• Rhamnus cathartica L. – orapaatsama
• Rhamnus L. – ristipaatsamat
• Rhamnaceae – paatsamakasvit

Orapaatsama, Rhamnus cathartica, on yleensä noin 2-5 m korkea pieni puu tai pensas. Runko ja päähaarat ovat harmaat, ruskehtavanharmaat tai tummanharmaat ja nuorempana sileähköt sekä myöhemmin uurteiset ja liuskoina hilseilevät. Haarat ovat varrella ja oksissa usein lähes tai aivan vastakkaiset. Nuoremmat haarat ja niiden pääoksat ovat puna- tai harmaanruskeat ja kiiltävähköt. Vuosiversot ovat tanakoita, harmahtavia tai punaruskeita ja aluksi karvaisia sekä myöhemmin kaljuuntuvia. Niistä pitkäversot ovat sileähköt ja usein piikkipäiset. Lajille ominaiset, kukintavaiheessa vain noin 0,5-2 cm pitkät lyhytversot ovat tiheistä poikittaisharjanteista johtuen epätasaiset.

Silmut ovat kapean munamaiset, suippokärkiset ja ajankohdasta riippuen noin 2-5 mm pitkät. Niitä suojaa muutama lomittainen, ripsireunainen ja lopulta ruskea silmusuomu. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja pitkäversoissa lähes tai aivan vastakkain. Lyhytversoissa lehdet ovat tiheänä vastakkaisten lehtien ryhmänä. Lehtiruoti on yleensä noin 10-20 mm pitkä ja lyhytkarvainen. Lehtien korvakkeet ovat äimämäisen kapeat ja teräväkärkiset, noin 2-4 mm pitkät, tyveltään enintään 0,5 mm leveät sekä pian ruskistuvat ja varisevat. Lehtilapa on sulkasuoninen, ja kärkeä kohti kaareutuvia suonipareja on 2-4. Lapa on ehyt, lähinnä soikea tai puikea, lyhyen tai pitemmän suippokärkinen ja leveän kiila-, pyöreä- tai tylppätyvinen. Lehtilaita on tiheästi pienen nystyhampainen ja litteä. Nystyt ovat usein ruskeat ja silloin paremmin erottuvat. Lapa on yläpuolelta heleänvihreä ja useimmiten kalju tai niukasti hyvin lyhytkarvainen sekä alapuolelta vaaleanvihreä, hieman korkosuoninen ja kaljuhko tai suonia myöten lyhytkarvainen. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä.

Kukat ovat yksineuvoiset mutta sijaitsevat kuitenkin yksikotisesti samoissa yksilöissä. Ne ovat lyhytversojen lehtihangoissa muutaman kukan sarjamaisina viuhkoina. Koska lyhytversot ovat yleensä vastakkain ja lehdet niissä tiheästi, kukintokokonaisuudesta tulee tavallisesti lähes pallomaisen tiivis. Kukkaperä on liereä, kalju ja yleensä noin 5-10 mm pitkä. Kukkapohjus on kartiomainen, vihreä, kalju ja noin 1,3-1,8 mm pitkä sekä yläosastaan hieman pituuttaan kapeampi. Kukan näkyvimmän osan muodostavat 4 verholehtiä, joiden kaartuessa ristikkäisesti ulospäin kukka on tavallisesti noin 5-6 mm läpimitaltaan. Verholehdet ovat kellanvihreät, kapean ja hieman pyöristyväsivuisen kolmiomaiset ja kaljut sekä noin 2,5-3 mm pitkät ja tyveltään noin 1-1,2 mm leveät.

Terälehtiä on 4, ja ne sijaitsevat pystyssä verholehtien välissä ollen niitä paljon pienempiä. Terälehdet ovat punaruskeat, lähinnä kapean kolmiomaiset tai kapeanpuikeat, noin 1,5-2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5 mm leveät. Toisinaan joistakin kukista terälehdet näyttävät puuttuvan kokonaan. Heteitä on 4, ja ne ovat tiiviisti terälehtien kohdalla. Niiden palhot ovat lyhyet ja kiinnittyneet kukkapohjuksen reunoihin. Soikeat ponnet ovat vaaleankeltaiset. Emiö on maljamaisen kukkapohjuksen pohjalla. Sikiäin on pallomainen, ja sen kärjessä on 3-4 vartalon tiivis kokonaisuus, joka on noin 1 mm pitkä. Vartaloiden kärjessä oleva luotti on hyvin pieni. Hedekukissa emit ja emikukissa heteet jäävät kehitykseltään keskeneräisiksi. Hedelmä on sikiäimestä paisuva, 3-4-siemeninen luumarja, joka on pallomainen, aluksi vihreä ja kypsänä kiiltävän musta sekä tavallisesti noin 6-8 mm läpimitaltaan. Siemenet ovat soikeahkot, noin 3-5 mm pitkät ja noin 1,5-2,5 mm leveät. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Orapaatsama on Suomessa alkuperäinen, ja se on kohtalaisen yleinen Ahvenanmaalla sekä harvinaisehko Varsinais-Suomen eliömaakunnassa. Sitä käytettiin varsinkin aikaisemmin jossain määrin myös koristekasvina, ja lajista on joitakin viljelyjäänne- tai karkulaishavaintoja eteläisestä Suomesta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtoniityt, valoisat metsänreunat, lehtoiset kallioalueet ja rantakalliot sekä luodot. Orapaatsama on kalkinsuosija. Se kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Orapaatsama kasvaa pensaana tai pienenä puuna, jonka runko on harvoin 20 cm paksumpi. Kookkaimmat vanhat yksilöt ovat usein puistopuita, joiden runko on rosoinen ja ryhmyinen. Suomen paksuin orapihlaja kasvanee Turun Asemapuistossa. Sen runko oli 2020 mittauksessa ympärysmitaltaan 150 cm, jolloin halkaisija oli lähes 50 cm. Korkeutta puulla oli 6 m. Orapaatsaman kuori ja marjat ovat myrkyllisiä, mutta linnut voivat syödä marjoja ja samalla levittävät lajia uusille kasvupaikoille. Lintujen ansiosta orapaatsama on löytänyt kasvupaikan jopa monilta lounaissaariston pieniltä kallioluodoilta. Menneinä aikoina 1700-luvulla orapaatsamaa on ilmeisesti myös viljelty hyötykasvina. Hyötykäyttöön viittaa myös tieteellinen lajinimi cathartica, joka tarkoittaa ulostuttavaa ja puhdistavaa. Kuoresta ja marjoista osattiin myrkyllisyydestä huolimatta valmistaa ulostuslääkettä. Niistä saatiin myös keltaista ja vihreää väriainetta lankojen ja kankaiden värjäykseen. Orapaatsaman puuaines on kovaa, ja sitä on jossain määrin käytetty sorvauksissa ja muissa pienimuotoisemmissa puusepäntöissä.

Maailmanlaajuisesti suvun lajeja on Catalogue of Lifen (2026) mukaan 125, minkä lisäksi on 10 risteymäpohjaista taksonia. Euroopassa niitä on Euro+Med Plantbasen (2026) mukaan varmuudella 30, joista valtaosa on esiintymiseltään hyvin pienialaisia. Vain muutama laji kattaa laajemman osan Eurooppaa. Kokonaislukuun eivät sisälly ns. kysymysmerkkilajit eivätkä sivuston kattamat Välimeren eteläpuolen, Kanariansaarten ja Madeiran lajit. Suomessa ja edellä mainituissa muissa Pohjoismaissa kasvaa vain yksi muu paatsamakasvien heimon laji, korpipaatsama, Frangula alnus. Sen luontainen kasvualue kattaa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta koko Suomen. Sen haarat ovat varrella ja oksissa kierteisesti, ja ne ovat piikittömät. Myös lehdet ovat pääosin kierteisesti, ja ne ovat ehytlaitaiset. Kukat ovat kaksineuvoisia, verho- ja terälehdiltään lähes tai aivan valkoisia ja verhiöltään sekä teriöltään 5-lehtisiä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle orapaatsaman esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Rhamnus cathartica – orapaatsaman vanhat, puumaiset yksilöt ovat usein monirunkoisia ja -haaraisia. Niiden kuori on uurteinen ja liuskoina hilseilevä. Kuvan yksilön haarat ovat paksuimmillaan noin 20 cm läpimitaltaan. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren lounaispää, Södernäbben, 6″ tykkipatterin kasarmialueen lähistöllä oleva niittypohjainen metsikkö, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman nuoremmat haarat ja niiden pääoksat ovat puna- tai harmaanruskeat ja kiiltävähköt. Niissä on usein runsaahkosti kuolleita ja pinnaltaan rypyliäisiä lyhytversoja. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman haarat ja oksat ovat usein lähes tai aivan vastakkaiset. Vuosiversot ovat tanakat, harmahtavat tai punaruskeat. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman kukinnot ovat lyhytversojen lehtihangoissa. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman kukat ovat yksineuvoiset mutta sijaitsevat kuitenkin yksikotisesti samoissa yksilöissä. Hedekukissa emit ja emikukissa heteet jäävät kehitykseltään keskeneräisiksi. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman kukat ovat muutaman kukan sarjamaisina viuhkoina lehtihangoissa. Koska kukintavaiheessa vain noin 0,5-2 cm pitkät lyhytversot ovat yleensä vastakkain ja lehdet niissä tiheästi, kukintokokonaisuudesta tulee tavallisesti lähes pallomaisen tiivis. Kukkaperä on liereä, kalju ja yleensä noin 5-10 mm pitkä. Kukkapohjus on kartiomainen, vihreä, kalju ja noin 1,3-1,8 mm pitkä sekä yläosastaan hieman pituuttaan kapeampi. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman kukan näkyvimmän osan muodostavat neljä verholehtiä, joiden kaartuessa ristikkäisesti ulospäin kukka on tavallisesti noin 5-6 mm läpimitaltaan. Verholehdet ovat kellanvihreät, kapean ja hieman pyöristyväsivuisen kolmiomaiset ja kaljut sekä noin 2,5-3 mm pitkät ja tyveltään noin 1-1,2 mm leveät. Myös terälehtiä on neljä, ja ne sijaitsevat pystyssä verholehtien välissä ollen niitä paljon pienempiä. Terälehdet ovat punaruskeat, lähinnä kapean kolmiomaiset tai kapeanpuikeat, noin 1,5-2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5 mm leveät. Kuten kuvasta on nähtävissä, toisinaan joistakin kukista terälehdet näyttävät puuttuvan kokonaan. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman kukassa on neljä hedettä, ja ne ovat tiiviisti terälehtien kohdalla. Niiden palhot ovat lyhyet ja kiinnittyneet kukkapohjuksen reunoihin. Soikeat ponnet ovat vaaleankeltaiset. Hedekukissa kehittymätön emiö jää näkymättömiin maljamaiseen kukkapohjukseen. Emikukissa (nuolet) kolme- tai neljävartaloinen emi nousee näkyville, ja vartaloiden kärjessä voi juuri ja juuri erottaa pikkuruisen, keltaisen luotin. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman hedelmä on sikiäimestä paisuva, kolmi- tai nelisiemeninen luumarja, joka on pallomainen, aluksi vihreä ja kypsänä kiiltävän musta sekä tavallisesti noin 6-8 mm läpimitaltaan. Ruotsi, Gtl, Gotlanti, pohjoispää, Fårön saari, Fårösundista tulevalta maantieltä Lauterhorniin haarautuvan tien varsi vajaa 0,5 km risteyksestä, 1.7.2007. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman pitkäversot ovat yleensä piikkipäiset ja sileähköt toisin kuin lyhytversot. Silmut ovat kapean munamaiset, suippokärkiset ja ajankohdasta riippuen noin 2-5 mm pitkät. Niitä suojaa muutama lomittainen ja lopulta ruskea silmusuomu. Lehdet ovat ruodilliset ja lähes tai aivan vastakkain. Lehtiruoti on yleensä noin 10-20 mm pitkä ja lyhytkarvainen. Lehtilapa on yläpuolelta heleänvihreä ja useimmiten kalju sekä täysikasvuisena tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 13.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman lehtilapa on sulkasuoninen, ja kärkeä kohti kaareutuvia suonipareja on kahdesta neljään. Lapa on ehyt, lähinnä soikea tai puikea, lyhyen tai pitemmän suippokärkinen ja leveän kiila-, pyöreä- tai tylppätyvinen. Lehtilaita on tiheästi pienen nystyhampainen ja litteä. Lapa on alapuolelta vaaleanvihreä, hieman korkosuoninen ja kaljuhko tai suonia myöten lyhytkarvainen. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 13.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsaman lehtilaidan nystyt ovat varsinkin lyhytversoissa usein ruskeat ja sen vuoksi hyvin erottuvat. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rhamnus cathartica – orapaatsama on Suomessa alkuperäinen, ja se on kohtalaisen yleinen Ahvenanmaalla sekä harvinaisehko Varsinais-Suomen eliömaakunnassa. Sitä käytettiin varsinkin aikaisemmin jossain määrin myös koristekasvina, ja lajista on joitakin viljelyjäänne- tai karkulaishavaintoja eteläisestä Suomesta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtoniityt, valoisat metsänreunat, lehtoiset kallioalueet ja rantakalliot sekä luodot. Orapaatsama on kalkinsuosija. A, Lemland, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläkärjen rantakalliot, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto