Populus tremula – metsähaapa

  • Populus tremula L. – metsähaapa
  • Populus L. – poppelit
  • Salicaceae – pajukasvit

Metsähaapa, Populus tremula, on ennen lehtien puhkeamista kukkiva, noin 15-30 m korkeaksi kasvava, suorarunkoinen puu, joka kasvattaa ympärilleen juurivesoja. Lapissa puurajan läheisyydessä se jää yleensä noin 1-3 m korkeaksi pensaaksi. Metsähaavasta tunnetaan myös rento, maata myöten suikertava ja varpumainen muoto, mattohaapa, f. sallensis. Puiden päähaarat ja oksat ovat yläviistot tai lähes vaakatasoiset. Latvus on yleensä kapeahko mutta voi vanhoilla, paksuhaaraisilla puilla muodostua leveän pyöreähköksi. Runko, haarat ja paksummat oksat ovat nuoremmilla puilla sileäkuoriset ja harmaat tai vihertävänharmaat. Iän myötä ainakin runkojen alaosan kuori muuttuu halkeilevan uurteiseksi. Vuosikasvaimet ja lyhytversot ovat jäykät, ruskeat, kiiltävät ja kaljut tai harvoin nuorena silkkikarvaiset. Lyhytversot ovat lisäksi tiheässä olevista lehtiarvista ryhmyiset. Haapa on hyvin nopeakasvuinen puu, joka saavuttaa tukkipuun mitat jo 30-40 vuoden iässä. Rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puulla useimmiten noin 20-50 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla paljon enemmänkin. Etelä-Savon Sulkavalla kasvaa ehkä Suomen paksuin haapa, jonka ympärysmitta vuonna 2006 oli 1,3 metrin korkeudella 515 cm ja läpimitta noin 165 cm. Metsähaapa puuainekseltaan pehmeänä ja helposti lahoavana ylittää harvoin 100 vuoden ikää, mutta puuyksilöstä puhuttaessa tämä on vain osatotuus. Haapayksilön juuristo on laajalle levittäytyvä verkosto, joka voi mahdollisesti elää jopa tuhansiakin vuosia. Sitä on lähes mahdoton hävittää. Avohakkuun tai maaston perusteellisen palamisen jälkeen uudet vesat nousevat juuristosta tutkimuksen mukaan jo noin 10 viikon kuluttua.

Silmut ovat pitkulaiset, teräväkärkiset, monisuomuiset ja kaljut sekä kuivat tai hieman tahmeat. Ne ovat punaruskeat, kiiltävät ja noin 8-10 mm pitkät. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja sijaitsevat valtaosin lyhyissä, jäykissä sivuhaaroissa eli lyhytversoissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 3-6 cm pitkä, sivuttain litistynyt ja kalju tai harvoin silkkikarvainen. Korvakkeet ovat suikeahkot, noin 5-10 mm pitkät ja varhain karisevat. Lehtilapa on sulkasuoninen, ehyt, pyöreähkö ja kärjestään pyöreämuotoinen tai leveän kolmiomainen sekä tyveltään suorahko tai leveän pyöreähkö. Lehtilaita on epäsäännöllisen tylppähampainen, nyhäinen tai mutkainen. Lapa on kalju tai harvemmin nuorena silkkikarvainen, päältä kiillottoman vihreä ja alta vaaleampi tai harmaanvihreä sekä tavallisesti noin 3-9 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. Taimilehdet poikkeavat puiden lehdistä. Ne ovat puikeat tai leveän puikeat, suipon teräväkärkiset ja jopa 15 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa 13 cm leveät. Metsähaavan lehdet puhkeavat moniin muihin lehtipuihin verrattuna varsin myöhään, usein vasta kesäkuussa. Ne ovat puhjettuaan jonkin aikaa punaruskehtavat ennen kuin saavat vihreän värinsä. Niiden syysväri vaihtelee keltaisesta lähes punaiseen.

Metsähaapa on tuulipölytteinen ja kaksikotinen puu, joka kukkii huhti-kesäkuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja puissa. Kukinnot ovat lyhytperäisiä tai lähes perättömiä, harmaanruskehtavia, riippuvia ja tasasoukkia norkkoja, jotka ovat lyhythaarojen kärkiosassa yksittäin tai muutaman norkon ryhmissä. Hedenorkot ovat noin 6-10 cm pitkät ja eminorkot noin 8-18 cm pitkät. Norkot ovat aluksi noin 7-8 mm leveät ja lopulta noin 10-15 mm leveät. Hedekukat ja emikukat ovat omissa norkoissaan aluksi tiiviisti norkkosuomujen alla. Kukintavaiheessa suomut avautuvat vaakatasoon mahdollistaen pölytyksen. Norkkosuomut ovat viuhkamaiset, ruskeat, noin 3-5 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät, kapeatyviset sekä kärjestään noin 1-2 mm:n mitalta sormiliuskaiset. Liuskat ovat alapinnaltaan vaalean pitkäkarvaiset.

Hede- ja emikukat ovat perällisessä, maljamaisessa ja mesinystyttömässä kehäsuojuksessa, jonka perä on yhteenkasvanut norkkosuomun tyviosan kanssa.  Hedekukka on perineen ja heteineen noin 3-4 mm pitkä, ja siinä on 5-12 hedettä. Heteiden rihmamaiset palhot ovat noin 1 mm pitkät, ja pitkänpyöreät ponnet ovat punaiset ja ruskistuvat siitepölyn luovutettuaan. Perineen noin 5-7 mm pitkässä emikukassa on kehäsuojuksen päällinen, lähinnä soikeansuikea sikiäin, jonka kärjessä on 4 sivulle suuntautunutta, punaista ja lyhyttä luottia. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy lähinnä kapean pullomainen, yksilokeroinen, monisiemeninen ja noin 5 mm pitkä sekä tyviosastaan noin 1,5 mm leveä ja kalju kota, joka avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat lähes tappimaiset, noin 0,5 mm pitkät ja ruskeat. Niiden tyvellä on joukko monin verroin siemeniä pitempiä, valkoisia haivenia. Siemenet haivenineen takertuvat toisiinsa muodostaen tuulen mukana kulkeutuvia ryhmiä.

Metsähaapa on Suomessa alkuperäinen, yleinen ja runsas kautta maan kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat ja tuoreet kangasmetsät, lehdot, rehevät korvet, metsänreunat, kuloalueet, kalliokot, metsittyvät niityt, peltojen, niittyjen ja teitten laiteet sekä joutomaat ja asutuksen lähialueet. Metsähaapaa käytetään myös viljelymetsä- ja koristepuuna. Se kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä hyvin harvinaisena Islannissa.

Metsähaavan tieteellinen lajinimi, tremula, tarkoittaa vapisevaa tai värisevää. Nimellä viitataan tuulessa haviseviin lehtiin. Havina, joka tekee haavasta Suomen äänekkäimmän puun, johtuu pystysuunnassa litteistä, pitkistä lehtiruodeista, mikä saa lehtilavat rauhattomaan liikkeeseen jo pienemmälläkin tuulella. Haapa on pioneeripuu, joka aloittaa nopeasti metsittymisen, mutta joutuu myöhemmin usein väistymään tiheässä kasvavien havupuiden tieltä, koska ei valoa tarvitsevana lajina kestä voimakasta varjostusta. Juuristo voi kuitenkin sinnitellä vesakon turvin pitempäänkin ja kasvattaa taas puuvarsia, kun valon määrä lisääntyy esim. harvennus- tai avohakkuun myötä. Juurivesoista tapahtuva lisääntyminen lieneekin huomattavasti siementaimilisääntymistä runsaampaa. Haapa on myös avainlaji, joka lisää merkittävästi luonnon monimuotoisuutta tarjoten ravintoa ja kasvupaikan hyvin monille eläimille, sienille ja jäkälille. Se on pehmeän ja helposti lahoavan puuaineksensa vuoksi erittäin suosittu kolopesijöiden keskuudessa.

Käyttöpuuna haapa on vaaleaa, pehmeää, joustavaa ja tiivistä sekä pitkä- ja suorasyistä. Vaikka se tuoreena lahoaa helposti, niin kuivattuna se onkin hyvin lahonkestävää. Niinpä perinteisesti haavasta on tehty hirsitaloja, ja tervattuna se on lyömätön kirkkojen paanukatoissa. Haapa on ollut myös hyvin suosittu saunan laudepuu, koska se ei johda lämpöä ja kuumene eikä myöskään tikkuunnu. Haavasta valmistetaan mm. kalusteita, koriste- ja käyttöesineitä sekä leikkikaluja. Aikaisemmin se oli myös tulitikkujen raaka-aine. Puuaineksesta valmistetaan korkealaatuista paperia. Menneinä aikoina haapaa käytettiin hirsien ja paanujen lisäksi myös pärekattoihin, seinäpinnoitteisiin, aidaksiin, ruoka-astioihin ja puukenkiin sekä haapioihin. Haapio on Suomessa kopukan eli lautan jälkeen ensimmäisiä vesien päällä liikkumiseen liittyviä innovaatioita. Järeästä haapatukista koverrettiin kirveen, talttojen ja tulella hiillostamisen avulla palkomainen vene tai kanootti, joka kuivana ja tervattuna oli kevyt ja hyvin pitkäikäinen.

Pajukasvien heimoon kuuluvat poppelit ovat luontaisesti pohjoisen pallonpuoliskon kasvisuku, johon Cataloque of Lifen (2025) mukaan kuuluu maailmanlaajuisesti 67 lajia, minkä lisäksi luetellaan 32 risteymäpohjaista lajia. Euro+Med Plantbasen (2025) mukaan Euroopassa on 4 alkuperäistä lajia, joista 3 on laaja-alaista. Lisäksi alun perin muualta tuotuina ja ainakin jossain määrin luontoon levinneinä on yli puoli tusinaa lajia. Eurooppalaisista lajeista vain metsähaapa esiintyy luontaisena Pohjoismaissa. Suomessa käytetään jonkin verran viljelymetsä- ja koristepuuna hybridihaapaa, joka on metsähaavan ja amerikanhaavan, P. tremuloides, risteymä. Sen risteymänimi on P. xwettsteinii. Hybridihaavan lehtilapa on suippokärkinen, herttatyvinen ja melko tasaisesti sahalaitainen. Risteymästä ei ole juurikaan havaintoja viljelyjäänteenä tai karkulaisena. Suomessa käytetään koristepuuna muutamia poppelilajeja, joista ylivoimaisesti eniten viljelyjäänne- ja karkulaishavaintoja on palsamipoppelista, P. balsamifera. Palsamipoppelin lehdet ovat kapeanpuikeat – leveänpuikeat, kärjestä pitkäsuippuiset, tyvestä pyöreähköt tai suorat ja päältä kiiltävän tummanvihreät sekä alta valkoiset ja yleensä ruskealaikkuiset. Lehtilaita on tiheään matala- ja tylppähampainen. Jonkin verran viljelyjäänne- ja karkulaishavaintoja on myös laakeripoppelista, P. laurifolia, jättipoppelista, P. trichocarpa ja hopeapoppelista, P. alba. Laakeripoppelin lehdet ovat puikeahkot, päältä vaaleahkonvihreät ja alta valkoisehkot. Lehtilaita on tiheään saha- ja nystyhampainen. Jättipoppelin lehdet ovat kapeanpuikeat, suippokärkiset, päältä kiiltävänvihreät ja alta valkoisehkot. Lehtilaita on tiheästi hyvin pienihampainen. Hopeapoppelin lehtilapa on pyöreä, sormihalkoinen, päältä tummanvihreä ja nuorena karvainen sekä alta valkokarvainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsähaavan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Populus tremula - metsähaapa on noin 15-30 m korkeaksi kasvava, puu, joka kasvattaa ympärilleen juurivesoja. Kasvupaikallaan ensimmäinen puu kasvattaa usein laajalle levittäytyvän juuriston, joka tuottaa yhä uusia puusukupolvia laajeten edelleen. EH, Hämeenlinna, Kankaantaka, Hattelmalanharjun kaakkoispää, 31.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula – metsähaapa on noin 15-30 m korkeaksi kasvava, puu, joka kasvattaa ympärilleen juurivesoja. Kasvupaikallaan ensimmäinen puu kasvattaa usein laajalle levittäytyvän juuriston, joka tuottaa yhä uusia puusukupolvia laajeten edelleen. EH, Hämeenlinna, Kankaantaka, Hattelmalanharjun kaakkoispää, 31.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula - metsähaapa on suorarunkoinen puu, jonka päähaarat ja oksat ovat yläviistot tai lähes vaakatasoiset. Vaikka yksittäiset rungot harvoin ylittävät 100 vuoden ikää, uusia versoja ja runkoja kasvullisesti synnyttävä juuristokokonaisuus saattaa mahdollisesti elää jopa tuhansiakin vuosia. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen pohjoistyvi, rantametsä uimarannan kaakkoispuolella, niemessä kiertävän ulkoilureitin varressa, 24.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula – metsähaapa on suorarunkoinen puu, jonka päähaarat ja oksat ovat yläviistot tai lähes vaakatasoiset. Vaikka yksittäiset rungot harvoin ylittävät 100 vuoden ikää, uusia versoja ja runkoja kasvullisesti synnyttävä juuristokokonaisuus saattaa mahdollisesti elää jopa tuhansiakin vuosia. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen pohjoistyvi, rantametsä uimarannan kaakkoispuolella, niemessä kiertävän ulkoilureitin varressa, 24.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula - metsähaavan latvus on tiheämmässä puustossa yleensä kapeahko. Monen muun lehtipuun tavoin samallakin kasvupaikalla haapojen lehdet syksyllä saattavat kellastua ja varista eri tahtiin. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelä, Wartiamäentien (tie 130) laita, 29.9.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula – metsähaavan latvus on tiheämmässä puustossa yleensä kapeahko. Monen muun lehtipuun tavoin samallakin kasvupaikalla haapojen lehdet syksyllä saattavat kellastua ja varista eri tahtiin. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelä, Wartiamäentien (tie 130) laita, 29.9.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula - metsähaavan latvus voi vanhoilla, paksuhaaraisilla puilla muodostua leveän pyöreähköksi. Lehtien syysväri vaihtelee keltaisesta lähes punaiseen. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelä, Pikku-Parolantien ja Mäkeläntien kulmaus Kiltin tilan kohdalla, 29.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula – metsähaavan latvus voi vanhoilla, paksuhaaraisilla puilla muodostua leveän pyöreähköksi. Lehtien syysväri vaihtelee keltaisesta lähes punaiseen. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelä, Pikku-Parolantien ja Mäkeläntien kulmaus Kiltin tilan kohdalla, 29.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula - metsähaavan runko, haarat ja paksummat oksat ovat nuoremmilla puilla sileäkuoriset ja harmaat tai vihertävänharmaat. Iän myötä ainakin runkojen alaosan kuori muuttuu halkeilevan uurteiseksi. Kuvassa olevan puun paksuus noin rinnan korkeudella on 75 cm ja ympärysmitta noin 235 cm. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelä, Pikku-Parolantien ja Mäkeläntien kulmaus Kiltin tilan kohdalla, 29.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula – metsähaavan runko, haarat ja paksummat oksat ovat nuoremmilla puilla sileäkuoriset ja harmaat tai vihertävänharmaat. Iän myötä ainakin runkojen alaosan kuori muuttuu halkeilevan uurteiseksi. Kuvassa olevan puun paksuus noin rinnan korkeudella on 75 cm ja ympärysmitta noin 235 cm. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelä, Pikku-Parolantien ja Mäkeläntien kulmaus Kiltin tilan kohdalla, 29.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula - metsähaapa on pioneeri- ja avainlaji, joka lisää merkittävästi luonnon monimuotoisuutta tarjoten ravintoa ja kasvupaikan hyvin monille eläimille, sienille ja jäkälille. Se on pehmeän ja helposti lahoavan puuaineksensa vuoksi erittäin suosittu kolopesijöiden keskuudessa. Jäkälät tekevät rungoista usein hyvin koristeellisen näköisiä. Kuvassa kuorella kasvavat haavankeltajäkälä, Xanthoria parietina ja harmaa haavanläiskäjäkälä, Phlyctis argena. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula – metsähaapa on pioneeri- ja avainlaji, joka lisää merkittävästi luonnon monimuotoisuutta tarjoten ravintoa ja kasvupaikan hyvin monille eläimille, sienille ja jäkälille. Se on pehmeän ja helposti lahoavan puuaineksensa vuoksi erittäin suosittu kolopesijöiden keskuudessa. Jäkälät tekevät rungoista usein hyvin koristeellisen näköisiä. Kuvassa kuorella kasvavat haavankeltajäkälä, Xanthoria parietina ja harmaa haavanläiskäjäkälä, Phlyctis argena. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula - metsähaapa kukkii huhti-kesäkuussa ennen lehtien puhkeamista. Se on tuulipölytteinen ja kaksikotinen puu, jonka kukinnot ovat yksineuvoisia eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja puissa. Kukinnot ovat lyhytperäisiä tai lähes perättömiä, harmaanruskehtavia, riippuvia ja tasasoukkia norkkoja, jotka ovat lyhythaarojen kärkiosassa yksittäin tai muutaman norkon ryhmissä. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula – metsähaapa kukkii huhti-kesäkuussa ennen lehtien puhkeamista. Se on tuulipölytteinen ja kaksikotinen puu, jonka kukinnot ovat yksineuvoisia eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja puissa. Kukinnot ovat lyhytperäisiä tai lähes perättömiä, harmaanruskehtavia, riippuvia ja tasasoukkia norkkoja, jotka ovat lyhythaarojen kärkiosassa yksittäin tai muutaman norkon ryhmissä. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula - metsähaavan hedenorkot ovat noin 6-10 cm pitkät, aluksi noin 7-8 mm leveät ja lopulta noin 10-15 mm leveät. Hedekukat ja emikukat ovat omissa norkoissaan aluksi tiiviisti norkkosuomujen alla. Kukintavaiheessa suomut avautuvat vaakatasoon mahdollistaen pölytyksen. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula – metsähaavan hedenorkot ovat noin 6-10 cm pitkät, aluksi noin 7-8 mm leveät ja lopulta noin 10-15 mm leveät. Hedekukat ja emikukat ovat omissa norkoissaan aluksi tiiviisti norkkosuomujen alla. Kukintavaiheessa suomut avautuvat vaakatasoon mahdollistaen pölytyksen. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula - metsähaavan norkkosuomut ovat viuhkamaiset, ruskeat, noin 3-5 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät, kapeatyviset sekä kärjestään noin 1-2 mm:n mitalta sormiliuskaiset. Liuskat ovat alapinnaltaan vaalean pitkäkarvaiset. Hedekukat ovat perällisessä, maljamaisessa ja mesinystyttömässä kehäsuojuksessa, jonka perä on yhteenkasvanut norkkosuomun tyviosan kanssa. Hedekukka on perineen ja heteineen noin 3-4 mm pitkä, ja siinä on 5-12 hedettä. Heteiden pitkänpyöreät ponnet ovat punaiset ja ruskistuvat siitepölyn luovutettuaan. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula – metsähaavan norkkosuomut ovat viuhkamaiset, ruskeat, noin 3-5 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät, kapeatyviset sekä kärjestään noin 1-2 mm:n mitalta sormiliuskaiset. Liuskat ovat alapinnaltaan vaalean pitkäkarvaiset. Hedekukat ovat perällisessä, maljamaisessa ja mesinystyttömässä kehäsuojuksessa, jonka perä on yhteenkasvanut norkkosuomun tyviosan kanssa. Hedekukka on perineen ja heteineen noin 3-4 mm pitkä, ja siinä on 5-12 hedettä. Heteiden pitkänpyöreät ponnet ovat punaiset ja ruskistuvat siitepölyn luovutettuaan. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula - metsähaavan eminorkot ovat noin 8-18 cm pitkät ja hedenorkkojen tavoin aluksi noin 7-8 mm leveät ja lopulta noin 10-15 mm leveät. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula – metsähaavan eminorkot ovat noin 8-18 cm pitkät ja hedenorkkojen tavoin aluksi noin 7-8 mm leveät ja lopulta noin 10-15 mm leveät. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula - metsähaavan emikukat ovat hedekukkien tavoin perällisessä, maljamaisessa ja mesinystyttömässä kehäsuojuksessa, jonka perä on yhteenkasvanut norkkosuomun tyviosan kanssa. Perineen noin 5-7 mm pitkässä emikukassa on kehäsuojuksen päällinen, lähinnä soikeansuikea sikiäin, jonka kärjessä on neljä sivulle suuntautunutta, punaista ja lyhyttä luottia, jotka kuvan norkossa ovat jo ruskistuneet. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy lähinnä kapean pullomainen, yksilokeroinen, monisiemeninen ja noin 5 mm pitkä sekä tyviosastaan noin 1,5 mm leveä ja kalju kota, joka avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula – metsähaavan emikukat ovat hedekukkien tavoin perällisessä, maljamaisessa ja mesinystyttömässä kehäsuojuksessa, jonka perä on yhteenkasvanut norkkosuomun tyviosan kanssa. Perineen noin 5-7 mm pitkässä emikukassa on kehäsuojuksen päällinen, lähinnä soikeansuikea sikiäin, jonka kärjessä on neljä sivulle suuntautunutta, punaista ja lyhyttä luottia, jotka kuvan norkossa ovat jo ruskistuneet. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy lähinnä kapean pullomainen, yksilokeroinen, monisiemeninen ja noin 5 mm pitkä sekä tyviosastaan noin 1,5 mm leveä ja kalju kota, joka avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula - metsähaavan vuosikasvaimet ja lyhyet sivuhaarat eli lyhytversot ovat jäykät, ruskeat, kiiltävät ja useimmiten kaljut. Lyhytversot ovat lisäksi tiheässä olevista lehtiarvista ryhmyiset. Seuraavan vuoden silmut ovat pitkulaiset, teräväkärkiset, monisuomuiset ja kaljut sekä kuivat tai hieman tahmeat. Ne ovat punaruskeat, kiiltävät ja noin 8-10 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Ainontien luoteispäässä olevan niittykaistan laide, 5.10.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula – metsähaavan vuosikasvaimet ja lyhyet sivuhaarat eli lyhytversot ovat jäykät, ruskeat, kiiltävät ja useimmiten kaljut. Lyhytversot ovat lisäksi tiheässä olevista lehtiarvista ryhmyiset. Seuraavan vuoden silmut ovat pitkulaiset, teräväkärkiset, monisuomuiset ja kaljut sekä kuivat tai hieman tahmeat. Ne ovat punaruskeat, kiiltävät ja noin 8-10 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Ainontien luoteispäässä olevan niittykaistan laide, 5.10.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula - metsähaavan lehdet puhkeavat moniin muihin lehtipuihin verrattuna varsin myöhään, usein vasta kesäkuussa. Ne ovat puhjettuaan jonkin aikaa punaruskehtavat ennen kuin saavat vihreän värinsä. Haavan tieteellinen lajinimi, tremula, tarkoittaa vapisevaa tai värisevää. Nimellä viitataan vähemmässäkin tuulessa haviseviin, pitkäruotisiin lehtiin. Havina tekee haavasta Suomen äänekkäimmän puun. EH, Hämeenlinna, Kankaantaka, Hattelmalanharjun kaakkoispää, 31.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula – metsähaavan lehdet puhkeavat moniin muihin lehtipuihin verrattuna varsin myöhään, usein vasta kesäkuussa. Ne ovat puhjettuaan jonkin aikaa punaruskehtavat ennen kuin saavat vihreän värinsä. Haavan tieteellinen lajinimi, tremula, tarkoittaa vapisevaa tai värisevää. Nimellä viitataan vähemmässäkin tuulessa haviseviin, pitkäruotisiin lehtiin. Havina tekee haavasta Suomen äänekkäimmän puun. EH, Hämeenlinna, Kankaantaka, Hattelmalanharjun kaakkoispää, 31.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Populus tremula - metsähaavan lehtilapa on sulkasuoninen, ehyt, pyöreähkö ja kärjestään pyöreämuotoinen tai leveän kolmiomainen sekä tyveltään suorahko tai leveän pyöreähkö. Lapa on kalju tai harvemmin nuorena silkkikarvainen, päältä kiillottoman vihreä ja tavallisesti noin 3-9 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Kankaantaka, Hattelmalanharjun kaakkoispää, 31.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula – metsähaavan lehtilapa on sulkasuoninen, ehyt, pyöreähkö ja kärjestään pyöreämuotoinen tai leveän kolmiomainen sekä tyveltään suorahko tai leveän pyöreähkö. Lapa on kalju tai harvemmin nuorena silkkikarvainen, päältä kiillottoman vihreä ja tavallisesti noin 3-9 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Kankaantaka, Hattelmalanharjun kaakkoispää, 31.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula - metsähaavan lehtilapa on alta yläpintaa vaaleampi tai harmaanvihreä. Lehtilaita on epäsäännöllisen tylppähampainen, nyhäinen tai mutkainen. Lehtiruoti on yleensä noin 3-6 cm pitkä ja sivuttain litistynyt. Lätkämäinen, pyöreähkö lehtilapa, pitkä ruoti ja ruodin pystysuuntainen, tuuleen herkästi reagoiva litteys tekevät lehdistä eloisat ja havisten tuulessa tanssivat. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Ainontien luoteispäässä olevan niittykaistan laide, 5.10.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula – metsähaavan lehtilapa on alta yläpintaa vaaleampi tai harmaanvihreä. Lehtilaita on epäsäännöllisen tylppähampainen, nyhäinen tai mutkainen. Lehtiruoti on yleensä noin 3-6 cm pitkä ja sivuttain litistynyt. Lätkämäinen, pyöreähkö lehtilapa, pitkä ruoti ja ruodin pystysuuntainen, tuuleen herkästi reagoiva litteys tekevät lehdistä eloisat ja havisten tuulessa tanssivat. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Ainontien luoteispäässä olevan niittykaistan laide, 5.10.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula - metsähaavan taimilehdet poikkeavat puiden lehdistä. Ne ovat puikeat tai leveän puikeat, suipon teräväkärkiset ja jopa 15 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa 13 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen, rehevä metsäalue, 9.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula – metsähaavan taimilehdet poikkeavat puiden lehdistä. Ne ovat puikeat tai leveän puikeat, suipon teräväkärkiset ja jopa 15 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa 13 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen, rehevä metsäalue, 9.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula - metsähaapa on Suomessa alkuperäinen, yleinen ja runsas kautta maan kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat ja tuoreet kangasmetsät, lehdot, rehevät korvet, metsänreunat, kuloalueet, kalliokot, metsittyvät niityt, peltojen, niittyjen ja teitten laiteet sekä joutomaat ja asutuksen lähialueet. Pienimuotoisesti, kuten kuvan peltoalueella olevalla metsikkölaikulla, se onnistuu juuristonsa avulla luomaan tiheitä haavikoita, joista muut puulajit puuttuvat lähes kokonaan. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 29.9.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Populus tremula – metsähaapa on Suomessa alkuperäinen, yleinen ja runsas kautta maan kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat ja tuoreet kangasmetsät, lehdot, rehevät korvet, metsänreunat, kuloalueet, kalliokot, metsittyvät niityt, peltojen, niittyjen ja teitten laiteet sekä joutomaat ja asutuksen lähialueet. Pienimuotoisesti, kuten kuvan peltoalueella olevalla metsikkölaikulla, se onnistuu juuristonsa avulla luomaan tiheitä haavikoita, joista muut puulajit puuttuvat lähes kokonaan. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven eteläpuoli, rantaan vievän Haavikkotien varressa, keskellä peltoaluetta oleva haavikko, 29.9.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto