Salix hastata – kalvaspaju

  • Salix hastata L. – kalvaspaju
  • subsp. hastata – tunturikalvaspaju
  • subsp. subintegrifolia (Flod.) Flod. – idänkalvaspaju
  • Salix L. – pajut
  • Salicaceae – pajukasvit

Kalvaspajusta, Salix hastata, esiintyy Suomessa kaksi alalajia, nimialalaji, tunturikalvaspaju, subsp. hastata ja idänkalvaspaju, subsp. subintegrifolia. Tunturikalvaspaju on tavallisesti noin 0,5-1 m pitkä pensas, joka on kasvutavaltaan pysty, koheneva tai suikertava. Idänkalvaspaju on yleensä noin 1,5-2,5 m korkea ja pysty tai koheneva pensas. Kalvaspaju kukkii lehtien puhjetessa tai jonkin verran sen jälkeen. Varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat harmaanruskeat tai punaruskeat ja näkyvästi lehtiarpiset. Edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat kellan- tai punaruskeat ja harvakarvaiset tai kaljut. Tunturikalvaspajulla ne ovat noin 1-2,5 mm paksut, hieman kiiltävät tai himmeät ja lehtiarpien alapuolelta selvästi turvonneet. Idänkalvaspajulla ne ovat noin 1,5-3,5 mm paksut, himmeät ja lehtiarpien alapuolelta tuskin ollenkaan tai vain vähän turvonneet. Kalvaspajun uudet vuosikasvaimet ovat vaihtelevasti karvaiset, vihreät tai punertavat ja muuttuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi.

Silmut ovat lähinnä munamaiset ja vaihtelevasti karvaiset tai kaljut. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, kellan- tai punaruskea ja noin 2-3 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 1-5 mm pitkä ja usein hyvin lyhyesti karvainen. Lehtien korvakkeet ovat suikeat tai puikeat ja tunturikalvaspajulla laidoiltaan nystyhampaiset sekä noin 1,5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-5 mm leveät. Idänkalvaspajulla ne ovat laidoiltaan ehyehköt tai pienihampaiset, yleensä nystyttömät ja noin 2-13 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-7 mm leveät. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on tavallisesti 7-12) ja ehyt sekä lähinnä leveämmän tai kapeamman vastapuikea tai erityisesti idänkalvaspajulla myös soikeahko. Se on suippo- tai tylpähkökärkinen ja kiila- tai tylpähkötyvinen. Lehtilaita on tunturikalvaspajulla useimmiten matalahampainen ja litteä, kun se idänkalvaspajulla on erityisesti vuosikasvainten alemmissa lehdissä usein lähes tai aivan ehytlaitainen. Myös lehden laita on idänkalvaspajulla ainakin toisinaan hieman alaspäin kiertynyt. Lapa on molemmin puolin vaaleanvihreä tai aivan nuorena myös punertava, himmeähkö ja sulkasuonten lisäksi näkyvästi myös verkkosuoninen sekä harvakarvainen tai kalju. Tunturikalvaspajun lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 2-4,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-2 cm leveä, kun se idänkalvaspajulla on yleensä noin 4-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä.

Kalvaspaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii toukokuun lopulta heinäkuun alkupuolelle. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan kapeansoikeahkoja tai lähes tasaleveitä ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten sivulla kierteisesti. Norkkoperä on karvainen, noin 2-5-lehtinen ja kukintavaiheessa yleensä noin 5-20 mm pitkä. Norkkoperän lehdet ovat muiden lehtien kaltaiset ja korvakkeelliset mutta lähes tai aivan ehytlaitaiset, keskimäärin pienemmät, yleensä noin 5-20 mm pitkät ja noin 3-10 mm leveät. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 15-35 mm pitkät ja heteineen noin 10-13 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 15-25 mm pitkät ja noin 7-8 mm leveät. Norkkoranka on karvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä kapean vastapuikeat tai kielimäiset, suippo- tai tylpähkökärkiset, tyveltään vihertävät tai vaaleanruskeat ja kärkiosastaan yleensä tummanruskeat tai melkein mustat ja pitkäkarvaiset. Villamaiset karvat ovat valkoiset ja noin 1-2 mm pitkät. Norkkosuomut ovat noin 1-1,8 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat valkoiset, kaljut ja noin 4-5 mm pitkät. Soikeat ponnet ovat keltaiset ja lopulta ruskeat. Emikukassa on noin 0,5 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2-2,5 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja kalju sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,3-0,8 mm pitkä emin vartalo, jonka päässä on 2 luottia. Ne ovat noin 0,2-0,6 mm pitkät ja ehyet tai 2-jakoiset. Vartalo ja luotit ovat keltaiset. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 30-50 mm pitkät ja noin 12-18 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihertäväsävyinen tai ainakin osittain punaruskehtava, kalju, noin 4-8 mm pitkä ja tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveä. Kotaperä on noin 1-2 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1 mm pitkät ja vihertävänruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 3-7 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Kalvaspaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin. Se on yleinen Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa, kohtalainen Perä-Pohjanmaan, Koillismaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnissa sekä harvinainen Kainuun eliömaakunnassa. Nimialalaji, tunturikalvaspaju on yleinen samoissa eliömaakunnissa kuin koko lajikin. Lisäksi sitä tavataan harvinaisena Perä-Pohjanmaan eliömaakunnassa. Esiintyminen Koillismaan eliömaakunnassa on epävarmaa. Idänkalvaspaju on yleinen vain Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa ja muualla lajin esiintymisalueella harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipajukot ja -niityt, tulvarannat, rantasoistumat, puronvarret, lähteiköt, ojanlaiteet, letot ja lettokorvet. Idänkalvaspajun kasvualueet keskittyvät enemmän tulvamaille tai muuten vetisemmille alueille. Molemmat alalajit kasvavat muissa Pohjoismaissa Ruotsissa ja Norjassa.

Tunturikalvaspaju ja idänkalvaspaju eivät kovin suuresti poikkea toisistaan, ja erottavat tuntomerkitkin ovat osittain lomittaiset. Idänkalvaspaju on keskimäärin kookkaampi, jopa yli kahteen metriin yltävä, kun tunturikalvaspaju jää yleensä enintään metrin mittaiseksi. Useimmiten erottava tekijä haetaan lehtien korvakkeista. Idänkalvaspajun korvakkeet ovat keskimäärin kookkaammat, mutta vaihteluväli on kuitenkin hyvin suuri. Flora Nordican ensimmäisessä osassa (2000) korvakemitoiksi mainitaan tunturikalvaspajulla 1,5-7 x 0,5-5 mm ja idänkalvaspajulla 2-13 x 1-7(-8,5) mm. Retkeilykasviossa (1998) alalajit erotetaan pelkästään korvakkeiden laitanystyjen mukaan: Tunturikalvaspajulla korvakkeiden laidat ovat nystyiset ja idänkalvaspajulla nystyttömät. Flora Nordican tulkinta ei ole yhtä ehdoton. Sen mukaan tunturikalvaspajun korvakkeet ovat nystyhampaiset ja idänkalvaspajun nystyhampaiset tai lähes ehyet. Vielä voisi mainita lehtien koon, joka on idänkalvaspajulla keskimäärin suurempi kuin tunturikalvaspajulla. Flora Nordicassa ilmoitettu lehtikoon vaihtelu on tunturikalvaspajulla 25-50(-65) x 10-30(-42) mm ja idänkalvaspajulla 40-90(-105) x 17-52(-60) mm. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kasvaa vielä kolmaskin alalaji, etelänkalvaspaju, subsp. vegeta. Sen lehtikorvakkeet ovat yhtä isot kuin idänkalvaspajulla, mutta lehdet ovat leveänsoikeat tai leveän vastapuikeat. Lisäksi kaikki lehdet ovat laidoiltaan nystyhampaiset, kun idänkalvaspajulla vuosikasvainten alemmat lehdet ovat yleensä lähes tai aivan ehytlaitaiset.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Kalvaspajua ei kovin helposti sotke muihin pajulajeihin johtuen sen suomalaisessa nimessäkin huomioidusta lehtien vaaleudesta ja selvästi erottuvasta verkkosuonituksesta. Kalvaspaju risteytyy ainakin viiden muun pajulajin kanssa. Risteymäkumppaneina ovat vaivaispaju, S. herbacea, villapaju, S. lanata, juolukkapaju, S. myrtilloides, kiiltopaju, S. phylicifolia ja siropaju, S. repens. Risteymien tunnistamisen vaikeutta lisää vielä entisestään jopa kolmen lajin perimäaineksen sekoittuminen samaan risteymäyksilöön.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kalvaspajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tunturikalvaspajun esiintymiskartalle Suomessa. Vain osa havainnoista on viety alalajitasolle.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle idänkalvaspajun esiintymiskartalle Suomessa. Vain osa havainnoista on viety alalajitasolle.

Linkki lajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix hastata - kalvaspajusta esiintyy Suomessa kaksi alalajia, nimialalaji, tunturikalvaspaju, subsp. hastata (kuvassa) ja idänkalvaspaju, subsp. subintegrifolia. Tunturikalvaspaju on tavallisesti noin 0,5-1 m pitkä pensas, joka on kasvutavaltaan pysty, koheneva tai suikertava. Idänkalvaspaju on yleensä noin 1,5-2,5 m korkea ja pysty tai koheneva pensas. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspajusta esiintyy Suomessa kaksi alalajia, nimialalaji, tunturikalvaspaju, subsp. hastata (kuvassa) ja idänkalvaspaju, subsp. subintegrifolia. Tunturikalvaspaju on tavallisesti noin 0,5-1 m pitkä pensas, joka on kasvutavaltaan pysty, koheneva tai suikertava. Idänkalvaspaju on yleensä noin 1,5-2,5 m korkea ja pysty tai koheneva pensas. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspajun varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat harmaanruskeat tai punaruskeat ja näkyvästi lehtiarpiset. Edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat kellan- tai punaruskeat ja harvakarvaiset tai kaljut. Kuvassa on tunturikalvaspaju. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspajun varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat harmaanruskeat tai punaruskeat ja näkyvästi lehtiarpiset. Edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat kellan- tai punaruskeat ja harvakarvaiset tai kaljut. Kuvassa on tunturikalvaspaju. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii lehtien puhjetessa tai jonkin verran sen jälkeen, ja kukinta-aika kestää toukokuun lopulta heinäkuun alkupuolelle. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan kapeansoikeahkoja tai lähes tasaleveitä ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten sivulla kierteisesti. Kuvassa olevalla tunturikalvaspajulla vuosikasvaimet ovat lehtiarpien alapuolelta selvästi turvonneet, kun ne idänkalvaspajulla ovat tuskin ollenkaan tai vain vähän turvonneet. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii lehtien puhjetessa tai jonkin verran sen jälkeen, ja kukinta-aika kestää toukokuun lopulta heinäkuun alkupuolelle. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan kapeansoikeahkoja tai lähes tasaleveitä ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten sivulla kierteisesti. Kuvassa olevalla tunturikalvaspajulla vuosikasvaimet ovat lehtiarpien alapuolelta selvästi turvonneet, kun ne idänkalvaspajulla ovat tuskin ollenkaan tai vain vähän turvonneet. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspajun hedenorkot ovat tavallisesti noin 15-35 mm pitkät ja heteineen noin 10-13 mm leveät. Norkkoperä on kukintavaiheessa yleensä noin 5-20 mm pitkä, ja siinä on noin kahdesta viiteen lehteä. Norkkoperän lehdet ovat muiden lehtien kaltaiset mutta lähes tai aivan ehytlaitaiset, keskimäärin pienemmät, yleensä noin 5-20 mm pitkät ja noin 3-10 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspajun hedenorkot ovat tavallisesti noin 15-35 mm pitkät ja heteineen noin 10-13 mm leveät. Norkkoperä on kukintavaiheessa yleensä noin 5-20 mm pitkä, ja siinä on noin kahdesta viiteen lehteä. Norkkoperän lehdet ovat muiden lehtien kaltaiset mutta lähes tai aivan ehytlaitaiset, keskimäärin pienemmät, yleensä noin 5-20 mm pitkät ja noin 3-10 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspajun hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat valkoiset, kaljut ja noin 4-5 mm pitkät. Soikeat ponnet ovat keltaiset ja lopulta ruskeat. Norkkosuomut ovat lähinnä kapean vastapuikeat tai kielimäiset, suippo- tai tylpähkökärkiset, tyveltään vihertävät tai vaaleanruskeat ja kärkiosastaan yleensä tummanruskeat tai melkein mustat ja pitkäkarvaiset. Villamaiset karvat ovat valkoiset ja noin 1-2 mm pitkät. Norkkosuomut ovat noin 1-1,8 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Norkkoperä ja -ranka ovat karvaiset. Myös norkkoperän lehdet ovat pikkuruisen korvakkeelliset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix hastata – kalvaspajun hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat valkoiset, kaljut ja noin 4-5 mm pitkät. Soikeat ponnet ovat keltaiset ja lopulta ruskeat. Norkkosuomut ovat lähinnä kapean vastapuikeat tai kielimäiset, suippo- tai tylpähkökärkiset, tyveltään vihertävät tai vaaleanruskeat ja kärkiosastaan yleensä tummanruskeat tai melkein mustat ja pitkäkarvaiset. Villamaiset karvat ovat valkoiset ja noin 1-2 mm pitkät. Norkkosuomut ovat noin 1-1,8 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Norkkoperä ja -ranka ovat karvaiset. Myös norkkoperän lehdet ovat pikkuruisen korvakkeelliset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix hastata - kalvaspajun eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 15-25 mm pitkät ja noin 7-8 mm leveät. Silmusuomut ovat yhdiskasvuiset, huppumaiset, kellan- tai punaruskeat ja noin 2-3 mm pitkät. Kuvassa on tunturikalvaspaju. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspajun eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 15-25 mm pitkät ja noin 7-8 mm leveät. Silmusuomut ovat yhdiskasvuiset, huppumaiset, kellan- tai punaruskeat ja noin 2-3 mm pitkät. Kuvassa on tunturikalvaspaju. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspajun emikukassa on noin 0,5 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2-2,5 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja kalju sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,3-0,8 mm pitkä emin vartalo, jonka päässä on kaksi luottia. Ne ovat noin 0,2-0,6 mm pitkät ja ehyet tai kaksijakoiset. Vartalo ja luotit ovat keltaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspajun emikukassa on noin 0,5 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2-2,5 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja kalju sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,3-0,8 mm pitkä emin vartalo, jonka päässä on kaksi luottia. Ne ovat noin 0,2-0,6 mm pitkät ja ehyet tai kaksijakoiset. Vartalo ja luotit ovat keltaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 30-50 mm pitkät ja noin 12-18 mm leveät. Flora Nordica (2000) ilmoittaa eminorkkojen kooksi tunturikalvaspajulla (kuvassa) 27-50 x 10-15 mm ja idänkalvaspajulla 20-75 x 8-18 mm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 30-50 mm pitkät ja noin 12-18 mm leveät. Flora Nordica (2000) ilmoittaa eminorkkojen kooksi tunturikalvaspajulla (kuvassa) 27-50 x 10-15 mm ja idänkalvaspajulla 20-75 x 8-18 mm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspajun hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihertäväsävyinen tai ainakin osittain punaruskehtava, kalju, noin 4-8 mm pitkä ja tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveä. Kotaperä on noin 1-2 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix hastata – kalvaspajun hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihertäväsävyinen tai ainakin osittain punaruskehtava, kalju, noin 4-8 mm pitkä ja tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveä. Kotaperä on noin 1-2 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix hastata - kalvaspajun lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Sitä ei kovin helposti sotke muihin pajulajeihin johtuen sen suomalaisessa nimessäkin huomioidusta lehtien vaaleudesta. Lehdet voivat aivan nuorena olla myös enemmän tai vähemmän punertavat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, retkeilykeskukselta Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi lähellä kohtaa, josta polku lähtee jyrkästi nousemaan Saanalle, 590 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspajun lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Sitä ei kovin helposti sotke muihin pajulajeihin johtuen sen suomalaisessa nimessäkin huomioidusta lehtien vaaleudesta. Lehdet voivat aivan nuorena olla myös enemmän tai vähemmän punertavat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, retkeilykeskukselta Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi lähellä kohtaa, josta polku lähtee jyrkästi nousemaan Saanalle, 590 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspajun lehtilapa on sulkasuoninen, ja suonipareja on tavallisesti 7-12. Tunturikalvaspajulla (kuvassa) lapa on lähinnä leveämmän tai kapeamman vastapuikea, suippo- tai tylpähkökärkinen ja kiila- tai tylpähkötyvinen. Lehtilaita on useimmiten matalahampainen. Lapa on päältä himmeähkö, harvakarvainen tai kalju ja sulkasuonten lisäksi näkyvästi myös verkkosuoninen. Tunturikalvaspajun lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 2-4,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-2 cm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspajun lehtilapa on sulkasuoninen, ja suonipareja on tavallisesti 7-12. Tunturikalvaspajulla (kuvassa) lapa on lähinnä leveämmän tai kapeamman vastapuikea, suippo- tai tylpähkökärkinen ja kiila- tai tylpähkötyvinen. Lehtilaita on useimmiten matalahampainen. Lapa on päältä himmeähkö, harvakarvainen tai kalju ja sulkasuonten lisäksi näkyvästi myös verkkosuoninen. Tunturikalvaspajun lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 2-4,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-2 cm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspajun lehtilapa ei ole alapuolelta juurikaan yläpuolta vaaleampi. Lehtilaita on tunturikalvaspajulla (kuvassa) litteä. Lehtiruoti on yleensä noin 1-5 mm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix hastata – kalvaspajun lehtilapa ei ole alapuolelta juurikaan yläpuolta vaaleampi. Lehtilaita on tunturikalvaspajulla (kuvassa) litteä. Lehtiruoti on yleensä noin 1-5 mm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix hastata - kalvaspajun toisen alalajin, idänkalvaspajun, lehtilapa on lähinnä soikeahko tai vastapuikea, yleensä noin 4-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä. Lehtilaita on ainakin toisinaan hieman alaspäin kiertynyt. KiL, Kittilä, Rouravaara, Pokantien (tie 9552) luoteispuoli, laajan Pahasvuoman suoalueen vetinen, lettoinen ja lähteikköinen, Nuutijokeen rajautuva itälaita, metsäsaarekkeen ja avoimen, vetisen suon rajalla oleva lähteikköalue, 230-235 m mpy, 7.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspajun toisen alalajin, idänkalvaspajun, lehtilapa on lähinnä soikeahko tai vastapuikea, yleensä noin 4-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä. Lehtilaita on ainakin toisinaan hieman alaspäin kiertynyt. KiL, Kittilä, Rouravaara, Pokantien (tie 9552) luoteispuoli, laajan Pahasvuoman suoalueen vetinen, lettoinen ja lähteikköinen, Nuutijokeen rajautuva itälaita, metsäsaarekkeen ja avoimen, vetisen suon rajalla oleva lähteikköalue, 230-235 m mpy, 7.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspajun lehtikorvakkeet ovat suikeat tai puikeat ja tunturikalvaspajulla (kuvassa) laidoiltaan nystyhampaiset sekä noin 1,5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-5 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix hastata – kalvaspajun lehtikorvakkeet ovat suikeat tai puikeat ja tunturikalvaspajulla (kuvassa) laidoiltaan nystyhampaiset sekä noin 1,5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-5 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix hastata - kalvaspajun alalajilla, idänkalvaspajulla, lehtikorvakkeet ovat laidoiltaan ehyehköt tai pienihampaiset, yleensä nystyttömät ja noin 2-13 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-7 mm leveät. KiL, Kittilä, Rouravaara, Pokantien (tie 9552) luoteispuoli, laajan Pahasvuoman suoalueen vetinen, lettoinen ja lähteikköinen, Nuutijokeen rajautuva itälaita, metsäsaarekkeen ja avoimen, vetisen suon rajalla oleva lähteikköalue, 230-235 m mpy, 7.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspajun alalajilla, idänkalvaspajulla, lehtikorvakkeet ovat laidoiltaan ehyehköt tai pienihampaiset, yleensä nystyttömät ja noin 2-13 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-7 mm leveät. KiL, Kittilä, Rouravaara, Pokantien (tie 9552) luoteispuoli, laajan Pahasvuoman suoalueen vetinen, lettoinen ja lähteikköinen, Nuutijokeen rajautuva itälaita, metsäsaarekkeen ja avoimen, vetisen suon rajalla oleva lähteikköalue, 230-235 m mpy, 7.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata - kalvaspaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin. Se on yleinen Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa, kohtalainen Perä-Pohjanmaan, Koillismaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnissa sekä harvinainen Kainuun eliömaakunnassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipajukot ja -niityt, tulvarannat, rantasoistumat, puronvarret, lähteiköt, ojanlaiteet, letot ja lettokorvet. Idänkalvaspajun kasvualueet keskittyvät enemmän tulvamaille tai muuten vetisemmille alueille. Kuvassa on tunturikalvaspaju. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne tunturikoivikon ylärajan tuntumassa, retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix hastata – kalvaspaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin. Se on yleinen Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa, kohtalainen Perä-Pohjanmaan, Koillismaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnissa sekä harvinainen Kainuun eliömaakunnassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipajukot ja -niityt, tulvarannat, rantasoistumat, puronvarret, lähteiköt, ojanlaiteet, letot ja lettokorvet. Idänkalvaspajun kasvualueet keskittyvät enemmän tulvamaille tai muuten vetisemmille alueille. Kuvassa on tunturikalvaspaju. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen jyrkkä varvikkorinne tunturikoivikon ylärajan tuntumassa, retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto