• Pinus sylvestris L. – metsämänty
• var. sylvestris – salometsämänty
• var. lapponica – Fr. ex Hartm. – lapinmetsämänty
• Pinus – männyt
• Pinaceae – mäntykasvit

Metsämännystä, Pinus sylvestris, esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, vallitseva nimimuunnos, salometsämänty, var. sylvestris ja pohjoisimpaan Suomeen rajoittuva lapinmetsämänty, var. lapponica. Metsämänty on ainavihanta, pihkainen, suora- ja yksirunkoinen havupuu, joka on tavallisesti noin 10-30 m korkea, mutta voi toisinaan kasvaa pitemmäksikin. Suomen pisin mänty on Pohjois-Karjalassa, Kontiolahden Lehmossa kasvava yksilö, joka 2013 suoritetussa pituusmittauksessa oli 42 m korkea. Metsämänty on kangasmaastossa ja yleensäkin metsässä kasvaessaan pituuteensa nähden yleensä solakkarunkoinen, latvaosaan saakka haaraton ja oksaton. Sen latvus on salometsämännyllä yleensä leveähkö ja lapinmetsämännyllä kapeahko. Avoimilla paikoilla, kuten tienvarsilla, pellon- ja niitynlaiteilla metsämännyistä tulee hyvin toisennäköisiä. Ne ovat usein pituuteen nähden paksurunkoisia, aika alhaalta asti vankkahaaraisia ja oksistonsa laajalle levittäviä mutta eivät kovin korkeita. Lisäksi varsinkin rannikkoseuduilla ja saaristossa puut voivat olla yksilöllisen vänkyräisiä ja merituulen alla taipuneita. Metsämännyllä on paksu ja maahan porautuva paalujuuri. Muu juuristo levittäytyy lähes vaakatasossa syvemmissä sekä lähempänä maanpintaa olevissa kerroksissa noin oksiston leveydelle tai kauemmaksikin. Varsinkin vanhemmiten juuristoa myös tunkee näkyviin pitkin maanpintaa.

Rungon ylempi osa, haarat ja vanhemmat oksat ovat punertavan- tai kellertävänruskeat, sileähköt, ohutkuoriset ja liuskoina hilseilevät. Rungon alaosa on harmaanruskea, paksukaarnainen ja mosaiikkimaisesti syväuurteinen. Taimet ja nuoret oksat ovat harmaanruskeat. Vuosikasvaimet ovat kaljut, aluksi vihreät ja myöhemmin kellan- tai harmaanruskeat. Runko on tavallisesti noin 25-75 cm paksu, mutta voi iäkkäällä ja varsinkin avoimella paikalla kasvavalla puulla olla selvästi paksumpikin. Suomen paksuimman metsämännyn, Hämeenlinnan Pikku-Parolan kaupunginosassa kasvavan Keisarinmännyn (puusta enemmän alla kuvatekstissä) ympärysmitta 0,7 m:n korkeudella on 496 cm ja halkaisija piillä jaettuna noin 158 cm. Normaalin mittakorkeuden tasolla, 1,3 metrissä, ympärysmitta on jo 548 cm, mutta mitan kasvu johtuu puun alkavasta haaroittumisesta. Metsämänty on pitkäikäinen puu, joka saavuttaa hyvälläkin kangasmetsän kasvupaikalla lähes 30 m:n korkeuden vasta yli 100-vuotiaana. Se elää tavallisesti 200-300 vuotta, mutta jos saa kasvaa terveenä vakaalla kasvupaikalla, se voi elää jopa yli 400 vuotta. Tähänastisen tietämyksen mukaan Suomen vanhin, suorämeellä elävä metsämänty kasvaa Lapissa, Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kairanäytteen mukaan sen ikä on vuoteen 2025 mennessä jo hieman vajaat 800 vuotta. Vanhin tiedossa oleva mänty, nyt jo hävinnyt, on elänyt Suomessa huikeat 1 029 vuotta. Paalujuurensa ansiosta mänty kuolee usein pystyyn ja voi kelottua paikalleen seisoen juurensijoillaan kuolleenakin, varsinkin pohjoisessa, vielä jopa satoja vuosia.

Silmut ovat punaruskeat, pitkulaiset, suippokärkiset ja monisuomuiset sekä pihkaiset ja noin 7-10 mm pitkät. Silmuista puhkeavia vuosikasvaimia ympäröivät tiheästi kapean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja kalvomaiset suomut, jotka ovat vaalean punaruskeat, noin 3-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät. Lehdet ovat tasasoukan neulasmaiset, ja ne ovat oksissa pareittain kierteisesti. Uudet neulaset kasvavat vuosikasvainten karisevien suomujen hankaan ja ovat puun kukinta-aikaan puhjetessaan kalvomaisen tupen ympäröimät. Ne kasvavat täyteen pituuteensa vasta kukinnan jälkeen. Neulaset ovat jäykät, hieman kouruiset, kiertyneet ja pistävän teräväkärkiset sekä sini- tai harmaanvihreät. Ne ovat noin 20-70(-80) mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. Salometsämännyllä neulaset ovat yleensä noin 30-70 mm pitkät ja lapinmetsämännyllä noin 20-45 mm pitkät sekä karheammat kuin salometsämännyllä. Neulasen ylä- ja alapinnalla on noin 6-16 Ilmarakolinjaa. Neulasparin tyvellä on puutunut, noin 1-2 mm pitkä kanta eli lyhytverso, joka jää oksaan neulasarveksi neulasten karistessa. Neulaset pysyvät oksissa elävinä 2-9 vuotta, salometsämännyllä useimmiten 2-5 vuotta ja lapinmetsämännyllä 6-9 vuotta.

Metsämänty on tuulipölytteinen ja yksikotinen puu, joka kukkii touko-kesäkuussa, etelässä pohjoista aikaisemmin. Kukinnot ovat yksineuvoisia eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa. Hedekukintokokonaisuus on uuden vuosikasvaimen tyvellä. Se on pitkulainen tai hieman kartiomainen, hyvin monihaarainen, yleensä noin 25-45 mm pitkä ja noin 15-25 mm leveä. Kukinnon haarat ovat pitkulaiset, noin 5-8 mm pitkät ja noin 3 mm leveät sekä tiheät ja keltaiset tai kellanpunertavat. Kukin haara kasvaa suoraan vuosikasvaimen pinnalta, ja haaran tyvellä on noin 2-3 mm pitkä suomupari. Hedekukat ovat kehättömät, ja lukuisat, lähes palhottomat heteet ovat kiinnittyneet kierteisesti haararankaan. Ponnet ovat noin 1-1,2 mm pitkät ja tuottavat suunnattomia määriä keltaisena pölynä leviävää siitepölyä.

Emikukinnot sijaitsevat yksittäin tai muutaman ryhmänä vuosikasvaimen kärjessä. Ne ovat perälliset, pystyt tai sivulle päin taipuneet, tiheän käpymäiset ja pyöreät tai pitkänpyöreät sekä kukintavaiheessa punaiset. Pituutta niillä on silloin noin 4-8 mm ja leveyttä noin 3-5 mm. Kukintoperä on lähes kukinnon paksuinen ja suomuinen. Käpysuomut eli emilehdet ovat jakautuneet tyveen asti kahdeksi peräkkäiseksi suomuksi, kookkaammaksi emisuomuksi ja hyvin pieneksi, ulospäin näkymättömäksi peitinsuomuksi. Metsämänty, kuten muutkin havukasvit, on ns. paljassiemeninen. Varsinaista emikukkaa ei ole, vaan emisuomun pinnalla on paljaaltaan kaksi siemenaihetta. Niille antaa lisäsuojaa peitinsuomu. Emisuomut ovat paksut, lähinnä leveän vastapuikeat ja nipukkakärkiset sekä noin 1,5-3 mm pitkät ja kärkiosastaan suunnilleen pituutensa levyiset.

Siitepölyn hedelmöittämä emikukinto alkaa kehittyä siemenkävyksi, mutta kehitys ja siementen kypsyminen on hidasta. Käpy on lyhytperäinen, riippuva, pitkulaisen kartiomainen ja yleensä tasamukainen sekä tavallisesti noin 3-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 cm leveä. Se on aluksi vihreä ja muuttuu kypsyessään salometsämännyllä kellanruskeaksi ja lapinmetsämännyllä useimmiten kellanharmaaksi. Käpyperä on noin 4-12 mm pitkä. Puutuneen kävyn käpysuomut ovat pitkänomaiset, lähes tasalevyiset, alta koverat ja päältä, erityisesti kärkiosastaan, kolmiomaiset sekä tyviosan suomuja lukuun ottamatta yleensä suippokärkiset. Ne ovat kärjen alapuolelta tumman punaruskeat, tavallisesti noin 10-20 mm pitkät ja noin 5-10 mm leveät. Suomun ulkopinnan kärjessä on kulmikas harjannepaksunnos, apofyysi, jonka keskellä on napamainen uloke. Käpy kypsyy kukinnan ja hedelmöityksen jälkeen toisena tai kolmantena vuotena ja varistaa siemenensä kypsymisvuottaan seuraavana kevättalvena. Tehtävänsä tehtyään se tippuu jossain vaiheessa puusta kokonaisena ja maatuu hitaasti. Siemen on lenninsiivellinen. Kalvomainen lenninsiipi on selkäpuolelta lähes suora, vastakkaiselta sivulta kaareva ja teräväkärkinen. Se on siemenen kanssa noin 13-16 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveä. Pelkkä täysin kehittynyt siemen on lähes kapean pisaramainen, tummanruskea ja noin 3-5 mm pitkä sekä noin 2 mm leveä.

Metsämänty on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue lajina kattaa kaikki eliömaakunnat. Se on hyvin yleinen ja runsas Enontekiön Lapin eliömaakuntaa lukuun ottamatta, jossa se on muuta maata harvinaisempi. Metsämännyn muunnoksista olevat Kasviatlaksen kartat ovat hyvin puutteelliset, koska lähes kaikki havainnot Lapista ja muualta Pohjois-Suomesta on tehty varmuuden vuoksi lajitasolla eikä ole haluttu ottaa kantaa muunnoksiin. Lapinmetsämänty lienee kuitenkin yleisehkö ainakin Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Metsämänty on Suomen yleisin puulaji jättäen toisen havupuun, metsäkuusen, Picea abies, hopeasijalle. Metsien puustosta on laskettu olevan noin 44 % metsämäntyä ja noin 36 % metsäkuusta. Mänty on hyvin tärkeä metsätaloudelle, ja sitä kaadetaan, hyödynnetään sekä istutetaan laajasti. Näin ollen metsien männiköt ovat yhä useammin istutusperäisiä. Metsämänty on myös suosittu piha- ja puistopuu. Luonnon kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat ja tuoreet kangasmetsät, harjut, kallioalueet, rämeet ja korvet sekä myös lehdot. Laji kasvaa luontaisesti levinneenä myös mm. peltojen, teiden ja asutuksen laiteilla. Metsämänty kasvaa muissa Pohjoismaissa luontaisesti Ruotsissa ja Norjassa sekä villiytyneenä Tanskassa.

Metsämännyn alkuperäinen levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan ja yltää itäiseen Siperiaan. Esiintymisalueensa eteläosissa se ei kuitenkaan selviä alemmilla alueilla vaan keskittyy vuoristoihin noin 1 200 – 2 500 metrin korkeuteen merenpinnasta. Levinneisyysalueensa pohjoisosissa lajin kasvulle mahdollinen yläraja kulkee noin 1 000 metrissä. Viimeisin jääkausi päättyi Fennoskandiassa noin 11 000 – 10 000 vuotta sitten. Metsämänty oli ensimmäisiä pioneeripuita yhdessä mm. koivujen kanssa ja aloitti levittäytymisen jäästä vapautuneelle alueelle jo noin 9 000 vuotta sitten. Männyn leviämistä jossain määrin edistää lenninsiivellä varustettu siemen, joka voi tuulen avulla leijailla emorungostaan hieman kauemmaksikin. Ravintopitoiset siemenet houkuttelevat myös eläimiä. Oravat kuljettavat käpyjä varastoihinsa, ja tikat sekä käpylinnut saattavat lennättää niitä vähän etäämmällekin parempiin käpyjen avaamispaikkoihin. Tällainen ravintokäyttö ulottaa siementen varistelua tuulen tehoa kauemmaksikin.

Mänty, myös hongaksi ja petäjäksi kutsuttu, on ehkä runsaimmin hyödynnetty puulaji Suomen koko asutushistorian aikana. Siitä tehtiin talot ja muut rakennelmat sekä monet tarvekalut. Tervanpoltolla tuotettiin säätä kestävää kyllästysainetta. Puun nilakerroksesta kuivattu, jauhettu ja leivottu pettuleipä ylläpiti pulakausina ihmiselämää vaikkakin usein vatsanpurujen kera. Mänty on Suomen metsäteollisuuden peruspuu, jonka kaataminen savotoilla ja uittaminen vesistöjä pitkin sahoille ja massatehtaille toi tärkeää lisätienestiä moneen maaseudun talouteen. Puusta valmistettiin mm. rakennushirsiä, parruja, lautaa, ratapölkkyjä, purjeveneiden mastoja, päreitä, vaneria ja paperia. Männyn pintapuu on kellertävää ja sydänpuu punaruskehtavaa. Puuaines on melko kovaa ja kestää aika hyvin kosteuden vaihteluja halkeilematta. Sen merkitys puuteollisuudelle on edelleen suuri. Edellä mainittujen, vain osittain vanhentuneiden käyttökohteiden lisäksi männystä valmistetaan mm. huonekaluja, ovia ja ikkunoita, liimalevyä, paneelia ja listoja sekä selluloosaa. Puu soveltuu myös veneenrakennukseen. Männystä tai tarkemmin sen pihkasta tislataan mäntyöljytärpättiä. Mäntyöljystä lipeään ja veteen sekoitettuna valmistetaan jo pitkään käytössä ollutta puhdistusainetta, mäntysuopaa. Männyn ja kuusen pihka on jo kauan sitten havaittu tehokkaaksi rohdokseksi ihottumien ja ihon vaurioiden hoitoon. Pihkan hartsihapot ehkäisevät nykytutkimuksen mukaankin bakteerien lisääntymistä.

Mäntyjen suvun tieteellinen nimi, Pinus, tulee indogermaanisista kielistä ja tarkoittaa hartsia ja pihkaisuutta. Jo antiikin roomalaiset käyttivät männyistä tätä nimeä. Suvun luontainen esiintymisalue kattaa lähes koko pohjoisen pallonpuoliskon. Cataloque of Lifen (2025) mukaan lajeja on maailmanlaajuisesti 135, minkä lisäksi on 8 risteymäpohjaista lajia. Euro+Med Plantbasen (2025) mukaan Euroopassa on 12 alkuperäistä lajia, mutta vain muutama niistä on laaja-alaisempi ja metsämänty selvästi laaja-alaisin.

Kuten edellä on jo käynyt selväksi, metsämänty on ainoa suvun luontainen laji Suomessa. Useampia mäntylajeja on viljelykäytössä koristekasveina ja joku myös viljelymetsäpuuna. Neljästä lajista on Kasviatlaksessa villiytymishavaintoja. Eniten niitä on siperiansembrasta, P. sibirica, pohjoisimmat Perä-Pohjanmaan eliömaakunnasta saakka. Selvästi vähemmän havaintoja on kontortamännystä, P.contorta, vuorimännystä, P. mugo ja makedonianmännystä, P. peuce. Siperiansembralla ja makedoninmännyllä neulaset ovat viisittäin. Maksedoninmännyllä ne ovat jopa 100 mm ja siperiansembralla jopa 120 mm pitkät. Siperiansembran kävyt ovat tynnyrimäiset, noin 6-8 cm pitkät ja noin 4-6 cm leveät. Makedonianmännyn kävyt ovat pitkänomaiset ja noin 8-15 cm pitkät. Kontortamännyllä ja vuorimännyllä neulaset ovat pareittain, kuten metsäkuusella. Kontortamäntyä käytetään jossain määrin myös metsäviljelyssä. Sen runko on jo nuorena kokonaan harmaanruskea ja poikkeaa siten selvästi metsäkuusesta. Käpy on epämukaisen kartiomainen ja säilyy puussa avautumattomana useita vuosia. Vuorimänty on pensas tai enintään 5 m korkea, mutkaisesti kohenevarunkoinen puu. Käpy on hyvin samanlainen kuin metsäkuusella mutta perätön ja usein vaakatasossa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsämännyn esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lapinmetsämännyn esiintymiskartalle Suomessa. Kartta on puutteellisuuksiensa vuoksi korkeintaan suuntaa antava muunnoksen pohjoisesta esiintymisalueesta.

Linkki lajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Koko kuvasarja on metsämännyn nimimuunnoksesta, salometsämännystä.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Pinus sylvestris – metsämännystä tulee avoimilla paikoilla, kuten tienvarsilla, pellon- ja niitynlaiteilla sekä rannikkoalueilla ja saaristossa kasvaessaan hyvin toisennäköinen edelliseen kuvaan verrattuna. Tällöin männyt ovat usein pituuteen nähden paksurunkoisia, aika alhaalta asti vankkahaaraisia ja oksistonsa laajalle levittäviä mutta eivät kovin korkeita. Lisäksi varsinkin rannikkoseuduilla ja saaristossa puut voivat olla yksilöllisen vänkyräisiä ja merituulen alla taipuneita. U, Hanko, Kolavikenin merenlahden itälaidassa olevan Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemiparin tyven ranta-alue, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pinus sylvestris – metsämännyn levittäytymisen suhteen huippuyksilö on Keisarinmäntynä tunnettu, yli 400-vuotias, rauhoitettu puu, jonka alimmat oksat yltävät maahan saakka. Puulla on kuninkaallinen ja keisarillinen historia. Kaksi Ruotsin kuningasta on aterioinut sen alla käydessään katsastamassa sotilasjoukkoja Parolannummen kentällä, Kustaa III 1783 ja Kustaa IV Adolf 1802. Tuolloin puu sai Kuninkaanmänty-nimen. Suomen sodan aikana 1808 kerrotaan erään rakuunan piilottaneen yksikkönsä lipun puun suojaan. Tämän jälkeen alettiin puhua Rakuunanmännystä. Suomen jouduttua Venäjän vallan alle ruokaili kaksi tsaaria Parolassa käydessään puun alla, Aleksanteri I 1819 ja Aleksanteri II 1863. Jälkimmäisen käynnin aikana puun juurella pidettiin suuret juhlat, ja se sai nykyisen nimensä. EH, Hämeenlinna, Pikku-Parola, Keltti, 22.10.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pinus sylvestris – metsämännyn silmut ovat punaruskeat, pitkulaiset, suippokärkiset ja monisuomuiset sekä pihkaiset ja noin 7-10 mm pitkät. Lehdet ovat tasasoukan neulasmaiset, ja ne ovat oksissa pareittain kierteisesti. Neulaset ovat jäykät, hieman kouruiset, kiertyneet ja pistävän teräväkärkiset sekä sini- tai harmaanvihreät. Ne ovat noin 20-70(-80) mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. Nimimuunnoksella, salometsämännyllä, var. sylvestris, neulaset ovat yleensä noin 30-70 mm pitkät ja lapinmetsämännyllä, var. lapponica, noin 20-45 mm pitkät sekä karheammat kuin salometsämännyllä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen metsä, 12.11.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pinus sylvestris – metsämännyn silmuista puhkeavia vuosikasvaimia ympäröivät tiheästi kapean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja kalvomaiset suomut, jotka ovat vaalean punaruskeat, noin 3-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät. Neulasten ylä- ja alapinnalla on noin 6-16 Ilmarakolinjaa. Neulasparin tyvellä on puutunut, noin 1-2 mm pitkä kanta eli lyhytverso, joka jää oksaan neulasarveksi neulasten karistessa. Neulaset pysyvät oksissa elävinä 2-9 vuotta, salometsämännyllä useimmiten 2-5 vuotta ja lapinmetsämännyllä 6-9 vuotta. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, luonnonsuojelualue, harjun lakialue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pinus sylvestris – metsämänty on tuulipölytteinen ja yksikotinen puu, joka kukkii touko-kesäkuussa, etelässä pohjoista aikaisemmin. Kukinnot ovat yksineuvoisia eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa. Kuvassa on hyvin runsasta hedekukintaa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen metsä, 5.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pinus sylvestris – metsämännyn hedekukintokokonaisuus on uuden vuosikasvaimen tyvellä. Se on pitkänomainen tai hieman kartiomainen, hyvin monihaarainen, yleensä noin 25-45 mm pitkä ja noin 15-25 mm leveä. Kukinnon haarat ovat pitkulaiset, noin 5-8 mm pitkät ja noin 3 mm leveät sekä tiheät ja keltaiset tai kellanpunertavat. Kukin haara kasvaa suoraan vuosikasvaimen pinnalta. Hedekukat ovat kehättömät, ja lukuisat. Ne ovat kiinnittyneet kierteisesti haararankaan. Ponnet ovat noin 1-1,2 mm pitkät ja tuottavat suunnattomia määriä keltaisena pölynä leviävää siitepölyä. EH, Hämeenlinna, Kankaantaka, Hattelmalanharjun kaakkoispää, 31.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pinus sylvestris – metsämännyn käpy on pitkulaisen kartiomainen ja yleensä tasamukainen sekä tavallisesti noin 3-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 cm leveä. Se muuttuu kypsyessään salometsämännyllä kellanruskeaksi ja lapinmetsämännyllä useimmiten kellanharmaaksi. Käpysuomun ulkopinnan kärjessä on kulmikas harjannepaksunnos, apofyysi, jonka keskellä on napamainen uloke. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven pohjoisrannalla olevan Sammonmäen lounaisrinne lähellä lakialuetta, 2.5.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pinus sylvestris – metsämännyn puutuneet käpysuomut ovat pitkänomaiset, lähes tasalevyiset, alta koverat ja päältä, erityisesti kärkiosastaan, kolmiomaiset sekä tyviosan suomuja lukuun ottamatta yleensä suippokärkiset. Ne ovat kärjen alapuolelta tumman punaruskeat, tavallisesti noin 10-20 mm pitkät ja noin 5-10 mm leveät. Käpy kypsyy kukinnan ja hedelmöityksen jälkeen toisena tai kolmantena vuotena ja varistaa siemenensä kypsymisvuottaan seuraavana kevättalvena. Tehtävänsä tehtyään se tippuu jossain vaiheessa puusta kokonaisena ja maatuu hitaasti. EH, Hämeenlinna, Kankaantaka, Hattelmalanharjun kaakkoispää, 31.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pinus sylvestris – metsämännyn siemen on lenninsiivellinen. Kalvomainen lenninsiipi on selkäpuolelta lähes suora, vastakkaiselta sivulta kaareva ja teräväkärkinen. Se on siemenen kanssa noin 13-16 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveä. Pelkkä täysin kehittynyt siemen on lähes kapean pisaramainen, tummanruskea ja noin 3-5 mm pitkä sekä noin 2 mm leveä. Lenninsiiven avulla siemen voi tuulisella säällä leijailla emorungostaan hieman kauemmaksikin. Ravintopitoiset siemenet houkuttelevat myös eläimiä. Oravat kuljettavat käpyjä varastoihinsa, ja tikat sekä käpylinnut saattavat lennättää niitä vähän etäämmällekin parempiin käpyjen avaamispaikkoihin. Tällainen ravintokäyttö ulottaa siementen varistelua tuulen tehoa kauemmaksikin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäki, mäntykangas omakotialueen eteläpuolella, 19.2.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pinus sylvestris – metsämänty on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue lajina kattaa kaikki eliömaakunnat. Se on hyvin yleinen ja runsas Enontekiön Lapin eliömaakuntaa lukuun ottamatta, jossa se on muuta maata harvinaisempi. Mänty, myös hongaksi ja petäjäksi kutsuttu, on Suomen yleisin puulaji. Metsien puustosta on laskettu olevan noin 44 % metsämäntyä. Mänty on hyvin tärkeä metsätaloudelle, ja sitä kaadetaan, hyödynnetään sekä istutetaan laajasti. Luonnon kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat ja tuoreet kangasmetsät, harjut, kallioalueet, rämeet ja korvet sekä myös lehdot. Laji kasvaa luontaisesti levinneenä myös mm. peltojen, teiden ja asutuksen laiteilla. U, Hanko, niemen etelärannikko, Lappohja, Koverharintien ja Tvärminne Storfjärdenin merenlahden välinen mäntykangas Ryssmalmenin pohjoispuolella, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto