• Salix glauca L. – tunturipaju
• subsp. glauca – norotunturipaju
• Salix L. – pajut
• Salicaceae – pajukasvit

Tunturipajusta esiintyy Suomessa kaksi alalajia, tässä esiteltävä nimialalaji, norotunturipaju, subsp. glauca ja korvaketunturipaju, subsp. stipulifera. Alalajit poikkeavat toisistaan vain muutamilta ominaisuuksiltaan, joten näitä esittelevien artikkeleiden tuntomerkkitekstit ovat hyvin samankaltaiset. Artikkeleiden lopussa kuitenkin kerrotaan erikseen alalajeja erottavat tuntomerkit.

Norotunturipaju on tavallisesti noin 0,5-2 m korkea pensas, joka on pysty-, koheneva- tai rentovartinen. Se kukkii lehtien puhjetessa tai varsinkin tunturimaastossa vasta lehtien ollessa lähes täysikasvuiset. Varret, päähaarat ja oksat ovat yleensä levittäytyvät ja haarajatkoisesti haarovat. Varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat harmaanruskeat tai ruskeat ja pinnaltaan usein epätasaiset sekä kyhmyiset. Edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat ruskeat tai tumman punaruskeat, paksuhkot, karvaiset – kaljuuntuvat ja kaljuuntumisen myötä kiiltävät. Uudet vuosikasvaimet ovat tiheäkarvaiset ja aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi.

Silmut ovat lähinnä munamaiset ja kohtalaisen karvaiset. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen ja punaruskea. Lehtisilmuja suojaava suomu on noin 1-2 mm pitkä ja norkkoja suojaava suomu noin 4-5 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 4-7 mm pitkä ja tiheästi hapsikarvainen. Lehtien korvakkeet puuttuvat. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on yleensä 6-11), ehyt, paksuhko ja lähinnä kapeahkon vastapuikea tai soikeahko sekä lyhyen suippo- tai tylpähkökärkinen ja pyöreä- tai kiilatyvinen. Lehtilaita on litteä ja ehyt. Lapa on päältä vihreä tai tummahkonvihreä, ja sen vaalea hapsikarvoitus vaihtelee harvahkosta tiheään. Alapuoli on harmaan- tai sinertävänvihreä ja useimmiten tiheästi vaalean hapsikarvainen. Lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 3,5-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä.

Norotunturipaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii kesäkuusta heinäkuun alkupuolelle. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan kapeansoikeahkoja tai lähes tasaleveitä ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä tai sivulla kierteisesti. Norkkoperä on tiheäkarvainen, iso- ja monilehtinen sekä yleensä noin 10-30 mm pitkä. Norkkoperän lehdet ovat muiden lehtien kaltaiset mutta keskimäärin pienemmät, yleensä noin 1,5-5 cm pitkät ja noin 0,5-1,5 cm leveät. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 15-25 mm pitkät ja heteineen noin 10-13 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 20-30 mm pitkät ja noin 10 mm leveät. Norkkoranka on tiheäkarvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä puikeahkot tai pitkulaiset, pyöreä-, suippo- tai tylppäkärkiset, ainakin kärjestään ruskeat ja pitkän hapsikarvaiset. Ne ovat noin 2-3 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat valkoiset, tyviosastaan pitkän kiharakarvaiset ja noin 5-6 mm pitkät. Soikeahkot ponnet ovat aluksi punaiset ja myöhemmin ruskeat. Emikukassa on noin 0,8-1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 3-5 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja vaalean huopakarvainen sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,8-1,5 mm pitkä emin vartalo, joka on noin puoleenväliin saakka 2-liuskainen. Liuskojen päissä olevat luotit ovat noin 0,3-0,7 mm pitkät ja kärkiosastaan 2-jakoiset. Vartalo ja luotit ovat keltaiset tai punaiset. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa noin 30-50(-75) mm pitkät ja noin 15-20 mm leveät. Hedelmävaiheiset norkot ovat tyviosastaan kärkiosaa harvemmat. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on pohjaväriltään vaalean vihertävänruskehtava mutta pinnaltaan peittävän tiheästi harmahtavan huopakarvainen, noin 7-10 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2,5-3 mm leveä. Kotaperä on noin 1-1,8 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1,5-2 mm pitkät ja vihertävänruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 6-8 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Norotunturipaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin. Se on yleinen Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa, harvinaisempi Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa sekä harvinainen Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipajukot ja -kankaat, avosoiden laitamat ja jänteet, lähteiköt sekä jokien, järvien ja lampien tulvarannat. Norotunturipaju kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa ja Norjassa sekä Norjan Huippuvuorilla.

Selkeimmän ja helpoimmin havaittavan eron tunturipajun alalajien välille ilmoittaa jo toisen alalajin suomalainen ja tieteellinen nimi, korvaketunturipaju, subsp. stipulifera (= korvakkeellinen). Kun norotunturipaju on korvakkeeton, korvaketunturipajulla on vuosikasvainten lehtien ja norkkoperien lehtien tyvellä lehtimäinen korvakepari. Korvakkeet ovat suikeat, yleensä noin 5-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Muut alalajeja erottavat tuntomerkit ovat aika liukuvia. Norotunturipajuun verrattuna korvaketunturipajun lehdet ovat lähes yksinomaan kapeahkon vastapuikeat ja keskimäärin pituuteensa nähden kapeammat sekä yläpinnaltaan peittävämmin ja tiheämmin karvaiset. Hyvin pienipiirteisenä mutta luupilla havaittavana erona voi vielä mainita emin vartaloiden eroavuuden. Korvaketunturipajun vartalo on lähes tyveen saakka kaksiliuskainen, kun se norotunturipajulla on noin puoleen väliin saakka kaksiliuskainen. Alalajit kasvavat toisinaan aivan vierekkäin, mikä synnyttää myös välimuotoisia kasvustoja.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Norotunturipajun esiintymisalueella kasvaa kaksi muutakin pajua, joiden vuosikasvaimet ja lehdet ovat yleensä runsaskarvaiset, pohjanpaju, S. lapponum ja villapaju, S. lanata. Eroavuudet lajien välillä ovat kuitenkin suuret. Pohjanpaju kukkii jo ennen lehtien puhkeamista. Lehtien yläpinta on jossain määrin kurttuinen, ja ehyt lehtilaita on kiertynyt alaspäin. Korvakkeita ei ole. Kukintavaiheessa norkot ovat perättömät tai hyvin lyhytperäiset. Tyvellä tai perässä on yleensä 0-2 pikkulehteä. Kota on karvainen. Villapajukin kukkii jo ennen lehtien puhkeamista. Lehdet ovat yleensä soikeita, leveänsoikeita, lähes pyöreitä tai leveän vastapuikeita ja korvakkeellisia. Lehtilaita on ehyt ja litteä tai alaspäin kiertynyt. Vain Inarin Lapissa harvinaisena kasvavalla muunnoksella, nystyvillapajulla, var. glandulosa, lehtien ja korvakkeiden laita on nystyinen. Norkot ovat perättömät tai hyvin lyhytperäiset. Tyvellä tai perässä on yleensä 1-3 pienoista lehteä. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa usein kahta muuta lajia pitemmät (-120 mm). Kota on kalju.

Tunturipaju risteytyy ainakin seitsemän muun pajulajin kanssa. Risteymäkumppaneina ovat kangaspaju, S. bebbiana, raita, S. caprea, kalvaspaju, S. hastata, vaivaispaju, S. herbacea, mustuvapaju, S. myrsinifolia, lettopaju, S. myrsinites, ja kiiltopaju, S. phylicifolia. Risteymien tunnistamisen vaikeutta lisää vielä entisestään jopa kolmen lajin perimäaineksen sekoittuminen samaan risteymäyksilöön.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tunturipajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle norotunturipajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipaju on tavallisesti noin 0,5-2 m korkea pensas, joka on pysty-, koheneva- tai rentovartinen. Varret, päähaarat ja oksat ovat yleensä levittäytyvät ja haarajatkoisesti haarovat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välinen, tasainen tunturikangaspaljakka, Mallalammit, Kalottireitin varressa olevan koillisimman lammen ranta, 600 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipaju kukkii lehtien puhjetessa tai varsinkin tunturimaastossa vasta lehtien ollessa lähes täysikasvuiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välinen, tasainen tunturikangaspaljakka, Mallalammit, Kalottireitin varressa olevan koillisimman lammen ranta, 600 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipaju on pajujen tapaan hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii kesäkuusta heinäkuun alkupuolelle. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Norkkoperä on iso- ja monilehtinen sekä yleensä noin 10-30 mm pitkä. Norkkoperän lehdet ovat useimmiten kapeansoikeat tai soikeat, molemmin puolin karvaiset, yleensä noin 1,5-5 cm pitkät ja noin 0,5-1,5 cm leveät. Kuvassa olevat hedenorkot ovat tavallisesti noin 15-25 mm pitkät ja heteineen noin 10-13 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välinen, tasainen tunturikangaspaljakka, Mallalammit, Kalottireitin varressa olevan koillisimman lammen ranta, 600 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipajun norkkojen hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Hedenorkkojen kukissa on kaksi hedettä. Niiden palhot ovat valkoiset, tyviosastaan pitkän kiharakarvaiset ja noin 5-6 mm pitkät. Soikeahkot ponnet ovat aluksi punaiset ja myöhemmin ruskeat. Norkkosuomut ovat lähinnä puikeahkot tai pitkulaiset, pyöreä-, suippo- tai tylppäkärkiset, ainakin kärjestään ruskeat ja pitkän hapsikarvaiset. Ne ovat noin 2-3 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välinen, tasainen tunturikangaspaljakka, Mallalammit, Kalottireitin varressa olevan koillisimman lammen ranta, 600 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipajun kukintonorkot ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä tai sivulla kierteisesti. Vuosikasvaimet ovat ruskeat tai tumman punaruskeat, paksuhkot ja kukintavaiheessa karvaiset. Kuvassa olevat eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 20-30 mm pitkät ja noin 10 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita n. 130 m pahtaseinämästä, tunturikankaan kallioinen paljakkarinne, 750 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipajun eminorkko on parhaassa kukintavaiheessa hyvin tiheä. Sikiäimen kärjessä on noin 0,8-1,5 mm pitkä emin vartalo, joka on noin puoleenväliin saakka kaksiliuskainen. Liuskojen päissä olevat luotit ovat noin 0,3-0,7 mm pitkät ja kärkiosastaan kaksijakoiset. Vartalo ja luotit ovat keltaiset tai punaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita n. 130 m pahtaseinämästä, tunturikankaan kallioinen paljakkarinne, 750 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipajun eminorkkojen emikukissa on noin 0,8-1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 3-5 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja vaalean huopakarvainen sikiäin. Norkkoperä ja norkkoranka ovat tiheäkarvaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välinen, tasainen tunturikangaspaljakka, Mallalammit, Kalottireitin varressa olevan koillisimman lammen ranta, 600 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipajun lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti. Lehtilapa on paksuhko ja lähinnä kapeahkon vastapuikea tai soikeahko sekä lyhyen suippo- tai tylpähkökärkinen ja pyöreä- tai kiilatyvinen. Se on täysikasvuisena yleensä noin 3,5-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välinen, tasainen tunturikangaspaljakka, Mallalammit, Kalottireitin varressa olevan koillisimman lammen ranta, 600 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipajun varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat harmaanruskeat tai ruskeat ja pinnaltaan usein epätasaiset sekä kyhmyiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välinen, tasainen tunturikangaspaljakka, Mallalammit, Kalottireitin varressa olevan koillisimman lammen ranta, 600 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin. Se on yleinen Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa, harvinaisempi Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa sekä harvinainen Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, retkeilykeskukselta Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi, tunturikoivikon ylärajan yläpuolinen varvikkoalue, 610 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix glauca subsp. glauca – norotunturipajun kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipajukot ja -kankaat, avosoiden laitamat ja jänteet, lähteiköt sekä jokien, järvien ja lampien tulvarannat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välinen, tasainen tunturikangaspaljakka, Mallalammit, Kalottireitin varressa olevan koillisimman lammen ranta, 600 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto