- Rosa sherardii Davies – okaruusu
- RosaL. – (aito)ruusut
- Rosaceae – ruusukasvit
Okaruusu, Rosa sherardii, on pysty, tiheähaarainen ja vahvapiikkinen sekä lyhyitä juurivesoja muodostava pensas, joka on tavallisesti noin 1-2 m, harvemmin jopa 3 m korkea. Varret ovat usein polvekkeisia ja alaosastaan punaruskeita tai harmahtavia sekä hilseileviä. Varsien nuoremmat haarat ovat ruskehtavanvihreät ja vuosikasvaimet vihreät. Piikkien määrä vaihtelee ja etenkin nuoremmissa varsissa niitä voi olla runsaastikin. Piikit ovat suorahkot tai kärkiosastaan käyrät ja aika vankat. Niiden pituus vaihtelee tavallisesti noin välillä 5-20 mm.
Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Ne ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on yleensä noin 1,5-3 cm pitkä ja karvainen, nystykarvainen sekä usein hentopiikkinen. Piikkisyys saattaa edetä lehden keskirankaan saakka. Korvakkeet ovat leveähköt, suippokärkiset ja kärjestään usein ulospäin kaartuvat. Ne ovat tiheäkarvaiset ja alta sekä reunoiltaan nystykarvaiset. Korvakkeet ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja useimmiten noin 1,5-2,5 cm pitkät. Lehtilavassa on 3-7 lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on 1-3. Yleisimmin lehdykkäpareja on 2. Lehdykät ovat lähinnä soikeat ja suippo- tai tylppäkärkiset sekä tavallisesti toistamiseen sahalaitaiset. Hammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Hampaat ovat leveähköt, teräväkärkiset, ja niiden ulkosivulla olevat lisähampaat ovat pienet mutta paljain silmin erottuvat. Lehdykän yläpinta on harmaanvihreä ja alapinta hieman vaaleampi. Lehdykät ovat pehmeäkarvaiset ja alta myös nystykarvaiset sekä reunoiltaan nystyiset. Ne ovat hartsintuoksuiset ja tavallisesti noin 2-4 cm pitkät sekä noin 1,5-2,5 cm leveät.
Kukat ovat vuosiversojen kärjessä lehtihankaisesti yksittäin tai kukinto on 2-6-kukkainen huiskilo. Kukkaperä on yleensä noin 10-20 mm pitkä, karvainen ja vankan nystykarvainen. Verholehtiä on 5. Ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset ja vaihtelevasti sivuliuskaiset tai liuskattomat sekä tiheästi karvaiset ja alapuolelta sekä reunoistaan myös tiheästi nystykarvaiset. Kärkiosa on usein myös pienihampainen. Verholehdet ovat tavallisesti noin 15-25 mm pitkät ja tyveltään noin 3-4 mm sekä kärkiosastaan noin 0,5-2 mm leveät.
Teriö on säteittäinen, aluksi punainen, myöhemmin vaaleanpunainen ja yleensä noin 40-50 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lovi-, lantto- tai tylppäkärkiset. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 20-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 18-25 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 2-7 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5 mm pitkät. Emiö on erilehtinen, ja hyvin lyhyitä, karvaisia emin vartaloita on paljon. Luotit ovat pyöreähköt ja vaaleankeltaiset.
Kukkapohjuksesta paisuu kypsänä punainen, marjamainen kiulukka, joka on pitkänomainen, yleensä noin 12-20 mm pitkä ja noin 10-16 mm paksu. Sen pinta on kalju tai samassakin kukinnossa vaihtelevasti vankan nystykarvainen. Kiulukka kypsyy syyskuussa ja pysyy kypsänäkin kovapintaisena. Verholehdet säilyvät kiulukan kärjessä sivulle siirottavina. Kiulukan sisällä on joukko ruskeita pähkylöitä, jotka ovat epäsymmetrisen pitkulaisia, toiselta sivulta kuperia ja jossain määrin kulmikkaita sekä noin 4-5 mm pitkiä ja noin 2,5-3 mm leveitä. Pähkylän kupera sivu on pitkäkarvainen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Okaruusu on alkuperäinen laji Suomessa. Sen luontainen esiintymisalue on Ahvenanmaa, jossa sillä on yli viitisenkymmentä tunnettua kasvupaikkaa. Lisäksi todennäköistä okaruusua on löydetty Varsinais-Suomen eliömaakunnan Houtskarista, Nauvosta, Dragsfjärdistä ja Västanfjärdistä sekä Uudenmaan eliömaakunnan Siuntiosta. Laji on ilmoitettu myös Turusta ja Etelä-Espoosta. Ainakin osa Ahvenanmaan ulkopuolisista löydöistä saattaa olla viljelykarkulaisia. Okaruusu on kalkinsuosija ja kasvaa lähinnä lehdoissa ja lehtoreunuksissa, lehdesniityillä, laidunmailla sekä kivikkorinteillä. Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokkaan johtaneena kriteerinä on pieni populaatiokoko. Uhkina ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä rakentaminen. Lajin asema on uusien kasvupaikkalöytöjen perusteella kohentunut, koska se edellisessä luokituksessa määriteltiin erittäin uhanalaiseksi (EN). Muissa Pohjoismaissa okaruusu kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa kasvaa tai on kasvanut uusimman lajikäsityksen mukaan alkuperäisenä kahdeksan ruusulajia. Lisäksi eriasteisina villiytyminä ja viljelyjäänteinä tavataan useita lajeja ja lajikkeita. Luonnonruusujenkin lajilleen tunnistaminen vaatii lähempää perehtymistä sukuun. Okaruusun läheisin laji on samaan lajiryhmään kuuluva iharuusu, R. mollis, joka usein kasvaa samanlaisilla kasvupaikoilla ja seuralaisenakin. Helpoiten lajit erottaa toisistaan kukkapohjusten ja kiulukoiden muodon perusteella. Ne ovat okaruusulla pitkänomaiset ja iharuusulla useimmiten pallomaiset. Iharuusun kiulukat kypsyvät ja pehmenevät jo elokuussa, kun taas okaruusulla ne pysyvät myöhemmin syksyllä kypsyessäänkin kovina. Lisäksi iharuusun piikit ovat suorat ja keskimäärin hennommat sekä vähäisemmät.
Iharuusun lisäksi Ahvenanmaalla voi yleisimmin tavata heleäorjanruusun, R. dumalis ja himmeäorjanruusun, R. caesia. Molempien, nykyään omina lajeinaan pidettävien orjanruusujen piikit ovat selvästi käyrät. Lehdykät ovat kertaalleen sahalaitaiset ja heleäorjanruusulla myös kaljut. Kukkaperät ovat lisäksi nystykarvattomat. Vain Ahvenanmaalla kasvaa tai on kasvanut luontaisena nykyään omina lajeinaan pidettävä koiranruusupari, kaljukoiranruusu R. canina ja karvakoiranruusu R. corymbifera. Kaljukoiranruusu on hyvin harvinainen ja äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) todettu, kun taas karvakoiranruusu on siirretty jo Suomesta hävinneiden lajien (RE) luokkaan. Koiranruusujenkin erottavat tekijät okaruusuun nähden ovat samat kuin orjanruusuilla. Suomen yleisimmän ja laaja-alaisimman ruusun, metsäruusun, R. cinnamomea, kiulukat ovat pallomaiset. Varsien alaosat ovat tiheästi neulamaisen suorapiikkiset. Kukat ovat yksittäin ja kukkaperät sekä kukkapohjukset ovat nystykarvattomat. Okaruusun ja Suomen tiheäpiikkisimmän luonnonruusun karjalanruusun, R. acicularis, elinalueet eivät kohtaa toisiaan.
Ruusujen hyötykäyttöä on lyhyesti kuvattu metsäruusun artikkelin yhteydessä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle okaruusun esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rosa sherardii – okaruusu on harvinainen pensas, jonka luontainen esiintymisalue rajoittuu lähinnä Ahvenanmaalle, jossa sillä on runsas viitisenkymmentä tunnettua kasvupaikkaa. Laji on kalkinsuosija ja kasvaa lähinnä lehdoissa ja lehtoreunuksissa, lehdesniityillä, laidunmailla sekä kivikkorinteillä. Se on rauhoitettu Ahvenanmaalla ja todettu 2019 uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi (VU). A, Finström, Bergö, Bergövägenin itäpuoli Furulundin ja Södergårdin tilojen välillä, laajan kallioketoalueen laitaniitty lähellä maantietä, 23.6.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa sherardii – okaruusu on kasvutavaltaan tiheähaarainen. Varret ovat usein polvekkeisia, kuten kuvastakin ilmenee. 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa sherardii – okaruusun kukkaperä on yleensä noin 10-20 mm pitkä, karvainen ja vankan nystykarvainen. Kukkapohjus on pitkulainen ja kalju tai vaihtelevasti nystykarvainen. 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa mollis – iharuusu on okaruusun kanssa samaan lajiryhmään kuuluva lähilaji. Kukintavaiheessa se on nopeinta ja helpointa erottaa okaruususta kukkapohjuksen perusteella. Iharuusun kukkapohjus on pallomainen, kun se okaruusulla on edellisen kuvan osoittamalla tavalla pitkulainen. A, Finström, Bergö, Bergövägenin itäpuoli Furulundin ja Södergårdin tilojen välillä, laajan kallioketoalueen laitaniitty lähellä maantietä, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa sherardii – okaruusun kukassa on viisi verholehteä. Ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset ja vaihtelevasti sivuliuskaiset tai liuskattomat sekä tiheästi karvaiset ja alapuolelta sekä reunoistaan myös tiheästi nystykarvaiset. Kärkiosa on usein myös pienihampainen. Verholehdet ovat tavallisesti noin 15-25 mm pitkät ja tyveltään noin 3-4 mm sekä kärkiosastaan noin 0,5-2 mm leveät. 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa sherardii – okaruusun terälehdet saattavat toisinaan jäädä verholehtiä lyhyemmiksi. 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa sherardii – okaruusun teriö on säteittäinen ja yleensä noin 40-50 mm leveä. Terälehtiä on viisi. Ne ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lovi-, lantto- tai tylppäkärkiset. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 20-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 18-25 mm. 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa sherardii – okaruusun teriö on aluksi punainen ja myöhemmin vaaleanpunaiseksi haalistuva. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 2-7 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5 mm pitkät. Emiö on erilehtinen, ja hyvin lyhyitä, karvaisia emin vartaloita on paljon. 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa sherardii – okaruusun kukkapohjuksesta paisuu kypsänä punainen, marjamainen kiulukka, joka on pitkänomainen, yleensä noin 12-20 mm pitkä ja noin 10-16 mm paksu. Sen pinta on kalju tai samassakin kukinnossa vaihtelevasti vankan nystykarvainen. Verholehdet säilyvät kiulukan kärjessä sivulle siirottavina. Kiulukka kypsyy syyskuussa ja pysyy kypsänäkin kovapintaisena. Iharuusun pallomainen kiulukka kypsyy ja pehmenee jo elokuussa. 15.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa sherardii – okaruusun lehtiruoti on yleensä noin 1,5-3 cm pitkä ja karvainen, nystykarvainen sekä usein hentopiikkinen. Piikkisyys saattaa edetä lehden keskirankaan saakka. Korvakkeet ovat leveähköt, suippokärkiset ja kärjestään usein ulospäin kaartuvat. Ne ovat tiheäkarvaiset ja alta sekä reunoiltaan nystykarvaiset. Korvakkeet ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja useimmiten noin 1,5-2,5 cm pitkät. 15.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa sherardii – okaruusun lehtilavassa on kolmesta seitsemään lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on yhdestä kolmeen. Yleisimmin lehdykkäpareja on kaksi. Lehdykät ovat lähinnä soikeat ja suippo- tai tylppäkärkiset sekä tavallisesti toistamiseen sahalaitaiset. Hammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Lehdykän yläpinta on harmaanvihreä ja alapinta hieman vaaleampi. Lehdykät ovat pehmeäkarvaiset ja alta myös nystykarvaiset. Ne ovat hartsintuoksuiset ja tavallisesti noin 2-4 cm pitkät sekä noin 1,5-2,5 cm leveät. 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa sherardii – okaruusun lehdyköiden laitahampaat ovat leveähköt, teräväkärkiset, ja niiden ulkosivulla olevat lisähampaat ovat pienet mutta paljain silmin erottuvat. Hampaiden reuna on nystyinen. 15.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 