Pohjanvalkolehdokki, Platanthera bifolia subsp. latiflora, on monivuotinen, yleensä 25-50 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, soikeaa ja noin 2,5-3 cm pitkää juurimukulaa, jotka kaventuvat alaspäin ja jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varsi on haaraton, tanakka, hiukan särmikäs ja vihreä. Sen tyvellä on kaksi tuppimaista, lavatonta ja ruskeaa lehteä. Varren alaosassa on kaksi lähes vastakkaista, vastapuikeaa – soikeaa lehteä, jotka ovat antaneet lajille sen tieteellisen nimen. Lehdissä on 2-4 cm pitkä ruoti, joka ilman rajaa levenee lehtilavaksi. Pituus ruotineen on yleensä 8-20 cm ja leveys leveimmältä kohtaa 2,5-5 cm. Ylempänä varrella on 1-3 kapeaa, teräväkärkistä ja noin 1-5 cm pitkää lehteä. Alemmat ja ylemmät varsilehdet ovat molemmin puolin tasaisen vihreitä, silposuonisia ja ehytlaitaisia.
Kukintotähkä on harsuhko – tiheähkö, tasapaksu ja tavallisesti noin 10-20 cm pitkä sekä noin 10-25-kukkainen. Kukat ovat noin 15-20 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia tai lähes tasasoukkia ja yleensä teräväkärkisiä, vihreitä, 8-13 mm pitkiä ja tavallisesti enintään sikiäimen mittaisia. Sikiäin on perätön, yleensä yläviisto ja sivulle käyristynyt, kierteinen, särmikäs, kalju ja noin 12-15 mm pitkä.
Kuudesta kehälehdestä kolme ovat ulompia ja noin 8-10 mm pitkiä. Niistä kaksi laitimmaista ovat valkoisia, soikeahkoja tai kapean kolmiomaisia ja siirottavat vinosti sivulle. Keskimmäinen ulompi kehälehti on valkoinen, ylöspäinen, soikea ja muita leveämpi. Sisemmistä kehälehdistä kaksi ovat yleensä vihertävän kellertäviä, kapean kolmiomaisia, noin 5 mm pitkiä ja pystyjä. Kasvustoista ja yksilöistä riippuen niiden kärjet kaartuvat sisäänpäin muodostaen katoksen hetiön ja emiön ylle tai sitten ne voivat olla jopa uloskaartuvia. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 10-12 mm pitkän, kapean, tasasoukan ja ehytkärkisen huulen, josta ainakin kärkiosa on enemmän tai vähemmän vihertävänkeltainen. Huulessa on ohut, tyveltä valkoinen ja kärkiosasta vihertävänkeltainen sekä 25-40 mm pitkä kannus, jossa on runsaasti mettä. Kukat tuoksuvat voimakkaasti öisin. Päivällä tuoksua ei juurikaan tunnu.
Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi toimiva hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen puoliskot ovat lähekkäin ja yhdensuuntaisesti. Siitepöly on kahtena tarttumakantaisena, keltaisena myhkynä. Valkolehdokki ei monen muun kämmekän tapaan huijaa hyönteisiä, vaan se tarjoaa pitkästä kannuksestaan mettä yöperhosille, kuten kiitäjille ja yökkösille. Laji on hyvin sopeutunut yöaikaiseen pölytykseen. Kukat tuoksuvat voimakkaasti vain öisin. Lisäksi kesäyön hämärässä kukan valkoisten kehälehtien soluväleissä oleva ilma heijastaa hyvin vähäistäkin valoa ja luo kukkiin ylimääräistä hehkua. Näin perhoset löytävät hyvin valkolehdokit. Hyönteisten työntäessä imukärsänsä pitkään, kapeaan kannukseen, vajaan millimetrin päässä toisistaan olevat tarttumakannat kiinnittävät siitepölymyhkyt imukärsän tyveen. Aluksi ylöspäin suuntautuneet myhkyt taipuvat noin 30 sekunnissa eteenpäin. Tällöin hyönteinen on useimmiten jo toisessa kukintotähkässä ja myhkyt osuvat uutta mettä imiessä luoteille varmistaen ristipölytyksen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Tuoksuvat ja medekkäät kukat takaavat yleensä hyvän pölytystuloksen ja hedelmyksiä kehittyy paljon. Hedelmä on pysty, liereä, vahvasuoninen, kalju ja noin 12-15 mm pitkä kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kehittyvät ja kukintavaiheen saavuttaneet valkolehdokit talvehtivat juurimukuloidensa avulla. Valkolehdokki on monista muista kämmeköistä poiketen hyvin säännöllisesti kukkiva laji. Kasvupaikoilla voi seurata, kuinka vuodesta toiseen maasta nousee hyvin samannäköinen kasvusto. Jopa varsien kokosuhteet ja alalehtien malli saattavat säilyä samanlaisina.
Pohjanvalkolehdokki on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä on yleisehkönä etelästä päin Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjanan eliömaakuntiin saakka sekä harvinaisena siitä ylöspäin Kittilä Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Se ei ole kovin vaatelias kasvualustansa suhteen ja kasvaa rehevänpuoleisissa kangasmetsissä, lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä, letto- ja lehtokorvissa sekä niityillä ja kedoilla. Valkolehdokki on rauhoitettu lajitasolla koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Muissa Pohjoismaissa pohjanvalkolehdokkia esiintyy aika laaja-alaisesti Ruotsissa ja Norjassa, mutta Tanskassa se on hyvin harvinainen.
Valkolehdokista kasvaa Pohjoismaissa kaksi alalajia, tässä esitelty pohjanvalkolehdokki sekä nimialalaji, etelänvalkolehdokki, subsp. bifolia. Etelänvalkolehdokki on enintään 35 cm pitkä ja sen kukintotähkä on tiheämpi ja kannus lyhyempi (15-23 mm). Etelänvalkolehdokin kasvamisesta Suomessa ei ole varmuutta. Ahvenanmaalla, erityisesti ketoalueilla, kasvaa valkolehdokkeja, jotka muistuttavat enemmän eteläistä kuin pohjoista alalajia (katso kuvasarja). Valkolehdokki on tuntomerkeiltään hyvin läheinen keltalehdokin, P. chlorantha, kanssa. Kukkivasta kasvista helpoiten tarkistettavat erot löytyvät heteen ponnenpuolikkaista ja kannuksesta. Kun valkolehdokilla ponnenpuolikkaat (ja siitepölymyhkyt) ovat vierekkäiset ja samansuuntaiset, ne keltalehdokilla ovat leveässä haara-asennossa ja yleensä aika kaukana toisistaan. Valkolehdokin kannus on hyvin ohut ja 25-40 mm pitkä. Keltalehdokilla kannus on paksumpi ja tylpempi sekä noin 20 mm pitkä. Kukkimattomia lehdokkilajeja on lähes mahdoton varmuudella erottaa toisistaan, koska taksonien sisäinen muuntelu menee muiden tuntomerkkien osalta suurelta osin sisäkkäin.
Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki on kasvupaikoiltaan aika laaja-alainen. Sen voi tavata niin kangasmetsistä, lehdoista, lettokorvista kuin niityiltä ja kedoiltakin. Kuvassa näkyy aluslehtien muuntelua. Oikealla näkyy yleisin soikea tai vähän vastapuikea lehtimalli. Toisinaan lehdet voivat etualan yksilön tavoin olla myös leveänsoikeat keltalehdokin, P. chlorantha, tavoin. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangonjärven lounaispuolinen lehtometsä, 26.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki suosii ruohostopohjaisia metsiä. Kukkavarret kasvavat yksittäin tai tiheinäkin ryhminä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren metsä, 28.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki on näyttävä laji. Sen pituus on 25-50 cm. Vuosikymmeniä sitten sitä poimittiin suuria määriä myyntiin. Taantumisen vuoksi lehdokki rauhoitettiin ensin kaupalliselta keräilyltä 1952 ja kokonaan Manner-Suomessa 1997. Alaosan lehtiparin lisäksi kukkavarressa on 1-3 yleensä pientä ja kapeaa lehteä. Toisinaan alin niistä kuvan yksilön tapaan kasvaakin isommaksi aivan kuin tyviosan lehtien vaikutuksesta. EH, Hämeenlinna, Hangasmäki, Hangaskallion etelälaita Tervasaarentien varressa, 5.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki houkuttelee yöperhosia öiseen aikaan voimakkaasti tuoksuvien kukkiensa lisäksi myös niiden hämärässäkin hohtavan valkoisuuden avulla. Kukintotähkät ovat yleensä 10-20 cm pitkiä ja tavallisesti 10-25-kukkaisia. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangonjärven lounaispuolinen lehtometsä, 26.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki on läheinen laji keltalehdokille, P. chlorantha. Valkolehdokilla ponnenpuolikkaat ja siitepölymyhkyt ovat kukassa aivan rinnakkain ja samansuuntaisesti, kun ne keltalehdokilla ovat leveässä haara-asennossa ja usein aika kaukana toisistaan. Valkolehdokin kannus on hyvin ohut ja 25-40 mm pitkä. Keltalehdokilla kannus on paksumpi ja tylpempi sekä noin 20 mm pitkä. Nämä kukkatuntomerkkien erot viittaavat eri pölyttäjälajeihin. Siitepölymyhkyjen suuntaa ja kannuksen pituutta on syytä tosin tiirailla vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa, joissa molempia lajeja esiintyy. ES, Lappeenranta, Mattila, Mattilankangas, kangasmetsä, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki ei vedä pölyttäjiä puoleensa värikirjolla tai kuvioinneilla. Hämärän aikaan lentäville hyönteisille on paljon tärkeämpää vaaleista kukista heijastuva valo. Kukkien valkoisuus ja muoto ovat puhutelleet myös ihmisiä. Niissä on nähty enkeleitä ja ennen kuin lehdokeista tuli kauppatavaraa toreille, pidettiin ”pyhien Kristuksen kukkien” taittamista jopa syntinä. ”Arkisemmin” kuvaa tarkastellessa voi huomata, kuinka alemman kukan luotilla on jo jostakin toisesta kukasta tuotu siitepölymyhky. EH, Hämeenlinna, Aulanko, Aulangonjärven lounaispuolinen lehtometsä, 26.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki kukkii runsaimmillaan noin kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Kukka on leveydeltään noin 15-20 mm. Sen kaksi sivulle suuntautunutta ja yksi ylöspäinen ulompi kehälehti ovat valkoisia. Kaksi sisempää kehälehteä ovat enemmän tai vähemmän kellertäviä ja suuntautuvat ylöspäin. Niiden kärjet muodostavat katoksen hetiön ja emiön ylle tai edellisen kuvan tapaan harvemmin kaartuvat ulospäin. Huuli on tyveltään valkoinen ja kärkiosastaan kellanvihreäsävyinen. Pitkä ja ohut kannus on tavallisesti tyviosastaan valkoinen ja kärkeä kohti kellertyvä. EH, Hämeenlinna, Hangasmäki, Hangaskallion etelälaita Tervasaarentien varressa, 28.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki on saanut lajinimensä kahdesta varren alaosan lehdestään. Ne ovat yleensä soikeita tai vastapuikeita ja ruodillisia. Ruoti levenee ilman selvää rajaa lehtilavaksi, joka on molemmin puolin tasaisen vihreä, himmeähkö tai hieman kiiltävä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren metsä, 28.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki kasvaa Ahvenanmaalla myös avoimilla kalliokedoilla. Näillä kasvupaikoilla sen kukintotähkä on usein lyhyempi ja tiheämpikukkainen sekä näyttää enemmän etelänvalkolehdokilta, subsp. bifolia kuin pohjanvalkolehdokilta. Myös kasvupaikka soveltuisi hyvin eteläiselle alalajille. Määritystulkintojen mukaan nimialalajia ei kuitenkaan esiinny Suomessa. Kuvassa kahden kukkavarren tyvellä kasvaa myös ylimääräisiä, pienempiä lehtiä. Ne ovat uusien, ryhmään kasvavien kukkavarsien taimia. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketoalue, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki on ketokasvupaikoillaan keskimääräisesti lyhyempi ja suhteellisesti tanakampi kuin metsämailla. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketoalue, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki on kukintotähkältään usein myös kellertävämpi Ahvenanmaan ketokasvupaikoilla. Se lienee kuitenkin esteettömän auringonpaahteen seurausta. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketoalue, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki on jo itsessään muunteleva taksoni. Sen kannuksen pituus vaihtelee suuresti (yleensä 25-40 mm). Etelänvalkolehdokilla, subsp. bifolia, kannus on 15-23 mm. Kuvan yksilöllä kannuksen pituus on noin 20 mm eli osuu eteläisen taksonin vaihteluväliin. Muuntelusta kertovat myös epätavallisen kookkaat kukkien tukilehdet, jotka ovat myös sikiäintä pitempiä. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketoalue, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki on Ahvenanmaan ketokasvupaikoilla usein myös hyvin kiiltävälehtinen. Sekin lienee sopeutuma auringonpaahteeseen. Kiiltävä pinta heijastaa paremmin valoa takaisin kuin kiilloton pinta. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketoalue, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Platanthera bifolia subsp. latiflora – valkolehdokki subsp. pohjanvalkolehdokki saa tuoksunsa ja meden avulla kukkansa hyvin pölytettyä ja siemenkotia kehittyy runsaasti. Kota on noin 12-15 mm pitkä ja avautuu suonten vierestä, jolloin runsaat ja kevyet siemenet lähtevät lentoon kodan läpi puhaltavan tuulen matkassa. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketoalue, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:
Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)
Pohjolan kasvien pauloissa 