- Plantago maritima L. – meriratamo
- Plantago L. – ratamot
- Plantaginaceae – ratamokasvit
Meriratamo, Plantago maritima, on monivuotinen ruoho ja vanakasvi, joka on tavallisesti noin 10-30 cm korkea ja monivanainen. Juurakko on pysty tai vino ja yläosastaan usein haarova synnyttäen tiheitä tuppaita. Lehdet ovat tyviruusukkeena. Kukintovanat ovat suorat tai kaarevatyviset ja yleensä lehtiä pitemmät. Kukinnon alapuolinen vana on haaraton, lehdetön, vihreä, vihreänruskea tai punaruskea ja liereä sekä tiheään valkoisen lyhyt- ja myötäkarvainen. Se on noin 7-25 cm pitkä ja noin 1-3 mm paksu.
Ruusukelehdet ovat lukuisat, ja ne ovat korvakkeettomat sekä rakenteellisesti ruodilliset, mutta ruotia on lähes mahdoton erottaa lehtilavasta. Lehti on tasasoukka tai tasasoukan suikea, kärjestään suippeneva, möyheä ja silposuoninen sekä yläpinnaltaan kouruinen ja ehytlaitainen tai harvakseen matalahampainen. Se on vihreä tai harmaanvihreä ja toisinaan mustatäpläinen sekä muuten lähes tai aivan kalju, mutta tyvi on silkkikarvainen. Suonia on useimmiten 1-3. Tuoreesta lehdestä niitä on vaikea erottaa. Lehdet ovat tavallisesti pystyhköt ja noin 3-25 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2-15 mm leveät.
Kukinto on tiheä ja yleensä lieriömäinen tähkä, joka on tavallisesti noin 2-7 cm pitkä ja ilman heteitä noin 4-7 mm paksu. Kukat ovat pieniä, tuulipölytteisiä ja tähkässä kierteisesti. Ne ovat perättömiä ja sijaitsevat yksittäin tukilehden hangassa. Tukilehti on puikeahko, suippokärkinen, möyheä ja hyvin kupera, köliselkäinen sekä kalvoreunainen. Se on vihreä tai ruskehtava ja ulkopinnaltaan tiheästi lyhytnystyinen sekä noin 2-3 mm pitkä ja noin 1,5 mm leveä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähinnä puikeansoikeat, kuperat, pyöreä- tai tylppäpäiset ja kalvolaitaiset sekä tyveltään yhdiskasvuiset. Pituutta niillä on noin 2 mm ja leveyttä noin 1-1,5 mm.
Teriö on yhdislehtinen, 4-liuskainen, kalvomainen ja yleensä harmaanvalkoinen, vaihtelevan ruskea tai punertava sekä tavallisesti noin 2-3 mm leveä. Teriön torvi on noin 2-3 mm pitkä. Teriönliuskat ovat puikeat, teräväkärkiset, noin 1,2-1,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,6-1 mm leveät sekä sivulle tai usein alaviistoon siirottavat. Heteitä on 4. Ne ulkonevat noin 2-4 mm teriöstä. Palhot ovat hennot ja valkoiset. Ponnet ovat noin 1,2-1,5 mm pitkät, ennen avautumistaan terävätyviset, keltaiset tai vaaleankeltaiset ja lopulta kellan- tai vaaleanruskeat sekä ennen varisemistaan tähkän sivuilla roikkuvat. Sikiäin on pallomainen. Sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Emit kehittyvät ennen heteitä. Vartalo on lopulta noin 5-7 mm pitkä ja valkoisen nukkakarvainen. Luotti on lähes huomaamattomana jatkeena vartalon kärjessä. Hedelmä on melkein munanmuotoinen, suipohko- tai pyöreähköpäinen ja kypsänä ruskehtava kota, joka on yleensä noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Se avautuu kansiluomaisesti eli kota katkeaa suoraan poikittain noin keskikohdasta. Siemeniä on 2-4. Ne ovat soikeahkot, ruskeat ja noin 2-2,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä- elokuu.
Meriratamo on Suomessa alkuperäinen ja yleinen rannikkoseuduilla Ahvenanmaalla ja Suomenlahden rannikolla Etelä-Karjalan eliömaakuntaan saakka sekä Pohjanlahden rannikolla Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Lisäksi laji on levinnyt tulokkaana sisämaahan tienlaitoja pitkin. Kasviatlaksen mukaan tulokashavaintoja on kaikista muista eliömaakunnissa paitsi Laatokan Karjalan, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Koillismaan ja Lapin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä merenrantojen niityt, kivikot ja kallionraot sekä valtateiden ja muiden pääväylien varret. Muissa Pohjoismaissa meriratamo kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Meriratamo on niin sanottu suolakkokasvi, joka on sopeutunut kasvamaan suolaantuneessa maaperässä. Vahvan juuristonsa, mehevien, puoliliereiden lehtiensä ja tanakoiden vanojensa avulla se kestää rannan tyrskyt ja ajoittaisen veden valtaan joutumisen. Vesi myös kuljettaa siemeniä uusille kasvupaikoille. Siemenet ovat limaantuvia ja helposti takertuvia. Ne ovat rannoilla tarttuneet kulkijoiden jalkoihin ja ajoneuvojen renkaiden uriin, joissa matka on jatkunut jo ainakin vuosikymmenten ajan myös sisämaan suuntaan. Erityisesti reilusti suolattujen pääväylien laiteet asvaltin ja ojaluiskan rajassa ovat tarjonneet lajille merenrantoja korvaavan elinympäristön. Ei laji muutenkaan ole alkujaan pelkästään merenrantakasvi, sillä etelämpänä Euroopassa se kasvaa myös vuoristossa.
Ratamoiden ominaisuuksista ja hyötykäytöstä on kerrottu kyläpiharatamon artikkelin yhteydessä. Nämä tiedot soveltuvat pääosin myös meriratamoon.
Meriratamon lisäksi Suomessa esiintyy kolme alkuperäistä tai muinaistulokkaana maahan saapunutta ratamolajia, piharatamo, P. major, (kaksi alalajia, kyläpiharatamo, subsp. major ja rantapiharatamo, subsp. intermedia), heinäratamo, P. lanceolata ja soikkoratamo, P. media. Niiden lehdet ovat suikeat, puikeat tai soikeat, eikä niitä sen vuoksi sotke lähes tai aivan tasasoukkalehtiseen meriratamoon.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle meriratamon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
- Plantago maritima – meriratamon kota on melkein munanmuotoinen, suipohko- tai pyöreähköpäinen ja kypsänä ruskehtava. Se on yleensä noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-3 mm. Kota katkeaa suoraan poikittain noin keskikohdasta. Siemeniä on kahdesta neljään. A, Geta, Getaön, Nordanmellan-lahden itäranta lähellä itäisimmän kärkilahdekkeen pohjukkaa, 31.7.1996. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago maritima – meriratamon lehdet ovat yleensä tiheinä ruusukkeina. Ne ovat tasasoukat tai tasasoukan suikeat, möyheät ja vihreät tai harmaanvihreät. Kuvassa meriratamon lehtien joukossa on myös heinien lehtiä. U, Espoo, Hyljelahti, Suomenojan sataman länsipuolinen merenranta-alue, laaja, vaihtelevasti märkä merenrantaniitty, 27.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago maritima – meriratamon juurakko on pysty tai vino ja yläosastaan usein haarova synnyttäen tiheitä tuppaita. A, Geta, Getaön, Nordanmellan-lahden itäranta lähellä itäisimmän kärkilahdekkeen pohjukkaa, 31.7.1996. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago maritima – meriratamo on Suomessa alkuperäinen ja yleinen rannikkoseuduilla Ahvenanmaalla ja Suomenlahden rannikolla Etelä-Karjalan eliömaakuntaan saakka sekä Pohjanlahden rannikolla Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Lisäksi laji on levinnyt tulokkaana sisämaahan tienlaitoja pitkin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä merenrantojen niityt, kivikot ja kallionraot sekä valtateiden ja muiden pääväylien varret. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue, itäosa, laajahkon lahdelman leveä rantaniittykaista, joka aika ajoin vetinen, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 