- Prunus padus L. – lehtotuomi
- subsp. padus – etelänlehtotuomi, (metsätuomi)
- PrunusL. – tuomet
- Rosaceae – ruusukasvit
Lehtotuomesta, Prunus padus, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, tässä esiteltävä nimialalaji, etelänlehtotuomi, entiseltä nimeltään metsätuomi, subsp. padus ja pohjanlehtotuomi, subsp. borealis. Etelänlehtotuomi on iso pensas tai puu, joka on usein monirunkoinen. Se on yleensä noin 2-15 m korkea. Juuristo on laajalle levittäytyvä ja pääosa siitä sijaitsee lähellä maanpintaa. Haarat ja oksat ovat tavallisesti pitkiä, joka suuntaan siirottavia tai riippuvia ja maahan asti ulottuessaan myös juurtuvia. Runko ja päähaarat ovat harmaanruskeat ja sileähköt. Iän myötä rungon tyviosa kaarnoittuu. Puumaisten, yksirunkoisten yksilöiden rungon läpimitta voi olla jopa 50 cm. Nuoremmat oksat ovat punaruskeat – tummanruskeat ja vuosikasvaimet vihreät tai punertavat sekä kaljut.
Silmut ovat pitkät, kapeat, teräväkärkiset ja ruskeat. Lehdet ovat vuosiversoissa kierteisesti. Ne ovat ruodilliset ja korvakkeelliset. Korvakkeet ovat hyvin kapeat, noin 10-20 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät sekä nystylaitaiset. Ne varisevat varhain. Lehtiruoti on täysikasvuisissa lehdissä yleensä noin 1-2 cm pitkä ja kalju. Lehtilapa on ehyt, lähinnä soikeahko, pyöreä- tai herttatyvinen ja suippokärkinen. Se on laidoiltaan matala- ja terävähampainen, pinnoiltaan himmeä ja kalju sekä päältä vihreä ja alta vaaleanvihreä. Pituutta sillä on tavallisesti noin 6-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2,5-5 cm.
Kukinta alkaa lehtien puhjettua. Kukinnot ovat nuokkuvilla versonhaaroilla, jotka ovat tyviosastaan lehdekkäät. Kukat ovat monikukkaisina, tiheinä terttuina, jotka ovat tavallisesti noin 7-12 cm pitkät. Kukat ovat voimakastuoksuiset, ja ne ovat tertussa yksittäin. Niiden tyvellä on vielä nuppuvaiheessa lähes valkoinen, suikeahko ja useimmiten noin 10-25 mm pitkä sekä noin 2-4 mm leveä tukilehti, joka varisee kukinnan alkaessa. Kukkaperä on noin 8-15 mm pitkä ja kalju. Verholehtiä on 5. Ne ovat kolmiomaiset, kellanvihreät, laidoiltaan nystyhampaiset ja kaljut sekä yleensä noin 1-2 mm pitkät ja noin 1,5 mm leveät. Kukkapohjus on kehänalainen, maljamainen, noin 3 mm pitkä ja leveä sekä verhiön tavoin kellanvihreä.
Teriö on säteittäinen, valkoinen ja yleensä noin 10-15 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat kärkiosastaan lähinnä leveänsoikeat tai pitkänpyöreät ja hammaslaitaiset sekä tyviosastaan jyrkästi kapenevat. Pituutta niillä on tyviosan kanssa tavallisesti noin 6-9 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm. Terälehdet ovat selväväliset eivätkä lomitu keskenään. Heteitä on yli 20. Niiden palhot ovat valkoiset ja noin 1-2 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 0,3-0,4 mm pitkät. Emejä on 1, ja sen vartalo on vihreä. Luotti on pyöreän nuppimainen ja noin 0,6-0,7 mm läpimitaltaan. Vartalo luotteineen on noin 2-3 mm pitkä. Hedelmä on sikiäimestä paisuva luumarja, joka on lähes tai aivan pallomainen, kypsänä kiiltävän musta ja tavallisesti noin 5-8 mm läpimitaltaan. Siemen on verkkoharjuinen. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Lehtotuomi alalajeineen on alkuperäinen Suomessa. Etelänlehtotuomi on yleinen tai hyvin yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasviatlaksen mukaan alalajista on havaintoja harvakseen tai yksittäin kaikista muistakin eliömaakunnista pohjoisinta Lappia myöten. Pohjanlehtotuomi on nimensä mukaisesti pohjoinen alalaji, jonka esiintymisalueen eteläraja kulkee Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Se on koko esiintymisalueellaan yleinen tai yleisehkö. Yksittäisiä havaintoja on Kainuun eliömaakunnasta ja etelämmästäkin. Pohjois-Suomessa esiintyy myös alalajien välimuotoisuutta. Etelänlehtotuomen kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot ja muut rehevät sekametsät, rantametsät ja -pensaikot, purojen varret, metsänlaiteet ja peltoalueiden reunat. Reunuskasvustot muodostuvat usein lähes läpipääsemättömiksi ryteiköiksi. Etelänlehtotuomea käytetään myös puutarha- ja puistopuuna. Koristepuukäytössä on myös sen ’Colorata’-lajike, purppuratuomi, jonka lehdissä, teriössä ja kukkapohjuksessa verhiöineen on enemmän tai vähemmän punaväriä. Toisinaan lajike saattaa levitä myös lähiluontoon. Tuomi on Pirkanmaan maakuntakukka. Muissa Pohjoismaissa etelänlehtotuomi kasvaa luontaisena Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä harvinaisena satunnaiskasvina Islannissa.
Etelänlehtotuomen runsas kukinta ja tuoksu houkuttelevat erityisesti pistiäisiä ja kukka- sekä muita kärpäsiä. Marjoja kehittyy silti kukintaan nähden usein vähänlaisesti. Tuomen kuoren ja sen alaisen puuaineksenkin sisältämät glykosidit ovat myrkyllisiä ja synnyttävät hajotessaan sokerin lisäksi karvasmanteliöljyä ja sinihappoa. Myrkyllisyyden, hajun ja voimakkaan maun yhteisvaikutus suojaavat puuainesta eläinten ravintopyrkimyksiltä. Lehdet sen sijaan kelpaavat mm. useampienkin perhosten toukille. Näyttävin ja totaalisin hyötykäyttäjä on tuomenkehrääjäkoi, Yponomeuta evonymella, jonka toukat parhaina lisääntymisvuosinaan saattavat kietoa laajankin alueen kaikki tuomet vaaleanharmaaseen seittipussiin ja syödä oksat täysin lehdettömiksi. Seittiriekaleista ja aavemaista kasvustoa katsoessaan voisi näkymää luulla lopulliseksi tuhoksi. Tuomi on kuitenkin sopeutunut tähän luonnon kiertokulkuun kuuluvaan ja aika ajoin toistuvaan täystuhoon. Se kasvattaa kesällä oksiinsa uudet lehdet, ja tuulet sekä sateet riipivät seitinriekaleet pois. Kasvua tämä energiaa vaativa lehtiverhon toinen ”painos” hieman heikentää, mutta kauaskantoisempaa haittaa tuplaponnistuksesta ei aiheudu.
Etelänlehtotuomen marjat ovat karvaanmakeat, mutta soveltuvat mehun tai liköörin valmistukseen. Käyttö Suomessa on kuitenkin olemattoman vähäistä. Marjat käyvät myös värjäykseen. Kuorta on menneinä aikoina käytetty rohdoksena, ja myös sitä voidaan hyödyntää värjäyksessä. Eläimet inhoavat tuomen kuoren ja puuaineksen hajua ja makua. Lähes kaikkiruokaiset vuohetkin välttelevät sitä. Tätä luontaista vastenmielisyyttä on aikoinaan käytetty myös hyväksi suojaamaan satoa laareissa hiiriltä ja myyriltä. Metsäteollisuudessa tuomea ei hyödynnetä, ja harvennusvaiheessa se yleensä ”roskapuuna” poistetaan. Puuna kasvavan tuomen pintapuu on kellertävää ja kapea sydänpuu ruskehtavaa. Puuaines on pehmeähköä ja taipuisaa, joten sen työstö on helppoa. Se soveltuu parhaiten huonekalujen valmistukseen, erityisesti taivutettaviin rakenteisiin ja sorvaukseen. Entisinä aikoina tuomesta valmistettiin usein hevosen länkivaljaiden luokkipuut sekä kiulujen ja vastaavien astioiden vanteet.
Pohjanlehtotuomella on muutamia eroja etelänlehtotuomeen nähden. Se on toisin kuin etelänlehtotuomi aina pensas, joka kasvaa tavallisesti noin 2-5 m korkeaksi. Nuoret haarat ovat tiheään lyhytkarvaiset. Lehtilapa on alta ruskeakarvainen. Kukinto on tanakka ja pystyhkö, ja kukat ovat heikkotuoksuisia. Siemen on pinnaltaan sileähkö.
Lehtotuomen lisäksi Suomessa kasvaa luontaisena yksi suvun laji, oratuomi, P. spinosa. Se kasvaa vain Ahvenanmaalla ja harvinaisena Lounais-saaristossa. Oratuomi on nimensä mukaisesti tiheäorainen. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista. Kukkia on runsaasti ja ne eivät ole terttuina. Lehtilapa on lähinnä vastapuikea ja noin 2-4 cm pitkä. Marjat ovat sinimustat ja noin 10-15 mm läpimitaltaan. Suomessa viljellään hyöty- ja koristekasveina useita lehtotuomen sukulaisia. Näistä useammat ovat myös jossain määri villiytyneet luontoon asutuksen lähialueille. Tällaisia lajeja ovat tieteellisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä lähinnä imeläkirsikka, P. avium, hapankirsikka, P. cerasus, (tarha)luumupuu, P. domestica, pilvikirsikka, P. pensylvanica, rusokirsikka, P. sargentii ja virginiantuomi, P. virginiana.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lajitasoiselle lehtotuomen esiintymiskartalle Suomessa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle etelänlehtotuomen esiintymiskartalle Suomessa. Kartta on jossain määrin puutteellinen, koska osa havainnoista on vain lajitasolla.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomi kasvaa usein monirunkoiseksi, jolloin lähekkäiset puuyksilötkin sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Laji on yleinen tai hyvin yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Lisäksi havaintoja on harvakseen tai yksittäin kaikista muistakin eliömaakunnista pohjoisinta Lappia myöten. EH, Hattula, Rahkoila, Vanajaveden Koreilanlahden rantaniittyalueen ja peltoalueen raja, 23.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomi kasvaa myös tiheänä pensaikkona, joka on yleensä noin 2-5 m korkea. Laajat pensaikkoalueet ovat lähes läpipääsemättömiä. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, niemen eteläpää, rantaniityn reunus, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen nuoret oksat ovat punaruskeat tai tummanruskeat. Lehdet puhkeavat ennen kukintaa. Kukat ovat monikukkaisina terttuina. Kukkien tyvellä on vielä nuppuvaiheessa lähes valkoinen, suikeahko ja useimmiten noin 10-25 mm pitkä sekä noin 2-4 mm leveä tukilehti, joka varisee kukinnan alkaessa. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Aleksis Kiven kadun varsi Leppiniemen tilan peltoalueen vieressä, Hattelmalanjärven rantametsän laita luonnonsuojelualueen rajalla, 10.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen pääkukinta ajoittuu Etelä-Suomessa noin toukokuun puolesta välistä kesäkuun alkupäiviin saakka riippuen paljon kevään säistä. Pohjoisempana pääkukinta on yleensä kesäkuun puolella. Lajin kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot ja muut rehevät sekametsät, rantametsät ja -pensaikot, purojen varret, metsänlaiteet ja peltoalueiden reunat. EH, Hattula, Rahkoila, Vanajaveden Koreilanlahden rantaniittyalueen ja peltoalueen raja, 23.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen kukinnot ovat nuokkuvilla versonhaaroilla, jotka ovat tyviosastaan lehdekkäät. Kukkatertut ovat tiheät ja tavallisesti noin 7-12 cm pitkät. Kukat ovat voimakastuoksuiset. Lehtiruodin tyvellä on korvakepari, jonka korvakkeet ovat hyvin kapeat, noin 10-20 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. Ne varisevat varhain. Korvakkeet näkyvät kuvan alalaidan lehdissä. EH, Hattula, Rahkoila, Vanajaveden Koreilanlahden rantaniittyalueen ja peltoalueen raja, 23.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen terälehdet ovat kärkiosastaan lähinnä leveänsoikeat tai pitkänpyöreät ja hammaslaitaiset sekä tyviosastaan jyrkästi kapenevat. Pituutta niillä on tyviosan kanssa tavallisesti noin 6-9 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm. Terälehdet ovat selväväliset eivätkä lomitu keskenään. Heteitä on yli 20. Niiden palhot ovat noin 1-2 mm pitkät. Emejä on yksi. Vartalo luotteineen on noin 2-3 mm pitkä. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, niemen eteläpää, rantaniityn reunus, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen kukkaperä on noin 8-15 mm pitkä ja kalju. Verholehtiä on viisi. Ne ovat kolmiomaiset, kellanvihreät, laidoiltaan nystyhampaiset ja kaljut sekä yleensä noin 1-2 mm pitkät ja noin 1,5 mm leveät. Kukkapohjus on kehänalainen, maljamainen, noin 3 mm pitkä ja leveä sekä verhiön tavoin kellanvihreä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Sammontien päästä lähtevän kevyenliikenteenväylän laide sähkölinjan kohdalla, 19.5.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen hedelmä on sikiäimestä paisuva luumarja, joka on lähes tai aivan pallomainen, kypsänä kiiltävän musta ja tavallisesti noin 5-8 mm läpimitaltaan. Marjat ovat karvaanmakeat, ja niitä luullaan usein myrkyllisiksi, vaikka ne eivät sitä ole. Marjojen hyötykäyttö on olemattoman vähäistä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, eteläosan avoimempi, niittymäinen alue, 20.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen lehdet ovat vuosiversoissa kierteisesti. Lehtilapa on ehyt, lähinnä soikeahko, pyöreä- tai herttatyvinen ja suippokärkinen. Se on laidoiltaan matala- ja terävähampainen, himmeä, päältä vihreä ja kalju. Pituutta sillä on tavallisesti noin 6-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2,5-5 cm. Ks, Kuusamo, Juuma, Kitkajoen eteläpuoli Aallokkokosken kohdalla, Jyrävälle vievän polun varsi, kallioinen metsämaasto, 15.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen lehtiruoti on täysikasvuisissa lehdissä yleensä noin 1-2 cm pitkä. Lehdet ovat alapuolelta vaaleanvihreät ja kaljut, kuten lehtiruoti ja vuosiversokin. Ks, Kuusamo, Juuma, Kitkajoen eteläpuoli Aallokkokosken kohdalla, Jyrävälle vievän polun varsi, kallioinen metsämaasto, 15.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen luonnonkannasta on jalostettu ’Colorata’-lajike, purppuratuomi, jonka lehdissä, teriössä ja kukkapohjuksessa verhiöineen on enemmän tai vähemmän punaväriä. Tämä puistojen ja puutarhojen koristepuu on paikoin villiytynyt myös asutuksen lähimaastoon. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, metsäalueen raja Näsiäntien varrella, 23.5.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen juuristo on laajalle levittäytyvä ja pääosa siitä sijaitsee lähellä maanpintaa. Haarat ja oksat ovat tavallisesti pitkiä, joka suuntaan siirottavia tai riippuvia ja maahan asti ulottuessaan myös juurtuvia. Runko ja päähaarat ovat harmaanruskeat ja sileähköt. Iän myötä rungon tyviosa kaarnoittuu. Puumaisten, yksirunkoisten yksilöiden rungon läpimitta voi olla jopa 50 cm. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue, niemen tyviosa noin 100 m rata-alueesta, 5.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomen kasvustot joutuvat aika ajoin totaalisen hyväksikäytön kohteeksi, kun tuomenkehrääjäkoilla, Yponomeuta evonymella, on alueella massaesiintymä. Silloin niiden toukat voivat kietoa tuomet kokonaan vaaleanharmaaseen seittipussiin ja syödä oksat täysin lehdettömiksi. EH, Valkeakoski, Sääksmäki, Rapolantien (tie 130) ja Huittulantien (tie 3071) kulmauksessa oleva peltoalue, Kirkkovainio, alueen lounaisosan sarkaoja, 9.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Prunus padus subsp. padus – etelänlehtotuomi on sopeutunut luonnon kiertokulkuun kuuluvaan ja aika ajoin toistuvaan tuomenkehrääjäkoin aiheuttamaan täystuhoon. Se kasvattaa kesällä oksiinsa uudet lehdet. Kasvua tämä energiaa vaativa lehtiverhon toinen ”painos” hieman heikentää, mutta kauaskantoisempaa haittaa tuplaponnistuksesta ei aiheudu. EH, Valkeakoski, Sääksmäki, Rapolantien (tie 130) ja Huittulantien (tie 3071) kulmauksessa oleva peltoalue, Kirkkovainio, alueen lounaisosan sarkaoja, 9.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 