- Rubus caesius L. – sinivatukka
- Rubus L. – vatukat
- Rosaceae – ruusukasvit
Sinivatukka, Rubus caesius, myös sinivadelmaksi kutsuttu, on piikkinen, juurivesoja muodostava pensas, jonka varret ovat kaksivuotiset, rennot tai kaarevat ja tavallisesti noin 50-200 cm pitkät. Juuristo on vaakatasossa laajasti suikertava ja haarova muodostaen laajojakin kasvullisesti syntyviä, tiheitä pensaikkoja. Ensimmäisen vuoden varret ovat liereät, sinivihreät, kaljut ja vahapintaiset sekä haarattomat, vaihtelevasti suorapiikkiset ja isolehtiset. Toisena vuotena ainakin varsien alaosa yleensä muuttuu punaruskeakuoriseksi, ja ensimmäisen vuoden piikit tylsyvät ja katkeilevat. Ensimmäisen vuoden varsien lehtihankojen silmuista kasvaa toisena vuotena lyhyehköjä sivuhaaroja, joihin kukinnot kehittyvät. Varret ovat useimmiten noin 3-6 mm paksut ja aika huokoisesti puutuneet. Ne kuolevat toisen kasvuvuotensa jälkeen ja maatuvat varsin nopeasti näkymättömiin.
Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Ne ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja yleensä 3-lehdykkäiset. Lehtiruoti on useimmiten noin 3-10 cm pitkä ja vaihtelevasti lyhytkarvainen, nystykarvainen ja pienipiikkinen. Korvakkeet ovat rihmamaiset tai suikeahkot, ehyt- tai hammaslaitaiset ja noin 5-10 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,3-3 mm leveät. Lehtilapa on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-17 cm leveä. Isoimmat lehdet ovat ensimmäisen vuoden varsissa. Kärkilehdykän alapuolella on 1 lehdykkäpari, joka on ruoditon tai ruoti on enimmillään noin 2 mm pitkä. Lehdykät ovat lähinnä puikeat tai leveänpuikeat, ehyet tai tyviosastaan 1-2-liuskaiset ja teräväkärkiset sekä kiila- tai pyöreätyviset. Varsien yläosassa on myös 1-lehdykkäisiä, ehyitä, 1-2-liuskaisia tai epämuotoisia lehtiä. Lehdykät ovat laidoiltaan epäsäännöllisesti tai toistamiseen otakärkisen terävähampaiset. Yläpinta on vihreä ja alapinta vaaleamman vihreä. Molemmat puolet ovat kaljuhkot tai vähäkarvaiset. Lehdykät ovat tavallisesti noin 3-9 cm pitkät ja noin 2-8 cm leveät.
Kukinto on lehtihankainen huiskilo, jonka kukat ovat pystyhköt tai sivulle siirottavat. Kukkaperä on yleensä noin 10-55 mm pitkä, lyhytkarvainen, nystykarvainen ja vaihtelevasti suorapiikkinen. Yksittäisten kukkaperien tyvellä on tukilehti, jonka muoto ja koko vaihtelevat rihmamaisen tasasoukasta ja noin 5 mm pitkästä ruodilliseen, suikean lehtimäiseen ja noin 20 mm pitkään. Verholehtiä on 5. Ne ovat kukintavaiheessa sivulle siirottavat, puikeat, pitkäsuippuisen terävä- tai otakärkiset ja vihreät tai harmaanvihreät sekä molemmin puolin tiheäkarvaiset ja nystykarvaiset. Ulkopinnan nystykarvat ovat usein pitkävartiset. Verholehdet ovat tavallisesti noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4,5 mm leveät.
Teriö on yleensä noin 20-25 mm leveä. Valkoisia terälehtiä on useimmiten 5, mutta toisinaan niitä voi olla kuusi tai enemmänkin. Ne ovat lähinnä leveänsoikeat, pyöreähköpäiset ja kapenevat jyrkästi kiilamaisesti suippenevaksi tyviosaksi eli kynneksi. Pituutta niillä on tavallisesti noin 9-12 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat valkoiset ja noin 4-7 mm pitkät. Aluksi kellertävät, myöhemmin ruskeat ponnet ovat noin 0,7-1 mm pitkät. Sikiäin on kalju tai vähäkarvainen. Myös emejä on paljon, ja niiden vartalot ovat kellertävät sekä noin 3-5 mm pitkät. Luotti on lyhyt ja hieman vartaloa leveämpi. Sikiäimistä kehittyy monen pienen yhteen kasvaneen luumarjan muodostama kerrannainen luumarja, joka on mustansininen, vahapeitteinen ja kalju. Se on mehukas, makeahko, pehmeä ja pyöreämuotoinen sekä yleensä noin 15-20 mm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Tosin jotkin marjoista jäävät pienemmiksi, ja niissä on esimerkiksi vain 1-5 osamarjaa. Verholehdet ja usein osa heteistäkin säilyvät marjan tyvellä. Pienten luumarjojen kärjessä pysyy jonkin aikaa myös kuivunut emin vartalo. Vain täysin kypsä marja irtoaa tappimaisesta kukka- eli hedelmäpohjuksesta. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Sinivatukka on alkuperäinen Suomessa vain Ahvenanmaalla, jossa se on yleinen. Lajia käytetään joskus myös marjakasvina, ja sitä esiintyy harvinaisena tulokkaana tai viljelykarkulaisena Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Lisäksi siitä on Kasviatlaksen mukaan yksittäisiä, tuoreempia havaintoja Etelä-Hämeen, Keski-Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä metsänreunat, pientareet, lehdesniityt, niittyjen laiteet, kivikko- ja rantalehdot sekä rantapensaikot. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Sinivatukan marjoja hyödynnetään aika vähän. Viljeltynä marjakasvina se jää täysin (puna)vadelman varjoon. Parhaiten oikeuksiinsa se pääsee hilloksi valmistettuna. Kukkia pölyttävät monet hyönteiset, ja kukinta-aika on hyvin pitkä kestäen kesäkuulta jopa syyskuulle saakka. Elokuusta alkaen kukkien joukossa on enenevässä määrin myös kypsiä marjoja.
Suomessa kasvaa luontaisesti seitsemän vatukkalajia, joista pensaita on neljä. Lähes kaikkialla yleisenä kasvavaa (puna)vadelmaa, R. idaeus, ei kukkivana eikä varsinkaan marjovana sekoita sinivatukkaan. Sen kasvutapa on pystympi, ja terälehdet eivät suuntaudu sivulle ja ovat muutenkin aika huomaamattomat. Marja on suomalaisen nimen lisämääreen mukaisesti punainen. Lisäksi Ahvenanmaalla esiintyy harvinaisena kaksi karhunvatukoihin kuuluvaa, peittovatukoiden, Corylifolii-ryhmän lajia, kuultovatukka, R. aureolus ja lehtovatukka, R. pruinosus. Karhunvatukat on kaikkiaan yli sadan pikkulajin ryhmä, joka lisääntyy hedelmöityksettä eli apomiktisesti. Lajien väliset erot ovat pieniä, mutta ristipölytyksen puuttuessa pysyviä. Kuulto- ja lehtovatukan lehdissä on 5-7 lehdykkää. Kaksi alinta lehdykkäparia lähtee samasta kohtaa keskirankaa säteittäisesti. Sivulle siirottavat terälehdet ovat valkoiset, leveät ja yleensä hieman limittäiset. Marja on musta eikä kypsänäkään irtoa kukka- eli hedelmäpohjuksesta. Pensaiden lisäksi suvun luontaiseen, suomalaiseen lajistoon kuuluvat ruohovartiset mesimarja, R. arcticus, muurain, hilla, lakka, R. chamaemorus ja (euroopan)lillukka, R. saxatilis. Sinivatukka risteytyy (puna)vadelman ja (euroopan)lillukan kanssa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle sinivatukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rubus caesius – sinivatukka on juurivesoja muodostava pensas, jonka varret ovat kaksivuotiset, rennot tai kaarevat ja tavallisesti noin 50-200 cm pitkät. Juuristo on vaakatasossa laajasti suikertava ja haarova muodostaen kasvullisesti syntyviä, tiheitä pensaikkoja. Kuvassa ensimmäisen vuoden varret erottuvat ylemmäksi nousevina, haarattomina ja lehdiltään kookkaampina sekä vaaleammanvihreinä. Sinivatukan taustalla kasvaa tyrnipensaikkoa, Hippophaë rhamnoides. A, Lemland, Styrsön ja Maarianhaminan rajan välinen pikkusaarten ryhmä, Tunngrund, jonka Järsön maantie ylittää, rantapensaikon laita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus caesius – sinivatukan varsien toisena ja viimeisenä elinvuotena niihin kasvaa lyhyehköjä sivuhaaroja, joihin kukinnot kehittyvät. Samalla ainakin varsien alaosa yleensä muuttuu punaruskeakuoriseksi. Laji on alkuperäinen Suomessa vain Ahvenanmaalla, jossa se on yleinen. Sinivatukkaa käytetään joskus myös marjakasvina, ja sitä esiintyy harvinaisena tulokkaana tai viljelykarkulaisena Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa sekä aivan yksittäishavaintoina muuallakin. A, Lemland, Styrsön ja Maarianhaminan rajan välinen pikkusaarten ryhmä, Tunngrund, jonka Järsön maantie ylittää, rantapensaikon laita, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus caesius – sinivatukan kukinto on lehtihankainen huiskilo, jonka kukat ovat pystyhköt tai sivulle siirottavat. Kukkaperä on yleensä noin 10-55 mm pitkä. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman päärakennuksen pohjoispuolinen, kallioinen, lehdesniitty, luonnonsuojelualue, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus caesius – sinivatukan varsien yläosassa on tavanomaisten, kolmilehdykkäisten lehtien lisäksi myös yksilehdykkäisiä, ehyitä, yksi- tai kaksiliuskaisia tai epämuotoisia lehtiä. A, Lemland, Styrsön ja Maarianhaminan rajan välinen pikkusaarten ryhmä, Tunngrund, jonka Järsön maantie ylittää, rantapensaikon laita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus caesius – sinivatukan kukassa on viisi verholehteä. Ne ovat kukintavaiheessa sivulle siirottavat, puikeat, pitkäsuippuisen terävä- tai otakärkiset ja vihreät tai harmaanvihreät sekä molemmin puolin tiheäkarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 6-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-4,5 mm. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman päärakennuksen pohjoispuolinen, kallioinen, lehdesniitty, luonnonsuojelualue, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus caesius – sinivatukan kukkaperä on lyhytkarvainen, nystykarvainen ja vaihtelevasti suorapiikkinen. Verholehtien ulkopinnan nystykarvat ovat usein pitkävartiset. Kukkaperien tyvellä on tukilehti, jonka muoto ja koko vaihtelevat rihmamaisen tasasoukasta ja noin 5 mm pitkästä ruodilliseen, suikean lehtimäiseen ja noin 20 mm pitkään. A, Lemland, Järsö, Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoisosan koillispuolinen rantapensaikkoalue, 13.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus caesius – sinivatukan sikiäimistä kehittyy monen pienen yhteenkasvaneen luumarjan muodostama kerrannainen luumarja, joka on, toisin kuin (puna)vadelmalla, mustansininen. Se on mehukas, makeahko, pehmeä ja pyöreämuotoinen. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, rata-aidan vierusruohikko Vanajaveden rantaa kulkevan ulkoilureitin koillispuolella, 9.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus caesius – sinivatukan marja on kalju, vahapintainen ja yleensä noin 15-20 mm pitkä sekä suunnilleen saman levyinen. Tosin jotkin marjoista jäävät pienemmiksi, ja niissä on esimerkiksi vain 1-5 osamarjaa. Verholehdet ja usein osa heteistäkin säilyvät marjan tyvellä. Pienten luumarjojen kärjessä pysyy jonkin aikaa myös kuivunut emin vartalo. Vain täysin kypsä marja irtoaa tappimaisesta kukka- eli hedelmäpohjuksesta. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, rata-aidan vierusruohikko Vanajaveden rantaa kulkevan ulkoilureitin koillispuolella, 17.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus caesius – sinivatukan lehtilapa on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-17 cm leveä. Isoimmat lehdet ovat ensimmäisen vuoden varsissa (kuvassa). Kärkilehdykän alapuolella on yksi lehdykkäpari, joka on ruoditon tai ruoti on enimmillään noin 2 mm pitkä. Lehdykät ovat lähinnä puikeat tai leveänpuikeat, ehyet tai tyviosastaan yksi- tai kaksiliuskaiset ja teräväkärkiset sekä kiila- tai pyöreätyviset. Ne ovat tavallisesti noin 3-9 cm pitkät ja noin 2-8 cm leveät. A, Lemland, Styrsön ja Maarianhaminan rajan välinen pikkusaarten ryhmä, Tunngrund, jonka Järsön maantie ylittää, rantapensaikon laita, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus caesius – sinivatukan lehdykät ovat laidoiltaan epäsäännöllisesti tai toistamiseen otakärkisen terävähampaiset. Yläpinta on vihreä ja alapinta vaaleamman vihreä. Molemmat puolet ovat kaljuhkot tai vähäkarvaiset. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman päärakennuksen pohjoispuolinen, kallioinen, lehdesniitty, luonnonsuojelualue, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 