- Plantago major L. – piharatamo
- subsp. major – kyläpiharatamo
- Plantago L. – ratamot
- Plantaginaceae – ratamokasvit
Piharatamosta, Plantago major, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, tässä esiteltävä nimialalaji, kyläpiharatamo, subsp. major ja rantapiharatamo, subsp. intermedia. Kyläpiharatamo on monivuotinen ruoho ja vanakasvi, joka on noin 5-30(-45) cm korkea ja monivanainen. Juurakko on lyhyt, mukulamainen ja kärjestään tiheästi ohutjuurinen. Lehdet ovat tyviruusukkeena. Kukintovanat nousevat lehtihangoista yleensä pystyhköinä. Kukinnon alapuolinen vana on haaraton, lehdetön, vihreä ja liereä tai hieman särmikäs sekä kalju tai erityisesti tyviosastaan niukasti lyhyt- ja myötäkarvainen. Se on noin 3-20(-35) cm pitkä ja noin 1-2,5 mm paksu.
Ruusukelehdet ovat pitkäruotiset ja korvakkeettomat. Ruoti on kouruinen, kalju ja yleensä noin 2-20 cm pitkä. Lehtilapa on lähinnä puikea tai leveänpuikea, tyveltään pyöreähkö tai matalan herttamainen ja kärjestään tylpän pyöreä tai lyhyesti suippo. Se on silposuoninen, lähes ehytlaitainen, kalju tai nuorena niukkakarvainen ja aluksi vaaleamman ja myöhemmin tummanvihreä. Suonia on 5-9. Lapa on tavallisesti noin 4-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-9 cm leveä, yleensä enintään 1,5 kertaa leveytensä pituinen.
Kukinto on tiheä ja kapean lieriömäinen tähkä, joka on yleensä noin 5-15 cm pitkä ja ilman heteitä noin 5-7 mm paksu. Kukat ovat pieniä, tuulipölytteisiä ja tähkässä kierteisesti. Ne ovat perättömiä ja sijaitsevat yksittäin tukilehden hangassa. Tukilehti on puikeansoikea, möyheä, kupera ja kalvoreunainen sekä noin 2-2,5 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähinnä puikeansoikeat, lyhyesti suippopäiset, kuperat ja leveän kalvolaitaiset sekä tyveltään yhdiskasvuiset ja noin 2 mm pitkät sekä noin 1-1,5 mm leveät.
Teriö on yhdislehtinen, 4-liuskainen, kalvomainen ja kellanruskehtava sekä tavallisesti noin 2 mm leveä. Teriön torvi on noin 2 mm pitkä. Teriönliuskat ovat kolmiomaiset, noin 1 mm pitkät ja tyveltään noin 0,5-0,7 mm leveät sekä sivulle siirottavat. Heteitä on 4. Ne ulkonevat noin 2-4 mm teriöstä. Palhot ovat hennot ja valkoiset. Ponnet ovat noin 0,8-1 mm pitkät, aluksi sinipunaiset, sitten keltaiset ja lopulta ruskeat. Sikiäin on pallomainen. Sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Emit kehittyvät ennen heteitä. Vartalo on noin 2-3 mm pitkä ja valkoisen nukkakarvainen. Luotti on lähes huomaamattomana jatkeena vartalon kärjessä. Hedelmä on melkein munanmuotoinen, suipohkopäinen ja kypsänä ruskehtava kota, joka on yleensä noin 3-4 mm pitkä ja noin 1,6-2 mm leveä. Se avautuu kansiluomaisesti eli kota katkeaa suoraan poikittain noin keskikohdasta, verhiön yläpuolelta. Siemeniä on 6-15. Ne ovat soikeahkot tai hieman kulmikkaat, ruskeat ja 1,2-1,6 mm pitkät sekä 0,7-1 mm leveät. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta syyskuulle.
Kyläpiharatamo on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se kasvaa kaikissa eliömaakunnissa ja on hyvin yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Pohjoisempana se on yleisehkö tai harvinaisempi. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pihat, teiden ja muiden urien laiteet, pellot, nurmet, kentät ja joutomaat sekä muut tallatut alueet, myös rannat. Muissa Pohjoismaissa kyläpiharatamo kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Kyläpiharatamo on alun perin kotoisin Etelä-Euroopasta, mutta on aikojen saatossa kulkeutunut ihmisten mukana Etelämannerta lukuun ottamatta kaikille muille mantereille. Pohjois-Amerikassa se levisi uudisasukkaitten mukana niin tiiviisti, että intiaanit kutsuivat sitä valkoisen miehen jalanjäljeksi. Onpa koko sukukin saanut jalkapohjaa tarkoittavan tieteellisen nimen, Plantago. Niin intiaanien antama kuin tieteellinen sukunimikin ovat myös siinä mielessä osuvia, että paksut lehdet ja hyvin sitkaat vanat kestävät lähes loputtomasti tallausta. Tämä ominaisuus muodostaakin kyläpiharatamon ”markkinaraon”. Se on runsaimmillaan tallatuilla tai muuten riittävän avoimilla ja valoisilla paikoilla. Kasvi kestää karuja olosuhteita hiekkakentillä ja asvaltin tai laattojen raoissa, mutta kaihtaa umpeutuneita turpeikkoja ja sammalikkoja sekä häiriintymätöntä metsämaata. Tuulipölytteisyys varmistaa lähes täydellisen siemensadon. Yksi monivanainen yksilö voi tuottaa kesän aikana jopa yli 20 000 siementä. Sateen tai yökosteuden vaikutuksesta siemenet limautuvat ja tarttuvat ohikulkevien eläinten ja ihmisten matkaan uusille kasvupaikoille. Teiden ja urien laiteet tarjoavatkin tehokkaita leviämiskäytäviä pitemmänkin matkan taakse.
Kyläpiharatamon kansanomainen nimi oli rautalehti. Liekö nimellä sitten viitattu lehtien sitkeyteen vai niiden lääkinnällisiin ominaisuuksiin. Käsissä ensin pehmeiksi hierottuja lehtiä on levitetty hiertymien, ruhjeiden ja haavojen päälle ja suojattu kankaalla. Välillä lehtiä on vaihdettu parantavan vaikutuksen ylläpitämiseksi. Ratamohauteesta onkin ollut apua, sillä lehdet sisältävät antibioottisia ja muutenkin ihoa rauhoittavia aineita. Ratamosta on valmistettu rohtoa myös yskän, keuhkoputkentulehduksen ja muidenkin tulehdusten hoitoon. Ratamonlehtiä käytettiin myös ravintona vihannes- ym. keitoissa kaalinlehtien tapaan. Nykyäänkin ratamot ovat suositeltavia villivihanneksia. Eija ja Jouko Lehmuskallion kirjaa, Luonnon villit käyttökasvit (2019) lainaten piharatamosta käytetään nuoret lehdet, siemenet ja juuret. Vanhatkin lehdet käyvät murskattuina keittoihin. Piharatamo soveltuu erityisen hyvin myös smoothieihin. Kaikilla Suomen ratamoilla on mieto ja miellyttävä maku. Lisäksi piharatamo sisältää mm. C- ja E-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä luonnonkasvina etenkin merenrannoilla piharatamon toinen alalaji, rantapiharatamo. Sen lehtilapa on suippotyvinen, ainakin tyvestään epäsäännöllisen isohampainen, 3-5-suoninen ja kellertävänvihreä sekä lyhytkarvainen. Se on tavallisesti yli 2 kertaa leveytensä pituinen. Kota on tylppä ja kyläpiharatamon kotaa kookkaampi, noin 4-4,5 mm pitkä ja noin 2-2,3 mm leveä. Avautumissauma on kodan keskikohdan alapuolella, verhiönkärkiä alempana.
Piharatamon lisäksi Suomessa esiintyy kolme alkuperäistä tai muinaistulokkaana maahan saapunutta ratamolajia. Meriratamo, P. maritima, kasvaa nimensä mukaisesti pääasiassa merenrantaniityillä. Sen lehdet ovat möyheitä, tasasoukkia tai tasasoukan suikeita ja vain noin 2-15 mm leveitä. Heinäratamon, P. lanceolata, lehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat ja noin 0,5-4,5 cm leveät. Kukintotähkä on palleromainen, munanmuotoinen tai lieriömäinen. Heteet ulkonevat teriöstä noin 3-5 mm, ja ponnet ovat keltaiset. Soikkoratamon, P. media, lehdet ovat puikeat, soikeat tai lähes suikeat, valko- ja pehmeäkarvaiset sekä noin 2,5-8 cm leveät. Heteet ulkonevat teriöstä noin 10 mm, ja ponnet ovat vaaleanpunaiset tai valkoiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kyläpiharatamon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Plantago major subsp. major – kyläpiharatamo kasvaa kaikissa Suomen eliömaakunnissa ja on hyvin yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Pohjoisempana se on yleisehkö tai harvinaisempi. Alkukesän säistä riippuen kukinta voi alkaa etelässä nykyisin jo kesäkuussa. Alkuvaiheessa kasvustot ovat helakamman vihreät, mutta tummuvat myöhemmin. Aikaisesta kukinta-ajasta huolimatta osa kuvassa olevan kasvuston kukintovanoista on tulossa jo hedelmävaiheeseen. U, Helsinki, Kulosaari, länsipää, Hopeasalmenranta-tien alkupään laide, 24.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago major subsp. major – kyläpiharatamon kodassa on siemeniä 6-15. Ne ovat soikeahkot tai hieman kulmikkaat, ruskeat ja 1,2-1,6 mm pitkät sekä 0,7-1 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntieltä yli kangaskumpareen Esikontielle vievän kävelytien laide noin 10 m Näsiäntieltä, 4.9.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago major subsp. major – kyläpiharatamon ruusukelehtien ruoti on yleensä noin 2-20 cm pitkä. Lehtilapa on lähinnä puikea tai leveänpuikea, tyveltään pyöreähkö tai matalan herttamainen ja kärjestään tylpän pyöreä tai lyhyesti suippo. U, Hanko, niemen pohjoislaita, Hopearannan (Silverstrand) leirintäalue, merenrantaan vievän pääväylän varren hiekka-alue, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago major subsp. major – kyläpiharatamon lehtilapa on kalju tai nuorena niukkakarvainen, tavallisesti noin 4-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-9 cm leveä. Se on yleensä enintään puolitoista kertaa leveytensä pituinen. Kuvan lehdellä suhde on aika tarkkaan juuri puolitoista. Toisella alalajilla, rantapiharatamolla, subsp. intermedia, lehtilapa on tavallisesti yli kaksi kertaa leveytensä pituinen. U, Helsinki, Kulosaari, länsipää, Hopeasalmenranta-tien alkupään laide, 24.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago major subsp. major – kyläpiharatamon, kuten muidenkin ratamoiden, ruusukelehdet ovat korvakkeettomat. Ruoti on voimakkaan kouruinen. U, Hanko, niemen pohjoislaita, Hopearannan (Silverstrand) leirintäalue, merenrantaan vievän pääväylän varren hiekka-alue, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago major subsp. major – kyläpiharatamon kasvupaikkoina ovat lähinnä pihat, teiden ja muiden urien laiteet, pellot, nurmet, kentät ja joutomaat sekä muut tallatut alueet, myös rannat. Tuulipölytteisyys varmistaa lähes täydellisen siemensadon. Yksi monivanainen yksilö voi tuottaa kesän aikana jopa yli 20 000 siementä. Mikä siemenmäärä syntyykään kuvassa näkyvällä, pienellä uranlaitapätkällä! Sateen tai yökosteuden vaikutuksesta siemenet limautuvat ja tarttuvat ohikulkevien eläinten ja ihmisten matkaan uusille kasvupaikoille. Pohjois-Amerikan intiaanit antoivat tälle alkuaan eurooppalaiselle lajille kuvaavan nimen, valkoisen miehen jalanjälki, koska laji levisi saumattomasti uudisasukkaitten mukana. EH, Hämeenlinna, Aulangon ja Idänpään kaupunginosien raja-alue, Aulangonjärven eteläpää, järven rantaa seurailevan ulkoilureitin laide, 31.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 