- Rosa spinosissima L. – pimpinellaruusu
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Rosa pimpinellifolia L.
- ’Plena’ – juhannusruusu
- RosaL. – (aito)ruusut
- Rosaceae – ruusukasvit
Pimpinellaruusun, Rosa spinosissima, kerrottukukkainen lajike ’Plena’, juhannusruusu on hyvin piikkinen, runsasvartinen ja juurivesoja muodostava pensas, joka on tavallisesti noin 0,4-1,2 m korkea, mutta saattaa peitteisessä metsämaastossa valoa tavoitellessaan venyä joiltakin varsiltaan parimetriseksikin. Juurivesojen avulla pensaat voivat levitä laajoiksi. Varret ovat ruskeat tai harmaanruskehtavat, juurivesat ruskeat ja vuosikasvaimet vihreät. Ne kaikki ovat tiheästi neulamaisen suorapiikkiset tai toisinaan osa piikeistä voi olla hieman käyriä. Piikit ovat ohuet, keskenään erikokoiset ja tavallisesti noin 1-8 mm pitkät.
Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Ne ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on tavallisesti noin 1-2 cm pitkä ja kalju. Korvakkeet ovat yleensä kapeat ja suippokärkiset sekä kaljut ja reunoiltaan vaihtelevasti nystyiset tai nystyhampaiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 0,8-1,5 cm pitkät. Lehtilavassa on 5-11 lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on 2-5. Lehdykät ovat lähinnä pyöreähköt, pitkänpyöreät tai soikeat, kaljut ja kertaalleen sahalaitaiset. Hammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Hampaat ovat teräväkärkiset. Lehdykän yläpuoli on vihreä tai vanhemmiten sinertävänvihreä ja alapinta vaalean- tai harmaanvihreä. Lehdykät ovat tavallisesti noin 0,5-2 cm pitkät ja noin 0,5-1,5 cm leveät. Juurivesojen lehdykät voivat olla jopa 3,5 cm pitkät.
Kukat ovat edellisen vuoden versojen kärjessä lehtihankaisesti yksittäin. Kukkaperä on yleensä noin 15-40 mm pitkä ja kalju tai harvakseen nystykarvainen. Verholehtiä on 5, ja ne ovat hyvin kapeanpuikeat tai kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuiset ja ehytlaitaiset. Verholehdet ovat ulkopinnaltaan kaljut ja sisäpinnaltaan ja reunoiltaan karvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja tyveltään noin 4-5 mm sekä kärkiosastaan noin 0,5-1 mm leveät.
Teriö on säteittäinen, valkoinen tai harvoin punertava ja yleensä noin 30-60 mm leveä. Teriö on puolikerrottu eli terälehtiä on monessa sisäkkäisessä kerroksessa runsaasti. Se on aluksi puolipallomainen ja kapeampi, mutta kukinnan loppuvaiheessa avautuu yhä enemmän, ja lopulta terälehdet siirottavat lähes suoraan sivulle ennen varisemistaan. Terälehdet ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lovi-, lantto- tai tylppäkärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 10-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 10-30 mm. Sisimmät terälehdet voivat olla tätä pienempiä ja malliltaan epäsymmetrisempiä. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 2-8 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5-2 mm pitkät. Emiö on erilehtinen, ja hyvin lyhyitä sekä karvaisia emin vartaloita on paljon. Luotit ovat pyöreähköt ja vaaleankeltaiset.
Kukkapohjuksesta paisuu kalju ja kypsänä punaruskea tai -musta, marjamainen kiulukka, joka on malliltaan pallomainen tai pituussuunnassaan hieman litistyneen pallomainen. Se on useimmiten noin 8-10 mm pitkä ja noin 10-12 mm leveä. Myös kiulukkaperä muuttuu aika usein kiulukan väriseksi. Verholehdet karisevat kiulukan kypsyttyä. Kiulukan sisällä on joukko kellertäviä tai kellanruskeita pähkylöitä, jotka ovat epäsymmetrisen pitkulaisia, toiselta sivulta kuperia ja jossain määrin kulmikkaita sekä noin 4-5 mm pitkiä ja noin 2,5-3 mm leveitä. Pähkylän kupera sivu on pitkäkarvainen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Kantalaji pimpinellaruusu kasvaa luontaisena Suurimmassa osassa Eurooppaa, ei kuitenkaan Suomessa. Kerrottukukkaiseksi jalostetun, hyväntuoksuisen juhannusruusun alkuperää ei tunneta, mutta sen otaksutaan kulkeutuneen Suomeen Venäjältä. Lajiketta on viljelty Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja siitä on täällä olemassa useita hieman toisistaan poikkeavia kantoja. Muualla juhannusruusu on harvinainen ja englannin kielessä se onkin saanut nimekseen Finnish White Rose. Pitkän viljelyhistorian myötä juhannusruusu on usein jäänyt viljelyjäänteenä entisille asuinpaikoille ja lintujen levittämänä juurtunut myös lähiluontoon. Esiintymät ovat pitkäikäisiä ja kasvattavat vuosien myötä kokoaan juurivesojen avulla. Eniten kasvupaikkoja on Etelä-Suomessa, mutta harvakseen niitä on lähes läpi Suomen pohjoisimpien, yksittäisten havaintojen ollessa Enontekiön ja Inarin Lapin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä entiset asuinpaikat ja niiden sekä nykyisen asutuksen lähialueet, pientareet, joutomaat, niityt, kedot ja metsänlaiteet sekä laitametsät. Muissa Pohjoismaissa kantalajia, pimpinellaruusua esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Pimpinellaruusun nimihistoria juontuu aikaisemmin käytössä olleesta tieteellisestä nimestä, R. pimpinellifolia, jonka Carl von Linné antoi ruusulle 1759. Hän oli nimennyt sarjakukkaisheimon kasvisuvun, pukinjuuret, nimellä Pimpinella 1753. Pukinjuurilla, vaikka ovatkin ruohovartisia kasveja, on samankaltainen lehtirakenne, mihin Linné halusi ruusunimellään viitata. Valtavan nimitystyön tuoksinassa hän oli kuitenkin jo 1753 antanut samaksi lajiksi osoittautuvalle ruusulle nimeksi R. spinosissima, millä ilmennettiin lajin runsaspiikkisyyttä. Lajien nimityskäytännön mukaan vanhin annettu nimi on oikea, joten aikaisemmin käytössä ollut nimiyhdistelmä jäi elämään vain suomalaisessa nimessä.
Juhannusruusu on mm. kukkiensa ja lehtiensä perusteella niin omaleimainen laji, ettei sitä helposti sotke muihin ruusulajeihin – ainakaan luonnonruusuihin.
Ruusujen hyötykäyttöä on lyhyesti kuvattu metsäruusun artikkelin yhteydessä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pimpinellaruusun esiintymiskartalle Suomessa (valtaosa havainnoista on varmasti juhannusruusua, mutta sitä ei ole kartalle eritelty).
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rosa spinosissima ’Plena’ – juhannusruusu on kantalajista jalostettu, hyväntuoksuisen lajike, jonka alkuperää ei tunneta, mutta sen otaksutaan kulkeutuneen Suomeen Venäjältä. Lajiketta on viljelty Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Pitkän viljelyhistorian myötä juhannusruusu on usein jäänyt viljelyjäänteenä entisille asuinpaikoille ja lintujen levittämänä juurtunut myös lähiluontoon. Eniten kasvupaikkoja on Etelä-Suomessa, mutta harvakseen niitä on lähes läpi Suomen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä entiset asuinpaikat ja niiden sekä nykyisen asutuksen lähialueet, pientareet, joutomaat, niityt, kedot ja metsänlaiteet sekä laitametsät. 7.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa spinosissima ’Plena’ – juhannusruusu on kantalajista jalostettu, hyväntuoksuisen lajike, jonka alkuperää ei tunneta, mutta sen otaksutaan kulkeutuneen Suomeen Venäjältä. Lajiketta on viljelty Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Pitkän viljelyhistorian myötä juhannusruusu on usein jäänyt viljelyjäänteenä entisille asuinpaikoille ja lintujen levittämänä juurtunut myös lähiluontoon. Eniten kasvupaikkoja on Etelä-Suomessa, mutta harvakseen niitä on lähes läpi Suomen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä entiset asuinpaikat ja niiden sekä nykyisen asutuksen lähialueet, pientareet, joutomaat, niityt, kedot ja metsänlaiteet sekä laitametsät. 7.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa spinosissima ’Plena’ – juhannusruusun kukat ovat edellisen vuoden versojen kärjessä lehtihankaisesti yksittäin. Teriö on valkoinen tai harvoin punertava. 7.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa spinosissima ’Plena’ – juhannusruusun teriö on yleensä noin 30-60 mm leveä. Se on puolikerrottu eli terälehtiä on monessa sisäkkäisessä kerroksessa runsaasti. Teriö on aluksi puolipallomainen ja kapeampi, mutta kukinnan loppuvaiheessa avautuu yhä enemmän, ja kuten edellisessä kuvassa on nähtävissä, lopulta terälehdet siirottavat lähes suoraan sivulle ennen varisemistaan. 7.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa spinosissima ’Plena’ – juhannusruusun terälehdet ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lovi-, lantto- tai tylppäkärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 10-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 10-30 mm. Sisimmät terälehdet voivat olla tätä pienempiä ja malliltaan epäsymmetrisempiä. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 2-8 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5-2 mm pitkät. Kuten kuvasta on nähtävissä, ulommat heteet ovat jo ruskeat ja lakastuneet, mutta sisimmät heteet ovat vasta nousemassa esiin. Hyvin lyhyitä ja karvaisia emin vartaloita on paljon. Pyöreät luotit ovat niiden kärjessä. 7.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa spinosissima ’Plena’ – juhannusruusun kukkapohjuksesta paisuu kalju ja kypsänä punaruskea tai -musta, marjamainen kiulukka, joka on malliltaan pallomainen tai pituussuunnassaan hieman litistyneen pallomainen. Se on useimmiten noin 8-10 mm pitkä ja noin 10-12 mm leveä. Myös kiulukkaperä muuttuu aika usein kiulukan väriseksi. 15.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa spinosissima ’Plena’ – juhannusruusun kiulukan sisällä on joukko kellertäviä tai kellanruskeita pähkylöitä, jotka ovat epäsymmetrisen pitkulaisia, toiselta sivulta kuperia ja jossain määrin kulmikkaita sekä noin 4-5 mm pitkiä ja noin 2,5-3 mm leveitä. Pähkylän kupera sivu on pitkäkarvainen. 15.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa spinosissima ’Plena’ – juhannusruusun alaosa muodostuu ajan kanssa usein elävien ja kuivuneiden varsien ja haarojen ryteiköksi. Tyveltä nousevat kuitenkin uudet, vehreät ja piikkiset juurivesat. 7.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa spinosissima ’Plena’ – juhannusruusun lehtikorvakkeet ovat yleensä kapeat ja suippokärkiset sekä kaljut ja reunoiltaan vaihtelevasti nystyiset tai nystyhampaiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 0,8-1,5 cm pitkät. 15.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 