- Rosa mollis Sm. – iharuusu
- RosaL. – (aito)ruusut
- Rosaceae – ruusukasvit
Iharuusu, Rosa mollis, on harvahaarainen ja harvapiikkinen pensas, joka on tavallisesti noin 0,5-1,5 m korkea. Varsien alaosat ovat ruskeat tai vihreänruskeat ja yleensä harvakseen neulamaisen suorapiikkiset. Varsien nuoremmat haarat ja vihreät vuosikasvaimet ovat pitkävälisen harvakseen suorapiikkiset. Piikkien pituus on tavallisesti noin 2-7 mm.
Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Ne ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on yleensä noin 1,5-4,5 cm pitkä ja karvainen, nystykarvainen sekä hentopiikkinen. Piikkisyys etenee usein lehden keskirankaan saakka. Korvakkeet ovat leveähköt, suippokärkiset ja kärjestään usein sisäänpäin kaartuvat. Ne ovat tiheäkarvaiset, nystykarvaiset ja reunoiltaan tiheästi nystyiset. Korvakkeet ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 1-2 cm pitkät. Lehtilavassa on 3-7 lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on 1-3. Yleisimmin lehdykkäpareja on 2. Lehdykät ovat lähinnä pyöreähköt tai soikeat ja tylppä-, pyöreä- tai matalan suippokärkiset sekä toistamiseen sahalaitaiset. Hammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Hampaat ovat leveähköt, yleensä teräväkärkiset, ja niiden ulkosivulla olevat lisähampaat ovat pienet mutta paljain silmin erottuvat. Lehdykän yläpinta on tummahkon ja harmaasävyisen vihreä ja alapinta vaalean harmaanvihreä. Lehdykät ovat lyhytkarvaiset ja nystykarvaiset sekä laidoiltaan nystyiset. Ne ovat hartsintuoksuiset ja tavallisesti noin 1-4 cm pitkät sekä noin 0,7-3 cm leveät.
Kukat ovat lehtihankaisesti yksittäin – kolmittain vuosiversojen kärjessä. Kukkaperä on yleensä noin 10-15 mm pitkä, karvainen ja vankan nystykarvainen. Verholehtiä on 5. Ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset ja ehytlaitaiset tai vaihtelevasti sivuliuskaiset sekä kauttaaltaan tiheästi karvaiset ja nystykarvaiset. Verholehdet ovat tavallisesti noin 15-25 mm pitkät ja tyveltään noin 3-4 mm sekä kärkiosastaan noin 1-2 mm leveät. Sivuliuskojen koko ja muoto vaihtelevat, ja toisinaan verholehden kärki on viuhkamaisesti moniliuskainen.
Teriö on säteittäinen, aluksi punainen, myöhemmin vaaleanpunainen ja harvoin alkuaankin valkoinen sekä yleensä noin 30-50 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lovi-, lantto- tai tylppäkärkiset. Kärkiosan reuna on nystyinen. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 15-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 13-25 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 2-5 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5 mm pitkät. Emiö on erilehtinen, ja hyvin lyhyitä, karvaisia emin vartaloita on paljon. Luotit ovat pyöreähköt ja vaaleankeltaiset.
Kukkapohjuksesta paisuu kypsänä punainen, marjamainen kiulukka, joka on useimmiten pallomainen ja noin 10-15 mm läpimitaltaan. Sen pinta on tiheästi vankan nystykarvainen tai toisinaan samassakin kukinnossa lähes tai aivan kalju. Kiulukka kypsyy ja pehmenee jo elokuussa. Verholehdet ovat kiulukan kärjessä sivulle siirottavina. Kiulukan sisällä on joukko ruskehtavia pähkylöitä, jotka ovat epäsymmetrisen pitkulaisia, toiselta sivulta kuperia ja jossain määrin kulmikkaita sekä noin 4 mm pitkiä ja noin 2 mm leveitä. Pähkylän kupera sivu on pitkäkarvainen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Iharuusu on alkuperäinen laji Suomessa. Sen luontainen esiintymisalue rajoittuu Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakuntiin. Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa se on yleinen tai yleisehkö ja Uudellamaalla harvinainen. Lisäksi lajista on muutamia tulokas- tai karkulaishavaintoja Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtometsien reunusalueet, kivikkorinteet ja laidunmaat. Muissa Pohjoismaissa iharuusu kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla.
Suomessa kasvaa tai on kasvanut uusimman lajikäsityksen mukaan alkuperäisenä kahdeksan ruusulajia. Lisäksi eriasteisina villiytyminä ja viljelyjäänteinä tavataan useita lajeja ja lajikkeita. Luonnonruusujenkin lajilleen tunnistaminen vaatii lähempää perehtymistä sukuun. Iharuusun läheisin laji on samaan lajiryhmään kuuluva okaruusu, R. sherardii, joka kasvaa harvinaisena Ahvenanmaalla, ehkä muutamin paikoin lounaissaaristossa ja parilla paikalla eteläisessä Manner-Suomessakin. Helpoiten lajit erottaa toisistaan kukkapohjusten ja kiulukoiden muodon perusteella. Ne ovat iharuusulla useimmiten pallomaiset ja okaruusulla pitkänomaiset. Iharuusun kiulukat kypsyvät ja pehmenevät jo elokuussa, kun taas okaruusulla ne pysyvät myöhemmin syksyllä kypsyessäänkin kovina. Lisäksi okaruusun piikit ovat keskimäärin runsaammat ja vankemmat sekä usein kärkiosastaan käyrät.
Iharuusun luontaisilla kasvupaikoilla voi yleisimmin tavata heleäorjanruusun, R. dumalis ja himmeäorjanruusun, R. caesia. Molempien, nykyään omina lajeinaan pidettävien orjanruusujen piikit ovat käyrät ja aika vankat. Lehdykät ovat kertaalleen sahalaitaiset ja heleäorjanruusulla myös kaljut. Kukkaperät ovat lisäksi nystykarvattomat. Vain Ahvenanmaalla kasvaa tai on kasvanut luontaisena nykyään omina lajeinaan pidettävä koiranruusupari, kaljukoiranruusu R. canina ja karvakoiranruusu R. corymbifera. Kaljukoiranruusu on hyvin harvinainen ja äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) todettu, kun taas karvakoiranruusu on siirretty jo Suomesta hävinneiden lajien (RE) luokkaan. Koiranruusujenkin erottavat tekijät iharuusuun nähden ovat samat kuin orjanruusuilla. Lisäksi kaikki neljä lajia ovat kookkaita, noin 2-4 m korkeita.
Suomen yleisimmän ja laaja-alaisimman ruusun, metsäruusun, R. cinnamomea, kiulukat ovat iharuusun tavoin pallomaiset. Varsien alaosat ovat kuitenkin tiheästi neulamaisen suorapiikkiset. Kukat ovat yksittäin ja kukkaperät sekä kukkapohjukset ovat nystykarvattomat. Iharuusun ja karjalanruusun, R. acicularis, elinalueet voivat kohdata korkeintaan jossain Uudenmaan eliömaakunnan kolkassa. Karjalanruusu on ylös asti hyvin tiheäpiikkinen ja sen kiulukat ovat lähinnä pitkulaiset.
Ruusujen hyötykäyttöä on lyhyesti kuvattu metsäruusun artikkelin yhteydessä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle iharuusun esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rosa mollis – iharuusu on harvahaarainen pensas, joka on tavallisesti noin 0,5-1,5 m korkea. A, Finström, Bergö, Bergövägenin itäpuoli Furulundin ja Södergårdin tilojen välillä, laajan kallioketoalueen laitaniitty lähellä maantietä, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusu on alkuperäinen laji Suomessa. Sen luontainen esiintymisalue rajoittuu Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakuntiin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtometsien reunusalueet, kivikkorinteet ja laidunmaat. Kuvan alalaidassa seuralaisena on lehtopähkämö, Stachys sylvatica. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, alueen pohjoisosa, niemen länsilaita lehtometsikön reunassa, 14.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusun teriö on säteittäinen, aluksi punainen ja myöhemmin vaaleanpunainen sekä yleensä noin 30-50 mm leveä. A, Geta, Dånö, Dånövägenin laita metsäisen Julbergetin jyrkästi nousevan rinteen juurella, 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusun kukassa on viisi terälehteä. Ne ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lovi-, lantto- tai tylppäkärkiset. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 15-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 13-25 mm. A, Geta, Dånö, Dånövägenin laita metsäisen Julbergetin jyrkästi nousevan rinteen juurella, 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusun kukassa on paljon heteitä. Niiden palhot ovat noin 2-5 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5 mm pitkät. Emiö on erilehtinen, ja hyvin lyhyitä, karvaisia emin vartaloita on paljon. A, Geta, Dånö, Dånövägenin laita metsäisen Julbergetin jyrkästi nousevan rinteen juurella, 20.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusun kukassa on viisi verholehteä. Ne ovat kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset ja ehytlaitaiset tai vaihtelevasti sivuliuskaiset sekä tavallisesti noin 15-25 mm pitkät. Sivuliuskojen koko ja muoto vaihtelevat, ja toisinaan verholehden kärki on viuhkamaisesti moniliuskainen. Joskus terälehdet jäävät verholehtiä lyhyemmiksi. Terälehtien kärkiosan reuna on nystyinen. A, Finström, Bergö, Bergövägenin itäpuoli Furulundin ja Södergårdin tilojen välillä, laajan kallioketoalueen laitaniitty lähellä maantietä, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusun kukat ovat vuosiversojen kärjessä lehtihankaisesti usein yksittäin, mutta kukkia voi olla samassa ryhmässä kaksi tai kuten kuvassa, kolmekin. Kukkaperä on yleensä noin 10-15 mm pitkä. Kukkapohjus saattaa samassakin kukkaryhmässä olla nystykarvainen tai jopa kalju. Korvakkeet ovat leveähköt, suippokärkiset ja tiheäkarvaiset, nystykarvaiset sekä reunoiltaan tiheästi nystyiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 1-2 cm pitkät. A, Finström, Bergö, Bergövägenin itäpuoli Furulundin ja Södergårdin tilojen välillä, laajan kallioketoalueen laitaniitty lähellä maantietä, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusun lehtiruoti on noin 1,5-4,5 cm pitkä. Lehtilavassa on kolmesta seitsemään lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on yhdestä kolmeen. Yleisimmin lehdykkäpareja on kaksi. Lehdykät ovat lähinnä pyöreähköt tai soikeat ja tylppä-, pyöreä- tai matalan suippokärkiset. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, alueen pohjoisosa, niemen länsilaita lehtometsikön reunassa, 14.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusun lehdykät ovat tavallisesti noin 1-4 cm pitkät ja noin 0,7-3 cm leveät sekä hartsintuoksuiset. A, Lemland, Järsö, ulkoilualue, Häggsuddeniin vievän pikkutien varsi Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispuolella, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusun lehdykät ovat toistamiseen sahalaitaiset. Hampaat ovat leveähköt, yleensä teräväkärkiset, ja niiden ulkosivulla olevat lisähampaat ovat pienet mutta paljain silmin erottuvat. Laitahampaiden reuna on nystyinen. A, Lemland, Järsö, ulkoilualue, Häggsuddeniin vievän pikkutien varsi Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispuolella, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusun lehdykän yläpinta on tummahkon ja harmaasävyisen vihreä ja alapinta vaalean harmaanvihreä. Lehdykät ovat lyhytkarvaiset ja nystykarvaiset. Laitahammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Lehtiruoti on karvainen, nystykarvainen ja hentopiikkinen. Piikkisyys etenee usein lehden keskirankaan saakka. A, Lemland, Järsö, ulkoilualue, Häggsuddeniin vievän pikkutien varsi Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispuolella, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 