- Rosa rugosa Thunb. – kurtturuusu
- RosaL. – (aito)ruusut
- Rosaceae – ruusukasvit
Kurtturuusu, Rosa rugosa, on hyvin piikkinen, rotevavartinen ja juurivesoja muodostava pensas, joka on tavallisesti noin 0,3-1,5 m korkea. Juurivesojen ja suikertavan juuriston avulla pensaat leviävät laajoiksikin pensaikoiksi. Varret ja juurivesat ovat ruskeat, harmaanruskehtavat tai lähes harmaat ja vuosikasvaimet harmaat tai harmaanvihreät. Koko pensas on hyvin tiheästi suorapiikkinen. Piikit ovat keskenään erikokoiset ja ainakin nuoremmissa varsissa selvästi karvaiset sekä tavallisesti noin 1-12 mm pitkät. Nuoret varret ja vuosikasvaimet ovat lisäksi tiheän huopakarvaiset.
Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Ne ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja huopakarvainen. Myös lehden keskiranka on ruodin tavoin karvainen. Lehtiruodissa ja keskirangassa on vaihtelevasti pienempiä piikkejä. Korvakkeet ovat leveähköt, suippokärkiset, päältä kaljut ja alta lyhyesti huopakarvaiset sekä reunoiltaan pienihampaiset tai nystyhampaiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 1,5-2,5 cm pitkät. Lehtilavassa on 5-9 lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on 2-4. Yleisimmin lehdyköitä on 7 eli kärkilehdykän lisäksi on 3 lehdykkäparia. Lehdykät ovat lähinnä soikeat tai pitkulaiset, paksut ja sahalaitaiset. Hammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Hampaat ovat matalat ja suippo- tai tylppäkärkiset. Lehdykän yläpuoli on kiiltävän tummanvihreä, kalju ja uurteinen. Uurteisuus synnyttää kurttuisuuden vaikutelman, mihin viittaavat myös tieteellinen ja suomalainen lajinimikin. Alapinta on vaalean- tai harmahtavanvihreä ja lyhyesti huopakarvainen. Lehdykät ovat tavallisesti noin 2-5 cm pitkät ja noin 1,5-3 cm leveät.
Kukat ovat vuosiversojen kärjessä lehtihankaisesti yksittäin tai kukinto on 2-4-kukkainen huiskilo. Usein vuosiversot ja kukinnot ovat niin tiheästi, että näyttää kuin kukkia olisi paljon enemmänkin. Kukkaperä on yleensä noin 20-30 mm pitkä ja useimmiten huopakarvainen. Verholehtiä on 5, ja ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset tai kärjestään hieman levenevät ja liuskattomat. Laidat ovat muuten ehyet, mutta jos kärki on levenevä, se on usein pienihampainen. Verholehdet ovat molemmin puolin hyvin tiheäkarvaiset ja ulkopinnaltaan usein myös nystykarvaiset sekä toisinaan myös eripituiset. Ne ovat tavallisesti noin 20-40 mm pitkät ja tyveltään noin 5-7 mm sekä kärkiosastaan noin 1,5-2 mm leveät.
Teriö on säteittäinen, punainen tai harvemmin vaaleanpunainen tai valkoinen ja yleensä noin 60-100 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten 5. Ne ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lantto-, tylppä- tai pyöreähkökärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 30-50 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 35-50 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 5-10 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1-1,5 mm pitkät. Emiö on erilehtinen, ja hyvin lyhyitä sekä jossain määrin karvaisia emin vartaloita on paljon. Luotit ovat pyöreähköt ja vaaleankeltaiset.
Kukkapohjuksesta paisuu kalju ja kypsänä helakanpunainen, marjamainen kiulukka, joka on malliltaan naurismainen eli pituussuunnassaan litistyneen pyöreähkö. Se on useimmiten noin 15-20 mm pitkä ja noin 20-30 mm leveä. Verholehdet säilyvät kiulukan kärjessä pitkään pystyyn tai yläviistoon kääntyneinä. Kiulukan sisällä on joukko kellertäviä tai kellanruskeita pähkylöitä, jotka ovat epäsymmetrisen pitkulaisia, toiselta sivulta kuperia ja jossain määrin kulmikkaita sekä noin 5-6 mm pitkiä ja noin 3,5-4 mm leveitä. Pähkylän kupera sivu on pitkäkarvainen. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Kurtturuusu kasvaa luontaisena Japanissa, joissakin Kiinan maakunnissa, Koreassa ja Venäjän Kaukoidässä. Sen kasvupaikkoja ovat hiekkaiset merenrannat ja rannikkovuorten rinteet. Näyttävä ja hyvin pitkään kukkiva laji on tuotu jo 1700-luvulla koristekasviksi Eurooppaan, jossa se on tehokkaasti alkanut karkulaisena levittäytyä myös luonnonympäristöihin. Suomessa karkulaisleviäminen alkoi 1900-luvun alkupuolella. Nykyisin villiytymiä tavataan Kasviatlaksen mukaan yleisenä tai paikoittaisena koko Etelä- ja Keski-Suomessa sekä pohjoisempanakin pohjoisrajan kulkiessa Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Vieraslajisivuston mukaan yksittäisiä havaintoja on jopa Enontekiön ja Inarin Lappia myöten. Kasvupaikkoina ovat lähinnä hiekkaiset ja kivikkoiset merenrannat, rantaniityt, teiden varret ja lähialueet sekä joutomaat ja maankäsittelyalueet. Muissa Pohjoismaissa lajin villiytymiä esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä satunnaisemmin Islannissa.
Kurtturuusu on tehokas levittäytyjä. Linnut ja muut eläimet syövät näyttäviä kiulukoita ja levittävät pähkylöitä uusille, etäisillekin kasvupaikoille. Kiulukat ja pähkylät myös kelluvat hyvin päätyen virtausten mukana uusille rannoille. Kun kurtturuusu on päässyt kasvunsa alkuun, lähilevittäytyminen on tehokkainta suikertavan juurakon ja juurivesojen avulla. Merenrantahietikoilla syntyy vuosien saatossa jopa hehtaarien kokoisia, lähes läpipääsemättömiä pensaikkoja. Laji kestää hyvin paahdetta, kuivuutta, märkyyttä, kasvupaikkojen suolaisuutta, kovaa pakkasta ja koko kasvustonkin katkomista. Niinpä kurtturuususta onkin muodostunut mittava uhka erityisesti merenrantojen luonnonkasveille ja rantojen virkistyskäytölle. Pensaikkoja onkin aktiivisesti poistettu rannoilta. Piikkisyytensä ja vahvojen, suikertavien juurien vuoksi raivauksessa joudutaan käyttämään konevoimaa. Silti maahan helposti jää juurenpätkiä, joista kasvu voi uudelleen alkaa. Raivausta onkin jatkettava samoilla paikoilla useampana vuotena peräkkäin. Alkuperäisluonnolle aiheuttamansa uhan vuoksi kurtturuusu on luokiteltu Suomessa kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Sen kasvatus on kielletty kesäkuusta 2022 alkaen. Kurtturuususta on jalostettu ja risteytetty lukuisa joukko puutarhalajikkeita, joita kasvatuskielto ei koske.
Suomessa kasvaa tai on kasvanut uusimman lajikäsityksen mukaan alkuperäisenä kahdeksan ruusulajia. Niistä heleäorjanruusu, R. dumalis ja himmeäorjanruusu, R. caesia kasvavat aika usein myös merenrannoilla ja rantametsikön laiteilla. Ne ovat kaikin puolin harvapiikkisempiä, ja piikit ovat käyriä. Lehdet eivät ole paksuja ja uurteisuudesta johtuen kurttupintaisia. Myös teriöt ovat pienempiä, noin 40-50 mm leveitä. Piikkisyydessään lähelle kurtturuusua yltää karjalanruusu, R. acicularis. Sen piikit ja varret eivät ole kuitenkaan karvaisia. Lisäksi lehdykät eivät ole paksut, yksittäin olevat kukat ovat 40-50 mm leveät ja kiulukka on useimmiten pitkänpyöreä tai pitkulainen. Kurtturuusu risteytyy yhteisillä kasvupaikoilla helposti metsäruusun, R. cinnamomea, kanssa. Metsäruusun ylemmät osat ovat harvapiikkiset, yksittäin olevat kukat ovat 40-50 mm leveät ja kiulukka on yleensä pallomainen. Risteymä, pietarinruusu, R. xmajurugosa on välimuotoinen ja sitä käytetään myös koristekasvina.
Ruusujen hyötykäyttöä on lyhyesti kuvattu metsäruusun artikkelin yhteydessä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kurtturuusun esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rosa rugosa – kurtturuusu on kotoisin Itä-Aasiasta, Tyynen valtameren ääreltä. Se on jo varhain tuotu koristekasviksi Eurooppaan. Suomessa se aloitti villiytymisensä luontoon 1900-luvun alkupuolella ja tahti on kiihtynyt. Erityisesti merenrannoilla tavallisesti noin 0,3-1,5 m korkea ruusu levittäytyy suikertavan juurakkonsa ja juurivesojensa avulla laajoiksi ja tiheän läpipääsemättömiksi pensaikoiksi. Se tukahduttaa alleen alkuperäistä rantalajistoa ja hankaloittaa rantojen virkistyskäyttöä. Laji onkin luokiteltu Suomessa kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Sen kasvatus on kielletty kesäkuusta 2022 alkaen. Merenrannoilta myös poistetaan pensaita aktiivisesti. A, Eckerö, Storby, postitalon länsipuolisen merenrannan kallioinen niittyalue, 12.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusu on merenrantoja vähemmän vahingollinen levittäytyjä teiden varsilla ja niiden lähialueilla sekä joutomailla ja maankäsittelyalueilla. Sen lehdissä on viidestä yhdeksään lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on kahdesta neljään. Lehdykät ovat päältä kiiltävän tummanvihreät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varrella oleva maanläjitysalue, luoteisosa, 18.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun teriö on yleensä punainen ja noin 60-100 mm leveä. Terälehtiä on useimmiten viisi. Joskus, kuten kuvan oikeanpuoleisessa kukassa, teriössä voi olla jokunen ylimääräinenkin terälehti. Jalostetuilla puutarhalajikkeilla teriö on useimmiten kerrannainen. A, Eckerö, Storby, postitalon länsipuolisen merenrannan kallioinen niittyalue, 12.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun teriön avauduttua terälehdet ovat tiiviisti lomittaiset. Ne kasvavat nopeasti isommiksi ja ovat lopulta usein toisiaan peittämättömät, kuten edellisistä kuvista on nähtävissä. Kukat eivät ole pitkäikäisiä, mutta niitä tulee koko ajan lisää, ja kukintakausi kestääkin peräti kesäkuusta syyskuuhun. Uuden, avautuneen kukan siitepöly kiinnostaa monenlaisia hyönteisiä. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Paikkalantien ja teollisuusraiteen välinen ruohikkokaista ja ratapenger pääradan alikulun itäpuolella 12.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun terälehdet ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lantto-, tylppä- tai pyöreähkökärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 30-50 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 35-50 mm. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Paikkalantien ja teollisuusraiteen välinen ruohikko- ja pensaikkoalue pääradan alikulun itäpuolella 1.9.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun teriö on harvemmin vaaleanpunainen tai valkoinen, kuten kuvassa. Valkoisella värimuodolla on muotonimenä f. alba. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevan Lilla Tallholmenin niemen ja Råuddenin kallioniemekkeen välinen hiekkaranta-alue, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun kukassa on paljon heteitä. Niiden palhot ovat noin 5-10 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1-1,5 mm pitkät. Myös hyvin lyhyitä ja jossain määrin karvaisia emin vartaloita on paljon. Luotit ovat pyöreähköt ja vaaleankeltaiset. Tiiviiseen, vasta avautuneeseen teriöön muodostuu helposti pieni sadevesiallas. Veden valtaan joutuneet heteiden ponnet kuivuttuaan ilmeisesti luovuttavat siitepölynsä ihan normaalisti. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Paikkalantien ja teollisuusraiteen välinen ruohikkokaista ja ratapenger pääradan alikulun itäpuolella 12.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun kukkia on vähimmillään yksi, ainakin aluksi. Kukkapohjus on litistyneen pyöreä ja useimmiten kalju. Verholehdet ovat toisinaan teriön kokoon nähden varsin vaatimattomat. A, Eckerö, Storby, postitalon länsipuolisen merenrannan kallioinen niittyalue, 12.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun kukkaperä on yleensä noin 20-30 mm pitkä ja useimmiten huopakarvainen. Kukassa on viisi verholehteä. Ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset tai kärjestään hieman levenevät ja liuskattomat. Laidat ovat muuten ehyet, mutta jos kärki on levenevä, se on usein pienihampainen, kuten kuvan ylöspäin osoittavassa verholehdessä. Verholehdet ovat molemmin puolin hyvin tiheäkarvaiset ja ulkopinnaltaan usein myös nystykarvaiset sekä toisinaan myös eripituiset. Ne ovat tavallisesti noin 20-40 mm pitkät ja tyveltään noin 5-7 mm sekä kärkiosastaan noin 1,5-2 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Paikkalantien ja teollisuusraiteen välinen ruohikko- ja pensaikkoalue pääradan alikulun itäpuolella 1.9.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun kukat ja myöhemmin kiulukat ovat vuosiversojen kärjessä lehtihankaisesti. Niitä on useimmiten kahdesta neljään kappaletta. Kukkapohjuksesta paisuva, kalju ja kypsänä helakanpunainen, marjamainen kiulukka on malliltaan naurismainen eli pituussuunnassaan litistyneen pyöreähkö. Se on tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin 20-30 mm leveä. Verholehdet säilyvät kiulukan kärjessä pitkään pystyyn tai yläviistoon kääntyneinä. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Paikkalantien ja teollisuusraiteen välinen ruohikkokaista ja ratapenger pääradan alikulun itäpuolella 12.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun lehdykät ovat lähinnä soikeat tai pitkulaiset, paksut ja sahalaitaiset. Hampaat ovat matalat ja suippo- tai tylppäkärkiset. Lehdykän yläpuoli on kalju ja uurteinen. Uurteisuus synnyttää kurttuisuuden vaikutelman. Lehdykät ovat tavallisesti noin 2-5 cm pitkät ja noin 1,5-3 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Paikkalantien ja teollisuusraiteen välinen ruohikkokaista ja ratapenger pääradan alikulun itäpuolella 12.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun lehdyköiden alapinta on vaalean- tai harmahtavanvihreä ja lyhyesti huopakarvainen. Lehtiruoti on tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja huopakarvainen. Myös lehden keskiranka on ruodin tavoin karvainen. Lehtiruodissa ja keskirangassa on vaihtelevasti pienempiä piikkejä. Korvakkeet ovat leveähköt, suippokärkiset, päältä kaljut ja alta lyhyesti huopakarvaiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 1,5-2,5 cm pitkät. A, Eckerö, Storby, postitalon länsipuolisen merenrannan kallioinen niittyalue, 12.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa rugosa – kurtturuusun piikit ovat keskenään erikokoiset ja ainakin nuoremmissa varsissa selvästi karvaiset sekä tavallisesti noin 1-12 mm pitkät. Nuoret varret ja vuosikasvaimet ovat lisäksi tiheän huopakarvaiset. Kuvan vasemmassa puoliskossa näkyy myös lehtikorvake, jonka reuna on nystyhampainen. EH, Hämeenlinna, Käikälä, Paikkalantien ja teollisuusraiteen välinen ruohikkokaista ja ratapenger pääradan alikulun itäpuolella 12.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 