• Pentanema salicinum (L.) D. Gut. Larr., Santos-Vicente, Anderb., E. Rico & M. M. Mart. Ort. – rantahirvenjuuri
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Inula salicina L.
• Pentanema Cass. – hoikkahirvenjuuret
• Asteraceae – asterikasvit

Rantahirvenjuuri, Pentanema salicinum, on monivuotinen, pysty ja yksivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-80 cm korkea. Juurakko on vaakasuoraan lyhyillä haaroilla leviävä muodostaen tiheitä kasvustoja. Varsi on useimmiten haaraton tai toisinaan yläosastaan harvahaarainen, lähes liereä tai tylppäharjuinen, jäykkä ja hoikka, yleensä vain noin 2-4 mm paksu. Se on vihreä tai ainakin alaosastaan vaalean punaruskea, ylempää kalju tai kaljuhko ja tyveltään harvakseen – tiheästi lyhytkarvainen.

Lehdet ovat ehyet, ruodittomat ja varrella kierteisesti. Kukintavaiheessa alimmat niistä ovat jo lakastuneet. Lapa on lähes tasasoukan suikea tai kapeanpuikea, suippokärkinen ja leveän tylppätyvinen sekä ylempänä varrella herttatyvinen tai pyörein tyviliuskoin hieman sepivä. Se on yleensä noin 3-8 cm pitkä, leveimmältä kohtaa noin 0,5-2,5 cm leveä ja jäykkä sekä usein kaareva ja molemmin puolin vihreä. Lehtilaita on ehyt tai harvaan pienihampainen ja hyvin lyhyistä, jäykistä karvoista karhea. Yläpinta on kalju ja alapinta korkosuoninen sekä kalju tai suonistaan lyhytkarvainen.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen vähien, huiskilomaisten haarojen kärjessä yksittäin. Mykeröiden tyvellä ja tyven alapuolella on vaihtelevasti erikokoisia, varsilehtien kaltaisia pikkulehtiä. Mykerön alimman ja uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 4-5 tiiviinä, sisäkkäisenä, lomittaisena ja kiehkuramaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Uloimmat suomut ovat lähinnä kapean kolmiomaiset, kärjestään siirottavat, vihreät ja muuten kaljut mutta ruskean karvareunaiset sekä yleensä noin 5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Sisemmät suomut ovat tasasoukan suikeahkot, terävän suippokärkiset, ruskeat ja reunastaan sekä kärkiosastaan karvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 7-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät.

Kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 35-45 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on useimmiten noin 35-60 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön kielimäinen kärkiosa on kirkkaankeltainen, lähes tasasoukka ja yleensä noin 10-15 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveä ja kärjestään enimmäkseen 3-hampainen. Teriön mykeröpohjukseen kiinnittynyt, piiloon jäävä ja kapean torvimainen tyviosa on noin 4-6 mm pitkä. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja keltaisia kehräkukkia, joita on noin 250-350. Niiden teriö on noin 5 mm pitkä ja kärjestään 5-liuskainen. Ilman laitakukkia pelkkien kehräkukkien muodostama mykerö on tavallisesti noin 10-15 mm leveä. Mykeröpohjus on litteä tai hieman kupera ja tukisuomuton. Verhiö on noin 6-7 mm pitkä ja muuntunut valkoisiksi hapsihaiveniksi.

Kehräkukissa on 5 hedettä. Niiden keltaiset tai kellanruskeat, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Heteet ja keltainen vartalo luotteineen nousevat teriön yläpuolelle. Hedelmä on lähes tappimainen, särmikäs, kalju ja aluksi vaalea sekä kypsänä kellanruskea pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 1,5-2 mm pitkä ja noin 0,5-0,8 mm leveä. Sen kärjessä on valkoinen, varreton, hapsihaiveninen ja noin 6-9 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Normaali kukinta-aika on heinäkuun alusta elokuulle.

Rantahirvenjuuri on Suomessa alkuperäinen ja pääosin eteläisimpään Suomeen rajoittuva laji, joka on yleinen Ahvenanmaalla, kohtalainen tai harvinaisehko Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä hyvin harvinainen Satakunnan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä merenrantaniityt ja -pensaikot, lehdot, ahot, niityt, kedot, pientareet, teiden ja peltoalueiden laitaojat sekä Koillismaalla letot. Laji on ilmeisesti kalkinsuosija. Muissa Pohjoismaissa rantahirvenjuuri kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Rantahirvenjuuren levinneisyyskuva Suomessa on jossain määrin erikoinen. Sen pääesiintymisalueita ovat etelä- ja lounaisrannikon sekä saariston merenrannat ja rannikkoalueet. Toisaalta laji viihtyy myös avoimilla niityillä, ahoilla ja kedoilla sekä lehdoissakin ulottaen elinpiirinsä Etelä-Hämeen eliömaakunnan keskiosiin saakka. Koko eteläisellä esiintymisalueellaan rantahirvenjuuri on hakeutunut myös teiden ja peltojen laitaojiin ja niiden pientareille, joissa elinolosuhteet ajoittaisine ojavesineen ja niittoineen sopivat sen tarpeisiin. Koillismaan Kuusamossa, linnuntietä noin 600 kilometrin päässä eteläisen esiintymisalueen pohjoisreunalta, on kasvupaikkavaatimuksiltaan erilainen esiintymisalue. Siellä letto- ja lettorämeympäristö tarjoaa kovempien talvien vastapainona riittävän turvan juuristolle. Koillismaalle rantahirvenjuuri on levinnyt idästä päin, jossa sen esiintymisalue yltää jopa Kuolan niemimaalle saakka. Jostain syystä laji ei ole muualla Suomessa pystynyt nousemaan Etelä-Hämeen eliömaakuntaa korkeammalle.

Rantahirvenjuuri on sukunsa ainoa luontainen laji Suomessa. Harvinaisena ja ainakin joksikin aikaa myös vakiintumaan kykenevänä tulokkaana on muutamin paikoin tavattu vanukehirvenjuurta, P. britannicum. Laji on hyvin samanoloinen kuin rantahirvenjuuri mutta kaksivuotinen. Selvin erottava tuntomerkki löytyy nimen mukaisesti karvoituksesta. Lehdet, varret ja kehtosuomut ovat vanukemaisen kähäräkarvaiset. Molemmat em. lajit kuuluivat aikaisemmin samaan Inula-sukuun isohirvenjuuren, I. helenium, kanssa. Isohirvenjuuri on alkuaan koristekasvi, joka on monin paikoin villiytynyt myös asutuksen ympäristöön. Isohirvenjuuri on kaikin tavoin kookkaampi ja vankempi. Se on noin 60-200 cm korkea. Lehdet ovat puikeansoikeat, lavaltaan jopa 40 cm pitkät ja 20 cm leveät. Mykerö on laidan kielikukkineen noin 60-100 mm leveä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rantahirvenjuuren esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase). Laji on edelleen nimellä Inula salicina.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuri on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 20-80 cm korkearuoho. Juurakko on vaakasuoraan lyhyillä haaroilla leviävä muodostaen tiheitä kasvustoja. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Aulangon-Heikkilän tien varsi peltoaukean laiteessa, 12.7.2016. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuren kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 35-45 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia, teriöltään kielimäisiä laitakukkia ja mykerön keskellä kielettömiä kehräkukkia. 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuren laitakukkia on useimmiten noin 35-60. Ne ovat yksineuvoisia emikukkia, joiden teriön kielimäinen kärkiosa on kirkkaankeltainen, lähes tasasoukka ja yleensä noin 10-15 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveä ja kärjestään enimmäkseen kolmihampainen. Teriön mykeröpohjukseen kiinnittynyt, piiloon jäävä ja kapean torvimainen tyviosa on noin 4-6 mm pitkä. 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuren pelkkien kehräkukkien muodostama mykerö on tavallisesti noin 10-15 mm leveä. Kukinta etenee laidoilta keskustaa kohti. Kuvassa olevan mykerön keskiosan kukat ovat vielä nuppuvaiheessa ja laita-alueen kukat avoinna. Kehräkukat ovat kaksineuvoisia. Niissä on viisi hedettä, joiden keltaiset tai kellanruskeat, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Ponsilieriöt ovat kuvassa parhaiten näkyvillä kehräkukka-alueen vasemmassa laidassa ja yläreunassa. 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuren kehräkukkia on noin 250-350. Niiden teriö on kielikukkia tummemman keltainen, torvimainen, kärjestään viisiliuskainen ja noin 5 mm pitkä. Emi on yksivartaloinen ja keltaiselta luotiltaan kaksiliuskainen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriön yläpuolelle. 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuren mykerön alimman ja uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten neljänä tai viitenä tiiviinä, sisäkkäisenä, lomittaisena ja kiehkuramaisena rivinä. Uloimmat suomut ovat lähinnä kapean kolmiomaiset, kärjestään siirottavat, vihreät ja muuten kaljut mutta ruskean karvareunaiset sekä yleensä noin 5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Sisemmät suomut ovat tasasoukan suikeahkot, terävän suippokärkiset, ruskeat ja reunastaan sekä kärkiosastaan karvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 7-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. 28.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuren mykeröiden tyvellä ja tyven alapuolella on vaihtelevasti erikokoisia, varsilehtien kaltaisia pikkulehtiä. 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuren kukinnan jälkeen laitakukkien teriön kieli lakastuu ja kehräkukat kuivuvat ruskeiksi. Kuolleen näköisen mykerön sisällä kypsyvät kuitenkin kukkapohjukseen kiinnittyneet hedelmät, pohjuspähkylät. 28.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuren pähkylä on lähes tappimainen, särmikäs, kalju ja aluksi vaalea sekä kypsänä kellanruskea. Se on tavallisesti noin 1,5-2 mm pitkä ja noin 0,5-0,8 mm leveä. Pähkylän kärjessä on valkoinen, varreton, hapsihaiveninen ja noin 6-9 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka antaa sopivan tuulen sattuessa pähkylälle ilmakuljetuksen uudelle kasvupaikalle. 16.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuren lehtilapa on lähes tasasoukan suikea tai kapeanpuikea, suippokärkinen ja molemmin puolin vihreä. Lehtilaita on ehyt tai harvaan pienihampainen ja hyvin lyhyistä, jäykistä karvoista karhea. Yläpinta on muuten kalju. 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuri on Suomessa alkuperäinen ja pääosin eteläisimpään Suomeen rajoittuva laji, joka on yleinen Ahvenanmaalla, kohtalainen tai harvinaisehko Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä hyvin harvinainen Satakunnan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Eteläisen esiintymisalueen pohjoisreunalta, Etelä-Hämeestä, on linnuntietä noin 600 kilometriä Koillismaan Kuusamon esiintymiin. 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pentanema salicinum – rantahirvenjuuren kasvupaikkoina ovat lähinnä merenrantaniityt ja -pensaikot, lehdot, ahot, niityt, kedot, pientareet, teiden ja peltoalueiden laitaojat sekä Koillismaalla letot. Laji on ilmeisesti kalkinsuosija. A, Finström, Bamböle, Björkö, Bergövägenin varsi lähellä Hästhaguddsvägenin tienhaaraa, 15.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto