Phyllodoce caerulea – kurjenkanerva, tunturikurjenkanerva

  • Phyllodoce caerulea (L.) Bab. – kurjenkanerva, tunturikurjenkanerva
  • Phyllodoce Salisb. – kurjenkanervat
  • Ericaceae – kanervakasvit

Tunturikurjenkanerva, Phyllodoce caerulea, on monihaarainen, koheneva tai pysty ja tavallisesti noin 10-20 cm korkea varpu. Varret ovat  puutuneet, harmahtavat tai ruskehtavat ja pinnaltaan hilseilevät. Ylemmissä osissa lehtiarvet ovat näkyvästi koholla.  Vuosiversot ovat yleensä punaruskeat ja nystyiset.

Lehdet ovat versossa tiheästi ja kierteisesti. Ne ovat nahkeat, talvehtivat ja tummahkonvihreät. Lehtiruoti on varrenmyötäinen ja noin 0,5 mm pitkä. Lehtilapa on siirottava, neulasmainen ja pyöreäkärkinen sekä tavallisesti noin 6-12 mm pitkä ja noin 1,5 mm leveä. Se on päältä himmeäkiiltoinen ja kalju, mutta lehden reuna on nuorena nystykarvainen ja myöhemmin hienonystermäinen tai -hampainen. Laidat ovat hyvin leveästi taakäänteiset niin, että vain keskisuonen kohdalla näkyy kapea, valkonukkainen ja nystyinen vako.

Kukat ovat yksittäin tai useammin pieninä ryhminä haarojen kärjessä. Kukkaperä on suoraan versohaaran jatkeena. Se on tummanpunainen tai punaruskea ja nystykarvainen sekä tavallisesti 10-25 mm pitkä. Perä pitenee hedelmävaiheessa. Verholehtiä on 5. Ne ovat kolmiomaisesti kärkeä kohti suippenevat ja tiheästi nystykarvaiset sekä punaruskeat. Pituutta niillä on noin 3,5-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm.

Teriö on yhdislehtinen, ruukkumainen ja pinnaltaan lyhyesti nystykarvainen sekä puhjetessaan usein pystyhkö, mutta kääntyy sitten nuokkuvaksi tai siirottavaksi. Se on aivan aluksi yleensä ruusunpunainen muuttuen nopeasti vaalean sinipunaiseksi ja haalistuen myöhemmin sinertäväksi. Lajilla on myös harvinainen valkokukkainen muoto, f. albiflora, jolta puuttuu punaväri versorangasta, kukkaperistä ja verholehdistä. Teriö on tavallisesti noin  7-12 mm pitkä ja noin 3-5 mm leveä. Teriössä on 5, harvemmin 6 lyhyttä ja ulospäin kiertyvää kärkiliuskaa. Heteitä on 10. Emiö on yhdislehtinen ja 1-luottinen. Teriön suu on hyvin ahdas ja laji onkin pääsääntöisesti itsepölytteinen. Hedelmä on pysty, pitkänpyöreä, punaruskea ja nystykarvainen kota, joka on noin 3,5-4 mm pitkä ja noin 3 mm paksu. Se on enintään verholehtien mittainen ja sen päässä pysyy kauan aikaa pitkä emin vartalo ja luotti. Kota avautuu kärjestään alkaen 5-liuskaisesti. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Tunturikurjenkanerva on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy jokseenkin yleisenä Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa ja harvinaisempana Kittilän Lapin, Sompion Lapin, Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Se kasvaa paljakan tunturikankailla, mutta voi toisinaan laskeutua myös tunturikoivikoihin ja jopa metsävyöhykkeen männiköihinkin. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tunturikurjenkanervan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanerva muodostaa usein tiiviitä kasvustolaikkuja tunturipaljakkakankaille. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisen alarinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun varsi, paljakkarinteen tunturikangas, 620 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanerva muodostaa usein tiiviitä kasvustolaikkuja tunturipaljakkakankaille. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisen alarinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun varsi, paljakkarinteen tunturikangas, 620 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanervan kasvupaikka on useimmiten puuton ja isommat pensaatkin yleensä puuttuvat. Niinpä se kukkiessaan erottuu hyvin kulkijan silmään eikä tunnistaminen ole vaikeaa. Kukkimattomana sen voi kuitenkin nopeammalla silmäyksellä sekoittaa variksenmarjaan, Empetrum nigrum. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanervan kasvupaikka on useimmiten puuton ja isommat pensaatkin yleensä puuttuvat. Niinpä se kukkiessaan erottuu hyvin kulkijan silmään eikä tunnistaminen ole vaikeaa. Kukkimattomana sen voi kuitenkin nopeammalla silmäyksellä sekoittaa variksenmarjaan, Empetrum nigrum. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanervan kukat ovat yleensä pareittain tai pienenä ryhmänä haarojen kärjessä. Ne ovat puhkeamisensa jälkeen nuokkuvia tai sivulle siirottavia. Puutuneet varret ovat harmahtavat tai ruskehtavat ja pinnaltaan hilseilevät. Ylemmissä osissa lehtiarvet ovat näkyvästi koholla. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisen alarinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun varsi, paljakkarinteen tunturikangas, 620 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanervan kukat ovat yleensä pareittain tai pienenä ryhmänä haarojen kärjessä. Ne ovat puhkeamisensa jälkeen nuokkuvia tai sivulle siirottavia. Puutuneet varret ovat harmahtavat tai ruskehtavat ja pinnaltaan hilseilevät. Ylemmissä osissa lehtiarvet ovat näkyvästi koholla. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisen alarinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun varsi, paljakkarinteen tunturikangas, 620 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanerva on monihaarainen, koheneva tai pysty ja tavallisesti noin 10-20 cm korkea varpu. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi kohdassa, jossa polku lähtee jyrkästi nousemaan rinteelle, tunturikoivikon yläpuolinen varvikkoalue, 610 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanerva on monihaarainen, koheneva tai pysty ja tavallisesti noin 10-20 cm korkea varpu. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi kohdassa, jossa polku lähtee jyrkästi nousemaan rinteelle, tunturikoivikon yläpuolinen varvikkoalue, 610 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanervan kukkaperä on tummanpunainen tai punaruskea ja tiheästi nystykarvainen. Pituutta sillä on tavallisesti 10-25 mm. Edellisen kasvukauden viisiliuskaisesti avautuneet, kuivuneet kodat ja verholehdet pysyvät varsissa sitkeästi. Etualalla myös tunturisammalvarpio, Harrimanella hypnoides. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanervan kukkaperä on tummanpunainen tai punaruskea ja tiheästi nystykarvainen. Pituutta sillä on tavallisesti 10-25 mm. Edellisen kasvukauden viisiliuskaisesti avautuneet, kuivuneet kodat ja verholehdet pysyvät varsissa sitkeästi. Etualalla myös tunturisammalvarpio, Harrimanella hypnoides. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanervan ruukkumainen teriö on puhjetessaan ruusunpunainen ja usein yläviisto. Kärjessässä on viisi, harvemmin kuusi (kuten kuvassa) lyhyttä ja ulospäin kiertyvää liuskaa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lounaislaita, paljakkarinne, 685 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanervan ruukkumainen teriö on puhjetessaan ruusunpunainen ja usein yläviisto. Kärjessässä on viisi, harvemmin kuusi (kuten kuvassa) lyhyttä ja ulospäin kiertyvää liuskaa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lounaislaita, paljakkarinne, 685 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanervan kukassa on viisi verholehtiä. Ne ovat kolmiomaiset, tiheästi nystykarvaiset ja punaruskeat. Pituutta niillä on noin 3,5-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm. Puhkeamisen jälkeen teriön väri muuttu nopeasti vaalean sinipunaiseksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanervan kukassa on viisi verholehtiä. Ne ovat kolmiomaiset, tiheästi nystykarvaiset ja punaruskeat. Pituutta niillä on noin 3,5-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm. Puhkeamisen jälkeen teriön väri muuttu nopeasti vaalean sinipunaiseksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanervan teriö on yhdislehtinen ja ruukkumainen sekä pinnaltaan lyhyesti nystykarvainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 7-12 mm ja leveyttä noin 3-5 mm. Kukassa on kymmenen hedettä, jotka jäävät teriön uumeniin piiloon. Emiö on yhdislehtinen ja yksiluottinen (luotti näkyy juuri ja juuri yläviiston teriön aukosta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanervan teriö on yhdislehtinen ja ruukkumainen sekä pinnaltaan lyhyesti nystykarvainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 7-12 mm ja leveyttä noin 3-5 mm. Kukassa on kymmenen hedettä, jotka jäävät teriön uumeniin piiloon. Emiö on yhdislehtinen ja yksiluottinen (luotti näkyy juuri ja juuri yläviiston teriön aukosta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea f. albiflora - tunturikurjenkanervalla on myös harvinainen valkokukkainen muoto. Ominaisuus on periytyvä ja näyttää säilyvän myös sinipunakukkaisten kasvustojen keskellä. Kuvassa myös kukkiva kangasmustikka, Vaccinium myrtillus. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisen alarinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun varsi, paljakkarinteen tunturikangas, 620 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea f. albiflora – tunturikurjenkanervalla on myös harvinainen valkokukkainen muoto. Ominaisuus on periytyvä ja näyttää säilyvän myös sinipunakukkaisten kasvustojen keskellä. Kuvassa myös kukkiva kangasmustikka, Vaccinium myrtillus. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisen alarinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun varsi, paljakkarinteen tunturikangas, 620 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea f. albiflora - tunturikurjenkanervan valkokukkaiselta muodolta puuttuu punaväri versorangasta, kukkaperistä ja verholehdistä. Myös lehdet ovat yleensä vaaleamman vihreät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisen alarinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun varsi, paljakkarinteen tunturikangas, 620 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea f. albiflora – tunturikurjenkanervan valkokukkaiselta muodolta puuttuu punaväri versorangasta, kukkaperistä ja verholehdistä. Myös lehdet ovat yleensä vaaleamman vihreät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisen alarinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun varsi, paljakkarinteen tunturikangas, 620 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanervan kota on pysty, pitkänpyöreä, punaruskea ja nystykarvainen. Pituutta sillä on noin 3,5-4 mm ja paksuutta noin 3 mm. Kota on enintään verholehtien mittainen ja sen kärjessä pysyy kauan aikaa emin vartalo ja luotti. Kukkaperä pitenee huomattavasti hedelmävaiheessa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lounaislaita, paljakkarinne, 685 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanervan kota on pysty, pitkänpyöreä, punaruskea ja nystykarvainen. Pituutta sillä on noin 3,5-4 mm ja paksuutta noin 3 mm. Kota on enintään verholehtien mittainen ja sen kärjessä pysyy kauan aikaa emin vartalo ja luotti. Kukkaperä pitenee huomattavasti hedelmävaiheessa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lounaislaita, paljakkarinne, 685 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanervan vuosiversot ovat yleensä punaruskeat. Lehdet ovat versossa kierteisesti. Ne ovat nahkeat, talvehtivat ja tummahkonvihreät. Lehtiruoti on varrenmyötäinen ja noin 0,5 mm pitkä. Lehtilapa on siirottava, neulasmainen ja pyöreäkärkinen sekä tavallisesti noin 6-12 mm pitkä ja noin 1,5 mm leveä. Se on päältä himmeäkiiltoinen ja kalju. Laidat ovat hyvin leveästi taakäänteiset niin, että vain keskellä näkyy kapea, valkonukkainen vako. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanervan vuosiversot ovat yleensä punaruskeat. Lehdet ovat versossa kierteisesti. Ne ovat nahkeat, talvehtivat ja tummahkonvihreät. Lehtiruoti on varrenmyötäinen ja noin 0,5 mm pitkä. Lehtilapa on siirottava, neulasmainen ja pyöreäkärkinen sekä tavallisesti noin 6-12 mm pitkä ja noin 1,5 mm leveä. Se on päältä himmeäkiiltoinen ja kalju. Laidat ovat hyvin leveästi taakäänteiset niin, että vain keskellä näkyy kapea, valkonukkainen vako. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea - tunturikurjenkanervan lehtien reunat ovat nuorena nystykarvaiset ja myöhemmin hienonystermäiset tai -hampaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Phyllodoce caerulea – tunturikurjenkanervan lehtien reunat ovat nuorena nystykarvaiset ja myöhemmin hienonystermäiset tai -hampaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto