Quercus robur – metsätammi

  • Quercus robur L. – metsätammi
  • Quercus L. – tammet
  • Fagaceae – pyökkikasvit

Metsätammi, Quercus robur, on paksurunkoinen, haarova ja vahvaoksainen lehtipuu, joka on yleensä noin 10-30 m korkea. Tiheässä kasvaessaan se voi olla suorarunkoinen ja pienilatvuksinen, mutta avoimemmalla kasvupaikalla yksilöt kasvattavat jämerän, sivulle tai yläviistoon suuntautuvan, pitkän ja usein mutkaisen oksiston sekä laajan, kupumaisen latvuston. Runko ja oksisto ovat ruskeat tai harmaanruskeat ja iän myötä syväuurteiset. Rungon läpimitta voi olla jopa 150 cm. Nuoremmatkin oksat ovat ruskeat tai harmaanruskeat ja vuosikasvaimet vihreäsävyiset sekä kaljut tai kaljuuntuvat. Metsätammi elää usein yli 500-vuotiaaksi ja kasvaa hyvin vielä yli 150-vuotiaanakin. Vastaavasti nuoruusvaihekin kestää pitkään. Avoimella, valoisalla paikalla yksilöt saavuttavat sukukypsyyden ja hedelmöivät noin 40-vuotiaina, mutta sulkeutuneessa metsässä vaiheen saavuttaminen voi kestää kaksinkertaisen vuosimäärän.

Silmut ovat kapeanpuikeahkot, monisuomuiset ja ruskeat. Suomut ovat leveät ja pyöreä- tai suippokärkiset, ja niiden reuna on karvainen. Lehdet ovat ruodilliset ja vuosiversoissa kierteisesti. Lehtiruoti on noin 3-10 mm pitkä ja kalju tai kaljuuntuva. Lehtilapa on paksuhko ja nahkeahko sekä lähinnä vastapuikea ja parihalkoinen. Laitaliuskat ovat matalahkot ja pyöreäkärkiset. Lapa on päältä tummanvihreä, alta lähinnä vaaleanvihreä, nuorena molemmin puolin hieman karvainen ja myöhemmin useimmiten kalju sekä tavallisesti noin 7-15 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 3,5-8 cm leveä.

Kukinta alkaa lehtien puhjettua. Kukinnot ovat tuulipölytteisiä norkkoja, joissa on pelkästään hedekukkia tai pelkästään emikukkia. Eminorkot sijaitsevat oksien kärkiosassa ja hedenorkot alempana oksissa mutta yksikotisesti samoissa puuyksilöissä. Hedenorkot ovat ryhminä, ja ne ovat monikukkaisia, riippuvia, hieman karvaisia sekä yleensä noin 40-50 mm pitkiä. Hedekukat ovat perättömät. Niissä on useimmiten 6 hyvin kapeaa, teräväkärkistä, läpikuultavaa ja 1,5-2 mm pitkää kehälehteä. Heteitä on säteittäisesti 6-12. Ne ovat 2-3 mm pitkät, ja soikean ponnen osuus pituudesta on noin 1 mm. Ponsien väri vaihtelee ajankohdan mukaan vihreästä keltaiseen ja lähes mustaan. Eminorkot ovat pystyjä, jäykkiä, yleensä noin 1-2 cm pitkiä ja kärjestään noin 2-4-kukkaisia.  Ne pitenevät kukinnan jälkeen. Emikukat ovat perättömät ja 2-3 mm pitkät. Niiden tyveä ympäröi useasta tiiviistä ja lomittaisesta suomurivistä koostuva kehto. Suomut ovat pyöreähkön ja leveän puikeat, vihreät tai ainakin osittain ruskeat tai punertavat, ja uloimmat niistä ovat noin 1 mm pitkät. Kehä on huomaamattoman pieni ja 4-6-lehtinen. Emin vartalo on paksu ja enintään noin 1 mm pitkä. Sen kärjessä on 3 noin 0,5 mm pitkää luottiliuskaa, joiden pyöreä kärki on punainen ja ulospäin kaartuva.

Hedelmä on maljamaisen kehdon tyvestä ympäröimä, kova pähkinä, jota kutsutaan tammenterhoksi. Se on lähes liereä, päistään hieman suippeneva ja pyöristyvä sekä pinnaltaan pitkittäisuurteinen. Se on aluksi vihreä ja lopulta ruskehtava sekä yleensä noin 20-30 mm pitkä ja noin 15 mm paksu. Terhon päässä säilyy pitkään kuivunut vartalo luotteineen. Kehto on suomupintainen, noin 10 mm pitkä ja noin 16-18 mm leveä. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuoliskosta noin kesäkuun puoliväliin.

Metsätammi on Suomessa alkuperäinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa, joissa se on villiytymätkin huomioiden yleinen. Tammimetsävyöhyke vain hipaisee lounaisinta ja eteläisintä Suomea. Varsinaisista tammimetsistä yli puolet sijaitsee Turun Ruissalossa, jossa niiden pinta-ala on yli 200 tai yli 300 hehtaaria tammimetsän laskutavasta riippuen. Muita edustavia tammistoja on mm. Naantalin Tamminiemessä, Paraisten Lenholmilla ja Inkoon Älgsjölandetissa eli Elisaaressa. Suomen itäisimmät tammistot kasvavat Porvoossa. Ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta tammi menestyy yhä pohjoisempana ja kykenee myös villiytymään puisto- ym. istutuksista lähimetsiin. Vakiintuneiden villiytymien pohjoisraja kulkee nykyisin Rauma-Tampere- Lappeenranta-linjalla. Kasviatlakseen ilmoitettujen havaintojen pohjoisreuna on Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Pari havaintoa on myös Oulun Pohjanmaan eliömaakunnasta. Useimmat Etelä-Suomea pohjoisemmat havainnot ovat taimivaiheisista tai hyvin nuorista yksilöistä, joiden selviytyminen on tulevien talvisäiden varassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtomaiset metsät ja niiden laiteet, joskus kangasmetsätkin sekä kallioalueiden reunamat. Villiytymät kasvavat metsien lisäksi myös mm. asutuksen lähialueilla, pientareilla ja joutomailla. Metsätammi on Varsinais-Suomen maakuntakasvi. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Jääkauden jälkeisellä lämpökaudella, noin 7 000 vuotta sitten, metsätammi kasvoi luontaisena jopa Oulun korkeudella saakka. Ilmaston taas viilentyessä tammimetsät joutuivat vetäytymään nykyiselle, kapealle kaistalleen. Metsätammi on hitaasti kasvava ja hyvin pitkäikäinen puulaji. Suomen tähän asti pitkäikäisin, tiedossa oleva tammi on kasvanut Piikkiössä. Sen sanotaan olleen jopa 600 vuotta vanha ja lähes 8 m ympärysmitaltaan (Sorbifolia 4/1998, Dendrologian seura). Puun kanto on edelleen olemassa. Pohjoismaiden vanhin metsätammi kasvaa Tanskassa. Sen iän arvioidaan olevan noin 1 800 vuotta. Hyvin vanhat tammet ovat yleensä onttoja, joten ikää ei voi määrittää vuosilustoista, vaan se on arvioitava lähinnä ympärysmitan perusteella. Ruotsin Smoolannissa kasvaa koko Euroopan paksuin metsätammi, jonka ympärysmitta on noin 14 m. (Carl-Adam ja Eeva Hæggström, Ålands flora, 2010, s. 132).

Metsätammi oli kovuutensa ja lujuutensa vuoksi tärkeä puulaivojen rakennusaine. Sen tieteellinen lajinimikin, robur, tarkoittaa kovuutta ja lujuutta. Tämän strategisen merkityksensä vuoksi tammet määrättiin Ruotsin valtakunnan alueella jo 1500-luvulla kruunun omaisuudeksi. Niitä ei saanut millään tavoin vahingoittaa. Sama käytäntö jatkuin myös Venäjän vallan aikana vuoteen 1886 saakka. Nykyäänkin tammi on arvossaan kovan ja ruskean puuaineksensa ansiosta. Sitä käytetään erityisesti huonekaluihin ja parketteihin. Järeän tammitukin kasvuaika on noin 150 vuotta, mutta se lyhenee ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Nyt perustettavista metsistä voidaan saada korjuukelpoista puuta jopa alle sadassa vuodessa. Metsätammi ei ole kovin kranttu kasvupohjansa suhteen. Sille kelpaa niin savikko kuin rehevä kangasmaastokin.

Tuulipölytteinen metsätammi ei tarvitse eläinperäistä apua lisääntymiseensä. Sen sijaan terhojen levittämisessä ei kovastakaan tuulesta ole mitään hyötyä. Apuun tarvitaan siipiä ja vikkeliä jalkoja. Tärkkelystä, rasvaa ja muita ravintoaineita sisältävät terhopähkinät ovat oivallisia ravintopakkauksia erityisesti oraville, närhille ja pähkinähakeille sekä myyrille ja hiirille. Ravintoa haaliessa ja varastoitaessa aina osa terhoista tippuu kuljetuksen aikana ja jää maastokätköihin. Näin ravinnon luovutuksen vastineeksi tammi saa uusia mahdollisia kasvupaikkoja. Ihmisravinnoksi terhot soveltuvat huonosti karvaan makunsa vuoksi. Niitä on ennen käytetty kahvinkorvikkeena ja sianrehuna. Metsätammen kuoriaineksessa on paljon parkkihappoa, ja sitä onkin entisenä aikana käytetty nahan parkitsemiseen ja mustan väriaineen tuottamiseen. Onpa kuorella ollut lääkinnällistäkin käyttöä mm. limakalvontulehduksiin.

Metsätammi on tärkeä puu myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Sitä hyödyntää noin 500 hyönteislajia, joista osa on siitä riippuvaisia. Vanhoihin tammiin muodostuu koloja ja onkaloita, joissa pesii useita lintulajeja. Tammella on myös runsaasti juurisieniä, joista tunnetuimpia ja tavoitelluimpia ovat tryffelit (Tuber), joita tavataan hyvin harvinaisena myös Etelä-Suomessa. Lisää monipuolista tammen historiaan, levinneisyyteen, ekologiaan ja käyttöön liittyvää tietoa löytyy mm. metsätammen Wikipedia-artikkelista.

Tammilajeja on hyvin paljon, ja valtaosa niistä kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla. Cataloque of Lifen (2025) mukaan lajeja on maailmanlaajuisesti peräti 472, minkä lisäksi on 202 risteymäpohjaista lajia. Ainakin jossain päin Eurooppaa alkuperäisenä kasvavia lajeja on Euro+Med Plantbasen (2025) mukaan 34 lajia. Metsätammen lisäksi Suomessa on käytetty jonkin verran istutuksissa pohjoisamerikkalaista punatammea, Q. rubra. Etelä-Suomessa siitä on tavattu harvakseen myös nuoria villiytymiä. Punatammen syysväri voi nuorilla puilla olla punainen, mutta vanhemmilla se on keltainen, oranssi tai ruskehtava. Metsätammen syysväri on yleensä keltainen. Lajien selvin tuntomerkkiero löytyy lehdistä, joiden liuskat ovat punatammella teräväkärkisen suipot. Lisäksi alapinnalla on karvatupsut lehtisuonien hangassa. Tanskaan ja eteläisimpään Ruotsiin sekä Norjaan yltää talvitammen, Q. petraea, esiintymisalue. Sen lehdet muistuttavat metsätammea. Talvitammen lehtilapa on kuitenkin kiilatyvinen, kun se metsätammella on pyöreähkö tai tylppä. Lisäksi talvitammen lehdet ovat alapinnalta tiheään tähtikarvaiset, ja lehtisuonet johtavat vain sivuliuskojen kärkiin. Metsätammella lehtien alapinta on enintään vähäkarvainen, ja suonet johtavat sekä liuskojen kärkiin että niiden väleihin.

Metsätammi kuuluu Suomen vähälukuiseen jalojen lehtipuiden ryhmään. Tätä nimitystä käytetään Suomen lisäksi lähinnä Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Jo Keski-Euroopassa vastaavien lajien määrä on niin suuri, ettei tällaisella nimityksellä ole enää merkitystä. Pohjoismaissa jaloja lehtipuita yhdistää niiden harvinaisuus luontaisilla kasvupaikoilla, jotka ovat yleensä lehtoja. Suomessa ryhmään kuuluvat metsätammen lisäksi metsävaahtera, Acer platanoides, lehtosaarni, Fraxinus excelsior, metsälehmus, Tilia cordata, vuorijalava, Ulmus glabra ja kynäjalava, U. laevis. Usein ryhmään luetaan myös pähkinäpensas, Corylus avellana, vaikka se ei varsinainen puulaji olekaan.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsätammen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Quercus robur - metsätammi on paksurunkoinen, haarova ja vahvaoksainen lehtipuu, joka on yleensä noin 10-30 m korkea. Tiheässä kasvaessaan se voi olla suorarunkoinen ja pienilatvuksinen, mutta avoimemmalla kasvupaikalla yksilöt kasvattavat jämerän, sivulle tai yläviistoon suuntautuvan, pitkän ja usein mutkaisen oksiston sekä laajan, kupumaisen latvuston. A, Finström, Bastö, koilliskulma, Ekudden, tammi- ja saarnivaltainen niemi, 10.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur – metsätammi on paksurunkoinen, haarova ja vahvaoksainen lehtipuu, joka on yleensä noin 10-30 m korkea. Tiheässä kasvaessaan se voi olla suorarunkoinen ja pienilatvuksinen, mutta avoimemmalla kasvupaikalla yksilöt kasvattavat jämerän, sivulle tai yläviistoon suuntautuvan, pitkän ja usein mutkaisen oksiston sekä laajan, kupumaisen latvuston. A, Finström, Bastö, koilliskulma, Ekudden, tammi- ja saarnivaltainen niemi, 10.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur - metsätammi on hitaasti kasvava ja hyvin pitkäikäinen puulaji. Suomen tähän asti pitkäikäisin, tiedossa oleva tammi on kasvanut Piikkiössä. Sen sanotaan olleen jopa 600 vuotta vanha. Pohjoismaiden vanhin metsätammi kasvaa Tanskassa. Sen iän arvioidaan olevan noin 1 800 vuotta. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsipää, Villholm, luonnonsuojelualue, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur – metsätammi on hitaasti kasvava ja hyvin pitkäikäinen puulaji. Suomen tähän asti pitkäikäisin, tiedossa oleva tammi on kasvanut Piikkiössä. Sen sanotaan olleen jopa 600 vuotta vanha. Pohjoismaiden vanhin metsätammi kasvaa Tanskassa. Sen iän arvioidaan olevan noin 1 800 vuotta. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsipää, Villholm, luonnonsuojelualue, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur - metsätammien ulkomuoto on usein yksilöllisen vaihteleva. Puulaivojen rakennuskautena tammistoista hävisivät salskeat ja suorarunkoiset puut lähes kokonaan. Latvansa ehkä hirven suuhun hukanneesta taimestakin voi kuitenkin vuosikymmenten ja vuosisatojen kuluessa kehittyä näyttävä puuyksilö, joka valtaa lopulta tavallistakin laajemman latvusalan itselleen. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsiosa, lounaislaita, kallioinen metsäalue lähellä Ramsjösundetin rantaa, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur – metsätammien ulkomuoto on usein yksilöllisen vaihteleva. Puulaivojen rakennuskautena tammistoista hävisivät salskeat ja suorarunkoiset puut lähes kokonaan. Latvansa ehkä hirven suuhun hukanneesta taimestakin voi kuitenkin vuosikymmenten ja vuosisatojen kuluessa kehittyä näyttävä puuyksilö, joka valtaa lopulta tavallistakin laajemman latvusalan itselleen. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsiosa, lounaislaita, kallioinen metsäalue lähellä Ramsjösundetin rantaa, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur - metsätammen runko ja oksisto ovat ruskeat tai harmaanruskeat. Rungon läpimitta voi olla jopa 150 cm. Edellä mainitun Piikkiön tammen kannon ympärysmitta on lähes 8 m. Ruotsin Smoolannissa kasvaa koko Euroopan paksuin metsätammi, jonka ympärysmitta on noin 14 m. Metsätammen tieteellinen lajinimi tarkoittaa kovuutta ja lujuutta. Juuri näiden ominaisuuksien vuoksi puu oli tärkeä laivojen rakennusaine. Nykyäänkin tammi on arvossaan kovan ja ruskean puuaineksensa ansiosta. Sitä käytetään erityisesti huonekaluihin ja parketteihin. Järeän tammitukin kasvuaika on noin 150 vuotta, mutta se lyhenee koko ajan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsiosa, lounaislaita, Ramsjösundetin rantakalliomäen laita, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur – metsätammen runko ja oksisto ovat ruskeat tai harmaanruskeat. Rungon läpimitta voi olla jopa 150 cm. Edellä mainitun Piikkiön tammen kannon ympärysmitta on lähes 8 m. Ruotsin Smoolannissa kasvaa koko Euroopan paksuin metsätammi, jonka ympärysmitta on noin 14 m. Metsätammen tieteellinen lajinimi tarkoittaa kovuutta ja lujuutta. Juuri näiden ominaisuuksien vuoksi puu oli tärkeä laivojen rakennusaine. Nykyäänkin tammi on arvossaan kovan ja ruskean puuaineksensa ansiosta. Sitä käytetään erityisesti huonekaluihin ja parketteihin. Järeän tammitukin kasvuaika on noin 150 vuotta, mutta se lyhenee koko ajan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsiosa, lounaislaita, Ramsjösundetin rantakalliomäen laita, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur - metsätammen kuori on vanhemmiten hyvin uurteinen. Kuoriaineksessa on paljon parkkihappoa, ja entisenä aikana nuorten puiden kuorta on käytetty nahan parkitsemiseen ja mustan väriaineen tuottamiseen. Onpa kuorella ollut lääkinnällistäkin käyttöä mm. limakalvontulehduksiin. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsiosa, lounaislaita, luonnonsuojelualue, luontopolun varsi, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur – metsätammen kuori on vanhemmiten hyvin uurteinen. Kuoriaineksessa on paljon parkkihappoa, ja entisenä aikana nuorten puiden kuorta on käytetty nahan parkitsemiseen ja mustan väriaineen tuottamiseen. Onpa kuorella ollut lääkinnällistäkin käyttöä mm. limakalvontulehduksiin. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsiosa, lounaislaita, luonnonsuojelualue, luontopolun varsi, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur - metsätammen silmut ovat kapeanpuikeahkot, monisuomuiset ja ruskeat. Suomut ovat leveät ja pyöreä- tai suippokärkiset, ja niiden reuna on karvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Sammontien laitemetsikkö Myllyojan länsipuolella, luontaisesti levinnyt, nuori puu, 14.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur – metsätammen silmut ovat kapeanpuikeahkot, monisuomuiset ja ruskeat. Suomut ovat leveät ja pyöreä- tai suippokärkiset, ja niiden reuna on karvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Sammontien laitemetsikkö Myllyojan länsipuolella, luontaisesti levinnyt, nuori puu, 14.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur - metsätammen kukinta alkaa lehtien puhjettua. Kukinnot ovat tuulipölytteisiä norkkoja, joissa on pelkästään hedekukkia tai pelkästään emikukkia. Eminorkot sijaitsevat oksien kärkiosassa ja hedenorkot alempana oksilla mutta yksikotisesti samoissa puuyksilöissä. Hedenorkot ovat ryhminä, ja ne ovat monikukkaisia, riippuvia sekä yleensä noin 40-50 mm pitkiä. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Kirkkokallio, kaakkoispää, jyrkästi nouseva rinne pystyn kallioseinämän tyvellä, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 26.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur – metsätammen kukinta alkaa lehtien puhjettua. Kukinnot ovat tuulipölytteisiä norkkoja, joissa on pelkästään hedekukkia tai pelkästään emikukkia. Eminorkot sijaitsevat oksien kärkiosassa ja hedenorkot alempana oksilla mutta yksikotisesti samoissa puuyksilöissä. Hedenorkot ovat ryhminä, ja ne ovat monikukkaisia, riippuvia sekä yleensä noin 40-50 mm pitkiä. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Kirkkokallio, kaakkoispää, jyrkästi nouseva rinne pystyn kallioseinämän tyvellä, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 26.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur - metsätammen hedekukat ovat perättömät. Niissä on useimmiten kuusi hyvin kapeaa, teräväkärkistä, läpikuultavaa ja 1,5-2 mm pitkää kehälehteä, jotka näkyvät kuvassa parhaiten ylälaidan vasemmanpuoleisessa kukassa. Heteitä on säteittäisesti 6-12. Ne ovat 2-3 mm pitkät, ja soikean ponnen osuus pituudesta on noin 1 mm. Ponsien väri vaihtelee ajankohdan mukaan vihreästä keltaiseen ja lähes mustaan. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Kirkkokallio, kaakkoispää, jyrkästi nouseva rinne pystyn kallioseinämän tyvellä, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 26.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur – metsätammen hedekukat ovat perättömät. Niissä on useimmiten kuusi hyvin kapeaa, teräväkärkistä, läpikuultavaa ja 1,5-2 mm pitkää kehälehteä, jotka näkyvät kuvassa parhaiten ylälaidan vasemmanpuoleisessa kukassa. Heteitä on säteittäisesti 6-12. Ne ovat 2-3 mm pitkät, ja soikean ponnen osuus pituudesta on noin 1 mm. Ponsien väri vaihtelee ajankohdan mukaan vihreästä keltaiseen ja lähes mustaan. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Kirkkokallio, kaakkoispää, jyrkästi nouseva rinne pystyn kallioseinämän tyvellä, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 26.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur - metsätammen eminorkot ovat pystyjä, jäykkiä ja yleensä noin 1-2 cm pitkiä. Niiden kärjessä on noin kahdesta neljään perätöntä ja 2-3 mm pitkää kukkaa. Niiden tyveä ympäröi useasta tiiviistä ja lomittaisesta suomurivistä koostuva kehto. Suomut ovat pyöreähkön ja leveän puikeat, vihreät tai ainakin osittain ruskeat tai punertavat, ja uloimmat niistä ovat noin 1 mm pitkät. Emin vartalo on paksu ja enintään noin 1 mm pitkä. Sen kärjessä on kolme noin 0,5 mm pitkää luottiliuskaa, joiden pyöreä kärki on punainen ja ulospäin kaartuva. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Kirkkokallio, kaakkoispää, jyrkästi nouseva rinne pystyn kallioseinämän tyvellä, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 26.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur – metsätammen eminorkot ovat pystyjä, jäykkiä ja yleensä noin 1-2 cm pitkiä. Niiden kärjessä on noin kahdesta neljään perätöntä ja 2-3 mm pitkää kukkaa. Niiden tyveä ympäröi useasta tiiviistä ja lomittaisesta suomurivistä koostuva kehto. Suomut ovat pyöreähkön ja leveän puikeat, vihreät tai ainakin osittain ruskeat tai punertavat, ja uloimmat niistä ovat noin 1 mm pitkät. Emin vartalo on paksu ja enintään noin 1 mm pitkä. Sen kärjessä on kolme noin 0,5 mm pitkää luottiliuskaa, joiden pyöreä kärki on punainen ja ulospäin kaartuva. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Kirkkokallio, kaakkoispää, jyrkästi nouseva rinne pystyn kallioseinämän tyvellä, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 26.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur - metsätammen eminorkko pitenee kukinnan jälkeen. Kehto kasvaa kokoa ja sulkee kehittyvän hedelmän aluksi sisäänsä. Kukan vartalo ja luotit säilyvät sen kärjessä. EH, Hämeenlinna, Sairio, Aulangonjärven eteläpuoli, Kihtersuolta Papinniittyyn vievän kevytväylän varsi Mummunmäen pohjoispuolella, laajan metsäalueen laide, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur – metsätammen eminorkko pitenee kukinnan jälkeen. Kehto kasvaa kokoa ja sulkee kehittyvän hedelmän aluksi sisäänsä. Kukan vartalo ja luotit säilyvät sen kärjessä. EH, Hämeenlinna, Sairio, Aulangonjärven eteläpuoli, Kihtersuolta Papinniittyyn vievän kevytväylän varsi Mummunmäen pohjoispuolella, laajan metsäalueen laide, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur - metsätammen hedelmä on kova pähkinä, jota kutsutaan tammenterhoksi. Tuulipölytteinen puu ei tarvitse eläinperäistä apua lisääntymiseensä. Sen sijaan terhojen levittämisessä ei kovastakaan tuulesta ole mitään hyötyä. Apuun tarvitaan siipiä ja vikkeliä jalkoja. Terhopähkinät ovat oivallisia ravintopakkauksia erityisesti oraville, närhille ja pähkinähakeille sekä myyrille ja hiirille. Ravintoa haaliessa ja varastoitaessa aina osa terhoista tippuu kuljetuksen aikana ja jää maastokätköihin. Näin ravinnon luovutuksen vastineeksi tammi saa uusia mahdollisia kasvupaikkoja. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, metsän laide ulkoilureitin varressa, lähellä Alajärveä ja sen uimaranta-aluetta, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 7.9.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur – metsätammen hedelmä on kova pähkinä, jota kutsutaan tammenterhoksi. Tuulipölytteinen puu ei tarvitse eläinperäistä apua lisääntymiseensä. Sen sijaan terhojen levittämisessä ei kovastakaan tuulesta ole mitään hyötyä. Apuun tarvitaan siipiä ja vikkeliä jalkoja. Terhopähkinät ovat oivallisia ravintopakkauksia erityisesti oraville, närhille ja pähkinähakeille sekä myyrille ja hiirille. Ravintoa haaliessa ja varastoitaessa aina osa terhoista tippuu kuljetuksen aikana ja jää maastokätköihin. Näin ravinnon luovutuksen vastineeksi tammi saa uusia mahdollisia kasvupaikkoja. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, metsän laide ulkoilureitin varressa, lähellä Alajärveä ja sen uimaranta-aluetta, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 7.9.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur - metsätammen terho on lähes liereä, päistään hieman suippeneva ja pyöristyvä sekä pinnaltaan pitkittäisuurteinen. Se on aluksi vihreä ja lopulta ruskehtava sekä yleensä noin 20-30 mm pitkä ja noin 15 mm paksu. Terhon päässä säilyy pitkään kuivunut vartalo luotteineen. Tyveä ympäröivä, maljamainen kehto on suomupintainen, noin 10 mm pitkä ja noin 16-18 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, metsän laide ulkoilureitin varressa, lähellä Alajärveä ja sen uimaranta-aluetta, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 7.9.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur – metsätammen terho on lähes liereä, päistään hieman suippeneva ja pyöristyvä sekä pinnaltaan pitkittäisuurteinen. Se on aluksi vihreä ja lopulta ruskehtava sekä yleensä noin 20-30 mm pitkä ja noin 15 mm paksu. Terhon päässä säilyy pitkään kuivunut vartalo luotteineen. Tyveä ympäröivä, maljamainen kehto on suomupintainen, noin 10 mm pitkä ja noin 16-18 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, metsän laide ulkoilureitin varressa, lähellä Alajärveä ja sen uimaranta-aluetta, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 7.9.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur - metsätammen lehdet ovat ruodilliset ja vuosiversoissa kierteisesti. Lehtiruoti on noin 3-10 mm pitkä. Lehtilapa on paksuhko ja nahkeahko sekä lähinnä vastapuikea ja parihalkoinen. Laitaliuskat ovat matalahkot ja pyöreäkärkiset. Lapa on päältä tummanvihreä, tavallisesti noin 7-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-8 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, metsän laide ulkoilureitin varressa, lähellä Alajärveä ja sen uimaranta-aluetta, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 7.9.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur – metsätammen lehdet ovat ruodilliset ja vuosiversoissa kierteisesti. Lehtiruoti on noin 3-10 mm pitkä. Lehtilapa on paksuhko ja nahkeahko sekä lähinnä vastapuikea ja parihalkoinen. Laitaliuskat ovat matalahkot ja pyöreäkärkiset. Lapa on päältä tummanvihreä, tavallisesti noin 7-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-8 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, metsän laide ulkoilureitin varressa, lähellä Alajärveä ja sen uimaranta-aluetta, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 7.9.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur - metsätammen lehtilapa on alta lähinnä vaaleanvihreä, nuorena molemmin puolin hieman karvainen ja myöhemmin useimmiten kalju. Puuta hyödyntää noin 500 hyönteislajia, joista osa on siitä riippuvaisia. Kuvassa on aterioimassa härkäpään (vanha nimi härkäpääkehrääjä), Phalera bucephala, toukkapesue. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsipää, Villholm, luonnonsuojelualueen pohjoislaita, luontopolun varsi, 19.7.2016. Perhostoukkamäärityksen ovat tehneet kuvasta Jyrki Suomi ja Timo Kämäräinen. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur – metsätammen lehtilapa on alta lähinnä vaaleanvihreä, nuorena molemmin puolin hieman karvainen ja myöhemmin useimmiten kalju. Puuta hyödyntää noin 500 hyönteislajia, joista osa on siitä riippuvaisia. Kuvassa on aterioimassa härkäpään (vanha nimi härkäpääkehrääjä), Phalera bucephala, toukkapesue. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsipää, Villholm, luonnonsuojelualueen pohjoislaita, luontopolun varsi, 19.7.2016. Perhostoukkamäärityksen ovat tehneet kuvasta Jyrki Suomi ja Timo Kämäräinen. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur - metsätammi kasvoi luontaisena jopa Oulun korkeudella saakka jääkauden jälkeisellä lämpökaudella, noin 7 000 vuotta sitten. Ilmaston taas viilentyessä tammimetsät joutuivat vetäytymään nykyiselle, kapealle kaistalleen, jossa tammimetsävyöhyke vain hipaisee lounaisinta ja eteläisintä Suomea. Nyt ilmaston lämmetessä tammi on aloittanut uuden hivuttautumisen kohti pohjoista. Leviämisen lähteinä toimivat istutetut puuyksilöt. Nuoret tammet on helpointa erottaa maastossa talviaikaan, koska ne eivät osaa vielä tiputtaa lehtiään syksyllä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Sammontien päästä lähtevän kevytväylän varrella olevan mäntykankaan laide, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 13.2.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur – metsätammi kasvoi luontaisena jopa Oulun korkeudella saakka jääkauden jälkeisellä lämpökaudella, noin 7 000 vuotta sitten. Ilmaston taas viilentyessä tammimetsät joutuivat vetäytymään nykyiselle, kapealle kaistalleen, jossa tammimetsävyöhyke vain hipaisee lounaisinta ja eteläisintä Suomea. Nyt ilmaston lämmetessä tammi on aloittanut uuden hivuttautumisen kohti pohjoista. Leviämisen lähteinä toimivat istutetut puuyksilöt. Nuoret tammet on helpointa erottaa maastossa talviaikaan, koska ne eivät osaa vielä tiputtaa lehtiään syksyllä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Sammontien päästä lähtevän kevytväylän varrella olevan mäntykankaan laide, luontaisesti levinnyt puuyksilö, 13.2.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Quercus robur - metsätammi on Suomessa alkuperäinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa, joissa se on villiytymätkin huomioiden yleinen. Vakiintuneiden villiytymien pohjoisraja kulkee nykyisin Rauma-Tampere- Lappeenranta-linjalla. Kasviatlakseen ilmoitettujen havaintojen pohjoisreuna on Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Pari havaintoa on myös Oulun Pohjanmaan eliömaakunnasta. Useimmat Etelä-Suomea pohjoisemmat havainnot ovat taimivaiheisista tai hyvin nuorista yksilöistä, joiden selviytyminen on tulevien talvisäiden varassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtomaiset metsät ja niiden laiteet, joskus kangasmetsätkin sekä kallioalueiden reunamat. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Älgsjö (Elisaari), saaren länsiosa, lounaislaita, luonnonsuojelualue, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Quercus robur – metsätammi on Suomessa alkuperäinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa, joissa se on villiytymätkin huomioiden yleinen. Vakiintuneiden villiytymien pohjoisraja kulkee nykyisin Rauma-Tampere- Lappeenranta-linjalla. Kasviatlakseen ilmoitettujen havaintojen pohjoisreuna on Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Pari havaintoa on myös Oulun Pohjanmaan eliömaakunnasta. Useimmat Etelä-Suomea pohjoisemmat havainnot ovat taimivaiheisista tai hyvin nuorista yksilöistä, joiden selviytyminen on tulevien talvisäiden varassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtomaiset metsät ja niiden laiteet, joskus kangasmetsätkin sekä kallioalueiden reunamat. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Älgsjö (Elisaari), saaren länsiosa, lounaislaita, luonnonsuojelualue, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto