- Origanum vulgare L. – mäkimeirami
- Origanum L. – meiramit
- Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Mäkimeirami, Origanum vulgare, on monivuotinen, pysty tai tyvestä koheneva ja yleensä noin 20-60 cm, toisinaan jopa 80 cm korkea sekä voimakastuoksuinen ruoho. Juurakko on hoikka, vaakasuoraan leviävä ja maarönsyinen. Laji muodostaakin usein kasvullisesti monivartisia ryhmiä. Varsi on jossain määrin puutunut, lehdekäs ja yläosastaan lehtihankaisesti haarova sekä tylpän 4-särmäinen. Se on vaalean kaarikarvainen ja tavallisesti punaruskea.
Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lehtihangoissa on kukattomia ja pienilehtisiä lyhytversoja. Lehtiruoti on yleensä noin 2-7 mm pitkä ja varren tavoin karvainen. Lehtilapa on ehyt, puikea ja latvaosassa myös kapeanpuikea tai lähes suikeahko sekä suippo- tai pyöreähkökärkinen. Se on hyvin matalahampainen tai ehytlaitainen ja molemmin puolin vihreä tai vaaleanvihreä sekä karvainen ja öljynystyinen. Lehtilapa on ylimpiä lehtipareja lukuun ottamatta tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2,5 cm leveä.
Kukinto koostuu varren ja haarojen kärjessä olevista, vähäkukkaisista valekiehkuroista, jotka ovat tiheästi allekkain muodostaen perällisiä tähkiä. Ne puolestaan ryhmittyvät huiskilomaisiksi kerrannaiskukinnoiksi, jotka yleensä ovat pallomaisia tai puolipallomaisia ja niiden tyvellä on lehtipari. Kerrannaiskukinnot ovat läpimitaltaan useimmiten noin 10-30 mm. Kukat ovat yksittäin tukilehden hangassa. Tukilehti on puikea tai vastapuikea ja yleensä punaruskea tai sinipunainen sekä harvemmin vihreä. Se on tavallisesti noin 3-4 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveä sekä useimmiten niukkakarvainen tai kaljuhko. Kukkaperä on enintään 1 mm pitkä. Verhiö on kellomainen, noin 2,5-3 mm pitkä ja lähes säteittäisesti 5-liuskainen sekä 13-suoninen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja noin 0,5-1 mm pitkät. Verhiön väri noudattelee suunnilleen tukilehden väriä. Kukintohaarat, kukkaperät ja verhiöt ovat yleensä tiheästi lyhyt- ja vaaleakarvaiset.
Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja valkoinen tai vaaleanpunainen. Se on pitkätorvinen, lyhytkarvainen ja päästään 2-huulinen sekä tavallisesti noin 4-7 mm pitkä. Ylähuuli on lähes litteä, lovipäinen ja yleensä noin 1,5-2 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärkiosastaan levenevän pyöreämuotoinen ja tavallisesti noin 2-3 mm pitkä. Siinä ovat molemmin puolin pienet, pyöreäpäiset ja noin 1 mm pitkät sivuliuskat. Torven yläosaan kiinnittyneitä ja valkoisia tai punertavia heteitä on 4. Niistä kaksi ovat pitempiä ja kaksi lyhyempiä. Pitempi hedepari yltää lopulta reilusti ylähuulta ulommaksi. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvi tuottaa mettä. Emi on heteiden värinen, 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä yltää lopulta korkealle teriön yläpuolelle. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2 mm leveä. Lohkot ovat lähes pallomaiset, kypsinä kellanruskeat ja noin 1-1,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Mäkimeirami on Suomessa alkuperäinen laji. Sen varsinainen esiintymisalue rajoittuu Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakuntiin, joissa se on kohtuullisen yleinen. Lisäksi tällä vuosituhannella on lukuisia tulokas-, karkulais- ja viljelyjäännehavaintoja eri puolilta Suomea. Runsain ja vakiintunein se on Uudenmaan eliömaakunnassa. Kasviatlaksessa pohjoisin viljelyjäännehavainto on Inarista. Laji on kalkinsuosija. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtoniityt, kivikkoiset kedot ja rinteet. Tulokas- ja karkulaiskasvupaikkoina ovat mm. niityt, pientareet, kivikot, ratapihat ja radanvarret sekä joutomaat ja maankäsittelyalueet. Muissa Pohjoismaissa mäkimeirami kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Mäkimeiramia on Suomessa kauan käytetty aromaattisena maustekasvina. Nykyään viljelykäyttö on harvinaisempaa ja sen on korvannut valmis tuontimauste, oregano, jossa mäkimeirami on mukana yhtenä ainesosana. Rohdoksena lajia on käytetty mm. ruoansulatuksen ja hengitysteiden vaivoihin. Suuvetenä sillä on desinfioivaa vaikutusta. Kasvin erittämän ja haihduttaman öljyn on todettu tuhoavan bakteereja ja sieniä. Ulkoisesti lajia voidaan käyttää haavojen, rohtumien ja hyönteisten pistojen hoitoon. Se onkin vanha apteekkirohdos.
Mäkimeiramia ei ainakaan kukkivana helposti sotke muihin luonnonlajeihin. Suomessa viljellään jossain määrin suvun toista lajia, maustemeiramia, O. majorana. Siitä on muutamia tulokas- tai villiytymähavaintoja Etelä-Suomesta. Lajin lehdet ovat mäkimeiramia pienemmät, vain noin 0,5-2 cm pitkät. Verhiö on toispuoleisen 1-huulinen. Teriö on noin 4 mm pitkä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle mäkimeiramin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 