- Primula stricta Hornem. – lapinesikko
- Primula L. – esikot
- Primulaceae – esikkokasvit
Lapinesikko, Primula stricta, on monivuotinen, 5-20 cm (hedelmäasteella jopa 35 cm) korkea, pysty ruoho ja ruusukkeellinen vanakasvi, jonka juurakko on leveähkö mutta lyhyt ja monijuurinen. Monilehtisen tyviruusukkeen lehdet ovat noin 15-25 mm pitkiä. Lehtilapa on vastapuikea ja kapeatyvinen, noin 10-15 mm pitkä ja leveimmältä kohti 3-6 mm leveä. Lehden laita on ehyt tai erityisesti kärjestään nyhäinen. Sen yläpinta on kalju ja alapinta usein harvakseen valkojauheinen (nystymäisten karvojen synnyttämää eritettä). Lehtilapa vaihtuu alaspäin kaveten siipipalteiseksi, lapaa lyhyemmäksi tai sen mittaiseksi lehtiruodiksi. Kukintovana on lehdetön, suora tai loivamutkainen. Se on muuten kalju mutta yläosastaan, kukinnon tukilehtien alapuolelta, lyhyen matkaa valkojauheinen. Vanoja on ruusukkeessa yleensä yksi, mutta sen seuraksi voi hieman myöhemmin kasvaa toinen tai kolmaskin vana.
Kukinto on pysty, yksinkertainen, tiivis sarja, jossa on tavallisesti 2-8 perällistä ja tukilehdellistä kukkaa. Tukilehdet ovat kapeat, 3-4 mm pitkät ja kukkaperät noin 4-5 mm pitkät. Molemmat ovat nystykarvaisia. Verhiö on kapean kellomainen, 4-5 mm pitkä, jonkin verran särmäinen ja kärjestä suippo- tai pyöreäpäisesti viisiliuskainen. Se on päältä lyhyesti nystykarvainen ja sisältä valkojauheinen. Jauheisuutta voi olla paikoin myös ulkopinnalla. Teriö on noin 6-8 mm pitkä, yhdislehtinen, viisiliuskainen (liuskojen kärjet ovat lovipäiset) sekä noin 4-9 mm leveä. Se on väriltään vaaleanpunertava tai sinipunainen. Teriön kapea torvi on ulkoa ja sisältä nielusta sekä kapeasti liuskojen tyviosasta keltainen. Heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen sekä 1-luottinen. Hedelmä on pitkänomainen, kapea, noin 5-8 mm:n mittainen ja verhiötä pitempi kota. Siemenet ovat läpimitaltaan noin 0,5 mm, ruskeita, särmikkäitä ja nystermäisiä. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Lapinesikko on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy harvinaisena Koillismaan, Sompion Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Taantumiseen on vaikuttanut erityisesti vesirakentaminen, joka on poistanut kevättulvien ja jäidenlähdön rantaa avartavan vaikutuksen sen entisiltä elinalueilta. Laji ei selviä umpeutuneella kasvupohjalla. Kasvupaikkoina ovat rantaniityt sekä sora- ja kivikkorannat. Joskus sen voi tavata vähän kauempanakin rannasta, jopa vakiintuneena tienlaitasoralle. Muissa Pohjoismaissa lapinesikko kasvaa melko harvinaisena mutta laaja-alaisena Ruotsissa Härjedalenin eliömaakunnasta alkaen muutamin katkoksin Lappiin saakka ja Norjassa muutamalla pienemmällä alueella etelämpänä ja laajemmin Lapissa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lapinesikon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto









Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto