- Rubus idaeus L. – (puna)vadelma
- Rubus L. – vatukat
- Rosaceae – ruusukasvit
(Puna)vadelma eli vattu, Rubus idaeus, on piikkinen, juurivesoja muodostava pensas, jonka varret ovat kaksivuotiset, pystyt tai kaarevat ja tavallisesti noin 100-200 cm pitkät. Juuristo on vaakatasossa laajasti suikertava ja haarova muodostaen laajojakin kasvullisesti syntyviä, tiheitä pensaikkoja. Ensimmäisen vuoden varret ovat vihreät, haarattomat, niukka- ja pienipiikkiset sekä isolehtiset. Toisena vuotena varret muuttuvat ruskeakuorisiksi, lyhytkarvaisiksi ja piikkisemmiksi, mutta karvaisuus ja piikkisyys vaihtelevat suuresti, ja piikit ovat yleensä pienehköjä mutta teräviä. Ensimmäisen vuoden varsien lehtihankojen silmuista kasvaa toisena vuotena lyhyehköjä sivuhaaroja, joihin kukat kehittyvät. Varret ovat useimmiten noin 4-7 mm paksut ja aika huokoisesti puutuneet. Ne kuolevat toisen kasvuvuotensa jälkeen ja maatuvat varsin nopeasti näkymättömiin.
Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Ne ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on useimmiten noin 2-10 cm pitkä ja toisen vuoden lehdissä lyhytkarvainen ja usein pienipiikkinen. Korvakkeet ovat rihmamaisen kapeat, noin 4-7 mm pitkät ja tyveltään noin 0,3-0,8 mm leveät. Lehtilavassa on 3-7 lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi ruodittomia lehdykkäpareja on 1-3. Lehtilapa on yleensä noin 5-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-23 cm leveä. Isoimmat lehdet ovat ensimmäisen vuoden varsissa. Lehdykät ovat kapeammin tai leveämmin soikeahkot tai puikeahkot, ehyet ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset sekä kiila- tai pyöreätyviset. Tästä poiketen kärkilehdykän tyvi voi olla myös herttamainen, ja sen tyviosassa on toisinaan yksi liuskapari. Lehdykät ovat laidoiltaan terävähampaiset, ja hampaiden koko sekä jaksotus voivat vaihdella samassakin lehdykässä. Yläpinta on vihreä ja kaljuhko tai vähäkarvainen, kun taas alapinta on tiheän huopakarvainen ja siitä johtuen harmaanvalkoinen tai hopeanharmaa. Lehdykät ovat tavallisesti noin 2,5-14 cm pitkät ja noin 1-8 cm leveät.
Kukinto on lehtihankainen, terttumainen huiskilo, jonka kukat ovat siirottavat tai nuokkuvat. Kukkaperä on yleensä noin 10-25 mm pitkä ja lyhytkarvainen sekä vaihtelevasti käyräpiikkinen. Yksittäisten kukkaperien tyvellä on tukilehti, jonka muoto ja koko vaihtelevat rihmamaisen tasasoukasta ja noin 2 mm pitkästä ruodilliseen, suikean lehtimäiseen ja noin 25 mm pitkään. Verholehtiä on 5. Ne ovat kukintavaiheessa sivulle siirottavat, puikean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja vihreät tai harmaanvihreät sekä molemmin puolin tiheäkarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5-12 mm ja leveyttä tyveltä noin 2-4 mm.
Kukka on teriötä pitempien verholehtien mukaan yleensä noin 15-25 mm leveä. Valkoisia terälehtiä on useimmiten 5, mutta joskus niitä voi olla enemmänkin. Ne eivät suuntaudu sivulle, vaan ovat pystyt ja aika huomaamattomat. Malliltaan ne ovat lähinnä kapeansoikeat, suippotyviset ja pyöreäkärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat valkoiset ja noin 3-4 mm pitkät. Aluksi kellertävät, myöhemmin ruskeat ponnet ovat noin 0,6-0,8 mm pitkät. Sikiäin on karvainen. Myös emejä on paljon, ja niiden vartalot ovat valkoiset sekä noin 2-4 mm pitkät. Luotti on lyhyt ja hieman vartaloa leveämpi. Sikiäimistä kehittyy monen pienen yhteenkasvaneen luumarjan muodostama kerrannainen luumarja, joka on hyvin lyhytkarvainen, punainen tai harvoin keltainen (f. chlorocarpus). Se on mehukas, makea, pehmeä ja pyöreämuotoinen sekä yleensä noin 10-15 mm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Verholehdet ja usein osa heteistäkin säilyvät marjan tyvellä. Pienten luumarjojen kärjessä pysyy hyvän aikaa myös kuivunut emin vartalo. Marja irtoaa helposti tappimaisesta kukka- eli hedelmäpohjuksesta. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
(Puna)vadelma on alkuperäinen Suomessa. Se kasvaa kaikissa eliömaakunnissa ja on yleinen tai hyvin yleinen etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka sekä harvinainen Lapin eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet metsät, lehdot, metsänlaiteet, kalliomaastot, palo- ja hakkuualueet sekä pientareet ja muut avoimet tai puoliavoimet paikat. Laji on typensuosija. Siitä on jalostettu myös marjapensaskantoja ja lajikkeita, joita viljellään runsaasti ja laajasti. Jalostettujen vadelmien marjat ovat luonnonkantoja suuremmat. Myös viljelykasvit rönsyilevät helposti lähimaastoon. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä tulokkaana Islannissa.
Suositulla marjakasvilla on vadelman, punavadelman ja vatun lisäksi muitakin, osin murrepohjaisia kutsumanimiä, kuten vatukka, vaapukka, vaarain, vaarama ja hallain. Vadelman marjoja käytetään tuoreeltaan ja pakastettuina. Niistä valmistetaan myös mm. kiisseliä, hilloa ja mehua. Marjoissa on runsaasti etenkin kuitua, magnesiumia, mangaania, ellagitanniineja, antosyaaneja sekä C- ja E-vitamiinia. Ellagitanniineja vadelmassa on enemmän kuin monissa muissa marjoissa. Ne toimivat elimistössä antioksidantteina, jotka estävät ja korjaavat solujen vaurioita ja ehkäisevät tulehduksia. Ellagitanniineilla on merkitystä myös syöpäsolujen torjumisessa. Vadelma, kuten monet muutkin marjat voivat auttaa myös ehkäisemään sydän- ja verisuonitauteja, kakkostyypin diabetesta sekä Alzheimerin ja Parkinsonin tautia. Vadelman lehdet soveltuvat hyvin teeaineksiksi tuoreina, kuivattuina ja hiostettuina.
Suomessa kasvaa luontaisesti seitsemän vatukkalajia, joista pensaita on neljä. Lähes kaikkialla yleisen (puna)vadelman lisäksi vain Ahvenanmaalla kasvaa luontaisena ja yleisenä sinivatukka, R. caesius. Sen lehdet ovat tavallisesti kolmilehdykkäiset ja altakin vihreät. Valkoiset terälehdet ovat sivulle siirottavat ja verholehtiä pitemmät. Marja on mustansininen ja vahapeitteinen. Lisäksi Ahvenanmaalla esiintyy harvinaisena kaksi karhunvatukoihin kuuluvaa, peittovatukoiden, Corylifolii-ryhmän lajia, kuultovatukka, R. aureolus ja lehtovatukka, R. pruinosus. Karhunvatukat on kaikkiaan yli sadan pikkulajin ryhmä, joka lisääntyy hedelmöityksettä eli apomiktisesti. Lajien väliset erot ovat pieniä, mutta ristipölytyksen puuttuessa pysyviä. Kuulto- ja lehtovatukan alempien lehtien sivulehdykät ovat toisin kuin (puna)vadelmalla perälliset. Kaksi alinta lehdykkäparia lähtee samasta kohtaa keskirankaa säteittäisesti. Sivulle siirottavat terälehdet ovat valkoiset, leveät ja yleensä hieman limittäiset. Marja on musta eikä kypsänäkään irtoa kukka- eli hedelmäpohjuksesta. Pensaiden lisäksi suvun luontaiseen, suomalaiseen lajistoon kuuluvat ruohovartiset mesimarja, R. arcticus, muurain, hilla, lakka, R. chamaemorus ja (euroopan)lillukka, R. saxatilis. (Puna)vadelma risteytyy sinivatukan, mesimarjan ja (euroopan)lillukan kanssa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (puna)vadelman esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rubus idaeus – (puna)vadelma on juurivesoja muodostava pensas, jonka varret ovat kaksivuotiset, pystyt tai kaarevat ja tavallisesti noin 100-200 cm pitkät. Juuristo on vaakatasossa laajasti suikertava ja haarova muodostaen laajojakin kasvullisesti syntyviä, tiheitä pensaikkoja. EH, Hämeenlinna, Ahvenisto, Ahvenistontien ja Liivuorentien kulmauksessa olevan niityn laita harjun tyvimetsikön rajassa, 11.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus idaeus – (puna)vadelman ensimmäisen vuoden varret ovat alas asti vihreät, haarattomat ja isolehtiset. Kukinnot kehittyvät varsiin vasta toisena elinvuotena. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen sekametsä, 22.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus idaeus – (puna)vadelman kukinto on lehtihankainen, terttumainen huiskilo, jonka kukat ovat siirottavat tai nuokkuvat. Kukinta-aika on melko pitkä. Uusia kukkia avautuu samaan aikaan, kun toiset kukat ovat jo kehittymässä marjoiksi. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen laitametsikkö radan varressa, 29.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus idaeus – (puna)vadelman kukka on teriötä pitempien verholehtien mukaan yleensä noin 15-25 mm leveä. Valkoisia terälehtiä on useimmiten viisi, mutta joskus niitä voi olla enemmänkin. Ne eivät suuntaudu sivulle, vaan ovat pystyt ja aika huomaamattomat. Malliltaan ne ovat lähinnä kapeansoikeat, suippotyviset ja pyöreäkärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen laitametsikkö radan varressa, 29.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus idaeus – (puna)vadelman kukassa on viisi verholehteä. Ne ovat kukintavaiheessa sivulle siirottavat, puikean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja vihreät tai harmaanvihreät sekä molemmin puolin tiheäkarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5-12 mm ja leveyttä tyveltä noin 2-4 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat valkoiset ja noin 3-4 mm pitkät. Sikiäin on karvainen. Myös emejä on paljon, ja niiden vartalot ovat noin 2-4 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Ahvenisto, Ahvenistontien ja Liivuorentien kulmauksessa olevan niityn laita harjun tyvimetsikön rajassa, 11.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus idaeus – (puna)vadelman hedelmä on monen pienen yhteenkasvaneen luumarjan muodostama kerrannainen luumarja, joka on kypsänä punainen tai harvoin keltainen. Se on mehukas, maukas ja pehmeä. Pitemmän kukinta-ajan johdosta marjat kypsyvät vaiheittain ja niitä voidaan poimia samoista pensaista useita kertoja. Vadelma on myös suosittu viljely- ja puutarhakasvi. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varrella oleva maankäsittelyalue, itäpään jo vuosia sitten metsittynyt alarinne, 24.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus idaeus – (puna)vadelman marja on hyvin lyhytkarvainen, yleensä noin 10-15 mm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Verholehdet ja usein osa heteistäkin säilyvät marjan tyvellä. Pienten luumarjojen kärjessä pysyy hyvän aikaa myös kuivunut emin vartalo. Kukka- ja hedelmäperä on yleensä noin 10-25 mm pitkä ja vaihtelevasti käyräpiikkinen. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varrella oleva maankäsittelyalue, itäpään jo vuosia sitten metsittynyt alarinne, 24.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus idaeus – (puna)vadelman lehtilavassa on kolmesta seitsemään lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi ruodittomia lehdykkäpareja on yhdestä kolmeen. Lehtilapa on yleensä noin 5-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-23 cm leveä. Isoimmat lehdet ovat ensimmäisen vuoden varsissa (kuvassa). Lehdykät ovat kapeammin tai leveämmin soikeahkot tai puikeahkot ja ehyet, paitsi kärkilehdykän tyviosassa on toisinaan yksi liuskapari. Lehdykät ovat tavallisesti noin 2,5-14 cm pitkät ja noin 1-8 cm leveät. Yläpinta on vihreä ja kaljuhko tai vähäkarvainen. Lehtiruoti on useimmiten noin 2-10 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen, harvennettu sekametsä, 31.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus idaeus – (puna)vadelman lehdykät ovat pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja kiila- tai pyöreätyviset. Tästä poiketen kärkilehdykän tyvi voi olla myös herttamainen. Lehdykät ovat laidoiltaan terävähampaiset, ja hampaiden koko sekä jaksotus voivat vaihdella samassakin lehdykässä. Alapinta on tiheän huopakarvainen ja siitä johtuen harmaanvalkoinen tai hopeanharmaa. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen laitametsikkö radan varressa, 29.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus idaeus – (puna)vadelman ensimmäisen vuoden varret ovat niukka- ja pienipiikkiset. Varsien lehtihankojen silmuista kasvaa toisena vuotena lyhyehköjä sivuhaaroja, joihin kukat kehittyvät. Lehtikorvakkeet ovat rihmamaisen kapeat, noin 4-7 mm pitkät ja tyveltään noin 0,3-0,8 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen, harvennettu sekametsä, 31.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 