja keskimmäinen niistä yleensä eteenpäin taipunut. Ne ovat soikeita, terävähkökärkisiä ja noin 10 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi ovat kapeansoikeita ja teräväkärkisiä sekä ulompia hieman lyhyempiä ja ne kaartuvat tiiviisti emiön ja hetiön ylle, Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 12 mm pitkän ja 10 mm leveän huulen. Huulen muoto vaihtelee, mutta on yleensä päästään matalahkosti kolmiliuskainen. Sivuliuskat ovat tavallisesti pyöristyneet tai lähes kantikkaat. Keskiliuska on yleensä leveähkö, sivuliuskoja pitempi, päästään pyöristynyt tai kantikas ja ehyehkö tai matalasti hampainen. Tavallisesti punaisen ja sinipunaisen huulen tyviosa on vaalea tai lähes valkoinen ja vaaleanpunaisen tai valkoisehkon huulen puolestaan valkoinen, keltainen tai vihertävänkeltainen. Huulessa on tummansinipunaisia pilkkuja ja lyhyitä viivoja, mutta liuskakämmeköiden, Dactylorhiza, tyyppinen voimakas kuviointi puuttuu. Huulen kirjailu vaihtelee kaikissa kukissa, mutta muissa kehälehdissä pilkkuja ei ole. Huulessa on ohuehko, yläviisto, noin 12-13 mm pitkä, medetön kannus. Kukassa on tympeä nokkosen tai jopa kissanvirtsan haju.
Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut hetiön ja emiön väliseksi keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena tummanpunaruskeana myhkynä. Luottipinnat ovat asettuneet torven suulle. Myös medettömän miehenkämmekän pölytys perustuu hyönteisten erehdyttämiseen. Tutkimusten mukaan ainakin kolmisenkymmentä lajia koettaa etsiä tästä kämmekästä saalista. Kukkien tuoksun uskotaan olevan merkittävä vetovoimatekijä. Pölyttäjinä toimivat kimalaislajit, loiskimalaiset, maamehiläiset, erilaiset perhoset ja kaksisiipiset. Miehenkämmekän kannus on pitempi kuin pohjoismaalaisten pölyttäjien imukärsä yleensä. Ne joutuvat työntämään päänsä mahdollisimman pitkälle kannusaukkoon ja saavat tällöin otsaansa tarttumakannalliset siitepölymyhkyt. Noin 10-30 sekunnin kuluttua myhkyt ovat taipuneet noin 90 astetta eteenpäin ja valmiit osumaan luottipinnoille. Tällöin hyönteinen on jo toisessa kukinnossa ja ristipölytys varmistuu. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Hyönteiset oppivat aika pian välttämään miehenkämmekän tuoksuisia, medettömiä kukkia. Niinpä laajasta lajikirjosta huolimatta vain 3-20 % kukkivista kasveista muodostaa hedelmiä. Tällöinkin niitä syntyy yleensä vain muutamia alimpiin kukkiin. Hedelmä on pysty, liereä, vahvasuoninen ja noin 15 mm pitkä kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Ilman vararavintoa olevat siemenet voivat itää vain, jos maaperässä esiintyy sopiva sienikumppani, jolta ne saavat ravinnon. Itäminen tapahtuu tavallisesti jo saman vuoden syksyllä. Seuraavana kesänä maasta nousee muutaman millin kokoisia taimia. Kukintavaiheen saavuttaminen vie kuitenkin kasvualustasta riippuen 4-13 vuotta. Kämmekkäkasveille tyypillisesti kukkivien versojen määrä eri vuosina voi vaihdella suuresti. Huonona vuotena aikuinen kasvi voi viettää maanalaista elämää juurimukuloidensa turvin. Kerrallaan se voi kestää kuitenkin vain yhden kasvukauden. Kasvin elinikä voi nousta useisiin vuosikymmeniin.
Miehenkämmekkä on alkuperäinen laji Suomessa Ahvenanmaalla, jossa sitä on tavattu parillakymmenellä kasvupaikalla. Kasvualueista kaksi on Lemlandin, yksi Jomalan, yksi Getan ja yksi Kökarin kunnassa. Lisäksi tällä vuosituhannella on löytynyt yksi kasvusto Finströmistä. Esiintymisen painopiste on Lemlandissa. Suuri osa esiintymistä on luonnonsuojelualueilla. Ehkä suurin yksilömäärä on laskettu Lemlandin Idholmin saarelta, jossa 1990-luvun puolivälissä kasvoi Ahvenanmaan kasviasiantuntijoiden, Carl-Adam ja Eeva Hæggströmin mukaan ainakin 40 000 kukkavartta. Miehenkämmekkää on tavattu tulokkaana Manner-Suomesta, Varsinais-Suomen eliömaakunnasta, Paraisilta. Lajin kasvupaikkoina ovat erityisesti lehtoniityt, lehdesniityt, hakamaat ja metsälaitumet, toisinaan avoimet lehtometsätkin. Laji on kalkinsuosija.
Miehenkämmekkä on rauhoitettu Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Uhanalaistumiseen ovat vaikuttaneet erityisesti suppea esiintymisalue ja taantuminen. Ensisijaisina uhkina ovat avoimien alueiden umpeutuminen ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa miehenkämmekkää esiintyy erityisesti Ruotsin eteläosissa, Norjan rannikkoalueilla ja Tanskassa. Lisäksi lajia kasvaa myös Färsaarilla.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle miehenkämmekän esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:
- Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
- Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 