Prunella vulgaris – niittyhumala, ahoniittyhumala

Prunella vulgaris L. – (aho)niittyhumala
Prunella L. – niittyhumalat
Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

(Aho)niittyhumala, Prunella vulgaris, on tavallisesti monivuotinen, tyvestä monivartisesti ja -haaraisesti koheneva ja yleensä noin 5-30 cm pitkä ruoho. Juurakko on monijuurinen, rönsyävä ja levittäytyvä, minkä lisäksi myös varsien alaosa usein juurehtii. Niinpä suotuisilla kasvupaikoilla lopputuloksena on monesti laajempikin, tiheän monivartinen kasvusto. Varsi on lehdekäs, haarova, 4-särmäinen ja särmiä myöten vaihtelevasti karvainen sekä vihreä tai ainakin osin sinipunainen tai punaruskea.

Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain. Lehtiruoti on yleensä noin 0,5-4 cm pitkä ja karvainen. Lehtilapa on puikea tai soikeahko ja suippo- tai pyöreähkön tylppäkärkinen. Se on laidoiltaan ehyt, kärkeä kohti suuntautuneesti matalahampainen tai pieninyhäinen. Molemmat puolet ovat vihreät ja vaihtelevasti karvaiset, mutta yläpinta voi toisinaan olla kaljuhkokin. Lehtilapa on tavallisesti noin 2-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveä.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, tiiviin lieriömäinen valekiehkuratähkä. Se on kukkiessaan tavallisesti noin 1,5-2 cm leveä ja noin 1,5-4 cm pitkä. Kukkien tukilehdet ovat ruodittomat, munuaismaiset tai leveänpuikeat ja kukkia lyhyemmät. Ne ovat valkoripsilaitaiset ja päältä kaljut sekä alta pitkä- ja valkokarvaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 5-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 7-10 mm. Kukkaperä on noin 1-2 mm pitkä ja karvainen. Verhiö on 2-huulinen, tavallisesti noin 8-9 mm pitkä ja karvainen. Takimmainen huuli on leveän yhtenäinen ja muuten tylpähkö, mutta sen kärjessä ovat lyhyt ja leveä keskihammas sekä lyhyet ja kapeansuipot laitahampaat. Etummainen huuli on kärjestään kapean kolmiomaisesti 2-liuskainen. Verhiöt ja tukilehdet ovat vihreät, sinipunaiset tai punaruskeat.

Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen, sinipunainen ja harvoin punainen tai valkoinen. Se on pitkätorvinen, päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 8-15 mm pitkä. Ylähuuli on kupera ja yleensä noin 4-5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärkeä kohti hieman levenevä, päästään epäsäännöllisen hammaslaitainen ja useimmiten noin 2,5-3 mm pitkä ja siinä on molemmin puolin pienet, noin 1,5-2 mm pitkät sivuliuskat. Valkoteriöiselle muodolle on aikanaan annettu nimeksi f. leucantha ja punakukkaiselle f. rosea. Lisäksi omalla nimellään f. parviflora, on huomioitu pieniteriöinen muoto, jonka teriön pituus on enintään 9 mm. Torven yläosaan kiinnittyneitä ja teriön värisiä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Hieman palhojen kärjen alapuolella on äimämäinen lisäke. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on pyöreä mesiäinen. Emi on yksivartaloinen ja 2-luottinen. Hedelmä kehittyy sulkeutuvan verhiön sisään. Se on ristikkäisesti 4-lohkoinen. Lohkot ovat pitkänpyöreät, kellanruskeat ja noin 1,5 mm pitkät. Niiden tyvellä on hiukan pehmeää solukkoa. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

(Aho)niittyhumala on Suomessa alkuperäinen laji, jonka esiintymisalue yltää etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Se on pohjoisinta levinneisyyskärkeään lukuun ottamatta yleinen. Lisäksi joitakin tulokashavaintoja on muistakin pohjoisen eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, ahot, laitumet, pientareet, nurmikot, pihat, puistot ja joutomaat sekä rannat, lähteiköt ja rehevät metsät. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

(Aho)niittyhumalan humala-loppuinen nimi juontaa tiiviiseen kukintotähkään, joka varsinkin hedelmävaiheessa on käpymäinen muistuttaen (salko)humalan, Humulus lupulus, hedelmyksiä. Niittyhumala on myös rohdoskasvi. Siitä keitettyä teetä voi käyttää kurlattuna kurkkukipuun ja suun tulehduksiin. Lehdistä tehtyä uutetta on käytetty haavojen hoitoon ja verenvuodon tyrehdyttämiseen. Kasvilla on limakalvoja ja ihohuokosia supistava sekä tulehduksia parantava vaikutus. Se estää myös virusten toimintaa.

(Aho)niittyhumala on ainoa luonnonvarainen sukunsa edustaja Suomessa eikä sitä helposti sotke muihin lajeihin. Gotlannissa ja Öölannissa kasvaa runsaana sekä muualla eteläisessä Ruotsissa ja Tanskassa harvinaisena varsin samankaltainen isoniittyhumala, P. grandiflora. Suomessa se on harvinainen koristekasvi, joka voi satunnaisesti levitä myös asutuksen lähistölle. Isoniittyhumala ei muuten ole kookkaampi, mutta sen teriö on selvästi isompi ja noin 25-30 mm pitkä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (aho)niittyhumalan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto