• Salix caprea L. – raita
• subsp. caprea – metsäraita
• Salix L. – pajut
• Salicaceae – pajukasvit

Raidasta, Salic caprea, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, tässä kuvattava koko maassa vallitseva nimialalaji, metsäraita, subsp. caprea ja pohjoisimpaan Suomeen rajoittuva alalaji, vuonoraita, subsp. sphacelata.

Metsäraita on ennen lehtien puhkeamista kukkiva, tiheähaarainen ja noin 3-10(-15) m korkeaksi kasvava, yksi- tai monirunkoinen puu tai iso pensas. Monirunkoisilla yksilöillä latvus ja oksisto ovat pyöreähköt ja yksirunkoisilla puilla soikeahkot. Runko useimmiten haaroo voimakkaasti alaosan yläpuolelta. Päähaarat ovat vankat ja edelleen haarajatkoisesti haarovat. Ne ovat haarojensa kanssa enimmäkseen pystyhköt tai yläviistot. Alimmat haarat ovat usein vaakatasoiset ja oksiltaan osittain riippuvat. Runko, haarat ja paksummat oksat ovat harmaat tai ruskeanharmaat. Iän myötä rungon ja päähaarojen pinta muuttuu kaarnaisen syväuurteiseksi, mistä juontuu lajin suomalainen raita-nimi. Haarat ja oksat ovat aika hauraat ja helpohkosti haaroittumiskohdistaan lohkeilevat. Nuorten oksien ja vuosikasvainten väri vaihtelee vihreänharmaasta kellan- ja punaruskeaan. Vuosikasvaimet ovat tanakat, kaljuhkot tai jopa nukkamaisen tiheästi lyhytkarvaiset ja myöhemmin kaljuuntuvat. Rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puulla useimmiten noin 15-30 cm, mutta voi iäkkäällä ja aika alhaalta haarovalla yksilöllä olla huomattavasti enemmänkin. Espoossa sanotaan kasvavan Suomen paksuimman raidan, jonka ympärysmitta on 661 cm, jolloin läpimitta on noin 210 cm. Korkein mitattu raita lienee 26 m. Raita on nopeakasvuinen mutta vanhemmiten ränsistyvä ja lahovikainen eikä kovin pitkäikäinen. Harvoin se taitaa yltää kovinkaan paljon yli 50 vuoden ikään. Juuristo sen sijaan on huomattavasti pitkäikäisempi ja kykenee usein kasvattamaan uusia varsia ja runkoja.

Silmujen silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, ruskea ja kalju sekä noin 5-8 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 5-10 mm pitkä ja useimmiten tiheästi lyhytkarvainen. Korvakkeet ovat lähes herttamaiset tai munuaismaiset, lyhytkarvaiset, noin 5-10 mm pitkät ja noin 7-15 mm leveät sekä varhain karisevat tai näyttäisivät toisinaan jopa puuttuvan kokonaan. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja 6-15), ehyt, soikea tai puikeahko ja kärjestään lyhyen suippo tai tylpähkö sekä tyveltään pyöreähkö tai leveän kiilamainen. Lehtilaita on litteä tai hieman alaspäin kiertynyt ja pienihampainen, nyhäinen tai ehyt. Lapa on paksuhko, päältä vihreä, nuorena lyhytkarvainen ja myöhemmin kaljuuntuva sekä alta korkosuoninen, harmaanvihreä ja pysyvästi lyhytkarvainen. Se on tavallisesti noin 5-16 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-6,5 cm leveä. Lehtien syysväri on keltasävyinen.

Metsäraita on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii huhti-toukokuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat lyhytperäisiä, tanakoita ja pitkänpyöreitä tai soikeahkoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvaimissa kierteisesti ja usein tiheähkösti. Norkkoperä on tiheäkarvainen, ja siinä on pieniä, kapeita, alta tiheä- ja pitkäkarvaisia lehtiä, jotka ovat useimmiten noin 7-12 mm pitkiä ja noin 1-4 mm leveitä. Hedenorkot ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-50 mm pitkät ja heteineen noin 15-25 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan noin 15-30 mm pitkät ja noin 10-15 mm leveät. Norkkosuomut ovat soikeahkot, suippokärkiset, tummanruskeat tai mustat ja noin 1,5-3 mm pitkät. Ne ovat tiheästi valkoisen ja suoran pitkäkarvaiset.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät ja mesinystyiset. Heteitä on 2. Niiden palhot ovat valkoiset, kaljut tai tyveltä karvaiset ja noin 7-9 mm pitkät. Pitkänpyöreät ponnet ovat keltaiset. Emikukassa on noin 1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 3-4 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja silkkikarvainen sikiäin. Sen kärjessä on 0-0,5 mm pitkä vartalo ja 2 keltaista, noin 0,5-1 mm pitkää luottia. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa yleensä noin 50-80 mm pitkät ja noin 20 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy kapea, tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on harmaanvihreä, tiheästi silkkikarvainen, useimmiten noin 6-8 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2 mm leveä. Kotaperä on noin 2-4 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti liuskojen kiertyessä tyveä kohti rullalle. Siemenet ovat lähinnä sauvamaiset, noin 1-1,5 mm pitkät ja ruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 5-6 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia. Siemenet haivenineen takertuvat toisiinsa muodostaen tuulen mukana kulkeutuvia ryhmiä.

Metsäraita on Suomessa alkuperäinen, yleinen ja runsas kautta maan kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet kangasmetsät, lehtomaiset metsät, lehdot, rehevät korvet, metsänreunat, rannat, metsittyvät niityt, peltojen, niittyjen ja teitten laiteet, ojat sekä joutomaat ja asutuksen lähialueet. Metsäraita kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä kotiutuneena Islannissa.

Raita on yksi harvoista varhaiskevään yleisistä, runsaasti kukkivista ja mesipitoisista ravintokasveista, jota hyödyntävät erityisesti mehiläiset, kimalaiset, kukkakärpäset ja yöperhoset. Talousmetsien kasvatuksessa metsäraitaa on pitkään pidetty roskapuuna, joka harvennusten yhteydessä yleensä katkotaan pois. Uudemmassa suuntauksessa suositaan enemmän metsäluonnon monimuotoisuutta. Lisäksi lehtipuiden lehtikarike parantaa metsien kasvupohjaa ja helpottaa havupuiden taimettumista. Kun raitaa kasvatetaan riittävän tiheässä ja varjoisassa paikassa, siitä saadaan suorarunkoisia ja haaroittumattomia tukkeja myös puusepänteollisuuden käyttöön. Vaalea ja vivahteikas puuaines soveltuu mm. huonekaluihin, sorvaukseen ja käyttö- sekä koriste-esineiden valmistukseen. Aikaisemmin metsäraitaa myös arvostettiin, ja sitä nopeakasvuisena tarkoituksella myös istutettiin maaseudulla tuulen suojaksi ja pihan koristukseksi. Raitaa käytettiin myös valkuaisainepitoisena lehdespuuna karjan ruokinnassa. Tieteellinen lajinimi, caprea, tarkoittaakin ruokintaan viittaavasti ’vuohelle kuuluvaa’. Kansanlääkinnässä pajujen kuorista valmistettiin rohtoa kuumesairauksiin ja salvaa haavojen ja ajosten hoitoon. Pajunlehtiteellä hoidettiin vatsakatarria ja reumaa. Kuorista on eristetty lääketeollisuuden käyttöön salisiinia mm. kuumetauteja, nivelreumaa ja virtsatietulehduksia hoitaviin lääkkeisiin. Pajujen kuorta on käytetty myös parkitsemiseen.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Raidan toisen alalajin, vuonoraidan oksat ovat pitkään karvaiset, kun metsäraidan edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat jo kaljut. Vuonoraidalla silmut ovat karvaiset ja metsäraidalla kaljut. Vuonoraidan lehtilapa on soikea tai vastapuikea, kärjestään pitkäsuippuinen ja kapeatyvinen sekä yläpinnaltaan pysyvästi harmaakarvainen. Metsäraidan lehtilapa on soikea tai puikeahko, kärjestään lyhyen suippo tai tylpähkö ja tyveltään pyöreähkö tai leveän kiilamainen sekä yläpinnaltaan kaljuuntuva. Vuonoraita kukkii vasta lehtien puhkeamisen jälkeen, kun taas metsäraita kukkii ennen niiden puhkeamista. Vuonoraidan norkkoperät ovat pitkiä ja isolehtisiä ja metsäraidan lyhyitä ja pienilehtisiä. Alalajien erottamista haittaa toisinaan niiden risteytyminen keskenään, ja välimuodot ovat aika yleisiä vuonoraidan kasvualueilla.

Raidan lisäksi Suomessa kasvaa pari muuta alkuperäistä, yleistä ja puuksikin yltävää pajulajia, (viita)halava, S. pentandra ja mustuvapaju, S. myrsinifolia. Halava kukkii vasta lehtien tultua melkein täysikasvuisiksi. Oksat, vuosikasvaimet, silmut ja lehdet ovat kiiltävät ja kaljut. Norkot ovat nuokkuvat ja norkkoperät pitkät. Norkkosuomut ovat kellanvalkoiset ja aikaisin varisevat. Sikiäin ja kota ovat kaljut. Mustuvapajusta kasvaa Suomessa kolme alalajia, koko Suomessa esiintyvä etelänmustuvapaju, subsp. myrsinifolia ja Pohjois-Suomeen rajoittuvat oudanmustuvapaju, subsp. borealis ja kuolanmustuvapaju, subsp. kolaënsis. Mustuvapajujen puumaiset yksilöt jäävät yleensä aika pieniksi ja honteloiksi. Etelänmustuvapaju on noin lehtien puhkeamisen aikaan kukkiva ja pohjoiset alalajit kukkivat vasta lehtien puhkeamisen jälkeen. Lehdet ovat sahalaitaiset ja etelänmustuvapajulla molemmin puolin harvakarvaiset tai kaljut, päältä syvänvihreät ja kiiltävähköt sekä alapuolelta vihreät tai kärkiosaa lukuun ottamatta sinertävät. Oudan- ja kuolanmustuvapajujen lehdet ovat selvästi karvaisemmat. Etelänmustuvapajun sikiäin ja kota ovat kaljut, oudanmustuvapajun Suomen kasvustoissa kaljut ja kuolanmustuvapajulla karvaiset. Pajun suomalainen nimi tulee siitä, että sen lehdet näytteeksi kuivatettaessa lähes aina mustuvat.

Raita risteytyy ainakin yhdeksän muun pajulajin kanssa. Risteymäkumppaneina ovat virpapaju, S. aurita, kangaspaju, S. bebbiana, tuhkapaju, S. cinerea, villapaju, S. lanata, pohjanpaju, S. lapponum, mustuvapaju, S. myrsinifolia, kiiltopaju, S. phylicifolia, siropaju, S. repens ja ahopaju, S. starkeana. Risteymien tunnistamisen vaikeutta lisää vielä entisestään jopa kolmen lajin perimäaineksen sekoittuminen samaan risteymäyksilöön.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle raidan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsäraidan esiintymiskartalle Suomessa. Kartassa on aukkoisuutta, koska varsinkin Pohjois-Suomessa, alalajien yhteisellä kasvualueella, havainnot on varman määrityksen puuttuessa usein jätetty vain lajitasolle.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix caprea subsp. caprea – metsäraita on tiheähaarainen ja noin 3-10(-15) m korkeaksi kasvava, yksi- tai monirunkoinen puu tai iso pensas. Monirunkoisilla yksilöillä latvus ja oksisto ovat pyöreähköt. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimarannalta Tervaniemeen vievän ulkoilureitin laitametsä, 24.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraita on ennen lehtien puhkeamista kukkiva. Se kukkii huhti-toukokuussa. Raita on muiden pajujen tavoin kaksikotinen, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kuvassa vasemmalla on kukinnoista keltasävyinen hedeyksilö ja oikealla kukintojen vuoksi vähän vihertävä emiyksilö. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven pohjoispuolen peltoalue, Hieron tilan pellolla oleva puustolaikku, 30.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraidan tiheähaaraiset oksat ovat täynnä keltaisia hedekukintoja. Raita on kevään ensimmäisiä ja näyttävimpiä kukkijoita. Avoimilla paikoilla kauniin pyöreämuotoisiksi kehittyviä ja tiheitä raitoja käytettiin aikaisemmin myös pihojen koristepuina ja tuulen torjujina. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven pohjoispuolen peltoalue, Hieron tilan pellolla oleva puustolaikku, 30.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraita kevään yleisenä, runsaasti kukkivana ja mesipitoisena kasvina on tärkeä ravinnonlähde hyönteisille. Sitä hyödyntävät erityisesti mehiläiset, kimalaiset, kukkakärpäset ja yöperhoset. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Marssitien ja Kuralantien kulmauksessa olevan Vuorentaan hautausmaa-alueen ja peltoalueen välissä oleva metsäkaista, 30.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraidan kukinnot ovat lyhytperäisiä, tanakoita ja pitkänpyöreitä tai soikeahkoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvaimissa kierteisesti ja usein tiheähkösti. Hedenorkot ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-50 mm pitkät ja noin 15-25 mm leveät. Nuorten oksien ja vuosikasvainten väri vaihtelee vihreänharmaasta kellan- ja punaruskeaan. Vuosikasvaimet ovat tanakat ja kaljuuntuvat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Hirsimäenkadun laide Myllyojan kohdalla, 30.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraidan hedekukat ovat kehättömät ja mesinystyiset. Heteitä on kaksi. Niiden palhot ovat valkoiset, kaljut tai tyveltä karvaiset ja noin 7-9 mm pitkät. Pitkänpyöreät ponnet ovat keltaiset. Lyhyessä norkkoperässä on pieniä, kapeita, alta tiheä- ja pitkäkarvaisia lehtiä, jotka ovat useimmiten noin 7-12 mm pitkiä ja noin 1-4 mm leveitä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja Esikontien välisen kangasmetsäkaistan ylittävän kävelytien varsi, 23.4.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraidan eminorkot ovat kukkiessaan hedenorkkoja huomattavasti vaatimattomammat ja huomaamattomammat. Ne ovat noin 15-30 mm pitkät ja noin 10-15 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven pohjoispuolen peltoalue, Hieron tilan pellolla oleva puustolaikku, 30.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraidan emikukassa on noin 1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 3-4 mm pitkä, kapea ja kärkeä kohti suippeneva sikiäin. Sen kärjessä on 0-0,5 mm pitkä vartalo ja kaksi keltaista, noin 0,5-1 mm pitkää luottia. Norkkosuomut ovat soikeahkot, suippokärkiset, tummanruskeat tai mustat ja noin 1,5-3 mm pitkät. Ne ovat tiheästi valkoisen ja suoran pitkäkarvaiset. Norkkoja ja lehtiä suojaava silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, ruskea ja kalju sekä noin 5-8 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Hirsimäenkadun laide Myllyojan kohdalla, 23.4.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraidan eminorkot ovat hedelmävaiheessa yleensä noin 50-80 mm pitkät ja noin 20 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy kapea, tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on harmaanvihreä, tiheästi silkkikarvainen, useimmiten noin 6-8 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2 mm leveä. Kotaperä on noin 2-4 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti liuskojen kiertyessä tyveä kohti rullalle. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue, niemen tyviosa lähellä rata-aluetta, 30.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraidan lehtilapa on sulkasuoninen, ehyt, soikea tai puikeahko ja kärjestään lyhyen suippo tai tylpähkö sekä tyveltään pyöreähkö tai leveän kiilamainen. Se on tavallisesti noin 5-16 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-6,5 cm leveä. Lehtiruoti on yleensä noin 5-10 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue, niemen tyviosa lähellä rata-aluetta, 30.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraidan lehtilapa on paksuhko, päältä vihreä, laidoiltaan litteä tai hieman alaspäin kiertynyt ja pienihampainen, nyhäinen tai ehyt. Kuvassa näkyvässä vuosikasvaimessa on nukkamaisen tiheä, lyhyt karvoitus, joka väistyy kasvaimen puutumisen edetessä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue, niemen tyviosa lähellä rata-aluetta, 30.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraidan lehtilapa on päältä nuorena lyhytkarvainen ja myöhemmin kaljuuntuva. Lehtiruodin tyvellä olevat korvakkeet karisevat jo hyvin varhain tai näyttäisivät toisinaan jopa puuttuvan kokonaan. Kuvassa olevat lehdet ovat kaikki vielä aivan nuoria ja vaaleanvihreitä, mutta vain kärjessä olevalla, vastapuhjenneella pikkulehdellä näkyy tyvellä korvake, ellei sekin ole uusi, kasvunsa juuri aloittanut lehti. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, Näsiäntien ja Louhoksentien välinen rehevä metsäalue, 25.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix caprea subsp. caprea – metsäraidan lehtilavan alapinta on korkosuoninen, harmaanvihreä ja pysyvästi lyhytkarvainen. Suonipareja on 6-15. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue, niemen tyviosa lähellä rata-aluetta, 30.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto