Orchis militaris – soikkokämmekkä

  • Orchis militaris L. – soikkokämmekkä
  • Orchis L. – pallerokämmekät
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Soikkokämmekkä, Orchis militaris, on monivuotinen, 20-50 cm (Suomessa yleensä enintään 30 cm) korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, 2-5 cm pitkää, soikeaa ja liuskatonta mukulaa, joiden yläpuolella on juurikiehkura. Varsi on haaraton, tanakka ja vaaleanvihreä. Varren tyvellä on 1-2 tuppimaista, lavatonta lehteä. Varren alaosassa on lähes ruusukemaisesti 2-5 pitkätuppista, 3-4 cm leveää, soikeaa, yleensä teräväkärkistä ja noin 10-13 cm pitkää lehteä. Lisäksi niiden yläpuolella on 1-2 tyveltään tuppimaista, soikeaa, noin 2-3 cm leveää ja alalehtiä lyhyempää lehteä. Varren yläosa on lehdetön. Kaikki lehdet ovat vaaleanvihreitä, kiiltäviä, paksuhkoja ja täplättömiä sekä ruodittomia, silposuonisia ja ehytlaitaisia.

Kukinnon yleisväri vaihtelee sinivioletista punaviolettiin ja purppuranpunaiseen. Kukintotähkä on yleensä tiheähkö, aluksi kartiomainen ja kukinnan edetessä lieriömäinen, noin 5-15 cm pitkä ja tähkän koosta riippuen noin 15-60-kukkainen. Kukat ovat noin 15 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat tyveltään soikeat tai kolmiomaiset, teräväkärkiset, kalvomaiset, punertavat ja vain 3-4 mm pitkät. Sikiäin on perätön, kapea, kierteinen, kalju ja noin 10-12 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä uloimmat kolme ovat leveänsoikeita, terävähkökärkisiä ja noin 13 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi ovat huomattavasti kapeampia, suikeahkoja ja teräväkärkisiä sekä noin 10 mm pitkiä. Ulkopinnaltaan em. viisi kehälehteä ovat harmaahkot tai vaaleanpunertavat sekä sisäpinnaltaan kukinnon perusväriä tummempiraitaiset. Lisäksi ne kaikki kaartuvat emiön ja hetiön ylle, kuten lakiksi tai kypäräksi. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa 12-18 mm pitkän ja kapeahkon huulen. Huulen muoto vaihtelee jossain määrin ja on erikoisen näköinen. Tyviosassa on kaksi kapeaa, alaskaartuvaa sivuliuskaa. Keskiliuska on niitä pitempi jakautuen päästään kahteen haaraan, joiden välissä on vielä pieni hammas. Huuli näyttää ihmishahmolta siitintukun toimiessa kasvoina, joiden ylle muut kehälehdet taipuvat ”kypäränä”. Tästä sotilaallisesta näkymästä juontuu lajin tieteellinen nimi. Purppuraisen tai eri violettisävyisen huulen tyviosa ja toisinaan huuli laajemminkin on muuta väritystä vaaleampi tai lähes valkoinen. Huulessa ja erityisesti sen keskiliuskan rungossa, vaaleilla alueilla, on huulen perusvärisiä tai sitä tummempia pilkku- ja viivarivejä. Huulen kirjailu vaihtelee eri kukissa. Huulessa on ohuehko, vähän litteä tai liereä, valkoisehko tai punertava, noin 5-8 mm pitkä, medetön kannus. Kukassa on mieto kumariinin tai vaniljan tuoksu.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut hetiön ja emiön väliseksi keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena punaruskeana myhkynä. Luottipinnat ovat asettuneet torven suulle. Medettömän soikkokämmekän pölytys perustuu hyönteisten erehdyttämiseen. Huijatuiksi joutuvat maamehiläiset, kukkakärpäset ja muut pienehköt hyönteiset. Niitä houkuttelevat kukkien tuoksu ja erikoinen ulkonäkö. Hyönteiset oppivat kuitenkin aika pian välttämään hyödyttömiä, medettömiä kukkia. Sen vuoksi vain pieni osa kukintotähkistä pystyy tuottamaan hedelmyksiä ja niihinkin niitä kehittyy vain yksittäin tai muutamia. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuoli – kesäkuu.

Hedelmä on pysty, liereä, vahvasuoninen ja noin 15 mm pitkä kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Ilman vararavintoa olevat siemenet voivat itää vain, jos maaperässä esiintyy sopiva sienikumppani, jolta ne saavat ravinnon. Siemenen kehittyminen ruusukeasteelle kestää vähintään neljä vuotta ja kukkivaksi noin 8-12 vuotta. Kämmekkäkasveille tyypillisesti kukkivien versojen määrä eri vuosina voi vaihdella suuresti. Huonona vuotena aikuinen kasvi voi viettää maanalaista elämää juurimukuloidensa turvin. Soikkokämmekkä saattaa olla pitkäikäinenkin kasvi, mutta sille on myös ominaista liikkuva esiintymistapa. Luontaisillakin kasvualueillaan se voi ilmaantua runsaanakin, taantuu ja häviää pois sekä ilmaantuu johonkin muualle, esim. pitkään käyttämättömänä olleelle pellolle tai tienlaiteelle. Laji on osoittanut kykenevyytensä myös kaukolevintään.

Soikkokämmekkä on eurosiperialainen laji, jonka esiintymisalue yltää Atlantilta Siperiaan. Se on Suomessa uustulokas (termi tarkoittaa 1600-luvun alkupuolen jälkeen saapunutta). Vanhin lajin museonäyte on Ruotsinpyhtäältä, nykyisestä Loviisasta vuodelta 1867. Näyte määritettiin oikein vasta 1980-luvulla. Samoihin aikoihin 1983 löydettiin ensimmäinen Nyky-Suomen soikkokämmekkä Paraisilta. Sitten jo seuraavana vuonna laji löydettiin Hangosta ja 1985 Lappeenrannasta sekä 1987 Lohjalta. Ahvenanmaan Vårdöstä kasvi tavattiin 1999, sitten Pohjois-Karjalan Lieksasta 2009, Lappeenrannasta toisesta paikasta 2009, Helsingistä 2010, Kirkkonummelta 2012, Sipoosta 2017 ja Raaseporista 2018. Lähes kaikki Suomen kasvupaikat ovat ihmistoiminnan muokkaamia, kuten tienlaiteita, asutuksen ja kalkinkäsittelyn lähialueita. Onpa yksi löytö maanläjitysalueeltakin. Paraisilla sen sijaan on ollut pitempiaikainen kasvupaikka kuivassa kangasmetsässä ja katajakalliolla. Useimmat esiintymät ovat olleet lyhytaikaisia, mutta ainakin Paraisilla, Hangossa ja Vårdössä elinvoima on kestänyt jopa vuosikymmeniä. Runsain kasvustoalue lienee Vårdössä, jossa kukkivien varsien määrä on noussut yli 150:n (kuvasarja).

Laji on kalkinsuosija. Sen tuloa Suomeen on selitetty kalkkikiven tuonnilla Gotlannista, lajin luontaiselta esiintymisalueelta, sekä kevyiden siementen kaukolevinnällä tuulten mukana. Gotlannissa ja Öölannissa, jossa soikkokämmekkä on yleinen, se kasvaa mm. kosteilla ja tuoreilla niityillä, laitumilla, kuivemmilla alvarialueilla mutta myös tienlaiteilla ja ojien reunoilla. Laji on rauhoitettu Manner-Suomessa mutta ei Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Uhanalaisuuden aiheuttaa pieni populaatiokoko. Ensisijaisina uhkina ovat erilaiset satunnaistekijät ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa soikkokämmekkää esiintyy Ruotsissa mutta runsaampana vain em. Gotlannin ja Öölannin kalkkipitoisilla saarilla.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle soikkokämmekän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Orchis militaris - soikkokämmekkä , tulokaslaji, on valinnut kasvupaikakseen tavallisenoloisen maantienojan ja sen luiskan. Vuonna 2014 tässä kasvustossa oli 155 kukkavartta. Ensimmäinen yksilö löydettiin paikalta 1999. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekkä , tulokaslaji, on valinnut kasvupaikakseen tavallisenoloisen maantienojan ja sen luiskan. Vuonna 2014 tässä kasvustossa oli 155 kukkavartta. Ensimmäinen yksilö löydettiin paikalta 1999. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmekkä on jo kukinnan loppuvaiheessa, vaikka kesäkuun puoltaväliäkään ei ole vielä saavutettu. Laji on tullut eri puolille Suomea joko kalkkikiven mukana Gotlannista tai kevyet siemenet ovat leijuneet ilmavirtojen mukana. Vårdö tuskin on kalkkikiven kuljetusreitillä, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäänee kunnon eteläpuhuri. Merkittävyyttä ja merkillisyyttä lisää vielä se, että vararavinnottomien siementen on täytynyt löytää maaperästä sopiva sienikumppani niin Ahvenanmaalta kuin muistakin löytöpaikoista aina Lieksaan saakka. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekkä on jo kukinnan loppuvaiheessa, vaikka kesäkuun puoltaväliäkään ei ole vielä saavutettu. Laji on tullut eri puolille Suomea joko kalkkikiven mukana Gotlannista tai kevyet siemenet ovat leijuneet ilmavirtojen mukana. Vårdö tuskin on kalkkikiven kuljetusreitillä, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäänee kunnon eteläpuhuri. Merkittävyyttä ja merkillisyyttä lisää vielä se, että vararavinnottomien siementen on täytynyt löytää maaperästä sopiva sienikumppani niin Ahvenanmaalta kuin muistakin löytöpaikoista aina Lieksaan saakka. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmekkä on kukinnon yleisväriltään sinivioletista punaviolettiin ja purppuranpunaiseen. Tällä kasvupaikalla kukat vivahtavat lähinnä purppuraan. Lehdet ja varret ovat vaaleanvihreät eikä lehdissä ole tummia täpliä. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekkä on kukinnon yleisväriltään sinivioletista punaviolettiin ja purppuranpunaiseen. Tällä kasvupaikalla kukat vivahtavat lähinnä purppuraan. Lehdet ja varret ovat vaaleanvihreät eikä lehdissä ole tummia täpliä. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmeköistä suurin osa kasvaa kuivahkolla ojanluiskalla. Ojanpohjalla on ainakin ajoittain niin kosteaa, että se mahdollistaa myös siniyökönlehden, Pinguicula vulgaris, hyvinvoinnin. Soikkokämmekkä on yleensä tanakkavartinen ja 20-50 cm korkea, mutta jää Suomessa tavallisesti enintään 30 cm:iin. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmeköistä suurin osa kasvaa kuivahkolla ojanluiskalla. Ojanpohjalla on ainakin ajoittain niin kosteaa, että se mahdollistaa myös siniyökönlehden, Pinguicula vulgaris, hyvinvoinnin. Soikkokämmekkä on yleensä tanakkavartinen ja 20-50 cm korkea, mutta jää Suomessa tavallisesti enintään 30 cm:iin. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmekän tyvellä ruusukemaisesti kasvavien lehtien lisäksi varren alaosassa on yksi tai tavallisemmin kaksi tyviosastaan tuppimaista lehteä. Varren yläosa on lehdetön. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekän tyvellä ruusukemaisesti kasvavien lehtien lisäksi varren alaosassa on yksi tai tavallisemmin kaksi tyviosastaan tuppimaista lehteä. Varren yläosa on lehdetön. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmekän kukintotähkä on yleensä 5-15 cm pitkä ja tiheähkö. Sen koosta riippuen kukkia on tavallisesti 15-60. Kuvan kukintotähkissä kukkien lukumäärä on yli 40. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekän kukintotähkä on yleensä 5-15 cm pitkä ja tiheähkö. Sen koosta riippuen kukkia on tavallisesti 15-60. Kuvan kukintotähkissä kukkien lukumäärä on yli 40. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmekän kukka on hyvin "ihmismäinen". Huulen sivuliuskat kaartuvat kuin käsivarsina. Keskiliuska muodostaa vartalon ja sen kaksihaarainen pää jalat. Haarojen välissä on kärkihammas, jossa voi nähdä myös sukupuolituntomerkin. Hetiön ja emiön yhdistävän siitintukun voi mieltää kasvoiksi, joiden ylle kaartuvat kehälehdet muodostavat päähineen. Ainakin Carl von Linné näki kukassa kypäräpäisen sotilaan, koska antoi lajille nimeksi militaris. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekän kukka on hyvin ”ihmismäinen”. Huulen sivuliuskat kaartuvat kuin käsivarsina. Keskiliuska muodostaa vartalon ja sen kaksihaarainen pää jalat. Haarojen välissä on kärkihammas, jossa voi nähdä myös sukupuolituntomerkin. Hetiön ja emiön yhdistävän siitintukun voi mieltää kasvoiksi, joiden ylle kaartuvat kehälehdet muodostavat päähineen. Ainakin Carl von Linné näki kukassa kypäräpäisen sotilaan, koska antoi lajille nimeksi militaris. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmekän kukan kolme ulointa kehälehteä ovat leveänsoikeita ja kaksi sisempää huomattavasti kapeampia. Ne ovat ulkopinnaltaan hyvin vaaleanpunertavia tai harmaahkoja ja sisäpinnalla on tummempia raitoja. Medetön kannus on litteähkö tai liereä, 5-8 mm pitkä ja selvästi kierteistä sikiäintä lyhyempi. Kuvassa näkyvät sikiäinten tyvellä myös lajille tyypilliset, hyvin pienet, kalvomaiset, punaisehkot kukkien tukilehdet. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekän kukan kolme ulointa kehälehteä ovat leveänsoikeita ja kaksi sisempää huomattavasti kapeampia. Ne ovat ulkopinnaltaan hyvin vaaleanpunertavia tai harmaahkoja ja sisäpinnalla on tummempia raitoja. Medetön kannus on litteähkö tai liereä, 5-8 mm pitkä ja selvästi kierteistä sikiäintä lyhyempi. Kuvassa näkyvät sikiäinten tyvellä myös lajille tyypilliset, hyvin pienet, kalvomaiset, punaisehkot kukkien tukilehdet. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmekän kukan huulen väritys ja kuvionti vaihtelevat. Tavallisesti huulen sisäpinnalla tyvi- ja keskiosa ovat vaaleita tai valkoisehkoja. Toisinaan kuitenkin lähes koko huuli on aivan vaalea lukuun ottamatta pilkkujen ja lyhyiden viivojen tummempaa kirjailua. Kuvasta on nähtävissä, kuinka huulen sisäpinta on nukkamaisen nystermäinen. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekän kukan huulen väritys ja kuvionti vaihtelevat. Tavallisesti huulen sisäpinnalla tyvi- ja keskiosa ovat vaaleita tai valkoisehkoja. Toisinaan kuitenkin lähes koko huuli on aivan vaalea lukuun ottamatta pilkkujen ja lyhyiden viivojen tummempaa kirjailua. Kuvasta on nähtävissä, kuinka huulen sisäpinta on nukkamaisen nystermäinen. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmekän kukinta painottuu ainakin Ahvenanmaalla touko- ja kesäkuun vaihteeseen. Kuvan yksilö on jo täysin ohikukkinut ja näyttäisi siltä, että varren takana alhaalla oleva sikiäin on oiennut, noussut pystyyn ja hieman pullistunut. Niinpä tähän varteen on kehittymässä yksi kotahedelmä. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekän kukinta painottuu ainakin Ahvenanmaalla touko- ja kesäkuun vaihteeseen. Kuvan yksilö on jo täysin ohikukkinut ja näyttäisi siltä, että varren takana alhaalla oleva sikiäin on oiennut, noussut pystyyn ja hieman pullistunut. Niinpä tähän varteen on kehittymässä yksi kotahedelmä. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmekän hyönteisten huijaus koreine ja kumariinintuoksuisine kukkineen ei ole tehokasta, sillä vain harvoin kukintotähkiin muodostuu hedelmyksiä. Kun siemeniä kodassa on tuhansia, vähäisetkin kehittyneet kodat voivat turvata kämmekän tulevaisuutta. Tälläkin kasvupaikalla yhdestä yksilöstä alkunsa saanut kasvusto on paisunut jo yli 150 kukkavarteen. Kaikki ei voi olla kaukolevinnän tulosta, vaan kasvuston on täytynyt jo itsekin tuottaa itämiskykyisiä siemeniä. A, Vårdö 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekän hyönteisten huijaus koreine ja kumariinintuoksuisine kukkineen ei ole tehokasta, sillä vain harvoin kukintotähkiin muodostuu hedelmyksiä. Kun siemeniä kodassa on tuhansia, vähäisetkin kehittyneet kodat voivat turvata kämmekän tulevaisuutta. Tälläkin kasvupaikalla yhdestä yksilöstä alkunsa saanut kasvusto on paisunut jo yli 150 kukkavarteen. Kaikki ei voi olla kaukolevinnän tulosta, vaan kasvuston on täytynyt jo itsekin tuottaa itämiskykyisiä siemeniä. A, Vårdö 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris - soikkokämmekän lehdet ovat vaaleanvihreät, kiiltävät, paksuhkot ja täplättömät. Lähellä tyveä olevat lehdet levittäytyvät lähes ruusukemaisesti varren ympärille. Ne ovat soikeita, 3-4 cm leveitä, noin 10-13 cm pitkiä ja yleensä teräväkärkisiä. Niiden yläpuolella varressa on 1-2 tyveltään tuppimaista, ainakin osittain varren ympärille kietoutuvaa lehteä. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Orchis militaris – soikkokämmekän lehdet ovat vaaleanvihreät, kiiltävät, paksuhkot ja täplättömät. Lähellä tyveä olevat lehdet levittäytyvät lähes ruusukemaisesti varren ympärille. Ne ovat soikeita, 3-4 cm leveitä, noin 10-13 cm pitkiä ja yleensä teräväkärkisiä. Niiden yläpuolella varressa on 1-2 tyveltään tuppimaista, ainakin osittain varren ympärille kietoutuvaa lehteä. A, Vårdö 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto