• Sagina procumbens L. – rentohaarikko
• Sagina L. – haarikot
• Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Rentohaarikko, Sagina procumbens, on monivuotinen ja vaalean- tai kellanvihreä ruoho, jonka pääjuuri on yleensä pysty ja hoikka. Kasvutapa on mattomaisesti tupastava. Varret ovat rennot tai kohenevat, juurehtivat ja tavallisesti noin 3-10 cm pitkät. Ne ovat liereät ja enimmäkseen kaljut.

Nuoren yksilön tyvellä on lehtiruusuke, joka usein lakastuu myöhemmin. Ruusukelehdet ovat lähes tasasoukan äimämäiset ja yleensä otakärkiset. Ne ovat tavallisesti noin 5-20 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Varsilehdet ovat yhdistyvisesti pareittain vastakkain. Ne ovat suikeat tai lähes tasasoukan äimämäiset, usein jossain määrin käyrät ja otapäiset sekä yleensä nivelväliä lyhyemmät. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-10 mm ja leveyttä noin 0,5-1,2 mm. Kaikki lehdet ovat tavallisimmin kaljut tai joskus karvalaitaiset.

Kukat ovat yksittäin versojen ja versohaarojen kärjessä tai lehtihangoissa. Nuput ovat pallomaiset ja nuokkuvat. Kukkaperä on hyvin ohut ja noin 5-30 mm pitkä kukinta- ja hedelmävaiheesta riippuen. Kukat ovat kaksineuvoiset. Verholehtiä on tavallisimmin 4 ja harvemmin 5. Ne ovat puikeat tai soikeat, tylppä- tai pyöreäpäiset, kellanvihreät ja hyvin kapeasti kalvolaitaiset sekä kaljut. Pituutta niillä on tavallisesti noin 2-2,5 mm ja leveyttä noin 1,1-1,8 mm. Kukinnan aikana verholehdet ovat yläviistot tai siirottavat, ja hedelmän kehittyessä ne painautuvat tiiviisti sen ympärille. Kun hedelmä on valmis avautumaan, verholehdet aukeavat taas sivulle siirottaviksi.

Kukka on kukintavaiheessa verholehtien avoimuudesta riippuen noin 2-4 mm leveä ja verholehtien auettua siementen leviämisvaiheessa noin 4-5 mm leveä. Terälehtiä ei yleensä ole. Jos on, ne ovat kapeansoikeat ja valkoiset tai punertavat sekä noin 0,7-1,2 mm pitkät ja noin 0,4 mm leveät. Heteitä on verholehtien mukaisesti 4 tai 5, ja ne ovat valkoiset sekä ponsiltaan pyöreät. Sikiäin on kehänpäällinen ja pallomainen. Sen kärjessä on 4 tai 5 valkoista emin vartaloa ja luottia. Hedelmä on munanmuotoinen, ensin kellertävä ja myöhemmin vaalean läpinäkyvä kota, joka on noin 2-3 mm pitkä ja noin 1,7-2,2 mm paksu. Se on noin 1,3 kertaa verholehtiä pitempi ja avautuu 4- tai 5-liuskaisesti. Siemen on tylppäkulmaisen pyöreähkö, ruskea ja läpimitaltaan noin 0,2-0,4 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.

Rentohaarikko on alkuperäinen laji Suomessa. Se on yleinen lähes koko maassa aina Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Tulokkaana sitä on tavattu enenevässä määrin myös Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat erilaiset kentät, tienvarret, pihat, joutomaat, viljelyalueet, rantojen avoimet paikat ja saaristoluodot. Elintilaksi riittää pienikin kallion, kiveyksen, seinustan ja päällysteen rako. Muissa Pohjoismaissa rentohaarikko kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa ja Tanskan Färsaarilla.

Rentohaarikko on pienuudestaan huolimatta sinnikäs selviytyjä sekä tehokas lisääntyjä ja levittäytyjä. Se ei vaadi kasvumaaltaan juuri muuta kuin riittävää avoimuutta ja isommilta kilpailijoilta vapaata elintilaa. Niinpä sen löytääkin usein karuilta ja tallatuilta paikoilta sekä monenlaisista rakosista. Laji ei enää juurikaan tuhlaa energiaa pikkuruisten teriöiden kasvattamiseen, vaan on kehittynyt pääasiassa itsepölytteiseksi. Varma pölytystulos takaa siemeniä täynnä olevat kodat. Tuuli, vesi, liikenne ja kengänpohjat levittävät alle puolen millin kokoisia siemeniä uusille kasvupaikoille. Siemenet näyttävät itävän hyvin, ja pienen pienet taimet tuottavat muutaman lehden kasvatettuaan lähes heti myös kukkia. Tämän lisäksi vanhat yksilöt levittäytyvät yhä laajemmalle juurehtivien varsiensa avulla.

Valtaosalla esiintymisalueestaan rentohaarikkoa ei voi sekoittaa muihin lajeihin, niin omannäköisensä miniatyyrikasvi se on. Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen merialueilla kasvaa harvinaisena suvun toinen laji, merihaarikko, Sagina maritima. Se on myös usein terälehdetön mutta yksivuotinen, tummanvihreä tai punertava ja lehtiruusukkeeton. Varsia on vain muutamia ja ne ovat pystyhköjä. Lapin neljässä eliömaakunnassa kasvaa harvinaisena tunturihaarikko, S. saginoides. Sen kukat ovat useimmiten 5-lukuisia ja terälehdellisiä. Heteitä on yleensä 10. Lumihaarikko, S. nivalis, on vielä harvinaisempi ja esiintyy vain Enontekiön Lapissa ja Inarin Lapissa tunturikasvina. Sen varret ovat vain 1-3 cm pitkiä, ja kukka on teriöllinen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rentohaarikon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Sagina procumbens – rentohaarikon huomatakseen pitää yleensä kumartua ja terävöittää katsettaan. Se on vaalean- tai kellanvihreä kukkiaan myöten ja kaikilta mitoiltaan vaatimaton. Varret levittäytyvät usein rentoina pitkin maata joka suuntaan ja kestävät hyvin tallausta. Kukat ovat yksittäin versojen ja versohaarojen kärjessä tai lehtihangoissa. Kukkaperä on hyvin ohut ja noin 5-30 mm pitkä kukinta- ja hedelmävaiheesta riippuen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien varsi, päällysterako, 18.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sagina procumbens – rentohaarikon varret ovat vähemmän tallatulla alueella myös tyveltä kohenevat. Ne ovat tavallisesti noin 3-10 cm pitkät. Siementaimien lisäksi laji levittäytyy myös kasvullisesti varsien nivelkohdista juurehtimalla. EH, Hämeenlinna, keskusta, Raatihuoneen piha, 29.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sagina procumbens – rentohaarikko on pääasiassa itsepölytteinen ja yksilöt tuottavat runsaasti siemeniä. Kuvan nuoren yksilön ympärilläkin on lukuisa määrä siementaimien ruusukkeita. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien varsi, päällysterako, 18.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sagina procumbens – rentohaarikon kukinta-aika on pitkä. Ellei aurinko onnistu kulottamaan kasvia ennen aikojaan, se kukkii yhtäjaksoisesti koko kesän syksyyn saakka. Yksilöissä on yhtä aikaa runsaasti nuppuja, avoimia kukkia, kehittyviä kotia ja helpoimmin huomattavia avautuneita kotia. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien varsi, päällysterako, 19.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sagina procumbens – rentohaarikon kukat ovat lähes aina terälehdettömiä (nuolet). Kukka on kukintavaiheessa verholehtien avoimuudesta riippuen noin 2-4 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien varsi, päällysterako, 19.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sagina procumbens – rentohaarikon kukat ovat useimmiten nelilukuisia ja harvemmin viisilukuisia. Kuvassa olevassa kasvustossa kehältään viisilukuisia kukkia on kylläkin vähäistä enemmän. Verholehtien lukumäärästä riippuen myös heteitä sekä emin vartaloita ja luotteja on neljä tai viisi. Tästäkin säännöstä on poikkeuksia. Nuolen osoittamassa, nelilehtisessä kukassa vartaloita ja luotteja onkin viisi. Avautuneen kodan lähes valkoisia liuskoja luullaan usein terälehdiksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien varsi, päällysterako, 19.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sagina procumbens – rentohaarikon kukkanuput ovat aluksi nuokkuvat ja tiiviisti verholehtien suojassa. Toisen kerran verholehdet ovat suojaavana huppuna kehittyvän kodan ympärillä. Kypsyvä kota on supussa olevia verholehtiä noin 1,3 kertaa pitempi. Se on munanmuotoinen, noin 2-3 mm pitkä ja noin 1,7-2,2 mm paksu. Kun kota on läpinäkyväksi muuttuneena valmis avautumaan, myös verholehdet levittäytyvät auki helpottaakseen siemennystä. EH, Hämeenlinna, keskusta, Raatihuoneen piha, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sagina procumbens – rentohaarikon nuorissa yksilöissä on lehtiruusuke, joka usein lakastuu myöhemmin. Ruusukelehdet ovat lähes tasasoukan äimämäiset ja yleensä otakärkiset. Ne ovat tavallisesti noin 5-20 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue, länsipään sorakenttä, 22.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sagina procumbens – rentohaarikon varsilehdet ovat yhdistyvisesti vastakkain. Ne ovat suikeat tai lähes tasasoukan äimämäiset. EH, Hämeenlinna, keskusta, Raatihuoneen piha, 29.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sagina procumbens – rentohaarikko on alkuperäinen laji Suomessa. Se on yleinen lähes koko maassa aina Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Tulokkaana sitä on tavattu enenevässä määrin myös Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat erilaiset kentät, tienvarret, pihat, joutomaat, viljelyalueet, rantojen avoimet paikat ja saaristoluodot. Elintilaksi riittää pienikin kallion, kiveyksen, seinustan ja päällysteen rako. EH, Hämeenlinna, keskusta, Raatihuoneen piha, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto