• Peucedanum palustre (L.) Moench – luhtasuoputki
• Peucedanum L. – suoputket
• Apiaceae – sarjakukkaiskasvit

Luhtasuoputki, Peucedanum palustre, on kaksivuotinen, pysty, lähes kalju ja useimmiten noin 50-100 cm korkea ruoho. Ensimmäisenä vuotena kasvaa monilehtinen ruusuke, joka kerää juureensa energiavarastoa. Seuraavana vuotena yksilö kasvattaa kukintovarren ja kuolee kasvukauden lopussa. Pääjuuri on pysty, vankka, noin 10-15 mm paksu ja tukevahkon sivujuurinen sekä tuoksultaan aromaattinen. Varsi on alaosastaan yleensä noin 5-13 mm paksu, yläosastaan haarova, liereä ja ontto mutta nivelten kohdalta täyteinen. Se on särmikäs vihreäsävyinen tai alaosastaan punertava.

Lehdet ovat ruodilliset, ja niitä on varren tyvellä yleensä noin 1-5 ja varrella kierteisesti noin 2-5. Lehtituppi on kapea sekä tiiviisti varren ja haarojen myötäinen. Varren tyvellä ja alaosassa olevien lehtien ruoti on useimmiten noin 15-25 cm pitkä ja liereä. Varren yläosassa ruoti lyhenee niin, että ylempien lehtien yhä pienemmäksi käyvä lapa kasvaa suoraan, ilman ruotia, lehtitupen reunasta. Lehtilapa on ulkokehältään kolmiomainen, ohut, päältä vihreä ja alta harmaanvihreä sekä molemmin puolin kalju ja 2-4 kertaa parilehdykkäinen. Se on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-30 cm pitkä ja tyviosastaan noin 9-27 cm leveä. Kerrannaiset sivulehdykät ovat kolmiomaiset ja kärkeä tai kärkiosaa lukuun ottamatta ruodilliset ruodin pituuden vaihdellessa noin välillä 1-50 mm. Uloimmat lehdykät ovat lähes ruodittomat ja pariliuskaiset. Liuskat ovat tasasoukat tai suikeat, suippo- ja teräväkärkiset sekä yleensä noin 2-20 mm pitkät ja noin 1-3 mm leveät.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, laaja ja hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 6-14 cm. Pääsarja on pysyvästi suojuksellinen. Suojuslehtiä on noin 4-12, ja ne ovat riippuvat, kapeanpuikeat, tyviosastaan leveän ja vaalean kalvolaitaiset sekä kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset. Suojuslehdet ovat noin 7-40 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 mm leveät. Pikkusarjoja on yleensä noin 15-30. Ne ovat pääsarjan tavoin hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 10-20 mm. Niiden perä on suora, särmikäs, yläpinnaltaan tiheästi lyhytkarvainen ja/tai nystermäinen sekä kukintavaiheessa noin 1,5-4,5 cm pitkä. Pikkusarjojen tyvellä on noin 7-13 pääsarjan mallista ja kalvolaitaista suojuslehteä, jotka ovat useimmiten noin 3-10 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 mm leveitä sekä pysyviä. Pikkusarjassa on yleensä noin 20-40 kukkaa. Kukkaperä on noin 3-8 mm pitkä sekä sarjaperän tavoin särmikäs, lyhytkarvainen ja/tai nystermäinen. Verhiö on huomaamattoman vähäinen ja 5-lukuinen. Verholehdet ovat hammasmaiset ja 0,2-0,5 mm pitkät.

Teriö on säteittäinen, valkoinen tai ennen avautumistaan punertava ja ilman heteitä noin 2,5-3 mm leveä. Terälehtiä on 5, ja ne ovat symmetriset, pitkänpyöreät sekä noin 1,2-1,4 mm pitkät ja noin 0,8-1,2 mm leveät. Kärki on lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat noin 1,5-1,7 mm pitkät ja valkoiset. Ponnet ovat pyöreähköt ja keltaiset tai kellanvihreät. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, vaalea sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on soikea, litteähkö, noin 3-5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 2-4 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyessään kellanruskea tai punaruskea. Kärjessä säilyvät pitkään emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä suorat vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Yksittäinen hedelmälohko on kuperahkoselkäinen ja selästään lohkohedelmän levyinen mutta vain noin 0,5 mm paksu. Reunaharjut ovat siipipalteiset. Pitkittäiset selkäharjut ovat hyvin matalat, leveähköt ja tylpät.

Luhtasuoputki on alkuperäinen Suomessa, ja sitä tavataan yleisenä etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa se on harvinainen sekä puuttuu Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat vesistörannat, rantapensaikot, märät ja kosteat rantaniityt, lampien nevareunukset, vetiset korvet ja ojat sekä ulkosaariston kalliosoistumat. Muissa Pohjoismaissa luhtasuoputki kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Luhtasuoputki ei yleisyydestään huolimatta ole kasvupaikoillaan useinkaan runsas. Ensimmäisen vuoden lehtituppaat ja kukintovarret kasvavat tavallisesti harvakseen tai pieninä ryhminä siellä täällä. Laji on Suomen näyttävimmän päiväperhosen, ritarin, Papilio machaon, toukkien ravintokasvi yhdessä karhunputken, Angelica sylvestris, kanssa. Luhtasuoputkella ei liene nykyään hyötykäyttöä, mutta toisin on ollut ennen. Nykyaikaisen taksonomian isä, Carl von Linné (1707-1778) luonnehti suoputkea Suomen inkivääriksi. Jo tämän perusteella voi olettaa, että lajin aromaattista juurta käytettiin tuolloin yleisesti ruoanlaitossa ja maustamisessa inkiväärin tavoin.

Luhtasuoputki muistuttaa lehdiltään ja kukinnoiltaan koiranputkea, Anthriscus sylvestris. Koiranputki kasvaa erityisesti niityillä ja kaikenlaisilla pientareilla selvästi suoputkea kuivemmilla paikoilla. Laji on monivuotinen ja muodostaa usein laajoja ja tiheitä kasvustoja. Lehtien uloimmat lehdykät ovat terävähampaiset, kun ne suoputkella ovat pariliuskaiset liuskojen ollessa tasasoukat tai suikeat. Koiranputken varren tyvi on karvainen ja suoputkella kalju. Lisäksi koiranputken pääsarja on suojukseton toisin kuin suoputkella. Koiranputken lohkohedelmä on sukkulamainen, kun se suoputkella on soikea ja litteähkö.

Luhtasuoputken kanssa Suomessa yhtä laaja-alainen ja samanlaisilla kasvupaikoilla, seuralaisenakin esiintyvä, valkokukkainen heimolainen on myrkkykeiso,Cicuta virosa. Sen lehdet ovat vain 1-2 kertaa parilehdykkäiset ja laajapintaisempien lehdyköittensä vuoksi aivan toisennäköiset. Uloimmat pikkulehdykät ovat lähinnä suikeat sekä iso- ja terävähampaiset. Ne ovat yleensä noin 30-80 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-15 mm leveät. Kukinnon pääsarjat ovat suojuksettomat. Hedelmät ovat hyvin erinäköiset. Myrkkykeison lohkohedelmä on leveänpyöreähkö eli poikkisoikea tai lähes pyöreä ja noin 2 mm pitkä. Luhtasuoputkella lohkohedelmä on soikea, litteähkö ja noin 3-5 mm pitkä. Jos villiyrttiharrastaja innostuu kokeilemaan luhtasuoputken juuren makua omassa ruoanlaitossaan, näiden kahden samoilla paikoilla kasvavan sarjakukkaiskasvin erottaminen toisistaan on jopa elämän ja kuoleman kysymys. Yksi myrkkykeison sellerille tuoksuva ja lähes palsternakalle maistuva juuri riittää tappamaan aikuisen ihmisen. Viimeisenä varmistuskeinona halkaisu paljastaa myrkkykeison juuren onttolokeroisuuden. Luhtasuoputken juuri on täyteinen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle luhtasuoputken esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Peucedanum palustre – luhtasuoputken kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, laaja ja hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 6-14 cm. EH, Pälkäne, Etelä-Äimälä, Kyäntäänniemen tyven poikki Tykölänjärvestä Mallasveden Suolahteen virtaavan, jokimaisen leveän ojan laide, luonnonsuojelualue, 24.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputken pikkusarjoja on yleensä noin 15-30. Ne ovat pääsarjan tavoin hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 10-20 mm. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangon puistometsän luonnonsuojelualue, Joutsenlammen pohjoisranta, 30.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputken pääsarjan pikkusarjoissa on yleensä noin 20-40 kukkaa. Kuvassa olevassa pääsarjassa pikkusarjoja on 25. Niiden perä on suora ja kukintavaiheessa noin 1,5-4,5 cm pitkä. EP, Kristiinankaupunki, Siipyy, Norrhamngrundet, Norrhamnen-merenlahden eteläpään lounaiskulman merenrantaniitty rantametsikön laidassa, 18.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputken teriö on säteittäinen ja ilman heteitä noin 2,5-3 mm leveä. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat symmetriset, pitkänpyöreät sekä noin 1,2-1,4 mm pitkät ja noin 0,8-1,2 mm leveät. Kärki on lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on viisi, ja niiden palhot ovat noin 1,5-1,7 mm pitkät ja valkoiset. Ponnet ovat pyöreähköt. Emiö on tyveltään pullea ja vaalea. EH, Pälkäne, Etelä-Äimälä, Kyäntäänniemen tyven poikki Tykölänjärvestä Mallasveden Suolahteen virtaavan, jokimaisen leveän ojan laide, luonnonsuojelualue, 24.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputken pääsarja on pysyvästi suojuksellinen. Suojuslehtiä on noin 4-12, ja ne ovat riippuvat, kapeanpuikeat, tyviosastaan leveän ja vaalean kalvolaitaiset sekä kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset. Suojuslehdet ovat noin 7-40 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 mm leveät. Pikkusarjojen perät ovat särmikkäät, yläpinnaltaan tiheästi lyhytkarvaiset ja/tai nystermäiset. EH, Pälkäne, Etelä-Äimälä, Kyäntäänniemen tyven poikki Tykölänjärvestä Mallasveden Suolahteen virtaavan, jokimaisen leveän ojan laide, luonnonsuojelualue, 24.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputken pikkusarjojen tyvellä on noin 7-13 pääsarjan mallista ja kalvolaitaista suojuslehteä, jotka ovat useimmiten noin 3-10 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 mm leveitä sekä pysyviä. Kukkaperä on noin 3-8 mm pitkä. Verhiö on huomaamattoman vähäinen, viisihampainen ja 0,2-0,5 mm pitkä. U, Inkoo, Nötterdalen, Brännbackan itälaita, Satamatien ojaluiska heti Helsingintien sillan pohjoispuolella, 4.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputken pääsarjojen hedelmävaiheeseen mennessä pikkusarjojen perät pitenevät jopa 5-7 cm pitkiksi. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, Vanajaveden hetteikköisen rannan pitkospuupolun varsi, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputken hedelmä on kaksilohkoinen lohkohedelmä, joka on soikea, litteähkö, noin 3-5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 2-4 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyessään kellanruskea tai punaruskea. Kärjessä säilyvät pitkään emin kaksi vartaloa luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä suorat vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Yksittäinen hedelmälohko on kuperahkoselkäinen ja pitkittäiset selkäharjut ovat hyvin matalat, leveähköt ja tylpät. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, Vanajaveden hetteikköisen rannan pitkospuupolun varsi, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputki on kaksivuotinen laji. Ensimmäisenä vuotena kasvaa monilehtinen ruusuke, joka kerää juureensa energiavarastoa. Seuraavana vuotena yksilö kasvattaa kukintovarren ja kuolee kasvukauden lopussa. Lehtilapa on kahdesta neljään kertaan parilehdykkäinen. Se on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-30 cm pitkä ja tyviosastaan noin 9-27 cm leveä. Varren tyvellä ja alaosassa olevien lehtien ruoti on useimmiten noin 15-25 cm pitkä ja liereä. EH, Hämeenlinna, keskusta-alue, Hämeen linna, Vanajaveden ranta linnan kohdalla, 21.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputken lehtilapa on ulkokehältään kolmiomainen ja ohut. Kerrannaiset sivulehdykät ovat kolmiomaiset ja kärkeä tai kärkiosaa lukuun ottamatta ruodilliset ruodin pituuden vaihdellessa noin välillä 1-50 mm. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, Vanajaveden hetteikköisen rannan pitkospuupolun varsi, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputken uloimmat lehdykät ovat lähes ruodittomat ja pariliuskaiset. Liuskat ovat tasasoukat tai suikeat, suippo- ja teräväkärkiset sekä yleensä noin 2-20 mm pitkät ja noin 1-3 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangon puistometsän luonnonsuojelualue, Joutsenlammen pohjoisranta, 30.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Peucedanum palustre – luhtasuoputki on alkuperäinen Suomessa, ja sitä tavataan yleisenä etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa se on harvinainen sekä puuttuu Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat vesistörannat, rantapensaikot, märät ja kosteat rantaniityt, lampien nevareunukset, vetiset korvet ja ojat sekä ulkosaariston kalliosoistumat. EP, Kristiinankaupunki, Siipyy, Norrhamngrundet, Norrhamnen-merenlahden eteläpään lounaiskulman merenrantaniitty rantametsikön laidassa, 18.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto