• Rosa glauca Pourr. – punalehtiruusu
• RosaL. – (aito)ruusut
• Rosaceae – ruusukasvit

Punalehtiruusu, Rosa glauca, on pystyvartinen ja juurivesaton pensas, joka on tavallisesti noin 1-3 m korkea. Pensaat ovat yleensä monivartisia, mutta juurakko ei ole suikertava ja juurivesoin laajempia pensaikkoja synnyttävä. Varsien alaosa on ruskehtava tai harmaa ja hilseilevä. Ylemmät osat ja vuosikasvaimet ovat punaruskeat, sinipunertavat tai lähes punaiset ja vahahärmäpintaiset. Piikkejä on vaihtelevasti ja vuosikasvaimissa vähän. Ne ovat keskenään erikokoiset, hennohkot ja suorat tai hieman käyrät sekä tavallisesti noin 1-5 mm pitkät.

Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Ne ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on tavallisesti noin 2-4 cm pitkä ja kalju. Ruoti ja lehden keskiranka ovat vihreä- tai punasävyiset, ja niissä on vaihtelevasti hyvin pieniä piikkejä. Korvakkeet ovat suippokärkiset, kaljut ja reunoiltaan nystyhampaiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 1-2,5 cm pitkät. Lehtilavassa on 5-7 lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on 2-3. Lehdykät ovat lähinnä soikeat tai pitkulaiset, kaljut ja sahalaitaiset. Hammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Hampaat ovat teräväkärkiset. Lehdykän yläpuoli on sinivihreä tai ruskehtavan punertava ja alapinta harmaanvihreä tai usein punertava. Lehdykät ovat tavallisesti noin 2-6 cm pitkät ja noin 1-3 cm leveät.

Kukat ovat vuosiversojen kärjessä lehtihankaisesti yksittäin tai kukinto on 2-5-kukkainen huiskilo. Kukkaperä on yleensä noin 10-20 mm pitkä, kalju tai Suomessa yleensä pitkävartisen nystykarvainen ja punasävyinen. Verholehtiä on 5, ja ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosastaan pitkästi kapeat ja ehytlaitaiset. Verholehdet ovat kaljut tai Suomen kasvustoissa usein karvaiset ja ulkopinnaltaan pitkävartisen nystykarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 15-30 mm pitkät ja tyveltään noin 2-3 mm sekä kärkiosastaan noin 0,5-0,7 mm leveät.

Teriö on säteittäinen, punainen ja tyviosastaan vaaleampi tai lähes valkoinen sekä yleensä noin 35-40 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä kapean vastapuikeat, suippotyviset ja pyöreähkö- tai hieman suippokärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 17-22 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 9-13 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 2-6 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1-1,2 mm pitkät. Emiö on erilehtinen, ja hyvin lyhyitä sekä karvaisia emin vartaloita on paljon. Luotit ovat pyöreähköt ja vaaleankeltaiset.

Kukkapohjuksesta paisuu kalju ja kypsänä punainen tai sinipunainen, marjamainen kiulukka, joka on malliltaan pyöreähkö tai pitkänpyöreä. Se on useimmiten noin 10-15 mm pitkä ja noin 10 mm leveä. Verholehdet karisevat kiulukan kypsyttyä. Kiulukan sisällä on joukko kellertäviä tai kellanruskeita pähkylöitä, jotka ovat epäsymmetrisen pitkulaisia, toiselta sivulta kuperia ja jossain määrin kulmikkaita sekä noin 4,5-5,5 mm pitkiä ja noin 2,5 mm leveitä. Pähkylän kupera sivu on pitkäkarvainen. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuulle.

Punalehtiruusu kasvaa luontaisena Etelä- ja Keski-Euroopan vuoristoseuduilla. Suomeen se on tuotu koristekasviksi 1800-luvun lopulla. Karkulaishavaintoja on tehty jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Nykyisin villiytymiä tavataan runsaahkosti monin paikoin eteläisessä Suomessa. Havaintoja on harvakseen kautta Suomen Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalle saakka. Lajin kasvupaikkavalikoima on laaja. Se menestyy mm. kaikenlaisilla pientareilla, joutomailla, niityillä, kedoilla, kallioilla, asumattomilla meren saarilla, harju- ym. havumetsissä ja lehdoissa. Muissa Pohjoismaissa lajin villiytymiä esiintyy Ruotsissa ja Norjassa. Lajin tilanne Tanskassa on epäselvä.

Linnut levittävät punalehtiruusun pähkylöitä usein kauaksikin lähtöpaikaltaan. Siivekkäiden matkassa laji on päätynyt asumattomille seuduillekin, mm. saaristoon. Punalehtiruusu ei ole kuitenkaan läheskään yhtä paha uhka alkuperäiselle luonnolle kuin toinen viljelykarkulainen, kurtturuusu, R.rugosa, joka saattaa kietoa läpipääsemättömään pensaikkoonsa laajoja hiekkaranta-alueita. Ero johtuu lajien leviämistavasta. Siinä missä yksittäinen, lintujen tuoma kurtturuusu leviää suikertavan juurakkonsa ja juurivesojensa avulla tukahduttavaksi pensaikoksi, punalehtiruusu juurivesattomana lajina synnyttää pystyn, kylläkin monivartisen mutta suppea-alaisen pensaan. Toki pähkylöistä voi lähistölle syntyä uusia pensaita ja kasvustoalue näin tihentyä. Lajin esiintymistä ja haittoja on esitelty Vieraslajit.fi-sivustolla.

Punalehtiruusu on mm. lehtiensä ja versojensa värin perusteella niin omaleimainen laji, ettei sitä helposti sotke muihin ruusulajeihin – ainakaan luonnonruusuihin.

Ruusujen hyötykäyttöä on lyhyesti kuvattu metsäruusun artikkelin yhteydessä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle punalehtiruusun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Rosa glauca – punalehtiruusu on pystyvartinen ja juurivesaton pensas, joka on tavallisesti noin 1-3 m korkea. Pensaat ovat yleensä monivartisia, mutta juurakko ei ole suikertava ja juurivesoin laajempia pensaikkoja synnyttävä. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren eteläpää, Pitkä ikävä -tien laide kuuden tuuman tykkipatterin kasarmialueen kohdalla, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusu kasvaa luontaisena Etelä- ja Keski-Euroopan vuoristoseuduilla. Suomeen se on tuotu koristekasviksi 1800-luvun lopulla. Karkulaishavaintoja on tehty jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Nykyisin villiytymiä tavataan etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalle saakka. Lajin kasvupaikkavalikoima on laaja. Se menestyy mm. kaikenlaisilla pientareilla, joutomailla, niityillä, kedoilla, kallioilla, asumattomilla meren saarilla, harju- ym. havumetsissä ja lehdoissa. EH, Kouvola, Kuusankoski, Mäyränkorven ja Lamminrannan välissä oleva Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusu on mm. lehtiensä ja versojensa värin perusteella niin omaleimainen laji, ettei sitä helposti sotke muihin ruusulajeihin – ainakaan luonnonruusuihin. EH, Kouvola, Kuusankoski, Mäyränkorven ja Lamminrannan välissä oleva Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusun teriö on säteittäinen, punainen ja tyviosastaan vaaleampi tai lähes valkoinen sekä yleensä noin 35-40 mm leveä. Terälehtiä on viisi. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren eteläkärki Södernäbben, entinen kuuden tuuman tykkipatterialue, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusun kukat ovat vuosiversojen kärjessä lehtihankaisesti yksittäin tai kukinto on kahdesta viiteen kukan huiskilo. EH, Hämeenlinna, Voutila, Nummi, Nummen koulun ja Onnenpolun pään välinen havumetsäkaista, 25.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusun terälehdet ovat lähinnä kapean vastapuikeat, suippotyviset ja pyöreähkö- tai hieman suippokärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 17-22 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 9-13 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 2-6 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1-1,2 mm pitkät. Hyvin lyhyitä ja karvaisia emin vartaloita on paljon. Luotit ovat pyöreähköt ja vaaleankeltaiset. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren eteläkärki Södernäbben, entinen kuuden tuuman tykkipatterialue, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusun kukkaperä on yleensä noin 10-20 mm pitkä, kalju tai Suomessa yleensä pitkävartisen nystykarvainen ja punasävyinen. Myös nuoremmat versorangat ovat usein punaiset. Viisi verholehteä ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosastaan pitkästi kapeat ja ehytlaitaiset. Verholehdet ovat kaljut tai Suomen kasvustoissa usein karvaiset ja ulkopinnaltaan pitkävartisen nystykarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 15-30 mm pitkät ja tyveltään noin 2-3 mm sekä kärkiosastaan noin 0,5-0,7 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Voutila, Nummi, Nummen koulun ja Onnenpolun pään välinen havumetsäkaista, 25.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusun kukkapohjuksesta paisuu kalju ja kypsänä punainen tai sinipunainen, marjamainen kiulukka, joka on malliltaan pyöreähkö tai pitkänpyöreä. Se on useimmiten noin 10-15 mm pitkä ja noin 10 mm leveä. Verholehdet karisevat kiulukan kypsyttyä. EH, Hämeenlinna, Kankaantausta Luolajan kaupunginosan rajalla, Nuppola, Luolajanharjun laella kulkevan ulkoilu-uran laide, harjumetsä, 6.9.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusun lehdet ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja päätöpariset. Lehtilavassa on viidestä seitsemään lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on kaksi tai kolme. Lehdykkä on molemmin puolin kalju ja sen yläpinta on sinivihreä tai ruskehtavan punertava. Vuosikasvaimet ovat vähäpiikkiset. EH, Hämeenlinna, Kankaantausta Luolajan kaupunginosan rajalla, Nuppola, Luolajanharjun laella kulkevan ulkoilu-uran laide, harjumetsä, 15.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusun lehdyköiden alapinta on yläpintaa useammin selvästi punertava, mihin ruusun suomalainen nimikin viittaa. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren eteläkärki Södernäbben, entinen kuuden tuuman tykkipatterialue, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusun lehdykän alapinta voi samassakin pensaassa olla punertavan lisäksi harmaanvihreä. Lehdykät ovat lähinnä soikeat tai pitkulaiset ja sahalaitaiset. Hammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Hampaat ovat teräväkärkiset. Lehdykät ovat tavallisesti noin 2-6 cm pitkät ja noin 1-3 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Voutila, Nummi, Nummen koulun ja Onnenpolun pään välinen havumetsäkaista, 25.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusun lehtiruoti on tavallisesti noin 2-4 cm pitkä ja kalju. Korvakkeet ovat suippokärkiset, kaljut ja reunoiltaan nystyhampaiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 1-2,5 cm pitkät. EH, Hämeenlinna, Kankaantausta Luolajan kaupunginosan rajalla, Nuppola, Luolajanharjun laella kulkevan ulkoilu-uran laide, harjumetsä, 15.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Rosa glauca – punalehtiruusun päävarret ja -haarat ovat pitkät ja kohtalaisen vankat. EH, Kouvola, Kuusankoski, Mäyränkorven ja Lamminrannan välissä oleva Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosa, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto