• Rosa cinnamomea L. – metsäruusu
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Rosa majalis Herrm.
• RosaL. – (aito)ruusut
• Rosaceae – ruusukasvit

Metsäruusu, Rosa cinnamomea, on piikkinen, juurivesoja muodostava pensas, joka on tavallisesti noin 0,2-2 m korkea. Juurivesojen avulla pensaat voivat levitä laajoiksikin. Vanhojen varsien alaosat ovat harmahtavat tai ruskeanharmaat ja tavallisesti tiheästi neulamaisen suorapiikkiset. Ylempänä varret ovat ruskeat ja harventuen suora- tai hieman kaarevapiikkiset. Lehdekkäissä oksissa piikit ovat lähinnä vain nivelkohdissa pareittain.

Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Ne ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on noin 2-3 cm pitkä ja tiheästi lyhytkarvainen. Korvakkeet ovat lähinnä vastapuikeat, kärjestään hammaslaitaiset ja toisinaan myös nystyiset sekä tiheästi lyhytkarvaiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 1,5-2 cm pitkät. Lehtilavassa on 3-7 lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on 1-3. Yleisimmin lehdyköitä on 5 eli kärkilehdykän lisäksi on 2 lehdykkäparia. Lehdykät ovat lähinnä soikean pitkulaiset ja laidoiltaan muuten terävästi sahalaitaiset, mutta lehdykän tyviosa on useimmiten aivan hampaaton. Yläpinta on vihreä ja vähäkarvainen, kun taas alapinta on vaalean- tai harmaanvihreä ja tiheästi hyvin lyhytkarvainen. Lehdykät ovat tavallisesti noin 1,5-4,5 cm pitkät ja noin 1-2,5 cm leveät.

Kukat ovat lehtihankaisesti yksittäin vuosiversojen kärjessä. Kukkaperä on yleensä 10-20 mm pitkä ja kalju tai hieman karvainen mutta nystykarvaton. Verholehtiä on 5, ja ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset ja useimmiten ehytlaitaiset, mutta joskus laidassa voi olla joku yksittäinen hammas. Verholehdet ovat tiheästi lyhytkarvaiset, nystyttömät ja tavallisesti noin 15-30 mm pitkät sekä tyveltään noin 3-5 mm ja kärkiosastaan noin 1 mm leveät.

Teriö on säteittäinen, punainen ja yleensä noin 40-50 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten 5, mutta joskus niitä voi olla enemmänkin, kuten 6-8. Ne ovat lähinnä leveän vastapuikeat, suippotyviset ja lantto-, tylppä- tai pyöreähkökärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 20-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 15-27 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 2-8 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5 mm pitkät. Emiö on erilehtinen, ja hyvin lyhyitä, karvaisia emin vartaloita on paljon. Luotit ovat pyöreähköt ja vaaleankeltaiset.

Kukkapohjuksesta paisuu kalju ja kypsänä punainen, marjamainen kiulukka, joka on pallomainen, vähän litistetyn tai joskus hieman venytetyn pallomainen ja läpimitaltaan noin 10-15 mm. Verholehdet säilyvät kiulukan kärjessä pystyyn kääntyneinä. Kiulukan sisällä on joukko kellertäviä pähkylöitä, jotka ovat epäsymmetrisen pitkulaisia, toiselta sivulta kuperia ja jossain määrin kulmikkaita ja noin 4-5 mm pitkiä sekä noin 2 mm leveitä. Pähkylän kupera sivu on pitkäkarvainen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Metsäruusu on alkuperäinen ja levinneisyydeltään selvästi laaja-alaisin ruusulaji Suomessa. Sen luontainen esiintymisalue kattaa kaikki eliömaakunnat Enontekiön Lappia lukuun ottamatta. Se on aika yleinen etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Kittilän, Sompion ja Inarin Lapin eliömaakunnissa laji on harvinainen. Kasviatlaksessa on lisäksi yksi viljelykarkulaishavainto (2024 tilanne) myös Enontekiön Lapin eliömaakunnasta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtometsät, valoisat rantametsät, metsänlaiteet, puronvarret ja lehtokalliot sekä erilaiset piennaralueet. Metsäruusu on myös vanha koristepensas ja voi pitkään säilyä jäänteenä vanhoilla asuinpaikoilla. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Ruusulajeja on maailmanlaajuisesti käytetty hyödyksi ja viljelty jo vuosituhansia. Niistä on jalostettu lukemattomia koristekasvilajikkeita. Metsäruusun viljelylajikkeista Suomessa käytetyimmät lienevät kerrottukukkaiset mökinruusu ’Foecundissima’ ja tornionlaaksonruusu ’Tornedal’, joita tavataan myös viljelyjäänteinä ja karkulaisina. Ruusuja on käytetty monin tavoin muutenkin hyödyksi. Mm. kukista on valmistettu hajuvesiä ja lehdet, terälehdet sekä kiulukat soveltuvat teeraaka-aineiksi. Kiulukat, joita yleisesti myös ruusunmarjoiksi kutsutaan, ovat muutenkin hyvin hyödyllisiä ravintokäytössä ja elintarviketeollisuudessa niistä valmistetaan mm. vauvaruokinnassa käytettäviä soseita. Kiulukat sisältävät erittäin paljon C-vitamiinia ja runsaasti myös A-vitamiinin esiastetta, karoteenia. Soseen lisäksi niistä voi valmistaa mm. hilloa, mehua, kiisseliä ja kastiketta. Kiulukoiden C-vitamiini kestää varsin hyvin prosessointia eikä vähene merkittävästi edes kuivattaessa ja jauhettaessa.

Suomessa kasvaa tai on kasvanut uusimman lajikäsityksen mukaan alkuperäisenä kahdeksan ruusulajia. Lisäksi eriasteisina villiytyminä ja viljelyjäänteinä tavataan useita lajeja ja lajikkeita. Luonnonruusujenkin lajilleen tunnistaminen vaatii lähempää perehtymistä sukuun. Metsäruusua ehkä eniten muistuttavat lajit ovat karjalanruusu, R. acicularis ja iharuusu, R. mollis. Pensaatkin ovat samaa kokoluokkaa. Karjalanruusun erottaa metsäruususta helpoiten piikeistä, jotka yltävät tiheänä suorapiikkisenä vyöhykkeenä vihreänä oleviin vuosikasvaimiin saakka. Metsäruusulla varsien latvaosat ovat vähäpiikkiset tai lähes piikittömät ja ainakin osa ylemmistä piikeistä on hieman kaarevia. Lisäksi karjalanruusun kiulukka on yleensä pitkänomainen, ja kukka- sekä kiulukkaperä ovat useimmiten nystykarvaiset. Iharuusu on näistä kolmesta suppea-alaisin rajoittuen vain eteläisimpään ja lounaisimpaan osaan Suomea. Sen piikkisyys on kolmesta lajista vähäisintä. Lehdykät ovat lähinnä pitkänpyöreät ja toissahaiset. Kukat ovat yksittäin – kolmittain. Kukkaperä, verholehdet ja pallomaiset kiulukat ovat yleensä tiheästi nystykarvaiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsäruusun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on edelleen nimellä Rosa majalis.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Rosa cinnamomea – metsäruusu on tavallisesti noin 0,2-2 m korkea pensas, jonka kukat ovat lehtihankaisesti yksittäin vuosiversojen kärjessä. EH, Hämeenlinna, Idänpää, Kihtersuo, Aulangonjärven eteläkulman kaakkoispuolen metsänreuna, 3.7.2012. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa cinnamomea – metsäruusun teriö on säteittäinen, punainen ja yleensä noin 40-50 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten viisi, mutta joskus niitä voi olla samassa pensaassakin enemmän. Kuvan viisiterälehtisen kukan kahta puolen olevissa kukissa on kahdeksan terälehteä. ”Ylimääräiset” terälehdet jäävät usein lähes kokonaan piiloon muiden alle ja voivat olla myös muita pienempiä. 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa cinnamomea – metsäruusun terälehdet ovat lähinnä leveän vastapuikeat ja suippotyviset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 20-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 15-27 mm. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään metsäalue noin 70 m rannasta, 18.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa cinnamomea – metsäruusun terälehdet ovat lantto-, tylppä- tai pyöreähkökärkiset. Kuvan kukan terälehdet edustavat näitä kaikkia kärkityyppejä yhtä aikaa. Heteitä on paljon, ja niiden palhot ovat noin 2-8 mm pitkät. Myös emin vartaloita on runsaasti, ja ne ovat hyvin lyhyitä sekä karvaisia. Kuvan kukassa on siitepölyä syömässä kaksi vain noin 10 mm pitkää pikkuperhosta, jotka kuuluvat leukaperhosiin. Lajiltaan ne ovat kultaleukaperhoja, Micropterix aureatella. 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa cinnamomea – metsäruusun kukkapohjuksesta paisuu kiulukka, jota myös ruusunmarjaksi kutsutaan. Kiulukat punertuvat kypsyessään. Verholehdet säilyvät kiulukan kärjessä pystyyn kääntyneinä. 1.9.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa cinnamomea – metsäruusun kiulukan sisällä on joukko kellertäviä pähkylöitä, jotka ovat epäsymmetrisen pitkulaisia, toiselta sivulta kuperia ja jossain määrin kulmikkaita ja noin 4-5 mm pitkiä sekä noin 2 mm leveitä. Pähkylän kupera sivu on pitkäkarvainen. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangon Heikkilän tien vierus Soukan tilan kohdalla, pienen metsikön reunassa, 17.8.2020. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa cinnamomea – metsäruusun, kuten muidenkin ruusujen lehdet ovat oksissa kierteisesti. Ne ovat ruodilliset ja päätöpariset. Lehtilavassa on kolmesta seitsemään lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on yhdestä kolmeen. Yleisimmin lehdyköitä on viisi eli kärkilehdykän lisäksi on kaksi lehdykkäparia. Varsien kärkihaaroissa on hyvin vähän piikkejä. Yleensä niitä on pareittain vain nivelkohdissa. Ks, Kuusamo, Oulankajoen eteläpuolen rantatöyräs opastuskeskuksen ja Kiutakönkään välillä, 9.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa cinnamomea – metsäruusun lehtiruoti on noin 2-3 cm pitkä. Korvakkeet ovat lähinnä vastapuikeat ja lehtiruotiin kiinni kasvaneet. Ne ovat yleensä noin 1,5-2 cm pitkät. Lehdykät ovat soikean pitkulaiset ja tavallisesti noin 1,5-4,5 cm pitkät sekä noin 1-2,5 cm leveät. 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa cinnamomea – metsäruusun lehtilavan lehdykät ovat laidoiltaan muuten terävästi sahalaitaiset, mutta lehdykän tyviosa on useimmiten aivan hampaaton. Yläpinta on vihreä ja vähäkarvainen, kun taas alapinta on vaalean- tai harmaanvihreä ja tiheästi hyvin lyhytkarvainen. 3.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa cinnamomea – metsäruusu on alkuperäinen ja levinneisyydeltään selvästi laaja-alaisin ruusulaji Suomessa. Sen luontainen esiintymisalue kattaa kaikki eliömaakunnat Enontekiön Lappia lukuun ottamatta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtometsät, valoisat rantametsät, metsänlaiteet, puronvarret ja lehtokalliot sekä erilaiset piennaralueet. Metsäruusu on myös vanha koristepensas ja voi pitkään säilyä jäänteenä vanhoilla asuinpaikoilla. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään metsäalue noin 70 m rannasta, 18.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto