- Rosa caesia Sm. – himmeäorjanruusu
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Rosa dumalis Bechst. subsp. coriifolia (Fr.) P. Fourn.- orjanruusu subsp. himmeäorjanruusu
- RosaL. – (aito)ruusut
- Rosaceae – ruusukasvit
Orjanruusulla, Rosa dumalis, tulkittiin pitkään olevan Suomessa kaksi alalajia, nimialalaji heleäorjanruusu, subsp. dumalis ja himmeäorjanruusu, subsp. coriifolia. Vaikka taksonien selvin ero on vain lehtien karvoituksessa, niiden katsottiin mm. Flora Europaean toisen osan ensimmäisessä painoksessa 1968 edustavan eri lajeja. Karvalehtisen taksonin nimenä oli R. caesia. Yhä paremmin välinein tapahtuva nykytutkimus on uudelleen vahvistanut tämän vanhan lajikäsityksen. Heleäorjanruusu on saanut omia R. dumalis lajinimen kokonaan, ja himmeäorjanruusulle on palautettu englantilaisen botanistin, James Edward Smithin sille jo vuonna 1812 antama nimi R. caesia.
Himmeäorjanruusu on pysty, kaarevavartinen ja vahvapiikkinen sekä juurivesoja muodostava pensas, jonka varret ovat tavallisesti noin 1,5-3 m pitkiä ja yleensä lyhytnivelvälisiä. Juurivesojen avulla pensaat voivat levitä laajoiksikin. Varsien alaosa on ruskea tai harmahtavanruskea. Juurivesojen alaosa on ruskea tai punaruskea ja yleensä tiheäpiikkinen. Ylemmät osat ja haarat ovat punaruskeat tai vihertävät ja vuosiversot vihreät. Haaroissa piikkien määrä vaihtelee ja vuosiversoissa niitä on vähemmän. Malliltaan piikit ovat käyriä ja tyviosastaan leveitä mutta litteähköjä. Niiden pituus vaihtelee tavallisesti noin välillä 3-10 mm. Kussakin varren osassa piikit ovat kuitenkin keskenään suhteellisen samankokoisia.
Lehdet ovat versoissa kierteisesti. Ne ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on yleensä noin 2-4 cm pitkä ja tiheäkarvainen. Myös lehden keskiranka on ruodin tavoin karvainen. Lehtiruodissa ja lehden keskirangassa voi olla yksittäisiä, pieniä ja käyriä piikkejä. Korvakkeet ovat suippokärkiset, karvaiset ja laidoiltaan nystyiset tai matalasti nystyhampaiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja useimmiten noin 1-3,5 cm pitkät. Lehtilavassa on 3-9 lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on 1-4. Yleisimmin lehdykkäpareja on 2-3. Lehdykät ovat lähinnä soikeat, puikeat tai vastapuikeat ja suippo- tai tylpähkökärkiset sekä kertaalleen sahalaitaiset. Hammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Hampaat ovat kapeahkot, hyvin teräväkärkiset ja toisinaan keskenään erikokoiset. Lehdykät ovat yläpinnaltaan vaihtelevasti lyhytkarvaiset tai kaljut ja vihreät tai sinertävänvihreät sekä kiillottomat tai himmeäkiiltoiset. Alapinta on tavallisesti tiheään lyhytkarvainen tai jopa lähes huopakarvainen ja vaalean- tai harmahtavanvihreä. Lehdykät ovat tavallisesti noin 2-4,5 cm pitkät ja noin 1-2,5 cm leveät.
Kukat ovat vuosiversojen kärjessä lehtihankaisesti yksittäin tai kukinto on 2-4-kukkainen huiskilo. Kukkaperä on useimmiten noin 5-10 mm pitkä ja kalju tai karvainen. Kukkapohjus on kalju. Verholehtiä on 5. Ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosasta kapean pitkäsuippuiset ja sivuliuskaiset tai liuskattomat sekä ulkopinnalta vaihtelevasti ja sisäpinnalta tiheästi villakarvaiset. Verholehdet ovat tavallisesti noin 15-25 mm pitkät ja tyveltään noin 3-5 mm sekä kärkiosastaan noin 0,5-2 mm leveät. Verholehdet ovat kukinnan jälkeen yleisimmin sivulle siirottavat ja harvemmin ylä- tai alaviistot.
Teriö on säteittäinen, vaaleanpunainen tai harvoin valkoinen ja yleensä noin 40-50 mm leveä. Terälehtiä on lähes aina 5, mutta joskus niitä voi olla useampikin. Ne ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lovi-, lantto- tai tylppäkärkiset. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 20-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 15-25 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 4-8 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1-1,5 mm pitkät. Emin karvaiset vartalot pyöreine, vaaleankeltaisine luotteineen ovat matalana, tiiviin patjamaisena ja runsaana ryhmänä. Ne nousevat noin 1-1,5 mm kukkapohjuksen kärkikiekkoa korkeammalle.
Kukkapohjuksesta paisuu kypsänä punainen, marjamainen ja kalju kiulukka, joka on pitkänomaisen pyöreä tai päärynänmuotoinen ja yleensä noin 20-25 mm pitkä sekä noin 13-19 mm paksu. Emit ovat kiulukan kärjessä leveänä ja matalan patjamaisena ryhmänä. Kiulukat kypsyvät syyskuussa ja pehmenevät myöhemmin. Seuraavana keväänä ne ovat kuivia ja mustuneita. Verholehdet pysyvät pitkään kiulukan kärjessä. Kiulukan sisällä on joukko vaaleanruskeita pähkylöitä, jotka ovat epäsymmetrisen pitkulaisia, toiselta sivulta kuperia ja jossain määrin kulmikkaita sekä noin 5-6 mm pitkiä ja noin 3-4 mm leveitä. Kupera sivu on pitkäkarvainen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Himmeäorjanruusu on Suomessa alkuperäinen ja yleinen tai yleisehkö laji Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan eliömaakunnissa sekä ilmeisesti harvinainen muinaistulokas Satakunnan eliömaakunnassa. Lajia on käytetty joskus koristekasvina, minkä seurauksena se on paikoin myös villiytynyt. Lisäksi on tulokasesiintymiä ratavarsilla, satamissa ja teollisuusalueilla. Muualla eteläisessä Suomessa tavatut esiintymät lienevätkin tulokas- tai villiytymäperäisiä. Luontaiset kasvupaikat ovat lähinnä valoisissa, rehevissä metsissä, pensaikko- ja rantaniityillä, laidunalueilla sekä teiden ym. urien valoisilla laiteilla. Muissa Pohjoismaissa heleäorjanruusu kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa kasvaa tai on kasvanut uusimman lajikäsityksen mukaan alkuperäisenä kahdeksan ruusulajia. Lisäksi eriasteisina villiytyminä ja viljelyjäänteinä tavataan useita lajeja ja lajikkeita. Luonnonruusujenkin lajilleen tunnistaminen vaatii lähempää perehtymistä sukuun. Himmeäorjanruusun läheisin sisarlaji, heleäorjanruusu, poikkeaa edellisestä selvästi vain kaljulehtisyytensä perusteella. Lisäksi heleäorjanruusun nivelvälit ovat keskimäärin pitemmät, mutta sitä ei maastossa aina ole helppo havaita varsinkin, jos vertailukohta puuttuu. Myös kiulukat ovat pituuteensa nähden kapeammat eli ne eivät ole niin pallomaiset kuin himmeäorjanruusulla.
Himmeäorjanruusun kanssa samaan lajiryhmään kuuluu kaksi koiranruusulajia, ilmeisesti vain Ahvenanmaalla hyvin harvinaisena luonnonkasvina kasvava ja äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) todettu kaljukoiranruusu, R. canina sekä Ahvenanmaalla kasvanut, nyt jo hävinneeksi luokiteltu (RE) karvakoiranruusu, R. corymbifera. Helpoiten havaittava ero löytyy kukkaperistä, jotka koiranruusuilla ovat tavallisesti 15-20 mm pitkät. Koiranruusujen terälehdet ovat yleensä vaaleanpunaiset tai valkoiset. Verholehdet kääntyvät jo kukinnan loppuvaiheessa jyrkästi alaspäin kukkapohjuksen sivuille. Kiulukat kypsyvät lokakuussa ja pysyvät kypsinäkin kovapintaisina säilyen usein seuraavaan kesään saakka. Verholehdet karisevat kiulukan kypsyessä. Emin vartalot luotteineen ovat pidemmät, noin 2-3 mm pitkät ja vaihtelevasti karvaiset. Ne muodostavat kiulukan kärkeen pystyn ja kapeahkon kimpun. Ahvenanmaalla kasvaa myös samaan edellä mainittuun ryhmään kuuluva lajipari iharuusu, R. mollis ja okaruusu, R. sherardii. Näistä iharuusu kasvaa myös eteläisimmässä Manner-Suomessa. Molempien kukkaperät ovat karvaiset ja vankan nystykarvaiset. Myös verholehdet ovat nystykarvaiset. Molempien kiulukat ovat vaihtelevasti kaljut tai vankan nystykarvaiset. Iharuusun kiulukka on lisäksi aivan pallomainen ja kypsyy sekä pehmenee jo elokuussa.
Suomen yleisimmän ja laaja-alaisimman ruusun, metsäruusun, R. cinnamomea, kiulukat ovat pallomaiset. Varsien alaosat ovat tiheästi neulamaisen suorapiikkiset. Kukat ovat yksittäin. Karjalanruusun, R. acicularis, piikit yltävät tiheänä suorapiikkisenä vyöhykkeenä vihreänä oleviin vuosikasvaimiin saakka. Kukat ovat yksittäin. Lisäksi kukka- ja kiulukkaperä ovat useimmiten nystykarvaiset.
Ruusujen hyötykäyttöä on lyhyesti kuvattu metsäruusun artikkelin yhteydessä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle himmeäorjanruusun esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rosa caesia – himmeäorjanruusu on pysty ja kaarevavartinen pensas, jonka varret ovat tavallisesti noin 1,5-3 m pitkiä. Erityisesti kuvassa näkyvät, punaruskeat juurivesat ovat alaosastaan yleensä tiheäpiikkiset. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren lounaisosa, eteläkärkeen vievän Pitkä ikävä -tien luoteispuolinen, avoin, kivikkoinen ja sorapohjainen merenranta-alue, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusu on Suomessa alkuperäinen ja yleinen tai yleisehkö laji Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan eliömaakunnissa sekä ilmeisesti harvinainen muinaistulokas Satakunnan eliömaakunnassa. Muualla eteläisessä Suomessa tavatut esiintymät lienevät tulokas- tai villiytymäperäisiä. Luontaiset kasvupaikat ovat lähinnä valoisissa, rehevissä metsissä, pensaikko- ja rantaniityillä, laidunalueilla sekä teiden ym. urien valoisilla laiteilla. A, Eckerö, Käringsundby, Käringsundsvägenin (tie 106) länsipuoli, Käringsundin rannassa olevien venevajojen kohdalla oleva rantakallioalue, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun varsien nivelvälit ovat yleensä lyhyet. Kukat ovat vuosiversojen kärjessä lehtihankaisesti yksittäin tai kukinto on kahdesta neljään kukan huiskilo. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren lounaisosa, eteläkärkeen vievän Pitkä ikävä -tien luoteispuolisen, avoimen, hiekkapohjaisen merenranta-alueen eteläpää, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun teriö on tavallisesti vaaleanpunainen ja viisilehtinen. Joskus terälehtiä voi olla enemmänkin, kuten kuvan oikeanpuoleisessa kukassa, jossa niitä on peräti seitsemän. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren kanervanummi- ja ketoalueen itälaita Lyhyt ikävä -tien varressa, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun kukkaperät ovat niin lyhyet, että neljän kukan huiskilosta tulee lähes pallomainen. V, Turku, Ruissalo, länsipää, Kolkka-niemen eteläkärjen merenranta-alue, 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun teriö on yleensä noin 40-50 mm leveä. Terälehdet ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lovi-, lantto- tai tylppäkärkiset. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 20-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 15-25 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 4-8 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1-1,5 mm pitkät. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuren kanervanummi- ja ketoalueen itälaita Lyhyt ikävä -tien varressa, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusupensas voi toisinaan olla myös aivan valkoteriöinen. A, Sund, Prästö, Barsneudden-niemi, Prästötornetin tykkitornin rauniokummun lounaislaita, 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun siitepöly kiinnostaa ravintomielessä myös kookasta kuparikuoriaista, Potosia cuprea. Sen vatsapuoli on tiheäkarvainen, ja karvoihin takertunut siitepöly kulkeutuu kätevästi toisten ruusunkukkien luoteille. A, Lemland, Järsö, ulkoilualue, Häggsuddeniin vievän Lillbörkövägenin pikkutien laita Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispuolella, rantalaitumen aidan vieressä, 12,7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun kukassa on viisi verholehteä. Ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosasta kapean pitkäsuippuiset ja sivuliuskaiset tai liuskattomat sekä ulkopinnalta vaihtelevasti ja sisäpinnalta tiheästi villakarvaiset. Verholehdet ovat tavallisesti noin 15-25 mm pitkät ja tyveltään noin 3-5 mm sekä kärkiosastaan noin 0,5-2 mm leveät. Emin karvaiset vartalot luotteineen ovat matalana, tiiviin patjamaisena ja runsaana ryhmänä. Ne nousevat noin 1-1,5 mm kukkapohjuksen kärkikiekkoa korkeammalle. A, Eckerö, Käringsundby, Käringsundsvägenin (tie 106) länspuoli, Käringsundin rannassa olevien venevajojen kohdalla oleva rantakallioalue, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun kukkapohjuksesta paisuu kypsänä punainen, marjamainen ja kalju kiulukka, joka on pitkänomaisen pyöreä tai päärynänmuotoinen ja yleensä noin 20-25 mm pitkä sekä noin 13-19 mm paksu. Kiulukat kypsyvät syyskuussa ja pehmenevät myöhemmin. Verholehdet ovat kukinnan jälkeen yleisimmin sivulle siirottavat ja harvemmin ylä- tai alaviistot. A, Finström, Bastö, pohjoispää, Bastövägenin jatkeena olevan pikkutien, Labbsundsvägenin laitaniitty noin 60 m tien alusta pohjoiseen, 9.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun lehtilavassa on kolmesta yhdeksään lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on yhdestä neljään. Yleisimmin lehdykkäpareja on kaksi tai kolme. Lehdykät ovat lähinnä soikeat, puikeat tai vastapuikeat ja suippo- tai tylpähkökärkiset sekä kertaalleen sahalaitaiset. Korvakkeet ovat suippokärkiset, karvaiset ja laidoiltaan nystyiset tai matalasti nystyhampaiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja useimmiten noin 1-3,5 cm pitkät. A, Finström, Bastö, pohjoispää, Bastövägenin jatkeena olevan pikkutien, Labbsundsvägenin laitaniitty noin 60 m tien alusta pohjoiseen, 9.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun lehdykät ovat yläpinnaltaan vaihtelevasti lyhytkarvaiset tai kaljut. A, Finström, Bastö, pohjoispää, Bastövägenin jatkeena olevan pikkutien, Labbsundsvägenin laitaniitty noin 60 m tien alusta pohjoiseen, 9.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun lehdyköiden alapinta on tavallisesti tiheään lyhytkarvainen tai jopa lähes huopakarvainen. A, Finström, Bastö, pohjoispää, Bastövägenin jatkeena olevan pikkutien, Labbsundsvägenin laitaniitty noin 60 m tien alusta pohjoiseen, 9.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa caesia – himmeäorjanruusun juurivesojen alaosa on varsia tiheämmin piikkinen. Haaroissa piikkien määrä vaihtelee ja vuosiversoissa niitä on vähemmän. Malliltaan piikit ovat käyriä ja tyviosastaan leveitä mutta litteähköjä. Niiden pituus vaihtelee tavallisesti noin välillä 3-10 mm. Kussakin varren osassa piikit ovat kuitenkin keskenään suhteellisen samankokoisia. A, Finström, Bastö, pohjoispää, Bastövägenin jatkeena olevan pikkutien, Labbsundsvägenin laitaniitty noin 60 m tien alusta pohjoiseen, 9.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 