- Rubus arcticus L. – mesimarja
- Rubus L. – vatukat
- Rosaceae – ruusukasvit
Mesimarja Rubus arcticus, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-25 cm korkea ruoho, jonka juuristo on vaakatasossa suikertava ja haarova muodostaen laajojakin kasvustoja. Varret ovat haarattomat tai yläosastaan haarovat, vihreät, kellanvihreät tai punertavat ja liereät sekä ainakin yläosastaan lyhytkarvaiset ja nystykarvaiset.
Ruodillisia ja korvakkeellisia varsilehtiä on allekkain kaksi tai useampia. Lehtiruoti on yleensä noin 1,5-5 cm pitkä, lyhytkarvainen ja vaihtelevasti nystykarvainen. Korvakkeet ovat leveänsuikeat tai soikeahkot, ehytlaitaiset, ruodin tavoin karvaiset ja noin 4-7 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Lehtilapa on 3-lehdykkäinen ja yleensä noin 3-6 cm pitkä sekä noin pituutensa levyinen. Kärkilehdykkä on ruodillinen ruodin pituuden vaihdellessa noin välillä 2-15 mm. Sivulehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 4 mm pitkä. Kärkilehdykkä on lähinnä puikea tai vinoneliömäinen, kiilatyvinen ja suippokärkinen sekä tavallisesti noin 2-4,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveä. Sivulehdykät ovat noin kärkilehdykän kokoluokkaa muuten, mutta ne ovat usein epäsymmetriset, ja ulkotyvellä on toisinaan lyhyempi tai pitempi sivuliuska. Kaikkien lehdyköiden laidassa on epäsäännöllisesti isoja ja pieniä hampaita sekä syvempiä lovia. Lehdykät ovat vihreät tai suorassa auringossa punaruskehtavat, ja alapinnalla voi olla myös sinivihreää tai harmaanvihreää sävyä. Molemmat puolet ovat kaljuhkot tai vaihtelevasti karvaiset. Ruodillisten lehtien lisäksi varren alaosassa on muutamia pieniä, tuppimaisen sepiviä lehtiä, jotka ovat varren väriset, varren tavoin karvaiset ja noin 3-5 mm pitkät.
Varressa on lehtihankaisesti yksittäin yleensä enintään 3 kukkaa. Kukkaperä on useimmiten noin 20-40 mm pitkä, lyhytkarvainen ja nystykarvainen. Verholehtiä on useimmiten 6-9. Ne ovat kukintavaiheessa sivulle tai alaspäin suuntautuneet, puikean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja vihreät tai punertavat sekä ulkopinnalta pitemmin ja sisäpinnalta lyhyemmin karvaiset ja nystykarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-6 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm.
Teriö on punainen, joskus harvoin myös valkoinen ja yleensä noin 15-25 mm leveä. Terälehtiä on tavallisesti 6-9, mutta yleisin luku näyttäisi olevan 7. Ne ovat lähinnä vastapuikeat, soikeat tai leveänsoikeat, pyöreähköpäiset ja kapeatyviset. Pituutta niillä on useimmiten noin 7-12 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm. Heteitä on paljon, ja palhot ovat valkoiset tai punertavat, sisään päin kiertyneet ja noin 2-4 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, noin 0,3-0,4 mm pitkät ja kuihtuvat siitepölyn luovuttamisen jälkeen ruskeahkoiksi. Emejä on paljon, ja niiden lyhyt vartalo luotteineen jää kokonaan piiloon ylle kaartuvien heteiden alle. Sikiäimistä kehittyy monen pienen, yhteen kasvaneen luumarjan muodostama kerrannainen luumarja. Se on kypsänä ruskehtavanpunainen tai lähes mustanpunainen, mehukas, makean aromaattinen, pehmeä ja pyöreämuotoinen sekä yleensä noin 17-20 mm pitkä ja noin 20-25 mm leveä. Osa marjoista jää vaillinaisen pölytyksen vuoksi pienemmiksi. Kypsä marja ei irtoa kannastaan. Normaali kukinta-aika on toukokuun lopulta heinäkuulle.
Mesimarja on alkuperäinen ja melko yleinen lähes koko Suomessa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä soistuvat metsät, korvet, rantalehdot, jokitörmät, suoniityt, muut kosteat niityt, pientareet ja tienvarret. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa ja Norjassa.
Mesimarjan, jota myös maamuuraimeksi kutsutaan, pölyttäjinä toimivat erityisesti pistiäiset, kärpäset ja kovakuoriaiset. Koska pienialaiset kasvustot ovat usein samaa kasvullisesti levittäytynyttä yksilöä, runsaskaan kukinta ei tuota marjoja, jos ristipölytys puuttuu kokonaan. Muutenkin marjoja kehittyy heikosti Etelä-Suomessa. Runsainta marjonta on Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnista pohjoiseen noin Keski-Lappiin saakka. Monet pitävät mesimarjan makua ja aromia muuraimen eli hillan tai lakan veroisena tai jopa parempana. Marjoista valmistetaan mm. mehua ja hilloa. Sitä voidaan käyttää monipuolisesti jälkiruokiin ja leivonnaisiin vadelman ja muuraimen tavoin. Marjat ovat aromaattisen makunsa lisäksi hyvin terveellisiä, kuten muutkin vatukkalajit. Ne sisältävät mm. runsaasti C-vitamiinia, antioksidantteja ja ravintokuitua. Marjojen vakituinen käyttö voi mm. ehkäistä tulehduksia sekä sydän- ja verisuonitauteja, vähentää syöpäriskiä ja auttaa verensokerin säätelyssä. Versoja, lehtiä ja kukkia voi hyödyntää myös yrttiteeaineksina.
Suomessa kasvaa luontaisesti seitsemän vatukkalajia, joista ruohovartisia on kolme ja pensaita neljä. Muita ruohovartisia lajeja, muurainta (hilla, lakka), R. chamaemorus ja (euroopan)lillukkaa, R. saxatilis ei helposti sotke mesimarjaan kukkien ja marjojen erilaisuuden vuoksi. Lisäksi muuraimen lehtilapa on yhtenäinen, lähinnä pyöreähkön munuaismainen ja useimmiten viisiliuskainen. Lillukka puolestaan on pintarönsyllinen. Pensasvatukoista lähes kaikkialla kasvaa yleisenä (puna)vadelma, R. idaeus ja luontaisena vain Ahvenanmaalla sinivatukka. R. caesius. Ahvenanmaalla esiintyy harvinaisena myös kaksi karhunvatukoihin kuuluvaa, läheistä lajia, kuultovatukka, R. aureolus ja lehtovatukka, R. pruinosus. Mesimarja risteytyy lillukan ja vadelman kanssa. Risteymä, mesilillukka, R. xcastoreus, kasvaa lähes koko Suomessa ja on yleisimmillään Pohjois-Suomessa. Se muistuttaa enemmän lillukkaa ja on kookkaan reheväkasvuinen sekä pintarönsyllinen. Risteymä kukkii vaaleanpunaisin kukin, mutta on tavallisesti hedelmätön. Risteytyminen vadelman kanssa lienee luonnossa harvinaista, mutta mesivadelmaa on tuotettu ja jalostettu tarkoituksella viljelykäyttöön.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle mesimarjan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rubus arcticus – mesimarja on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-25 cm korkea ruoho, joka muodostaa usein tiheitä kasvustolaikkuja. Kn, Kajaani, Vuolijoki, kirkonkylän itäpuoli, Kajaanin maantien (tie 879) varsi Otanmäen tienhaaran itäpuolella, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarja on kukkiessaan helppo tunnistaa. Varret ovat usein yksikukkaiset. Kuvassa seuralaisena ilmeisesti jokin nahkajäkälä, Peltigera. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Kitkanniemi, Ahvenperänvaaran jyrkät rinteet Kitkajoen yläpuolella, sammalpeitteinen kivilouhikko, 11.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarjan varressa on lehtihankaisesti yksittäin yleensä enintään kolme kukkaa. Kukkaperä on useimmiten noin 20-40 mm pitkä. Kn, Kajaani, Vuolijoki, kirkonkylän itäpuoli, Kajaanin maantien (tie 879) varsi Otanmäen tienhaaran itäpuolella, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarjan teriössä on säteittäisesti useimmiten seitsemän terälehteä. Ne ovat lähinnä vastapuikeat, soikeat tai leveänsoikeat, pyöreähköpäiset ja kapeatyviset. Kn, Kajaani, Vuolijoki, kirkonkylän itäpuoli, Kajaanin maantien (tie 879) varsi Otanmäen tienhaaran itäpuolella, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarjarjan terälehtien määrä vaihtelee yleensä kuudesta yhdeksään. Kuvan kukka on tuottanut kahdeksan terälehteä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen sekametsä, 30.5.2011.Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarjan terälehdet ovat useimmiten noin 7-12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm leveät. Heteitä on paljon, ja palhot ovat valkoiset tai punertavat, sisään päin kiertyneet ja noin 2-4 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja noin 0,3-0,4 mm pitkät. Emejä on paljon, ja niiden lyhyt vartalo luotteineen jää kokonaan piiloon ylle kaartuvien heteiden alle. Kuvassa kovakuoriainen on tunkeutunut heteiden läpi kukan sisään. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven rantasuo lintutornin kohdalla, 27.6.2011.Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarjan verholehtiä on useimmiten kuudesta yhdeksään. Ne ovat kukintavaiheessa sivulle tai alaspäin suuntautuneet, puikean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja vihreät tai punertavat sekä ulkopinnalta pitemmin ja sisäpinnalta lyhyemmin karvaiset ja nystykarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-6 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. Kn, Kajaani, Vuolijoki, kirkonkylän itäpuoli, Kajaanin maantien (tie 879) varsi Otanmäen tienhaaran itäpuolella, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarjan lehtilapa on kolmilehdykkäinen ja yleensä noin 3-6 cm pitkä sekä noin pituutensa levyinen. Kärkilehdykkä on ruodillinen ruodin pituuden vaihdellessa noin välillä 2-15 mm. Sivulehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 4 mm pitkä. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Kitkanniemi, Ahvenperänvaaran jyrkät rinteet Kitkajoen yläpuolella, sammalpeitteinen kivilouhikko, 11.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarjan lehtilavan kärkilehdykkä on lähinnä puikea tai vinoneliömäinen, kiilatyvinen ja suippokärkinen sekä tavallisesti noin 2-4,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveä. Sivulehdykät ovat noin kärkilehdykän kokoluokkaa muuten, mutta ne ovat usein epäsymmetriset. Lehden korvakkeet ovat leveänsuikeat tai soikeahkot, ehytlaitaiset ja noin 4-7 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Kitkanniemi, Ahvenperänvaaran jyrkät rinteet Kitkajoen yläpuolella, sammalpeitteinen kivilouhikko, 11.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarjalla on myös lehtiä, joiden sivulehdyköiden ulkotyvellä on lyhyempi tai pitempi sivuliuska. Kn, Kajaani, Vuolijoki, kirkonkylän itäpuoli, Kajaanin maantien (tie 879) varsi Otanmäen tienhaaran itäpuolella, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarjan lehdyköiden laidassa on epäsäännöllisesti isoja ja pieniä hampaita sekä syvempiä lovia. Lehdykät ovat vihreät tai suorassa auringossa punaruskehtavat, ja alapinnalla voi olla myös sinivihreää tai harmaanvihreää sävyä. Molemmat puolet ovat kaljuhkot tai vaihtelevasti karvaiset. Kn, Kajaani, Vuolijoki, kirkonkylän itäpuoli, Kajaanin maantien (tie 879) varsi Otanmäen tienhaaran itäpuolella, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus arcticus – mesimarja on alkuperäinen ja melko yleinen lähes koko Suomessa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä soistuvat metsät, korvet, rantalehdot, jokitörmät, suoniityt, muut kosteat niityt, pientareet ja tienvarret. Kn, Kajaani, Vuolijoki, kirkonkylän itäpuoli, Kajaanin maantien (tie 879) varsi Otanmäen tienhaaran itäpuolella, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 