• Pimpinella saxifraga L. – ahopukinjuuri
• Pimpinella L. – pukinjuuret
• Apiaceae – sarjakukkaiskasvit

Ahopukinjuuri, Pimpinella saxifraga, on monivuotinen, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-50 cm ja harvemmin jopa 85 cm korkea. Juurakko on pysty ja pitkä paalujuuri, joka on hyvin ohuen sivujuurinen sekä noin 5-15 mm paksu. Varsi on alaosastaan yleensä noin 1,5-4 mm paksu, täyteinen tai toisinaan osittain hieman ontto ja yläosastaan haarova. Se on vihreä tai ainakin osittain punertava, liereä, lähes uurteeton ja kalju tai vaihtelevasti hyvin lyhytkarvainen tai pieninystyinen.

Ahopukinjuuri on useimmiten erilaislehtinen, eli sen aluslehdet ovat ulkomuodoltaan erilaiset kuin varsilehdet. Aluslehtiä on yksivartisilla yksilöillä yleensä noin 3-7, mutta monivartisissa tuppaissa niitä voi olla jopa kymmenittäin. Varsilehtiä on useimmiten 3-8. Lehdet ovat ruodilliset, ja niiden tyvellä oleva lehtituppi on kouru, ulkoneva ja leveätyvinen. Aluslehtien ruoti on tuppi mukaan lukien noin 3-15(-20) cm pitkä. Varsilehtien ruoti on tuppi mukaan lukien yleensä enintään noin 7 cm pitkä. Varren yläosassa kaikki lehdet ovat varsinaisesti ruodittomia niin, että niiden lapa kasvaa suoraan lehtitupen reunasta. Aluslehtien lapa on lähes tasaleveästi useimmiten vain kertaalleen parilehdykkäinen, noin 4-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 cm leveä. Ruodillisen kärkilehdykän lisäksi ruodittomia – lyhytruotisia lehdykkäpareja on useimmiten 3-6(-8). Lehdykät ovat lähes pyöreät tai pitkänpyöreät, tylppä- tai pyöreäkärkiset ja tylpähkötyviset sekä yleensä noin 5-40 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-35 mm leveät. Ne ovat laidoiltaan epäsäännöllisen isohko- ja terävähampaiset. Hampaat ovat otakärkiset.

Varsilehtien lapa on ulkokehältään lähes tasaleveä tai puikeahko ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 3-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 cm leveä. Se ja toisinaan myös aluslehtien lapa on 2 kertaa parilehdykkäinen, ja uloimmat lehdykät ovat usein lisäksi kapealiuskaiset ja/tai hampaiset. Liuskat ja hampaat ovat lähes tasasoukat, suorat tai kaarevat, suippopäiset ja otakärkiset sekä tavallisesti noin 1-10 mm pitkät ja noin 1-4 mm leveät. Yksilöille, joiden aluslehtienkin lehdykkäisyys ja liuskaisuus oli samankaltainen kuin varsilehdillä, annettiin aikanaan muotonimeksi f. dissecta. Tyypillisten alus- ja varsilehtien ulkoasussa on toisinaan myös välimuotoisuutta. Varren ylimpien lehtien lapa on supistuva, pelkistyvä ja kertaalleen pariliuskainen. Liuskat ovat rihmamaisen tasasoukat, usein noin 5-20 mm pitkät ja noin 0,3-1 mm leveät. Kaikki lehdet ovat päältä lähinnä vihreät, alta usein sinertävänvihreät ja molemmin puolin kaljut tai vaihtelevasti hyvin lyhytkarvaiset.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, aluksi tasalakinen ja kukinnan jatkuessa hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 3-9 cm. Pääsarja on suojukseton. Pikkusarjoja on yleensä noin 12-25. Ne ovat pääsarjan tavoin hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 6-15 mm. Niiden perä on suora tai hiukan ylöspäin kaareva, liereä tai enintään matalauurteinen, kalju tai harvakseen pieninystyinen ja noin 1-4 cm pitkä. Pikkusarjat ovat pääsarjan tavoin suojuksettomat. Pikkusarjassa on yleensä noin 12-24 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 1-5 mm pitkä. Varsinaiset verholehdet puuttuvat. Niiden tilalla, terälehtien väleissä, on 5 pientä nystermää.

Teriö on säteittäinen, valkoinen ja ilman heteitä noin 2,5-3 mm leveä. Terälehtiä on 5, ja ne ovat symmetriset, pyöreähköt tai pitkänpyöreät sekä noin 1-1,7 mm pitkät ja noin 0,8-1,3 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat noin 1,1-1,9 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt. Palhot ovat valkoiset ja ponnet valkoiset tai kellertävät. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, kellanvihertävä sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on soikea tai leveänsoikea, jossain määrin litteähkö, noin 2-2,5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 1,5-1,8 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyessään ruskea. Kärjessä säilyvät pitkään emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on pyöreäselkäinen, hyvin matalaharjuinen ja selästään noin 0,7-1 mm leveä. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Ahopukinjuuri on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Muinaistulokkaana sen esiintymisalue yltää etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasviatlaksen havaintojen mukaan se on yleinen Satakunnan, Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka sekä harvinainen tai harvinaisehko näiden eliömaakuntien pohjoispuolella. Lisäksi lajista on tehty yksi tai useampi uustulokashavainto kaikista Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien pohjoispuolisista eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat niityt, kedot, kalliokedot, töyräät, pientareet, tien- ja radanvarret, pihat, joutomaat sekä ahot ja entiset kaskimetsät. Muissa Pohjoismaissa ahopukinjuuri kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Ahopukinjuuri on vanha ravinto-, mauste- ja rohtokasvi, jota on erityisesti etelämpänä Euroopassa myös viljelty. Hyödyllisyytensä vuoksi se on mahdollisesti aikanaan tuotu tarkoituksella Suomeen. Keskiajan ruttoepidemioissa lajia käytettiin lääkerohtona ja taudista selvinneiden kunnon vahvistamiseen. Paalujuuresta valmistettiin kirpeän polttavalta maistuvaa pimpinellajauhetta, jonka nimestä muotoutui Carl von Linnén 1753 antama suvun tieteellinen nimi, jonka juuret lienevät latinan pippuria tarkoittavassa kantasanassa piper. Jauhetta käytettiin veteen tai viiniin sekoitettuna ruton lisäksi mm. vilustumiseen, yskään, kurkkukipuun, ruokahaluttomuuteen ja virtsanerityksen lisäämiseen. Aromaattiset tyvilehdet soveltuvat edelleenkin ravintokäyttöön vihanneksina sekä juuri, lehdet ja lohkohedelmät mausteiksi. Suomalainen pukinjuuri-nimi on saanut alkunsa ilmeisesti juuren hajusta, jonka sanotaan muistuttavan vuohipukin hajua. Lajinimi saxifraga tarkoittaa kallionsärkijää ja ilmentää ahopukinjuuren kuivuutta suosivia kasvupaikkoja, joissa se saa kilpailuetua pitkästä, kosteampiin maakerroksiin porautuvasta paalujuurestaan.

Ahopukinjuuri on yleensä helppo tunnistaa lajille tyypillisten aluslehtiensä perusteella. Suomessa kasvaa hyvin harvinaisena muinais- ja uustulokkaana rauhoitettu isopukinjuuri, P. major. Se on nimensä mukaisesti keskimäärin ahopukinjuurta kookkaampi, noin 40-100 cm korkea. Laji on kalju ja varreltaan särmikkään syväuurteinen. Aluslehtien lehdykät ovat suippokärkiset ja lohkohedelmät selvästi harjuiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ahopukinjuuren esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuri on monivuotinen, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-50 cm ja harvemmin jopa 85 cm korkea. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Aulangon-Heikkilän tien varsi Soukan tilan kohdalla, 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuren varret ovat ohuet, alaosastaan yleensä vain noin 1,5-4 mm paksut, täyteiset tai toisinaan osittain hieman ontot ja yläosastaan haarovat. Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva sarja, jonka perä on ylimmästä haarasta tai lehtihangasta lukien tavallisesti noin 3-8 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Aulangon-Heikkilän tien varsi Soukan tilan kohdalla, 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuren yksilöt ovat usein monivartisia, jolloin haarojensa kärjissä olevat kukinnot muodostavat näyttävän kokonaisuuden. Kukinto on aluksi tasalakinen ja kukinnan jatkuessa hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 3-9 cm. EH, Nokia, Myllyhaka, Rounionkadun laide Melian myllyalueen kohdalla, 25.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuren kukinnon pääsarjassa on pikkusarjoja yleensä noin 12-25. Ne ovat pääsarjan tavoin hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 6-15 mm. EH, Hämeenlinna, Vanajan ja Käikälän kaupunginosien raja-alue, Kirkonkulma, Vanajaveden Paikkalanlahden ranta, radanvarsi, 6.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuren teriö on säteittäinen, valkoinen ja ilman heteitä noin 2,5-3 mm leveä. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat symmetriset, pyöreähköt tai pitkänpyöreät sekä noin 1-1,7 mm pitkät ja noin 0,8-1,3 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on viisi, ja niiden palhot ovat noin 1,1-1,9 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt. Emiö on tyveltään pullea, kellanvihertävä sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. EH, Hämeenlinna, Lammi, Evo, Padasjoentien (tie 53) laide n. 500 m Opistotien haarasta lounaaseen, tienlaitaojasta metsänreunaan nouseva ojarinne, 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuren kukinnon pääsarja on suojukseton. Pikkusarjojen perä on suora tai hiukan ylöspäin kaareva, liereä tai enintään matalauurteinen, kalju tai harvakseen pieninystyinen ja noin 1-4 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Vanajan ja Käikälän kaupunginosien raja-alue, Kirkonkulma, Vanajaveden Paikkalanlahden ranta, radanvarsi, 6.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuren pikkusarjakin on suojukseton. Siinä on yleensä noin 12-24 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 1-5 mm pitkä. Varsinaiset verholehdet puuttuvat. Niiden tilalla, terälehtien väleissä, on viisi pientä nystermää. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Aulangon-Heikkilän tien varsi Soukan tilan kohdalla, 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuren normaali kukinta-aika kestää kesäkuusta elokuulle. Samalla kasvupaikallakin yksilöiden kukinta-aika on pitkä. Kun osa kukintosarjoista on jo hedelmävaiheessa, varsiin kehittyy yhä uusia haaroja ja kukintoja. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Kuralantien ja Kastepolun kulmauksen niitty, 26.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuren hedelmä on kaksilohkoinen lohkohedelmä, joka on soikea tai leveänsoikea, jossain määrin litteähkö, noin 2-2,5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 1,5-1,8 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyessään ruskea. Kärjessä säilyvät pitkään emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on pyöreäselkäinen, hyvin matalaharjuinen ja selästään noin 0,7-1 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Kuralantien ja Kastepolun kulmauksen niitty, 26.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuri on useimmiten erilaislehtinen, eli sen aluslehdet ovat ulkomuodoltaan erilaiset kuin varsilehdet. Aluslehtien ruoti on noin 3-15(-20) cm pitkä. Niiden lapa on lähes tasaleveästi vain kertaalleen parilehdykkäinen, noin 4-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 cm leveä. Ruodillisen kärkilehdykän lisäksi ruodittomia – lyhytruotisia lehdykkäpareja on yleensä 3-6(-8). Lehdykät ovat lähes pyöreät tai pitkänpyöreät, tylppä- tai pyöreäkärkiset ja tylpähkötyviset. EH, Hämeenlinna, Vanajan ja Käikälän kaupunginosien raja-alue, Kirkonkulma, Vanajaveden Paikkalanlahden ranta, radanvarsi, 6.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuren aluslehtien lehdykät ovat tavallisesti noin 5-40 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-35 mm leveät. Ne ovat laidoiltaan epäsäännöllisen isohko- ja terävähampaiset. Hampaat ovat otakärkiset. Kaikki lehdet ovat päältä lähinnä vihreät, alta usein sinertävänvihreät ja molemmin puolin kaljut tai vaihtelevasti hyvin lyhytkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Aulangon-Heikkilän tien varsi Soukan tilan kohdalla, 12.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuren varsilehtien lapa on ulkokehältään lähes tasaleveä tai puikeahko ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 3-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 cm leveä. Uloimmat liuskat ja hampaat ovat lähes tasasoukat, suorat tai kaarevat, suippopäiset ja otakärkiset sekä tavallisesti noin 1-10 mm pitkät ja noin 1-4 mm leveät. Varsilehtien ruoti on tuppi mukaan lukien yleensä enintään noin 7 cm pitkä. Lehtituppi on kouru, ulkoneva ja leveätyvinen. Varsi ja haarat ovat vihreät tai ainakin osittain punertavat, liereät, lähes uurteettomat ja kaljut tai vaihtelevasti hyvin lyhytkarvaiset tai pieninystyiset. EH, Hämeenlinna, Vanajan ja Käikälän kaupunginosien raja-alue, Kirkonkulma, Vanajaveden Paikkalanlahden ranta, radanvarsi, 6.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella saxifraga – ahopukinjuuri on Suomessa muinaistulokas, jonka esiintymisalue yltää etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasviatlaksen havaintojen mukaan se on yleinen Satakunnan, Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka sekä harvinainen tai harvinaisehko näiden eliömaakuntien pohjoispuolella. Lisäksi lajista on tehty yksi tai useampi uustulokashavainto kaikista Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien pohjoispuolisista eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat niityt, kedot, kalliokedot, töyräät, pientareet, tien- ja radanvarret, pihat, joutomaat sekä ahot ja entiset kaskimetsät. EH, Hämeenlinna, Lammi, Evo, Padasjoentien (tie 53) laide n. 500 m Opistotien haarasta lounaaseen, tienlaitaojasta metsänreunaan nouseva ojarinne, 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto