- Plantago lanceolata L. – heinäratamo
- Plantago L. – ratamot
- Plantaginaceae – ratamokasvit
Heinäratamo, Plantago lanceolata, on monivuotinen, hyvin muunteleva ruoho ja vanakasvi, joka on tavallisesti noin 10-50 cm korkea ja monivanainen. Juurakko on tyveltään vankka, pysty tai vino ja tiheästi ohutjuurinen. Lehdet ovat tyviruusukkeena. Kukintovanat ovat suorat tai kaarevatyviset ja usein noin kaksi kertaa lehtiä pitemmät. Kukinnon alapuolinen vana on haaraton, lehdetön, yleensä vihreä tai osin punaruskea ja särmikäs sekä valkoisen myötäkarvainen. Se on noin 10-45 cm pitkä ja noin 1-2,5 mm paksu.
Ruusukelehdet ovat korvakkeettomat, ja niiden ruodin pituus vaihtelee suuresti. Ruoti on kouruinen, karvainen tai lähes kalju, ja pituuden vaihteluväli on yleensä noin 1-15 cm pitkä. Pisimmillään ruoti on noin lavan mittainen. Lehtilapa on tieteellisen lajinimensä mukaisesti leveän suikea, suikea tai tasasoukan suikea, tyveltään tasaisesti lehtiruodiksi suippeneva ja kärjestään terävän suippo. Se on ohuehko, silposuoninen, ehytlaitainen tai harvakseen matalahampainen ja vihreä sekä molemmin puolin vaihtelevasti karvainen. Suonia on useimmiten 3-5. Lapa on tavallisesti pystyhkö, harvemmin maanmyötäinen ja noin 2-20 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-3,5 cm leveä.
Kukinto on hyvin tiheä ja palleromainen, munanmuotoinen tai lieriömäinen tähkä, joka on yleensä noin 0,5-5 cm pitkä ja ilman heteitä noin 7-15 mm paksu. Kukat ovat pieniä, tuulipölytteisiä ja tähkässä kierteisesti. Ne ovat perättömiä ja sijaitsevat yksittäin tukilehden hangassa. Tukilehti on puikean kolmiomainen, kupera ja kalvoreunainen sekä vihreä, ruskea tai lähes musta ja kalju tai lyhytkarvainen. Se on noin 3-4 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Verhiö on 4-liuskainen ja noin 2-3 mm pitkä. Kaksi tukilehden puoleista liuskaa ovat yhdiskasvuiset melkein koko mitaltaan ja kaksi muuta liuskaa vain tyveltään. Liuskat ovat lähinnä puikeat, kalvolaitaiset, useimmiten lyhytkarvaiset ja kärjestään ripsiset. Vapaat liuskat ovat noin 0,7-1 mm leveät
Teriö on yhdislehtinen, 4-liuskainen, kalvomainen ja yleensä harmaanvalkoinen tai vaihtelevan ruskea sekä tavallisesti noin 3-5 mm leveä. Teriön torvi on noin 2-3 mm pitkä. Teriönliuskat ovat puikeat, teräväkärkiset, noin 1,5-2,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,3 mm leveät sekä sivulle siirottavat. Heteitä on 4. Ne ulkonevat noin 3-6 mm teriöstä. Palhot ovat hennot ja valkoiset. Ponnet ovat noin 1,8-2,5 mm pitkät, ennen avautumistaan terävätyviset ja keltaiset, sitten avautuessaan pyöreämuotoiset ja vaaleankeltaiset sekä lopulta kellan- tai vaaleanruskeat ja ennen varisemistaan tähkän sivuilla peittävästi roikkuvat. Sikiäin on pallomainen. Sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Emit kehittyvät ennen heteitä. Vartalo on noin 4-6 mm pitkä ja valkoisen nukkakarvainen. Luotti on lähes huomaamattomana jatkeena vartalon kärjessä. Hedelmä on melkein munanmuotoinen, pyöreähköpäinen ja kypsänä ruskehtava kota, joka on yleensä noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Se avautuu kansiluomaisesti eli kota katkeaa suoraan poikittain noin keskikohdasta. Siemeniä on useimmiten 2. Ne ovat venemäiset, kellanruskeat ja noin 2-2,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta elokuulle.
Heinäratamo on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Muinaistulokkaana se on yleinen Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa sekä harvinainen Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Laji on yleisehkö uustulokas Etelä-Savon eliömaakunnassa ja harvinainen tai hyvin harvinainen uustulokas etelästä päin Koillismaan, Perä-Pohjanmaan ja Kittilän Lapin eliömaakuntiin saakka. Iso osa tulokashavainnoista on jo vanhoja. Kasviatlaksessa on kaksi vanhaa havaintoa jopa Inarin Lapin eliömaakunnasta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, ahot, niityt, nurmet, pientareet ja joutomaat sekä tien- ja radanvarret ym. kuivahkot ja avoimet paikat. Muissa Pohjoismaissa heinäratamo kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Heinäratamo on Suomessa hyvin varhainen muinaistulokas. Maakerrosten ja vesistöjen pohjasedimenttien siitepölylöytöjen perusteella laji on saapunut jo kivikaudella, jolloin maanviljelys otti ensiaskeleitaan. Muinaistulokaskantojen kukintotähkät ovat palleromaisia tai munanmuotoisia. Uustulokkaat ovat usein kukinnoltaan pitkän lieriömäisiä. Tämä selittää osaltaan lajin monimuotoisuutta. Heinäratamosta on kuvattu useita alalajeja ja muunnoksia, mutta ilmeisesti ominaisuuksien portaattoman liukuvuuden vuoksi niitä ei nykyisin noteerata.
Ratamoiden ominaisuuksista ja hyötykäytöstä on kerrottu kyläpiharatamon artikkelin yhteydessä. Nämä tiedot soveltuvat pääosin myös heinäratamoon.
Heinäratamon lisäksi Suomessa esiintyy kolme alkuperäistä tai muinaistulokkaana maahan saapunutta ratamolajia. Meriratamo, P. maritima, kasvaa nimensä mukaisesti pääasiassa merenrantaniityillä. Sen lehdet ovat möyheitä, tasasoukkia tai tasasoukan suikeita ja vain noin 2-15 mm leveitä. Soikkoratamon, P. media, lehtilavan muoto vaihtelee puikeasta tai leveänpuikeasta soikeaan tai leveänsoikeaan ja lähes suikeahkoon. Lapa on 5-9-suoninen ja noin 2,5-8 cm leveä. Kukintotähkä on lieriömäinen. Heteet ulkonevat teriöstä noin 7-10 mm, ja palhot ponsineen ovat valkoiset tai vaaleanpunaiset. Piharatamosta, P. major, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, kyläpiharatamo, subsp. major ja rantapiharatamo, subsp. intermedia. Molempien kukintovana on yleensä lehtiä lyhyempi tai vain hieman niitä pitempi. Heteet ulkonevat teriöstä noin 2-4 mm, ja ponnet ovat sinipunaiset. Kyläpiharatamon lehtilapa on lähinnä puikea tai leveänpuikea ja kalju tai nuorena niukkakarvainen. Rantapiharatamon lehtilapa on lyhytkarvainen mutta lähinnä puikea tai soikeahko ja ainakin tyvestään epäsäännöllisen isohampainen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle heinäratamon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Plantago lanceolata – heinäratamo on Suomessa muinaistulokas. Muinaistulokkaana se on yleinen Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa sekä harvinainen Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Muualla Suomessa laji on pohjoiseen päin harvinaistuen uustulokas. Muinaistulokaskantojen kukintotähkät ovat palleromaisia tai munanmuotoisia ja uustulokkailla usein pitkän lieriömäisiä. A, Eckerö, Storby, postitalon eteläpuolinen kallioketoalue, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago lanceolata – heinäratamon pallerotähkät ovat parhaassa, joka suuntaan sojottavassa hedevarustuksessaan kuin avaruuden perinteiset satelliitit. Heteet ulkonevat noin 3-6 mm teriöstä. A, Eckerö, Storby, postitalon eteläpuolinen kallioketoalue, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago lanceolata – heinäratamon kehityslogiikkaan näyttää joskus kuuluvan, että kun poikkeamaan lähdetään, niin ei kahta ilman kolmatta. St, Pori, Reposaari, koillisrannan satamakenttäalue, joka vanhaa purjelaivojen painolastialuetta, 19.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago lanceolata – heinäratamon monimuotoisuus ilmenee myös lehdissä. Toisinaan lehtiruoti on lyhimmillään vain sentin mittainen ja lehdet ovat maanmyötäiset sekä lavaltaan leveän suikeat. Kuvassa on näkyvillä myös valkomaksaruohon, Sedum album ja papelorikon, Saxifraga granulata, lehtiä. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, niemen kärkeen vievän hiekkatien varren laidunaitauksen kallioketo, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago lanceolata – heinäratamon lehdet ovat useimmiten suikeat tai tasasoukan suikeat. Kapeimmillaan ne muistuttavat heinien lehtiä. Ruoti on pisimmillään noin 15 cm ja jopa lavan mittainen. A, Lemland, Järsö, Häggsuddeniin vievän pikkutien varren kallioketo Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispuolella, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago lanceolata – heinäratamon lehtilapa on tyveltään tasaisesti lehtiruodiksi suippeneva ja kärjestään terävän suippo. Se on ohuehko, silposuoninen, ehytlaitainen tai harvakseen matalahampainen ja vihreä sekä molemmin puolin vaihtelevasti karvainen. Suonia on useimmiten kolmesta viiteen. Lapa on tavallisesti noin 2-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3,5 cm leveä. A, Eckerö, Storby, postitalon eteläpuolinen kallioketoalue, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago lanceolata – heinäratamon kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, ahot, niityt, nurmet, pientareet ja joutomaat sekä tien- ja radanvarret ym. kuivahkot ja avoimet paikat. A, Eckerö, Storby, postitalon eteläpuolinen kallioketoalue, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 