- Rubus chamaemorus L. – muurain, hilla, lakka
- Rubus L. – vatukat
- Rosaceae – ruusukasvit
Vatukkalajilla, Rubus chamaemorus, on useampia, yleisesti käytettyjä, suomalaisia nimiä, muurain, suomuurain, hilla ja lakka. Tässä artikkelissa käytetään jatkossa nimeä muurain, joka kuuluu suomen kielen vanhimpiin omaperäisiin sanoihin ja on putkilokasvien nimistötoimikunnan 2019 antaman suosituksen mukaan lajin ensisijainen suomenkielinen nimi. Muurain on monivuotinen, pysty, 2-kotinen ja tavallisesti noin 10-25 cm korkea ruoho, jonka maavarsi on puutunut. Se on vaakatasossa suikertava ja haarova muodostaen laajojakin kasvustoja. Varret ovat vihreähköt, kellanruskeat tai punaruskeat, liereät ja ainakin yläosastaan lyhytkarvaiset sekä nystykarvaiset.
Ruodillisia ja korvakkeellisia varsilehtiä on allekkain 2. Lehtiruoti on yleensä noin 1-5 cm pitkä, lyhytkarvainen ja nystykarvainen. Korvakkeet ovat leveänpuikeat tai pyöreähköt, ehytlaitaiset, ruodin tavoin karvaiset ja noin 2-5 mm pitkät sekä noin pituutensa levyiset. Lehtilapa on lähinnä pyöreähkön munuaismainen, useimmiten 5-liuskainen ja tavallisesti noin 2-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. Lavan ja liuskojen laidassa on epäsäännöllisesti isoja ja pieniä hampaita sekä syvempiä lovia. Molemmat puolet ovat vihreät, ja yläpinta on kaljuhko sekä alapinta karvainen ja nystykarvainen. Ruodillisten lehtien lisäksi varren alaosassa on muutamia pieniä, tuppimaisen sepiviä lehtiä, jotka ovat varren väriset, varren tavoin karvaiset ja noin 3-7 mm pitkät.
Varren kärjessä on lehtihankaisesti 1 kukka. Kukkaperä on yleensä noin 20-40 mm pitkä, lyhytkarvainen ja nystykarvainen. Verholehtiä on useimmiten 5, mutta vaihteluväli näyttää olevan 4-6. Ne ovat kukintavaiheessa sivulle siirottavat, puikeat, lyhyesti terävä- tai nipukkakärkiset ja vihreät tai kellanvihreät sekä ulkopinnalta pitemmin ja sisäpinnalta lyhyemmin karvaiset ja nystykarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 6-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm.
Teriö on yleensä noin 20-30 mm leveä. Valkoisia terälehtiä on useimmin 5, mutta määrä voi vaihdella samassakin yksilössä välillä 4-6. Terälehdet ovat lähinnä leveän vastapuikeat tai leveänsoikeat, hieman lantto- tai pyöreähköpäiset ja kapeatyviset. Ne ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 7-12 mm leveät. Hedeyksilöiden kukassa on paljon heteitä, mutta emit jäävät kehittymättä. Heteiden palhot ovat valkoiset ja noin 3-7 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, noin 0,4-0,5 mm pitkät, hieman pituuttaan leveämmät ja kuihtuvat siitepölyn luovuttamisen jälkeen ruskeiksi. Emiyksilön kukassa on paljon emejä, ja niiden sikiäin on kalju. Heteet jäävät lyhyiksi ja kehittymättömiksi. Emin vartalo on keltainen tai punertava ja noin 2-3 mm pitkä. Luotti on lyhyt ja hieman vartaloa leveämpi. Sikiäimistä kehittyy monen pienen, yhteen kasvaneen luumarjan muodostama kerrannainen luumarja, joka on ennen kypsymistään pystyyn kääntyneiden verholehtien suojassa. Se kehittyy ensin punaiseksi, sitten kellanpunaiseksi ja kypsänä oranssinkeltaiseksi. Marjan kypsyessä verholehdet kääntyvät pois sen päältä. Marja on mehukas, makean aromaattinen, pehmeä ja pyöreämuotoinen sekä yleensä noin 17-20 mm pitkä ja noin 20-25 mm leveä. Tosin osa marjoista jää selvästi pienemmiksi, koska niissä on vähemmän luumarjaosasia. Kypsä marja irtoaa helposti kannastaan. Normaali kukinta-aika on toukokuun lopulta heinäkuun alkupuolelle.
Muurain on alkuperäinen ja yleinen koko Suomessa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä korvet, rämeet, rahkanevat, aapasoiden kantavammat jänteet, turvekankaat, soistuvat kankaat ja kalliosoistumat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa ja Norjassa sekä harvinaisena Tanskassa ja Norjan Huippuvuorilla.
Muuraimen pölyttäjinä toimivat erityisesti pistiäiset, kärpäset ja kovakuoriaiset. Parhaita pölyttäjiä ovat kimalaiset, jotka hede- ja emipaljoudessa pyöriessään tulevat hedelmöittäneeksi kaikki sikiäimet. Pieniltä hyönteisiltä työ jää usein vajavaiseksi, ja niinpä marjaksi saattaakin minimissään kehittyä vain yksi tai kaksi luumarjaa. Muuraimen hedelmän on tarkoitus tulla syödyksi, ja niitä napsivat mielellään linnut ja nisäkkäät karhua myöten. Eläinten mukana siemenet päätyvät uusille kasvupaikoille, ja suoliston läpi kulkeminen lisää niiden itävyyttä. Siementen lisäksi muurain lisääntyy tehokkaasti kasvullisesti. Pienen suolaikun varsikko voi olla kokonaan yhtä suikertavan maavarren avulla levittäytynyttä yksilöä. Tällöin paikalla saattaa olla vain hedekukintoisia tai vain emikukintoisia varsia. Niinpä runsaskaan kukinta ei tuota yhtäkään marjaa.
Muurain on ilmeisesti Suomen arvostetuin luonnonmarja. Sen kukintaa seurataan, ja marjasatoa uhkaavia hallaöitä pelätään. Myös nimistöperinne on rikas, ja jopa marjan eriasteisille kehitysvaiheille on annettu monia alueellisia nimiä. Parhaat marjamaat ovat pohjoisimmassa Suomessa, jossa sijaitsevat myös laajimmat suoalueet. Ainakin hyvinä marjavuosina Etelä-Suomenkin soilta saa kohtuudella oman marjatarpeensa tyydytetyksi. Pohjois-Suomessa muurain, siellä yleisimmin hillaksi kutsuttu, on myös tärkeä kaupallinen marja ja lisäansioiden tuoja. Tuoreena ja pakastettuna käyttämisen lisäksi marjoista valmistetaan mm. hilloa, marmeladia, mehua ja likööriä. Niitä lisätään maun tuojiksi jälkiruokiin, leivonnaisiin ja esimerkiksi jogurttiin ja jäätelöön. Marjat ovat erityisen makunsa lisäksi hyvin terveellisiä sisältäen monia tärkeitä hivenaineita, vitamiineja ja kuituja. Vitamiineista eniten on C-vitamiinia, jota on 100 grammassa marjoja 61 mikrogrammaa, mikä on 2-4 kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Marjat sisältävät myös ellagihappoa, joka on tehokas antioksidantti. Se ehkäisee mm. salmonella-, stafylokokki- ja kampylobakteerien kasvua. Marjan liukoiset kuidut vaikuttavat edullisesti kolesteroli- ja sokeriaineenvaihduntaan. Myös marjan siemenet ovat hyödyllisiä sisältäen runsaasti rasvaliukoista E-vitamiinia. Siemenistä saadaan öljyä, jota käytetään mm. ruokateollisuudessa ja kosmetiikkateollisuudessa. Muuraimen lehtiä voi hyödyntää yrttiteenä. Lehtien sisältämät parkkiaineet mm. rauhoittavat suoliston limakalvoja.
Suomessa kasvaa luontaisesti seitsemän vatukkalajia, joista ruohovartisia on kolme ja pensaita neljä. Muita ruohovartisia lajeja, mesimarjaa, R. arcticus ja (euroopan)lillukkaa, R. saxatilis ei helposti sotke muuraimeen kukkien ja marjojen erilaisuuden vuoksi. Lisäksi mesimarjan ja lillukan lehdet ovat 3-lehdykkäiset, ja lillukka on pintarönsyllinen. Pensasvatukoista lähes kaikkialla kasvaa yleisenä (puna)vadelma, R. idaeus ja luontaisena vain Ahvenanmaalla sinivatukka. R. caesius. Ahvenanmaalla esiintyy harvinaisena myös kaksi karhunvatukoihin kuuluvaa, läheistä lajia, kuultovatukka, R. aureolus ja lehtovatukka, R. pruinosus.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle muuraimen esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rubus chamaemorus – muuraimen kukinta alkaa Etelä-Suomessa usein jo toukokuun loppupuolella, mutta Lapin tunturiolosuhteissa sen voi tavata täydessä kukassa vielä heinäkuun alkupuolellakin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välinen tunturimaa, Mallajärven eteläpuoliset Mallalammit, lammen ranta, 600 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus chamaemorus – muuraimen teriö on valkoinen ja yleensä noin 20-30 mm leveä. Hedekukassa emiö jää heikosti kehittyneeksi, eikä emin vartaloita yleensä edes näy. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat valkoiset ja noin 3-7 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, noin 0,4-0,5 mm pitkät, hieman pituuttaan leveämmät ja kuihtuvat siitepölyn luovuttamisen jälkeen ruskeiksi. 1.6.2022.Copyright Hannu Kämäräinen.
- Rubus chamaemorus – muuraimen emikukassa valkoiset heteet kyllä näkyvät, mutta jäävät kehittymättömiksi. Terälehdet ovat lähinnä leveän vastapuikeat tai leveänsoikeat, hieman lantto- tai pyöreähköpäiset ja kapeatyviset. Ne ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 7-12 mm leveät. 1.6.2012.Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus chamaemorus – muuraimen kukassa on sikiäimiä ja emejä paljon. Tämä muodostaa lähtökohdan myös hedelmän rakenteelle. Sikiäimet ovat kaljut ja näkyvät kuvassa vihreinä. Emin vartalo on keltainen tai punertava ja noin 2-3 mm pitkä. Luotti on lyhyt ja hieman vartaloa leveämpi. 1.6.2022.Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus chamaemorus – muuraimen verholehdet ovat kukintavaiheessa sivulle siirottavat, puikeat, lyhyesti terävä- tai nipukkakärkiset ja vihreät tai kellanvihreät. Ne ovat ulkopinnalta pitemmin ja sisäpinnalta lyhyemmin karvaiset ja nystykarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 6-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm. 25.5.2014.Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus chamaemorus – muuraimen lehtilapa on lähinnä pyöreähkön munuaismainen ja useimmiten viisiliuskainen. Lehtiruoti on yleensä noin 1-5 cm pitkä. Hedelmä on ennen kypsymistään pystyyn kääntyneiden verholehtien suojassa. Tarkkaan seuratun, arvokkaan marjakasvin tällekin sadon kehitysvaiheelle on annettu omia nimiä. Sen sanotaan olevan supussa tai tupessa. Kun marja alkaa punertua, se on mm. muuraimella tai pohjoisimmassa Suomessa tällöin hillat nauravat. Kn, Suomussalmi, Kotiranta, Raatteentie noin 1 km Raatteenportista itään, tien varressa oleva venäläisten joukkohauta-alue suon laiteessa, 10.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus chamaemorus – muuraimen pölyttäjinä toimivat erityisesti pistiäiset, kärpäset ja kovakuoriaiset. Parhaita pölyttäjiä ovat kimalaiset, jotka hede- ja emipaljoudessa pyöriessään tulevat hedelmöittäneeksi kaikki sikiäimet. Pieniltä hyönteisiltä työ jää usein vajavaiseksi, ja niinpä marjaksi saattaakin kehittyä minimissään vain yksi tai kaksi luumarjaa. 20.7.2022.Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus chamaemorus – muuraimen lehtilapa on tavallisesti noin 2-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. Lavan ja liuskojen laidassa on epäsäännöllisesti isoja ja pieniä hampaita sekä syvempiä lovia. 1.6.2022.Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus chamaemorus – muurain on alkuperäinen ja yleinen koko Suomessa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä korvet, rämeet, rahkanevat, aapasoiden kantavammat jänteet, turvekankaat, soistuvat kankaat ja kalliosoistumat. 9.6.2022.Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 