- Polygala amarella Crantz – katkeralinnunruoho
- Polygala L. – linnunruohot
- Polygalaceae – linnunruohokasvit
Katkeralinnunruoho, Polygala amarella, on monivuotinen, usein monivartinen ja koheneva ruoho, jonka tyvi ei ole puutunut. Juurakko on ohut ja toisinaan haaroo yläpäästään rönsymäisesti. Varret ovat kukintoineen tavallisesti noin 5-20 cm pitkät ja haarattomat tai haarovat. Ne ovat vihreät tai punaruskehtavat ja hieman särmikkäät sekä lyhyesti kaarikarvaiset tai kaljuhkot.
Yksilön tyvellä on kukintavaiheessakin lehtiruusuke, jonka lehdet ovat varsilehtiä kookkaammat. Ruusukelehdet ovat kapean vastapuikeat, pyöreäkärkiset ja tasaisesti sekä lopulta ruotimaisesti tyveä kohti kapenevat. Ne ovat yleensä noin 15-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-10 mm leveät. Varsilehdet ovat ruodittomat ja varrella kierteisesti. Alimmat niistä ovat useimmiten vastapuikeat tai soikeahkot ja ylemmät ovat lähinnä suikeat tai hyvin kapean vastapuikeat. Kaikki lehdet ovat vihreät, ehytlaitaiset ja muuten kaljut mutta laidoiltaan hyvin lyhytkarvaiset sekä lajinimensä mukaisesti karvaan makuiset. Varsilehdet ovat tavallisesti noin 5-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-5 mm leveät.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva latvaterttu, joka on yleensä noin 2-6 cm pitkä. Siinä on tiheähkösti useimmiten noin 10-25 kukkaa. Kukkien tyvellä on 3 sinipunaista tai vaaleahkoa ja kapeanpuikeahkoa pikkulehteä, joista keskimmäinen ja pisin on tukilehti ja sen molemmin puolin on pienempi esilehti. Ne ovat selvästi kukkanuppuja lyhyemmät, vain noin 0,8-1,5 mm pitkät ja noin 0,3-0,5 mm leveät. Ne varisevat varhain. Kukkaperä on noin 1,5-2 mm pitkä ja jo kukinnan alkuvaiheessa alaspäin kaareutuva. Kukka verholehtineen on perho- tai lintumainen, josta juontuu suvun suomalainen nimi. Se on sininen tai sinipunainen ja toisinaan vaaleanpunainen, valkoinen tai lähes valkoinen sekä avoinna tavallisesti noin 3-4 mm pitkä ja sunnilleen samanlevyinen. Verholehtiä on 5. Niistä kaksi sisempää ovat terälehtimäisiä, kapeansoikeita ja siipimäisesti etuviistoon suuntautuneita, eivät kuitenkaan juuri koskaan suoraan sivulle siirottavia. Niiden keskisuoni on selvä ja muut suonet heikommin näkyviä, eivät kärjestään yhtyviä. Sisemmät verholehdet ovat kukintavaiheessa noin 4-4,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Kolmesta ulommasta verholehdestä kaksi on kukan alapuolella ja yksi kukan yläpuolella. Ne ovat sisempien verholehtien väriset ja lähinnä suikeat. Pituutta niillä on noin 2-2,5 mm ja leveyttä noin 0,5-0,6 mm.
Teriö on suunnilleen samanpituinen kuin koko kukkakin eli noin 3-4 mm pitkä. Terälehtiä on 3. Ne ovat tyviosastaan putkimaisesti yhdiskasvuisia. Kaksi ylempää ovat yläviistot ja pyöreäkärkiset. Alin on kouruisen venhomainen ja se on kärjestään viuhkaliuskainen. Viuhka on valkoinen ja noin 1,5-1,7 mm pitkä. Sen alapuolella on terälehden ripsireunainen kärki, jonka sisäpuolella piiloon jääden on 8 hedettä kahtena ryhmänä. Niiden palhot ovat yhdiskasvuiset ja ponnet avautuvat kärjestään. Emi on 1-vartaloinen ja sen luotti on 2-liuskainen. Kukinnan jälkeen verholehdet jäävät paikalleen ja nuppua suojanneet kaksi siipimäistä verholehteä ympäröivät myös kehittyvän hedelmän, joka ei täysikasvuisena jää kokonaan verholehtien peittoon. Hedelmä on lähinnä pitkänpyöreä, litteä ja ohutseinäinen sekä kalvoreunuksinen kota. Se on 2-siemeninen ja yleensä noin 3,5-4 mm pitkä sekä noin 2,5-3 mm leveä. Siemenet ovat liereän soikeat ja karvaiset sekä noin 2 mm pitkät. Niiden yläpäässä on rasvalisäke eli elaiosomi. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta heinäkuulle.
Katkeralinnunruoho on Suomessa alkuperäinen laji, joka on yleisehkö vain Ahvenanmaalla. Se on harvinainen tai hyvin harvinainen Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Pohjois-Savon eliömaakunnasta se on jo hävinnyt. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet ranta- ja lehtoniityt sekä toisinaan myös letot, kallioiset kedot ja erilaiset pientareet. Laji on kalkinsuosija ja esiintymisalueillaan harvinaistunut. Katkeralinnunruoho on rauhoitettu Ahvenanmaalla 2023. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöinä ovat lähinnä avoimien alueiden sulkeutuminen, ojitusten vaikutukset, metsien uudistamis- ja hoitotoimet, rakentaminen sekä kasvupaikkojen kuluminen. Muissa Pohjoismaissa katkeralinnunruoho kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Linnunruohojen teriörakenne on hyvin sulkeutunut. Jo alimman, venhomaisen terälehden kärjessä oleva liuskaviuhka torjuu pienempien hyönteisten lähestymisyrityksiä. Lisäksi viuhkan alla oleva terälehden ripsireunainen kärki on tiiviisti painunut kiinni. Yleensä vain kimalaisten ja mehiläisten voimat ja paino riittävät avaamaan terälehden kärkiliuskan ja imukärsän pääsyn putkimaisen teriön pohjalla olevan meden luo. Samalla hoituu myös kukan pölytys. Linnunruohoilla teriön kokoon nähden kookkaat, samanväriset ja siipimäiset verholehdet lisäävät hyönteisten silmin kukan näkyvyyttä. Hyönteiset ovat merkittävässä osassa myös siementen levityksessä. Siemenissä oleva rasvalisäke saa muurahaiset kuljettelemaan niitä huomattavastikin emoyksilöä kauemmaksi.
Suomessa kasvaa katkeralinnunruohon lisäksi suvun kaksi muutakin lajia, isolinnunruoho, P. vulgaris ja tupsulinnunruoho, P. comosa. Isolinnunruoho on yleinen Ahvenanmaalla ja harvinainen lounaissaaristossa sekä rauhoitettu Suomessa Ahvenanmaan ulkopuolella. Tupsulinnunruoho on rauhoitettu huippuharvinaisuus, jolla on Ahvenanmaan Lemlandissa, Lumparnin rannoilla ja saarilla tunnetuista viidestä vain neljä jäljellä olevaa kasvupaikkaa. Laji onkin luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Iso- ja tupsulinnunruoho muistuttavat aika paljon toisiaan eikä kummankaan tyvellä ole lehtiruusuketta. Tupsulinnunruohon hyvin rajoittuneen esiintymisalueen ja harvinaisuuden vuoksi rajankäyntiä joutuu käytännössä tekemään vain katkera- ja isolinnunruohon välillä. Lehtiruusukkeen puuttumisen lisäksi isolinnunruohon teriö on noin 6-8 mm pitkä, kun se katkeralinnunruoholla on vain noin 3-4 mm pitkä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle katkeralinnunruohon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Polygala amarella – katkeralinnunruoho on monivuotinen, usein monivartinen ja koheneva ruoho, jonka tyvellä on kukintavaiheessakin lehtiruusuke. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, keskiosan kallioketoalue, Venäjän vallan aikaisen kivirakennelman reunustaman kallion päällys 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Polygala amarella – katkeralinnunruohon varret ovat kukintoineen tavallisesti noin 5-20 cm pitkät. Kukat ovat yleensä siniset. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanlammen ja Ahlmanintien lounaispuolella oleva Saksanaho, metsittynyt, entinen puutavaran varastointi- ja lautatarha-alue lähellä rautatietä, 11.6.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Polygala amarella – katkeralinnunruoho on Suomessa alkuperäinen laji, joka on yleinen vain Ahvenanmaalla. Se on harvinainen tai hyvin harvinainen kuudessa Manner-Suomen eliömaakunnassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet ranta- ja lehtoniityt, kuten kuvassa, toisinaan myös letot, kallioiset kedot ja erilaiset pientareet. Laji on kalkinsuosija ja esiintymisalueillaan harvinaistunut. Uhanalaisarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi lajiksi (VU). 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 