Suippohärkylä, Polystichum lonchitis, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 15-40 cm pitkiä. Sen maavarsi on lyhyt, pysty tai vino ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, mustanruskeiden lehdentyvien peittämä. Vihreät, nahkeat ja talvehtivat lehdet nousevat maavarresta kimppuina, jotka voivat olla laajojakin. Ruoti on yleensä enintään 5 cm pitkä, tanakka ja ruskea sekä tiheästi enintään noin 10 mm pitkien suomujen peittämä. Lehtilapa on hyvin kapeanpuikea, suipon teräväkärkinen ja leveimmältä kohtaa tavallisesti noin 3,5-5 cm leveä sekä kertaalleen parilehdykkäinen. Toisinaan lehden kärki voi olla kaksihaarainen. Lehtilavan keskiranka on vaalean- tai kellanvihreä ja ainakin nuorena tiheähkösti hyvin vaaleasuomuinen.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla tiheästi vuoroittain. Ne ovat teräväkärkiset, ylempänä kapeanpuikeat ja hieman ylöspäin käyrät sekä lavan alaosassa leveänpuikeat. Lehdykät ovat tyveltään epämukaiset ja laidoiltaan tiheästi otakärkisen terävähampaiset. Niiden tyven alalaita on viisto tai pyöreähkö ja ylälaita lehtilavan keskirangan suuntaisesti suora muodostaen lehdykän tyvelle muita isomman, liuskamaisen hampaan. Lehdyköiden laidat ovat ainakin itiöpesäkeryhmien kasvaessa alaspäin kääntyneet. Lehden leveimmällä kohtaa sivulehdykät ovat noin 17-24 mm pitkiä ja noin 4-8 mm leveitä ja lavan tyviosassa noin 5-10 mm pitkiä ja samanlevyisiä.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat kahdessa, tiheässä rivissä sivulehdyköiden alapinnalla ja lehdykän tyven isossa, liuskamaisessa hampaassa. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja halkaisijaltaan noin 1,5 mm. Sitä suojaava katesuomu on kilpimäinen ja pyöreä tai munuaismainen. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ovat kellanvihreät, mutta muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Itiöpöly on ruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Suippohärkylä on alkuperäinen, harvinainen laji Suomessa ja sen varsinainen kasvualue on totuttu rajaamaan Kittilän Lapin, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakuntiin. Eniten kasvustoja on Käsivarren Lapin kärkiosassa. Inarin Lapista Kasviatlaksessa ei ole tuoreempia havaintoja. Sen sijaan Perä-Pohjanmaan eliömaakunnasta, Ranualta, on ilmoitettu laaja kasvustoalue, joten tämäkin eliömaakunta voi kuulua lajin varsinaiseen esiintymisalueeseen. Lisäksi viime vuosikymmeniltä on ilmeisesti itiöiden kaukokulkeutumisen seurauksena raportoitu tietoja yksittäisistä yksilöistä Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen ja Kainuun eliömaakunnista. Laji on kalkinsuosija ja sen kasvupaikkoina ovat varjoisat tunturikivikot, rinneseinämien tyvet ja hyllyt sekä tunturikoivikot. Eteläisen kaukolevinnän. kasvupaikkoina ovat olleet mm. entinen kalkkilouhos (V, Lohja), kalliorinne (V, Parainen) kallioisen seinämärinteen tyvikivikko (EH, Kangasala) ja jyrkkä lehtorinne (Kn, Puolanka). Laji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan johtaneena kriteerinä on ollut pieni populaatiokoko. Uhkana ovat nyt ja tulevaisuudessa satunnaistekijät. Muissa Pohjoismaissa suippohärkylä kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla. Lisäksi Tanskasta on joitakin tulokashavaintoja.
Polystichum lonchitis – suippohärkylä on Suomessa harvinainen, rauhoitettu laji, jonka yksilömäärästä valtaosa kasvaa Käsivarren Lapin kärkiosassa. Siellä sen kasvupaikkoja ovat lähinnä varjoisat tunturikivikot, rinneseinämien tyvet ja hyllyt sekä tunturikoivikot. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen lounaispuolella, Käsivarrentieltä (21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polystichum lonchitis – suippohärkylä voi kasvaa yksittäin tai tiiviinäkin yksilöryhmänä. Sen lehdet talvehtivat. Kuvassa talvehtineet lehdet näkyvät maata kohti taipuneina ja kuluvan kasvukauden uudet lehdet pystyinä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen lounaispuolella, Käsivarrentieltä (21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polystichum lonchitis – suippohärkylän maavarsi on lyhyt ja yleensä pystyhkö. Lehdet nousevat siitä kimppuina. Lehtien ruoti on yleensä enintään noin 5 cm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen lounaispuolella, Käsivarrentieltä (21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polystichum lonchitis – suippohärkylän lehdet ovat ruotineen tavallisesti noin 15-40 cm pitkät ja malliltaan hyvin kapeanpuikeat. Lehden kärki on suipon terävä ja voi toisinaan olla, kuten kuvassa, kärjestään kaksihaarainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen lounaispuolella, Käsivarrentieltä (21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polystichum lonchitis – suippohärkylän lehtilapa on leveimmältä kohtaa tavallisesti noin 3,5-5 cm leveä sekä kertaalleen parilehdykkäinen. Sivulehdykät ovat keskirangalla tiheästi vuoroittain. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen lounaispuolella, Käsivarrentieltä (21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polystichum lonchitis – suippohärkylän sivulehdykät ovat nahkeat, teräväkärkiset ja tyveltään epämukaiset sekä laidoiltaan tiheästi otakärkisen terävähampaiset. Niiden tyven alalaita on viisto tai pyöreähkö ja ylälaita lehtilavan keskirangan suuntaisesti suora muodostaen lehdykän tyvelle muita isomman, liuskamaisen hampaan. Lehden leveimmällä kohtaa sivulehdykät ovat kapeanpuikeat ja noin 17-24 mm pitkät sekä noin 4-8 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen lounaispuolella, Käsivarrentieltä (21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polystichum lonchitis – suippohärkylän sivulehdyköiden laidat ovat ainakin itiöpesäkeryhmien kasvaessa alaspäin kääntyneet. Alkuvaiheessaan kellanvihreät Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat kahdessa, tiheässä rivissä sivulehdyköiden alapinnalla. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen lounaispuolella, Käsivarrentieltä (21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polystichum lonchitis – suippohärkylän itiöpesäkeryhmät ovat kahdessa rivissä myös lehdykän tyven isossa, liuskamaisessa hampaassa. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja halkaisijaltaan noin 1,5 mm. Sitä suojaava katesuomu on kilpimäinen ja pyöreä tai munuaismainen. Lehtilavan keskiranka on vaalean- tai kellanvihreä ja ainakin nuorena tiheähkösti hyvin vaaleasuomuinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen lounaispuolella, Käsivarrentieltä (21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polystichum lonchitis – suippohärkylän itiöpesäkeryhmät muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen lounaispuolella, Käsivarrentieltä (21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polystichum lonchitis – suippohärkylän itiöpesäkeryhmä avautuu repeytymällä. Katesuomun rippeet jäävät sykeröksi itiöpesäkeryhmän keskelle. Vapautuva itiöpöly on ruskeaa. Käsivarrentieltä (21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 