- Rhodiola rosea L. – (pohjan)ruusujuuri
- Rhodiola L. – ruusujuuret
- Crassulaceae – maksaruohokasvit
Ruusujuuri, yksilöidymmältä nimeltään pohjanruusujuuri, Rhodiola rosea, on monivuotinen, pysty, tanakka ja lähtökohtaisesti kaksikotinen ruoho ja mehikasvi, joka on tavallisesti noin 10-35 cm korkea. Juurakko on paksu, haarova ja monivartisia kasvustoja muodostava. Se on halkaistuna ruusuntuoksuinen, ja tuoksu on vaikuttanut myös suomalaiseen ja tieteelliseen nimistöön. Varret ovat kasvin kokoon nähden paksut, liereät, vaaleanvihreät ja kaljut.
Lehdet ovat ruodittomat, ja ne ovat varrella tiheästi sekä kierteisesti ja tiheimmillään lähes kiehkuramaisesti. Ne pienenevät tyveä kohti ja ovat alimpana puikeahkot, suomumaiset, ruskehtavat ja noin 4-7 mm pitkät. Varren alaosan lehdet ovat yleensä pyöreähkönpuikeat, leveätyviset, ehytlaitaiset tai harvaan matalahampaiset ja useimmiten noin 5-10 mm pitkät sekä noin 5-7 mm leveät. Varren yläosan lehdet ovat soikeahkon pitkulaiset tai hieman kapean vastapuikeat, leveätyviset, lyhyen suippo- tai tylppäkärkiset sekä kärkiosastaan matala- ja tylppähampaiset. Ne ovat tavallisesti noin 10-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveät. Lehdet ovat tyven suomumaisia lehtiä lukuun ottamatta litteät, möyheät, kaljut ja molemmin puolin vihreähköt tai sinihärmäisyydestä johtuen sinivihreät.
Kukinto on varren kärjessä oleva, kupera tai puolipallomainen, tiheähaarainen ja kalju viuhko, joka on yleensä noin 25-40 mm leveä. Kukat ovat useimmiten kaksikotisesti yksineuvoisia, mutta toisinaan esimerkiksi hedekukinnon joukossa voi olla joitakin emikukkia ja päinvastoin. Vielä harvemmin jotkin kukat voivat olla kaksineuvoisiakin. Kukkaperä on useimmiten noin 2-7 mm pitkä. Verhiö on 4-lehtinen. Verholehdet ovat lähes tasasoukat, suippo- tai tylpähkökärkiset, sisäpuolelta enimmäkseen vaaleankeltaiset ja ulkopuolelta kellanvihertävät sekä noin 2-2,5 mm pitkät ja noin 0,4-0,7 mm leveät.
Teriössä on 4 terälehteä ristikkäisesti verholehtien välissä, ja se on vaaleahkonkeltainen sekä tavallisesti noin 8-10 mm läpimitaltaan. Emikukat ovat keskimäärin hedekukkia pienemmät. Terälehdet ovat tasasoukat, tylppäkärkiset ja koverat sekä yleensä noin 3-4 mm pitkät ja noin 0,7-1 mm leveät. Heteitä on 8, ja ne ovat noin 3-4 mm pitkät. Palhot ovat vaaleankeltaiset, ja ponnet ovat pyöreähköt tai hieman pitkulaiset sekä aluksi punertavankeltaiset ja myöhemmin ruskeat. Heteiden tyvellä on 4 tummankeltaisina näkyvää mesiäisliuskaa. Emilehdet sikiäimineen ovat kehänpäälliset ja useimmiten 4-lukuiset. Ne ovat aluksi yhdessä pyöreämuotoisen kartiomaisena ja noin 2 mm korkeana kupuna sekä myöhemmin osiinsa jakautuneina. Emien vartalo luotteineen on noin 0,5 mm pitkä. Luotti on hyvin pieni ja nuppimainen. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Emilehdistä kehittyvä hedelmistö on yleensä 4 tuppilon muodostama, tiivis ryhmä, joka on aluksi kellertävä, sitten punertuva ja lopulta ruskeasävyinen sekä kalju. Tuppilot ovat yleensä noin 6-8 mm pitkiä ja noin 1,5-2 mm leveitä. Niiden kärjet kaartuvat ulospäin, ja kokonaispituudesta noin 1-1,5 mm muodostuu kuivuneesta emin vartalosta luotteineen. Tuppilokokonaisuus jää toisinaan vajaaksi, kun kaikkien sikiäimien siemenaiheet eivät hedelmöity. Hedekukissa emiöt jäävät surkastuneiksi, ja vastaavasti emikukissa heteet jäävät lyhyiksi eivätkä tuota pölytyskelpoista siitepölyä. Yksittäinen tuppilo muodostuu, kun emilehti kasvaa reunoistaan yhteen. Tuppilon kuivuessa sen seinämät kutistuvat, jolloin se repeää auki yhteenkasvanutta vatsasaumaa pitkin. Sen sisällä on joukko pitkulaisia, kiiltävän punaruskeita, pitkittäisuurteisia ja noin 1,5 mm pitkiä siemeniä.
Ruusujuuri on Suomessa alkuperäinen ja sopivilla kasvupaikoilla yleisehkö Enontekiön Lapin eliömaakunnassa sekä harvinainen tai hyvin harvinainen Inarin Lapin, Kittilän Lapin ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnissa. Viimeksi mainitussa eliömaakunnassa on jääkauden jälkeinen, niukka reliktiesiintymä Pudasjärvellä. Ruusujuurta myös viljellään ja käytetään koristekasvina. Sen myötä siitä on tavattu karkulaisesiintymiä asutuksen lähialueilta joistakin muistakin eliömaakunnista aina eteläisintä Suomea myöten. Luontaisina kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturiseutujen lumenviipymäalueet, tihkuiset pahtaseinämät hyllyineen, kallionraot sekä soraiset puron- ja joenvarret. Muissa Pohjoismaissa ruusujuuri kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Tanskan Färsaarilla ja Norjan Huippuvuorilla.
(Pohjan)ruusujuuri on juurakkonsa puolesta vanha rohdoskasvi, jota on käytetty myös hajusteisiin. Sen viljely onnistuu pelloilla koko maassa, ja sitä viljellään luontaistuote- ja ravintolisäkäyttöön sekä kosmetiikkateollisuuden raaka-aineeksi. Juurta kaupataan myös pohjolan ginsengjuurena, jonka sanotaan tuovan vireyttä sukupuolielämään.
Ruusujuuri on sukunsa ainoa luonnonvarainen kasvi Pohjoismaissa. Se on jo kauan sitten erotettu maksaruohojen Sedum-suvusta. Nykytutkimuksen valossa maksaruohojen kantasuku on edelleen pilkottu useampiin sukuihin. Keltakukkainen ruusujuuri muistuttaa jossain määrin nykyisin Phedimus-sukuun kuuluvia aasianmaksaruohoja, siperianmaksaruohoa, P. aizoon, mongolianmaksaruohoa, P. hybridus ja kamtsatkanmaksaruohoa, P. kamtschaticus. Näitä tavataan Suomessa vain viljeltyinä koristekasveina, viljelyjäänteinä tai -karkulaisina, eivätkä ne kohtaa ruusujuuren luontaisia kasvupaikkoja. Etelämpänä Suomessa, jossa ruusujuurikin voi olla viljelykarkulainen, varmimmat erot löytyvät lähemmällä tarkastelulla. Toisin kuin ruusujuurella, aasianmaksaruohoilla teriö ja verhiö ovat useimmiten viisilukuiset. Niiden kukat ovat kaksineuvoiset, ja kukinnot ovat yleensä leveämpinä ja lehtien ympäröiminä viuhkoina.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (pohjan)ruusujuuren esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rhodiola rosea – (pohjan)ruusujuuri on monivuotinen, pysty, lähtökohtaisesti kaksikotinen ruoho ja mehikasvi, jonka juurakko on paksu, haarova ja monivartisia kasvustoja muodostava. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Pikku-Mallan koillispuolen jyrkän rinne- ja pahtaketjun pohjoisosa Siilaskosken tasalla, kallioseinämän jyrkkä tyvihylly, noin 640 m mpy, 5.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rhodiola rosea – (pohjan)ruusujuuri on tavallisesti noin 10-35 cm korkea. Kukinto on varren kärjessä oleva, kupera tai puolipallomainen ja tiheähaarainen viuhko, joka on yleensä noin 25-40 mm leveä. Varret ovat kasvin kokoon nähden paksut, liereät, vaaleanvihreät ja kaljut. Varren tyvellä on puikeahkoja, suomumaisia, ruskehtavia ja noin 4-7 mm pitkiä lehtiä, jotka näkyvät parhaiten kuvan keskimmäisessä kukkavarressa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valu- ja tihkuvesien kostuttama avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620-630 m mpy, 5.7.2018. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rhodiola rosea – (pohjan)ruusujuuren kukintoviuhkon haarova rakenne näkyy parhaiten sivusta katsottuna. Rakenteessa uloimpana oleva kukkaperä on useimmiten noin 2-7 mm pitkä. Kukkien terä- ja verholehdet ovat ulkonäöltään hyvin samankaltaiset ja eroavat toisistaan selkeimmin pituudeltaan. Lisäksi verholehtien ulkosivu on kellanvihreä. Koko kukinto on kalju. 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rhodiola rosea – (pohjan)ruusujuuriyksilön kukat ovat useimmiten yksineuvoisia. Teriössä on neljä terälehteä ristikkäisesti verholehtien välissä, ja se on vaaleahkonkeltainen sekä tavallisesti noin 8-10 mm läpimitaltaan. Emikukat ovat keskimäärin hedekukkia pienemmät. Terälehdet ovat tasasoukat, tylppäkärkiset ja koverat sekä yleensä noin 3-4 mm pitkät ja noin 0,7-1 mm leveät. Verholehdet ovat lähes tasasoukat, suippo- tai tylpähkökärkiset ja sisäpuolelta enimmäkseen vaaleankeltaiset sekä noin 2-2,5 mm pitkät ja noin 0,4-0,7 mm leveät. 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rhodiola rosea – (pohjan)ruusujuuren kukassa on kahdeksan hedettä, ja ne ovat noin 3-4 mm pitkät. Palhot ovat vaaleankeltaiset, ja ponnet ovat pyöreähköt tai hieman pitkulaiset sekä aluksi punertavankeltaiset ja myöhemmin ruskeat. Heteiden tyvellä on neljä tummankeltaisina näkyvää mesiäisliuskaa. Emilehdet sikiäimineen ovat kehänpäälliset ja useimmiten nelilukuiset. Ne ovat aluksi yhdessä pyöreämuotoisen kartiomaisena ja noin 2 mm korkeana kupuna sekä myöhemmin osiinsa jakautuneina. Emien vartalo luotteineen on noin 0,5 mm pitkä. Luotti on hyvin pieni ja nuppimainen. Hedekukinnoissa (kuvassa) emiöt jäävät surkastuneiksi, ja vastaavasti emikukinnoissa heteet jäävät lyhyiksi ja toimimattomiksi. Toisinaan kuitenkin esimerkiksi hedekukinnoissa voi joukossa olla joitakin emikukkia (punainen nuoli) ja päinvastoin. Vielä harvemmin jotkin kukat voivat olla kaksineuvoisiakin. 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rhodiola rosea – (pohjan)ruusujuuren kuvassa olevan kukinnon lähes säännöllisen nelilukuisista ja punasävyisistä tuppiloryhmistä päätellen pölytys on onnistunut täydellisesti. Ruusujuurenkaan osalta rakenteelliset lukumäärät eivät aina ole ehdottomia. Siinä missä poikkeuksien sanotaan vahvistavan sääntöä, ne usein myös piristävät kuvaajan mieltä. Oheisessa kuvassa aivan kukinnon keskellä olevasta emikukasta onkin putkahtanut neljän sijaan viisi tuppiloa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven pohjoispäähän laskevan puron isojen kivien peittämä purouoma ja laiteet, noin 700 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rhodiola rosea – (pohjan)ruusujuuren oheisen kuvan hedelmätilanne on kovasti toisennäköinen kuin edellisessä kuvassa, vaikka kasvupaikka on sama. Muutaman normaalinnäköisen tuppilon ja hyödyttöminä kuihtuneiden kukkien lisäksi kukintoon on putkahdellut minikokoisten kukkakaalien näköisiä pallukoita. Ne saa aikaan ruusujuureen erikoistunut, alle 0,2 mm pitkä äkämäpunkki, Aceria rhodiolae, joka imee nesteitä kukintoaiheista. Punkin erittämät yhdisteet sekoittavat kasvin normaalia solunjakautumista niin, että lopputuloksena kukasta muodostuukin kuvankaltainen, epämuodostunut äkämä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven pohjoispäähän laskevan puron isojen kivien peittämä purouoma ja laiteet, noin 700 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rhodiola rosea – (pohjan)ruusujuuren kukan normaalisti kehittyneet tuppilot ovat yleensä noin 6-8 mm pitkiä ja noin 1,5-2 mm leveitä. Niiden kärjet kaartuvat ulospäin, ja kokonaispituudesta noin 1-1,5 mm muodostuu kuivuneesta emin vartalosta luotteineen. Yksittäinen tuppilo syntyy, kun emilehti kasvaa reunoistaan yhteen. Tuppilon kuivuessa sen seinämät kutistuvat, jolloin se repeää auki yhteenkasvanutta vatsasaumaa pitkin. Tuulten ravistelu saa tuppilon sisällä olevat, pitkulaiset, punaruskeat ja noin 1,5 mm pitkät siemenet sinkoilemaan ympäristöön. 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rhodiola rosea – (pohjan)ruusujuuri on Suomessa alkuperäinen ja sopivilla kasvupaikoilla yleisehkö Enontekiön Lapin eliömaakunnassa sekä harvinainen tai hyvin harvinainen Inarin Lapin, Kittilän Lapin ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnissa. Viimeksi mainitussa eliömaakunnassa on jääkauden jälkeinen, niukka reliktiesiintymä Pudasjärvellä. Ruusujuurta myös viljellään ja käytetään koristekasvina. Sen myötä siitä on tavattu karkulaisesiintymiä asutuksen lähialueilta joistakin muistakin eliömaakunnista aina eteläisintä Suomea myöten. 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rhodiola rosea – (pohjan)ruusujuuren luontaisina kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturiseutujen lumenviipymäalueet, tihkuiset pahtaseinämät hyllyineen, kallionraot sekä soraiset puron- ja joenvarret. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Pikku-Mallan koillispuolen jyrkän rinne- ja pahtaketjun pohjoisosa Siilaskosken tasalla, kallioseinämän jyrkkä tyvihylly, noin 640 m mpy, 5.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
