- Plantago media L. – soikkoratamo
- Plantago L. – ratamot
- Plantaginaceae – ratamokasvit
Soikkoratamo, Plantago media, on monivuotinen ruoho ja vanakasvi, joka on noin 20-50 cm korkea ja monivanainen. Juurakko on paksu ja pysty. Lehdet ovat maanmyötäisenä tyviruusukkeena. Kukintovanat ovat yleensä kaarevatyvisiä ja lehtiä selvästi pitempiä. Kukinnon alapuolinen vana on haaraton, lehdetön, yleensä vihreä ja liereä sekä valkoisen pehmeä- ja myötäkarvainen. Se on noin 15-45 cm pitkä ja noin 1,5-2,5 mm paksu.
Ruusukelehdet ovat lyhytruotiset ja korvakkeettomat. Ruoti on kouruinen, karvainen ja yleensä noin 1-2,5 cm pitkä. Lehtilavan muoto vaihtelee puikeasta tai leveänpuikeasta soikeaan tai leveänsoikeaan ja lähes suikeahkoon. Lapa on tyveltään kiilamainen ja kärjestään loivemmin tai jyrkemmin suippo tai jopa tylpän pyöreähkö. Se on silposuoninen, ehytlaitainen tai harvakseen matalahampainen, vihreä ja molemmin puolin valkoisen pehmeäkarvainen. Suonia on 5-9. Lapa on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-8 cm leveä.
Kukinto on tiheä ja kapean lieriömäinen tähkä, joka on yleensä noin 2-8 cm pitkä ja ilman heteitä noin 5-6 mm paksu. Kukat ovat pieniä, tuuli- ja osin hyönteispölytteisiä ja tähkässä kierteisesti. Ne ovat perättömiä ja sijaitsevat yksittäin tukilehden hangassa. Tukilehti on puikean kolmiomainen, kupera ja kalvoreunainen sekä noin 2-2,5 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähinnä puikeansoikeat, suippo- tai tylppäpäiset, kaljut ja leveän kalvolaitaiset sekä tyveltään yhdiskasvuiset ja noin 1,5-2 mm pitkät sekä noin 1 mm leveät.
Teriö on yhdislehtinen, 4-liuskainen, kalvomainen ja yleensä harmaanvalkoinen sekä tavallisesti noin 3-4 mm leveä. Teriön torvi on noin 1,5-2,5 mm pitkä. Teriönliuskat ovat puikean tai kapeanpuikean kolmiomaiset, noin 1,5-2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1 mm leveät sekä sivulle siirottavat. Heteitä on 4. Ne ulkonevat noin 7-10 mm teriöstä. Palhot ovat hennot ja valkoiset tai vaaleanpunaiset. Ponnet ovat noin 1,3-1,8 mm pitkät ja valkoiset tai toisinaan hieman vaaleanpunaiseen vivahtavat. Sikiäin on pallomainen. Sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Emit kehittyvät ennen heteitä. Vartalo on noin 5-6 mm pitkä ja valkoisen nukkakarvainen. Luotti on lähes huomaamattomana jatkeena vartalon kärjessä. Hedelmä on melkein munanmuotoinen, suipohko- tai pyöreähköpäinen ja kypsänä ruskehtava kota, joka on yleensä noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Se avautuu kansiluomaisesti eli kota katkeaa suoraan poikittain noin keskikohdasta tai hieman sen alapuolelta. Siemeniä on 2-4. Ne ovat soikeahkot tai hieman kulmikkaat, ruskeat ja noin 1,5-2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu, mutta yksilöissä voi nähdä kukkivia vanoja toisinaan vielä elokuussakin.
Soikkoratamo on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Muinaistulokkaana se on yleinen Ahvenanmaalla ja harvinainen Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan eliömaakunnissa. Harvinaisena uustulokkaana laji on levinnyt etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Iso osa tulokashavainnoista on jo vanhoja. Yksi vanha havainto on jopa Inarin Lapin eliömaakunnasta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, niityt, nurmet, pientareet, tienvarret ym. kuivahkot ja avoimet paikat sekä ratapihat, satamat, mylly- ja viljavarastoalueet. Muissa Pohjoismaissa soikkoratamo kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Soikkoratamon kukinto on vienotuoksuinen ja niin näyttävä, että siinä vierailee tuulen lisäksi jonkin verran pistiäisiä ja kovakuoriaisia. Ratamoiden ominaisuuksista ja hyötykäytöstä on kerrottu kyläpiharatamon artikkelin yhteydessä. Nämä tiedot soveltuvat pääosin myös soikkoratamoon.
Soikkoratamon lisäksi Suomessa esiintyy kolme alkuperäistä tai muinaistulokkaana maahan saapunutta ratamolajia. Meriratamo, P. maritima, kasvaa nimensä mukaisesti pääasiassa merenrantaniityillä. Sen lehdet ovat möyheitä, tasasoukkia tai tasasoukan suikeita ja vain noin 2-15 mm leveitä. Heinäratamon, P. lanceolata, lehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat ja noin 0,5-4,5 cm leveät. Kukintotähkä on palleromainen, munanmuotoinen tai lieriömäinen. Heteet ulkonevat teriöstä noin 3-5 mm, ja ponnet ovat keltaiset. Piharatamosta, P. major, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, kyläpiharatamo, subsp. major ja rantapiharatamo, subsp. intermedia. Molempien lehdet ovat pitkäruotiset, ja kukintovana on yleensä lehtiä lyhyempi tai vain hieman niitä pitempi. Heteet ulkonevat teriöstä noin 2-4 mm, ja ponnet ovat sinipunaiset. Kyläpiharatamon lehtilapa on kalju tai nuorena niukkakarvainen. Rantapiharatamon lehtilapa on ainakin tyvestään epäsäännöllisen isohampainen ja lyhytkarvainen, mutta karvoitus on selvästi soikkoratamon lehtiä vähäisempää.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle soikkoratamon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Plantago media – soikkoratamon kukintovanat ovat yleensä kaarevatyvisiä ja lehtiä selvästi pitempiä. Kukinnon alapuolinen vana on haaraton, lehdetön ja yleensä vihreä sekä noin 15-45 cm pitkä ja noin 1,5-2,5 mm paksu. A, Sund, Bomarsund, päälinnoituksen raunioalueen lounaislaidan vallin päällys, 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago media – soikkoratamon tiheästä ja pitkäheteisestä tähkästä on vaikea havaita kukkien tukilehteä ja verhiötä. Helpoiten se onnistuu nuppuvaiheisista kukista. Supussa olevaa, nupussa vaaleanpunaista teriötä vasten näkyvät verholehdet. Niitä on neljä, ja ne ovat lähinnä puikeansoikeat, suippo- tai tylppäpäiset, kaljut ja leveän kalvolaitaiset sekä tyveltään yhdiskasvuiset ja noin 1,5-2 mm pitkät sekä noin 1 mm leveät. Lähes samannäköisiä ja vain vähän isompia kukkien tukilehtiä on vaikea erottaa verholehtien joukosta. A, Sund, Bomarsund, päälinnoituksen raunioalueen lounaislaidan vallin päällys, 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago media – soikkoratamon koreus on kukinnan jälkeen kuin poispyyhkäisty ja ruskeiksi kuivuvat varret sekoittuvat muun kasvillisuuden joukkoon muistuttaen lähinnä törröttäviä heiniä, kuten tähkiöitä tai puntarpäitä. A, Sund, Bomarsund, päälinnoituksen raunioalueen etelälaidan vallin päällys, 12.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago media – soikkoratamon lehtiruusukkeet ovat maanmyötäiset ja levittäytyvät toisinaan tiheiksi kasvustoiksi. Ruusukelehdet ovat lyhytruotiset. Ruoti on kouruinen ja yleensä noin 1-2,5 cm pitkä. Lehtilavan muoto vaihtelee puikeasta tai leveänpuikeasta soikeaan tai leveänsoikeaan ja lähes suikeahkoon. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman päärakennuksen länsipuolen kallioketoalue rannan läheisyydessä, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago media – soikkoratamon lehtien yläpinta on valkoisen pehmeäkarvainen. Lehdet ovat Suomen ratamoiden karvaisimmat. A, Finström, Bastö, koilliskulma, Ekudden, tammi- ja saarnivaltainen niemi, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Plantago media – soikkoratamo on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Muinaistulokkaana se on yleinen Ahvenanmaalla ja harvinainen Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan eliömaakunnissa. Harvinaisena uustulokkaana laji on levinnyt etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. A, Sund, Bomarsund, päälinnoituksen raunioalueen lounaislaidan vallin päällys, 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 