Psammophiliella muralis – ketoraunikki | Pohjolan kasvien pauloissa

Psammophiliella muralis (L.) Ikonn. – ketoraunikki
aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Gypsophila muralis L.
Psammophiliella Ikonn. – lankaraunikit
Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Ketoraunikki, Psammophiliella muralis, entiseltä nimeltään Gypsophila muralis, on yksivuotinen, noin 5-25 cm korkea, hento ruoho. Sillä on yksivuotiselle kasville tyypillinen, hento ja karvamaisen ohuin haaroin haarova juuri. Kasvutapa ja koko vaihtelevat. Alkuperäinen, luontainen kanta tai vanhaa perua olevat tulokkaat ovat pieniä ja haarovat vasta ylempää tai sitten ne haarovat jo maarajasta alkaen ja muodostavat enemmän tai vähemmän kupumaisen kasvuston, jossa alimmat haarat ovat noin päävarren pituisia. Korkeutta näillä yksilöillä on yleensä enintään reilut 10 cm. Uudemmat tulokkaat ja karkulaiset ovat usein jalostettuja puutarhakantoja, jotka ovat tavallisesti villiytyneet erilaisille ruderaateille ja kaatopaikoille. Ne voivat muodostaa haaroineen jopa yli 30 cm leveitä kasvustokupuja, joiden korkeus voi nousta noin 25 cm:iin. Nämä kannat ovat jalostuksen tuloksena muutenkin vankempia ja kukiltaan isompia. Tässä esitetyt tarkemmat tuntomerkit sisältävät molempien em. kantojen vaihtelua.

Yksilöt ovat yleensä runsashaaraisia, kaljuja tai alaosastaan hyvin hienokarvaisia. Varren haarat ovat yläviistoja, sivulle siirottavia tai rennon kohenevia sekä toistuen lehtihankaisesti ja tavallisesti kaksijakoisesti haarovia. Lehdet ovat varrella ja haaroilla pareittain vastakkain. Ne ovat ruodittomia, ja hyvin kapean tasasoukkia sekä vaihtuvat haaran kärkeä kohti asteittain jouhimaisiksi, vihreiksi kukintohaarojen ja kukkien tukilehdiksi. Lehdillä on mittaa noin 5-25 mm ja leveyttä vain alle 0,5-1,5 mm. Kukkien tukilehdet ovat noin 2-5 mm pitkiä ja enintään 0.5 mm leveitä.

Harsu kukinto kattaa lähes koko varren haarojen alueen. Kukat sijaitsevat pitkin haaroja lehtihankaisesti yksittäin tai pareittain. Kukkaperät ovat noin 5-20 mm pitkät ja hyvin ohuet. Ne ovat vähintään kaksi kertaa verhiön mittaiset. Verhiö on kapean kellomainen, tyviosastaan yhdiskasvuinen, 5-suoninen ja kärkihampaineen 2,5-4 mm pitkä. Verhiön suonten alueet ovat leveähkösti vihreitä ja niiden välit ovat kalvomaisen ohuet ja vaaleanvihreät tai valkoisehkot. Verhiön kärki on matalasti 5-hampainen. Hampaat ovat kolmiomaiset ja laidoiltaan vaalean kalvoreunaiset.

Kukka on lisäteriötön ja noin 5-10 mm leveä. Terälehtiä on 5 ja ne ovat hennon vaaleanpunaiset ja suoniltaan tummemmanpunaiset tai toisinaan (erityisesti jalostetuilla karkulaisilla) valkoiset. Ne ovat kärkeä kohti hieman levenevät ja tylpähköt tai matalaan lanttopäiset. Pituutta niillä on noin 4,5-6 mm ja leveyttä 2-2,5 mm. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja 2. Hedelmä on kapean munamainen, noin 3,5-4,5 mm pitkä ja 2-2,5 mm paksu kota, joka on hiukan verhiötä pitempi. Kota avautuu päästään 4-liuskaisesti. Siemenet ovat jossain määrin kolmiomaisia, hieman uurteisia ja tummanruskeita tai mustia sekä läpimitaltaan noin 0,5 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.

Ketoraunikki on harvinainen muinais- tai uustulokas Suomessa. Muinaistulokkaana sen esiintymisalueen pohjoisraja kulkee Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa, Lisäksi lajista on uustulokaslöytöjä lähes kautta Suomen aina Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Osa uudemmista havainnoista on jalostettuja puutarhakarkulaisia. Kasvupaikkoina ovat pohjaltaan sulkeutumattomat kedot, pientareet, joutomaat, polut, tien- ja radanvarret, sorakuopat, pihat ja kaatopaikat. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on suppean esiintymisalueensa ja taantumisen tai esiintymisen voimakkaan pirstoutumisen vuoksi todettu vaarantuneeksi (VU). Uhanalaisuuteen vaikuttavina tekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa ketoraunikkia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ketoraunikin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on nimellä Gypsophila muralis.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto