• Pedicularis palustris L. – luhtakuusio
• subsp. borealis (J. W. Zetterst.) Hyl. – pohjanluhtakuusio
• Pedicularis L. – kuusiot
• Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)

Luhtakuusiosta, Pedicularis palustris, esiintyy Suomessa kolme alalajia, nimialalaji kesäluhtakuusio, subsp. palustris, syysluhtakuusio, subsp. opsiantha ja tässä esiteltävä pohjanluhtakuusio, subsp. borealis. Pohjanluhtakuusio on kaksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 20-30 cm korkea ruoho ja puoliloinen. Ensimmäisenä vuotena versoo lehtiruusuke. Toisen vuoden verso on aluslehdetön, ja sen pääjuuri on yleensä pysty. Sivujuuriin kasvaa toisia kasvia loisivia imujuuria. Varsi on haaraton tai yleensä vähä- ja lyhythaarainen sekä ohut. Se on vihreäsävyinen tai useimmiten punaruskea ja liereä tai latvaosasta hieman tylppäkulmainen sekä kalju tai harvakseen karvainen. Varren tyvellä on selviä talvehtimissilmujen suomuja tai niiden arpia.

Ensimmäisen vuoden ruusukelehdet ovat pitkähköruotiset. Niiden ruoti on useimmiten noin 2-5 cm pitkä. Lehtilapa on kolmiomainen, ainakin osittain toistamiseen parilehdykkäinen ja tavallisesti noin 3-8 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 2,5-6 cm leveä. Varsilehdet ovat hyvin lyhytruotiset ja varrella vuoroittain tai vastakkain. Ruoti on noin 1-3 mm pitkä ja kaljuhko tai karvainen. Lehtilapa on kapeanpuikeahko tai lähes tasasoukka ja lähes aina tyveen saakka vain kertaalleen parilehdykkäinen. Se on useimmiten noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Uloimmat sivulehdykät ovat kapeansoikeahkot, laidoiltaan hampaiset ja tavallisesti noin 2-5 mm pitkät sekä noin 1-1,5 mm leveät. Lavan keskiranka on kouru ja useimmiten 0,5-1 mm leveä. Kaikki lehdet ovat vihreät tai vaihtelevasti punaruskeat ja päältä kaljut sekä alta karvattomat tai niukkakarvaiset ja hyvin pieninystyiset. Nystyjen havaitseminen vaatii reilua suurennusta.

Kukat ovat varren latvassa lyhyehkönä, harsuna kukintona, joka ulottuu useimmiten enintään noin yhteen neljäsosaan varren mitasta. Myös haarojen latvassa on yleensä pieni kukinto. Kukat ovat yksittäin oman tukilehtensä hangassa. Tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset, mutta ylemmät niistä ovat ylempiä varsilehtiä pienemmät. Kukkaperä on noin 1-2,5 mm pitkä ja kalju. Verhiö on lähes ruukkumainen tai kuppimainen, 2-huulinen ja kärjestään epäselvästi hampainen sekä vihreä tai punaruskea ja vaihtelevasti karvainen tai kaljuhko. Se on tavallisesti noin 5-7 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä. Verhiö alkaa laajentua heti pölytyksen jälkeen.

Teriö on sivulle suuntautunut, punainen tai harvoin kellanvalkoinen, yhdislehtinen ja pitkätorvinen. Se on päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 14-17 mm pitkä. Teriön ylähuuli on torvesta alkaen hieman ylöspäin kaartuva ja kärkiosastaan jyrkästi alaspäin taipunut sekä sivuilta litteä. Lähellä puoltaväliä on huulen molemmissa laidoissa yksi hyvin pieni hammas. Pituutta ylähuulella on noin 4-6,5 mm. Alahuuli on lähes suora tai alaspäin taipunut, päästään 3-liuskainen ja noin 5-7,5 mm pitkä sekä lähes pituutensa levyinen. Liuskat ovat noin 1-2 mm pitkät ja lyhyesti ripsireunaiset.

Heteitä on 4, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Kaljut ponnet jäävät täysin ylähuulen sisään. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti ulkonevat hieman ylähuulesta. Hedelmä on turvonneesta verhiöstä jonkin verran ulkoneva, lähinnä pitkulaisen munamainen mutta suippenevan teräväkärkinen kota. Se on kypsänä lähinnä kellanruskehtava, yleensä noin 10-13 mm pitkä ja noin 7-9 mm leveä. Kota avautuu kärjestään. Siemenet ovat soikeahkot, verkkopintaiset, punaruskeat ja noin 2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinäkuu.

Pohjanluhtakuusio, kuten koko lajikin, on Suomessa alkuperäinen. Alalajin nykyinen eteläraja on Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Se on suhteellisen yleinen lähes koko esiintymisalueellaan. Kasvupaikkoina ovat lähinnä ravinteiset ja lettomaiset suot, aapasuot, rantaluhdat ja suoniityt. Muissa Pohjoismaissa pohjanluhtakuusio kasvaa Ruotsissa ja Norjassa.

Luhtakuusio ottaa puoliloisena lisäenergiaa kasvuunsa muilta sitä ympäröiviltä lajeilta, lähinnä sarakasveilta, heiniltä ja muilta ruohovartisilta. Kukkien pölytykseen ja meden noutamiseen kykenevät lähinnä vain kimalaiset, jotka kiinnittyvät alahuuleen ja työntyvät sitten väkisin ahtaaseen nieluun. Samalla ylähuulesta ulospilkistävä emin luotti saa niskakarvojen mukana siitepölyä muista kukista. Sisempänä tunkeutumisesta alas repsahtavat heteiden ponnet pölisevät uutta lastia karvojen sekaan.

Luhtakuusion alalajien keskeiset ja tunnistamista helpottavat tuntomerkit ovat seuraavat:

• Nimialalaji, kesäluhtakuusio on yleensä enintään noin 40 cm korkea ja malliltaan usein kartiomaisen kuusimainen, koska alimmat haarat ovat useimmiten ylempiä pitemmät. Varren tyvellä on selviä talvehtimissilmujen suomuja tai niiden arpia. Lehdet ovat varsinkin alempana toistamiseen parilehdykkäiset. Lehtilavan keskiranka on 1-2 mm leveä. Latvakukinto on jopa puolet varren mitasta. Teriö on tavallisesti noin 18-22 mm pitkä. Alalaji painottuu Suomen eteläpuoliskoon ja kukkii kesä-heinäkuussa.
• Syysluhtakuusio on jopa 80 cm korkea ja varreltaan niin jäykkä, että napsahtaa taivutettaessa helposti poikki. Haaroja on runsaasti, ja ne ovat aika samanpituisia painottuen varren keski- ja latvaosaan. Varren tyvellä on vain niukasti ja epäselvästi talvehtimissilmujen suomuja tai niiden arpia. Lehdet ovat toistamiseen monilukuisen parilehdykkäiset. Lehtilavan keskiranka on enintään 1 mm leveä. Latvakukinto ulottuu enintään noin yhteen neljäsosaan varren mitasta. Teriö on tavallisesti noin 14-17 mm pitkä. Alalajia esiintyy vain Suomen eteläpuoliskossa, ja se kukkii heinäkuun puolivälin tietämiltä elokuulle.
• Pohjanluhtakuusio on yleensä enintään noin 30 cm korkea ja usein haaraton tai vähähaarainen. Varren tyvellä on selviä talvehtimissilmujen suomuja tai niiden arpia. Kaikki lehdet ovat vain kertaalleen parilehdykkäiset. Lehtilavan keskiranka on enintään 1 mm leveä. Latvakukinto ulottuu enintään noin yhteen neljäsosaan varren mitasta. Teriö on tavallisesti noin 12-16 mm pitkä. Alalaji painottuu Suomen pohjoispuoliskoon ja kukkii heinäkuussa.

Toisinaan alalajien tunnistamista vaikeuttaa niiden risteytyminen keskenään yhteisillä kasvupaikoilla.

Suomessa kasvaa alkuperäisinä lajeina myös kolme muuta kuusiolajia, jotka poikkeavat niin selvästi toisistaan, ettei niitä voi sekoittaa keskenään. Laaja-alainen mutta vain Pohjois-Suomessa yleisempi on kaarlenvaltikka, P. sceptrum-carolinum. Se on noin 40-80 cm korkea, ja sillä on monilehtinen lehtiruusuke. Teriö on yläviisto, lähes lieriömäinen, sulkeutunut ja peräti noin 25-35 mm pitkä. Se on keltainen ja alahuulen laidasta punainen. Pohjoisimpaan Suomeen rajoittuu lapinkuusio, P. lapponica, joka on noin 10-25 cm korkea. Sen latvakukinto on tiivis ja usein noin 1-4 cm pitkä sekä vaaleankeltateriöinen. Harvinaisimpana ja vain Käsivarren Lapissa kasvaa karvakuusio, P. hirsuta, joka on vain noin 5-15 cm pitkä. Senkin latvakukinto on tiiviin tähkämäinen mutta punateriöinen. Lisäksi latvaosa on tiheästi pitkäkarvainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pohjanluhtakuusion esiintymiskartalle Suomessa. Kartta on hyvin vajavainen, koska vain osa havainnoista on viety alalajitasolle.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle luhtakuusion lajitasoiselle esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Pedicularis palustris subsp. borealis – pohjanluhtakuusion teriö on lähes aina punainen, kaksihuulinen ja tavallisesti noin 14-17 mm pitkä. Teriön ylähuuli on torvesta alkaen hieman ylöspäin kaartuva ja kärkiosastaan jyrkästi alaspäin taipunut sekä sivuilta litteä ja noin 4-6,5 mm pitkä. Alahuuli on lähes suora tai alaspäin taipunut, päästään kolmiliuskainen ja noin 5-7,5 mm pitkä sekä lähes pituutensa levyinen. Liuskat ovat noin 1-2 mm pitkät ja lyhyesti ripsireunaiset. Alempaa liereä varsi on latvaosasta usein hieman tylppäkulmainen ja kalju tai harvakseen karvainen. 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pedicularis palustris subsp. borealis – pohjanluhtakuusion ylähuulessa on lähellä puoltaväliä huulen molemmissa laidoissa yksi hyvin pieni hammas. Verhiö on lähes ruukkumainen tai kuppimainen, kaksihuulinen ja kärjestään epäselvästi hampainen sekä vihreä tai punaruskea ja vaihtelevasti karvainen tai kaljuhko. Se on tavallisesti noin 5-7 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä. 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pedicularis palustris subsp. borealis – pohjanluhtakuusion varsilehdet ovat hyvin lyhytruotiset, pienikokoiset ja varrella vuoroittain tai vastakkain. Ruoti on noin 1-3 mm pitkä. 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pedicularis palustris subsp. borealis – pohjanluhtakuusion varsilehtien lapa on kapeanpuikeahko tai lähes tasasoukka ja lähes aina tyveen saakka vain kertaalleen parilehdykkäinen. Se on useimmiten noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Uloimmat sivulehdykät ovat kapeansoikeahkot, laidoiltaan hampaiset ja tavallisesti noin 2-5 mm pitkät sekä noin 1-1,5 mm leveät. Lavan keskiranka on kouru ja useimmiten 0,5-1 mm leveä. Kaikki lehdet ovat vihreät tai vaihtelevasti punaruskeat ja päältä kaljut sekä alta karvattomat tai niukkakarvaiset. 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto