- Rubus saxatilis L. – (euroopan)lillukka
- Rubus L. – vatukat
- Rosaceae – ruusukasvit
(Euroopan)lillukka Rubus saxatilis, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja tavallisesti noin 10-35 cm korkea ruoho, jonka juuristo on puutunut ja haarova. Juuristosta nousee kukkavarsien lisäksi pintarönsyjä, joiden kukattomat lehtiruusukkeet juurehtivat. Rönsyt voivat olla jopa monimetrisiä, ja niiden avulla yksilöt levittäytyvät laajoiksikin kasvustoiksi. Varret ja rönsyt ovat vihreät, ruskehtavanvihreät tai punertavat ja liereät sekä karvaiset ja hentopiikkiset.
Ruodillisia ja korvakkeellisia varsilehtiä on allekkain useimmiten 2-3. Lehtiruoti on yleensä noin 4-8 cm pitkä, karvainen ja vaihtelevasti hentopiikkinen. Korvakkeet ovat suikeat tai soikeahkot, ehytlaitaiset, karvaiset ja noin 5-12 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Lehtilapa on 3-lehdykkäinen ja tavallisesti noin 5-10 cm pitkä sekä noin pituutensa levyinen. Lehdykät ovat ruodilliset. Kärkilehdykän ruoti on noin 10-25 mm pitkä ja sivulehdyköiden ruoti noin 1-3 mm pitkä. Kärkilehdykkä on soikea, puikea tai pyöreähkö ja kiila- tai pyöreätyvinen sekä pitemmin tai lyhyemmin suippokärkinen. Se on tavallisesti noin 3-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 cm leveä. Sivulehdykät ovat noin kärkilehdykän kokoluokkaa muuten, mutta ne ovat usein epäsymmetriset. Lehdyköiden laidassa on matalaa liuskaisuutta, toistamiseen terävähampaisuutta ja erikokoisia hampaita sekä syvempiä lovia. Lehdykät ovat päältä vihreät ja kaljuhkot sekä alta vaaleammat ja vaihtelevasti karvaiset. Ruodillisten lehtien lisäksi varren alaosassa on muutamia pieniä, tuppimaisen sepiviä lehtiä, jotka ovat varren väriset, kaljut tai karvaiset ja noin 3-10 mm pitkät.
Kukinto on lehtihankainen ja yleensä noin 3-15-kukkainen, sarjamainen huiskilo. Kukkaperä on useimmiten noin 5-15 mm pitkä, karvainen ja nystykarvainen. Sen tyvellä on tukilehti, joka on suikea tai tasasoukan suikea ja noin 0,5-2 mm pitkä. Verholehtiä on 5. Ne ovat kukintavaiheessa alaspäin kiertyneet, kolmiomaiset tai kapean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja vihreät tai kellanvihreät sekä molemmin puolin karvaiset ja nystykarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-6 mm ja leveyttä tyveltä noin 1,5-2 mm.
Kukka on verholehtien kiertymisasteesta riippuen yleensä noin 5-8 mm leveä. Valkoisia terälehtiä on useimmiten 5. Ne eivät suuntaudu sivulle, vaan ovat pystyt, suikeat, useimmiten noin 3-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm leveät. Heteitä on paljon, ja palhot ovat valkoiset, sisään päin kiertyneet ja noin 1,5-3 mm pitkät. Ponnet ovat aluksi keltaiset, sitten kellanruskeat ja noin 0,4-0,5 mm pitkät. Emejä on useita, ja niiden lyhyt vartalo luotteineen jää kokonaan piiloon heteiden alle. Sikiäimistä kehittyy pienten, pyöreiden luumarjojen muodostama kerrannaisluumarja, jossa on yleensä enintään kuusi osamarjaa. Ne eivät ole juurikaan yhteenkasvaneet. Aika usein pikkumarjat voivat olla yksittäinkin. Luumarjat ovat kypsänä kirkkaanpunaiset, kiiltävät, pehmeät ja mehukkaat sekä hapahkot ja yleensä noin 5-6 mm läpimitaltaan. Marjan sisällä oleva hedelmäluu on kookas. Poimittaessa marjakokonaisuus hajoaa osasiinsa. Normaali kukinta-aika on kesäkuu.
(Euroopan)lillukka on alkuperäinen ja yleinen koko Suomessa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, tuoreet kangasmetsät, harju-, kallio- ja rinnemetsät sekä metsänreunat, pientareet ja tienvarret. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa ja Tanskan Färsaarilla.
(Euroopan)lillukka on hyönteispölytteinen kasvi, jonka marjoja syövät linnut ja nisäkkäät samalla levittäen kookkaita hedelmäluita kauaksikin kasvupaikaltaan. Parhaiten laji kuitenkin levittäytyy kasvullisesti rönsyämällä. Rönsyt voivat kasvaa jopa yli kolme metriä kesän aikana. Rönsyn lehtiruusukkeet juurtuvat ja itsenäistyvät, kun rönsy kuihtuu ja katkeilee. Moni käyttää puheensa tehokeinona sanontaa, jonka mukaan ei pidä takertua lillukanvarsiin, kun tarkoittaa epäolennaisiin pikkuasioihin juuttumista. Sanojalla ei useinkaan ole omakohtaista kokemusta asiasta eikä aina selvää käsitystä lillukastakaan. Sanonnan lillukanvarsilla tarkoitetaan varsien sijaan rönsyjä, jotka piikkisen karheina ja ruusukkeistaan juurtuneina helposti takertuvat metsässä liikkujan kenkään ja voivat jopa suistaa tämän nenälleen. Lillukan marjan maku on raikkaan happamahko, mutta sitä ei juurikaan hyödynnetä vähäisen marjasadon ja marjojen isojen hedelmäluiden vuoksi. Korkeintaan kouraistaan ohi mennessä muutama marja suuhun. Lillukalle on annettu myös monia kansanomaisia nimiä, jotka vähättelevät sen merkitystä hyötymarjana. Tällaisia nimiä ovat mm. ämmänmarja, ämmänhillikka ja kissanlillukka.
Suomessa kasvaa luontaisesti seitsemän vatukkalajia, joista ruohovartisia on kolme ja pensaita neljä. Muita ruohovartisia lajeja, muurainta (hilla, lakka), R. chamaemorus ja mesimarjaa, R. arcticus, ei helposti sotke (euroopan)lillukkaan kukkien ja marjojen erilaisuuden vuoksi. Lisäksi muuraimen lehtilapa on yhtenäinen, lähinnä pyöreähkön munuaismainen ja useimmiten viisiliuskainen. Mesimarjalta puolestaan puuttuvat pintarönsyt. Pensasvatukoista lähes kaikkialla kasvaa yleisenä (puna)vadelma, R. idaeus ja luontaisena vain Ahvenanmaalla sinivatukka. R. caesius. Ahvenanmaalla esiintyy harvinaisena myös kaksi karhunvatukoihin kuuluvaa, läheistä lajia, kuultovatukka, R. aureolus ja lehtovatukka, R. pruinosus. Lillukka risteytyy mesimarjan ja vadelman kanssa. Risteymä, mesilillukka, R. xcastoreus, kasvaa lähes koko Suomessa ja on yleisimmillään Pohjois-Suomessa. Se muistuttaa enemmän lillukkaa ja on kookkaan reheväkasvuinen sekä pintarönsyllinen. Toisin kuin lillukalla, myös rönsyt muodostavat kukintoja. Risteymä kukkii vaaleanpunaisin kukin, mutta on tavallisesti hedelmätön. Risteymät vadelman kanssa ovat tyviosasta puutuneita ja kärkiosasta rönsymäisiä sekä puutumattomia ja lehdet alapinnaltaan tiheäkarvaisia. Risteytyminen vadelman kanssa on harvinaista.
Suomessa on kasvanut uustulokkaana myös siperianlillukkaa, R. humulifolius. Se saapui venäläisen sotaväen mukana jo isovihan aikaan 1700-luvun alussa tai myöhemmin 1800-luvulla käydyn Suomen sodan aikana. Laji havaittiin ensimmäisen kerran 1917 Jyväskylän Kypärämäestä, lehtokorvesta, jossa se kasvoi laajimmillaan jopa yhtenä valtalajina noin hehtaarin alalla. Kasvupaikka ojitettiin 1930-luvulla ja siitä tehtiin ampumarata-alue. Siperianlillukka sinnitteli alueella vielä noin sadan verson voimin, kunnes kaupunki kaavoitti alueen asuntoalueeksi. Laji hävisi Kypärämäestä ja samalla koko Suomesta rakennustöiden myötä 1957. Laji yritettiin pelastaa siirtoistutusten turvin, mutta se ei lopulta onnistunut. Vuonna 1988 Jyväskylän Sallaajärvelle istutettiin mikrolisättyjä taimia, joista osa on ilmeisesti edelleen jäljellä. Siperianlillukka on rönsytön. Sen lehtilapa on yhtenäinen ja tieteellisen lajinimensä mukaisesti humalan lehtien tapaan 3-5-liuskainen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (euroopan)lillukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukka on monivuotinen, pysty tai koheneva ja tavallisesti noin 10-35 cm korkea ruoho. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Sammontien varren, metsikön laita, 9.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukan juuristosta nousee kukkavarsien lisäksi pintarönsyjä, joiden kukattomat lehtiruusukkeet juurehtivat. Rönsyt voivat olla jopa monimetrisiä, ja niiden avulla yksilöt levittäytyvät laajoiksikin kasvustoiksi. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Sammontien varren, metsikön laita, 9.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukan kukinnot ovat lehtihankaisesti varren latvassa. Toisinaan kukintoja on myös alempien lehtien hangoissa. Kuvan ylälaidassa näkyy myös ahomansikan, Fragaria vesca, kukka ja lehti. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Sammontien varren, metsikön laita, 9.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukan kukinto näyttää vähän kauempaa katsoen, myös kameran kuvaamana, kokonaan valkoiselta. Lehtilapa on kolmilehdykkäinen, ja lehtiruoti on yleensä noin 4-8 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Sammontien varren, metsikön laita, 9.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukan kukinto on sarjamainen huiskilo, jossa on yleensä noin kolmesta viiteentoista kukkaa. Läheltä katsoen kukkien valkoisuus rajoittuu vain terälehtiin ja heteiden palhoihin. Heteitä on paljon, ja niiden palhot ovat sisään päin kiertyneet ja noin 1,5-3 mm pitkät. Ponnet ovat aluksi keltaiset, sitten kellanruskeat ja noin 0,4-0,5 mm pitkät. Emejä on useita, ja niiden lyhyt vartalo luotteineen jää kokonaan piiloon heteiden alle. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Rääpiälä, Marssitien ja Nukarin tilalle vievän tien kulmauksessa olevalla peltoalueella sijaitseva, pieni metsikkösaareke, 11.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukan kukan leveys määräytyy verholehtien mukaan ja on yleensä noin 5-8 mm. Terälehtiä on useimmiten viisi. Ne eivät suuntaudu sivulle, vaan ovat pystyt, suikeat, useimmiten noin 3-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Sammontien varren, metsikön laita, 9.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukan sikiäimistä kehittyy pienten, pyöreiden luumarjojen muodostama kerrannaisluumarja, jossa on yleensä enintään kuusi osamarjaa. Aika usein pikkumarjat voivat olla yksittäinkin. EK, Kotka, Tiutinen, Hallan ja Tiutisen saaria yhdistävän tekokannaksen eteläpää, koivuvaltainen lehtimetsä. 6.8.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukan marjan maku on raikkaan happamahko, mutta sitä ei juurikaan hyödynnetä vähäisen marjasadon ja marjojen isojen hedelmäluiden vuoksi. Lillukalle on annettu myös monia kansanomaisia nimiä, jotka vähättelevät sen merkitystä hyötymarjana. Tällaisia nimiä ovat mm. ämmänmarja, ämmänhillikka ja kissanlillukka. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen sekametsä, 22.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukan lehtilapa on tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Kärkilehdykkä on soikea, puikea tai pyöreähkö ja kiila- tai pyöreätyvinen sekä pitemmin tai lyhyemmin suippokärkinen. Se on tavallisesti noin 3-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 cm leveä. Sivulehdykät ovat noin kärkilehdykän kokoluokkaa muuten, mutta ne ovat usein epäsymmetriset. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Rääpiälä, Marssitien ja Nukarin tilalle vievän tien kulmauksessa olevalla peltoalueella sijaitseva, pieni metsikkösaareke, 11.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukan lehden kärkilehdykän ruoti on noin 10-25 mm pitkä ja sivulehdyköiden ruoti noin 1-3 mm pitkä. Lehdyköiden laidassa on matalaa liuskaisuutta, toistamiseen terävähampaisuutta ja erikokoisia hampaita sekä syvempiä lovia. Lehdykät ovat päältä vihreät ja kaljuhkot sekä alta vaaleammat ja jossain määrin karvaiset, Varsissa, rönsyissä ja lehtiruodeissa on vaihtelevasti pieniä ja hentoja piikkejä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Rääpiälä, Marssitien ja Nukarin tilalle vievän tien kulmauksessa olevalla peltoalueella sijaitseva, pieni metsikkösaareke, 11.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rubus saxatilis – (euroopan)lillukka on alkuperäinen ja yleinen koko Suomessa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, tuoreet kangasmetsät, harju-, kallio- ja rinnemetsät sekä metsänreunat, pientareet ja tienvarret. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Sammontien varren, metsikön laita, 9.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 